sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Matkanjohtajan kertomuksia - Osa 1, Åre

Räpellys – Åre 2004

Itse olin käynyt isäni organisoimilla laskettelureissulla jo vissiin vuodesta 1991 säännöllisesti. Mukana oli ollut aina n. bussilastillinen tuttavia. Koska ne reissut alkoivat tyrehtyä ja oma itsenäistyminen veti mieltä pois vanhempien kanssa tehdyistä laskettelureissuista, oli seuraava looginen askel alkaa itse järjestämään omia laskettelureissuja kavereille. Ensimmäisenä vuotena yritys jäi aika lailla torsoksi ja niinpä lähdimmekin Ketun kanssa kahdestaan Saariselälle Ketun siskon ja siskonmiehen kanssa. Tämä oli ikään kuin esi-Räpellys.

Seuraavana talvena olikin innostus jo suurempaa kun allekirjoittaneen ja Ketun seuraan liittyivät ”Aina messissä”-Mats, Teme & Heidi, sekä Skinnarilan sulttaani. Ensimmäisen Räpellyksen määränpäänä oli paluu juurille – Åreen, Ruotsiin. Ajankohta oli budjettisyistä tammikuun alun edullinen viikko. Autoksi saimme Heidin vanhemmilta whiskypulloa vastaan lainaksi pikkubussin ja laivamatka taitettiin edullisella SeaWindin laivalla. Mökkikin oli vähän kauempana Åren keskusta, Björnenin alueella, mutta rinteiden kupeessa ja jo entuudestaan hyväksi havaittu. Matkojen ja majoituksen hinnaksi taisi silloin tulla huikeat 175€. Sittemmin on kyllä alkanut rahaa palamaan senkin edestä…

Lähtö tapahtui lauantaina jahka Kettu ja Teme saapuivat Lappeesta salibandya pelailemasta. Bussimatkalla Turkuun näimme myös legendaariset autossa venyttelyt. Mats koukattiin Espoosta kyytiin pienen harharetken jälkeen ja automatka Turkuun kulki leppoisasti korttia pelaillen (vittu mikä ylläri…). SeaWindillä vietetty aika oli aika rutiinilla hoidettu. Edullinen, mutta iso annos lihapullia raflassa, parin oluen kanssa saunomaan, pari bisseä baarissa ja suht ajoissa nukkumaan. Aamulla kun laiva oli jo seitsemän jälkeen satamassa.

Menomatka Tukholmasta Åreen sujui kuin rasvattu. Sundsvallissa pysähdyimme pizzoilla ja voi pojat mitkä pizzat ne olivatkaan… Härän filettä, sipulia, pekonia yms. ja kaiken kruununa pizzan päällä kunnon setti bearnaise-kastiketta. Täytyy sanoa, että ehkäpä elämäni paras pizza. Alkuruoksi oli tietenkin Matsin lempparisalaattia. Ruokaostokset viikolle teimme Östersundissa n. vajaa tunti ennen Åren kylää. Äiti Staffan oli laittanut myös laatikollisen hernaria matkaan mukaan. Kun saavuimme Åreen, niin matkanjärjestäjän ominaisuudessa menin respan tiskille kovalla itseluottamuksella ”Hej. Vi har reserverad en stuga. Kan vi ha en nyckel?” Tämän lauseen sanottuani sanoi vastaanottovirkailija minulle kohteliaasti että voimme asioida myös suomen kielellä. Ääntäminen oli uskoakseni moitteetonta, mutta äijien suomenkieliset keskustelut taustalla paljastivat meidät… tai näin ainakin uskottelin itselleni jälkeenpäin. Mökki oli kyllä aivan odotetun hyvä. Alakerrassa kaksi makkaria, keittiö, olkkari, sauna ja vessa ja yläkerrassa kutuhuone Matsille ja Mäyrälle. Lähin rinne kulki myös parvekkeemme alla.

Rinteiden puolesta Åre ei kyllä kalpene millekään paikalle Alppien pohjoispuolella. Kyseiset tunturit olivat varmasti shokki monella Räpeltäjälle, jotka olivat tottuneet Messilään ja Mielakkaan. Rinteitäkin Åressa on rapiat sata. Jostain syystä taisimme tykästyä paljon Duvedin alueeseen, sillä lähes kaikki rinnekuvat on kuvattu sieltä. Kyseessä on yksi Åren viidestä laskualuuesta, joka sijaitsee Tegefjällin kanssa hivenen erillään muusta Åresta. Duvedin puolelta oli todistettavana muutama hyvä sessio. Ensimmäisen löydettiin keskeltä rinnettä hyvä kumpu jos hypätä. Kaikilla muillahan nuo hypyt menivät varsin mallikkaasti, paitsi Mänällä. Kukaan ei ollut muistanut kertoa hänelle, että varsinaista kumpua ennen on yksi toinen kumpu mikä piti kiertää. Lopputuloksena Mänä vasta keräili vauhtia toiseen hyppyriin, kun toinen kumpu jo miehen yllätti. Mänä lähti toiseen suuntaan ja sukset toiseen…

Yhdet kaikkien aikojen maisemat koettiin myös Duvedin yllä kun lähdimme äijäporukalla haikkaamaan paikallisen vuoren huipulle. Ilma oli pilvinen, joten oli huikeata kiivetä pilvikerroksen yläpuolelle ja nähdä aurinko jälleen. Näkymät olivat kuin lentokoneen ikkunasta ja lasku nautinnolista puuteria pitkin alas rinteille ikimuistoinen. Itse Åren kylän paras offari-reitti oli lähes huipulta asti tullut muutaman kilometrin kuru alas kylään. Se kuru vei kyllä aina viimeisetkin mehut jaloista ja miehet hikoilivat alhaalla kuin siat laskun jälkeen.


Iltaelämä keskittyi Åressa tuttuun tapaan saunomiseen, oluen juontiin ja kortin peluuseen. Muutamana iltana tosin jaksoimme tehdä poikkeuksia. Taisipa olla tiistai-ilta kun lähdimme lähirinteeseen iltapiknikille ja pulkkamäkeen. Laskuvälineiksi meillä oli jätesäkkejä, liukureita, pulkka ja lumilauta. Pulkalla tultiin alas mm. mökin rappuset ja lumilaudan päällä mahallaan maaten koitimme rinteen ala-asemalla olevan turvaverkon kestävyyttä. Hilpeyttä aiheutti myös Mäyrän Sätky-haalarit…

Keskiviikkona oli vuorostaan Åren yön vuoro todistaa Räpeltäjiä. Paikallinen Country Club kutsui hilpeää joukkoamme. Baarissa ihmetystä aiheutti mm. tuopin osto. Pyydät oluen ja lyöt 50 kruunua pöytään ja odotat vaihtorahoja, niin kaveri alkaa pyytämään lisää. Bissen hinta taisi pyöriä reilussa 8 eurossa. Temen whiskypaukku sitten maksoikin jo toistakymppiä. Ketun kanssa levitimme patrioottista ilosanomaan Suomen lippumme avulla kaiuttimien päällä räyhäten. Ilta loppui kuitenkin suht lyhyeen kun Mats meni tarjoamaan taskumatistaan juomaa chickseille poken nähden ja lähti sitten siltä seisomalta pihalle. Ja kun miehelle soitettiin ja kyseltiin, että mitä mies meinaa tehdä, ni hän sanoi odottelevansa meitä pihalla pilkkuun asti. Kellohan oli vasta vajaa 1 ja ulkona 20 pakkasta, joten oli syytä lähteä pelastamaa alkuhärkä pakkaslaitumilta kotiin.

Perjantaina oli toisen häirintäiskun vuoro Åren yöhön. Tällöin kohteena oli Matsin aiemmin scouttaama Bygget. Tunnin jonotus ja 20€ pääsymaksu ei lannistanut intoa. Matkalla Byggettiin Mänä oli jo torpannut vastaan juosseen deuchebagin lumipenkkaan ja säätö jatkui baarijonossa. Allekirjoittanut esitteli paikallisille kaunottarille Matsin Mr Finland kisojen perintöprinssinä ja juttu luisti kivasti kunnes aloin puhua että olemme täällä kuvaamassa vapaalaskuvideota ja heitin sitten lopuksi ”Vi är stuffa kunder…” tarkoittaen että olemme kovia kundeja. Syyn naisten naurunremakkaan oli siinä että kund tarkoittaakin asiakasta – ei kundia. Fy fan! No tosin itse baarikin oli pettymys ja eritoten siellä esiintynyt ruotsalainen hinttibändi Latin Kings. Ketun kanssa jaksoimme kuunnella sitä vartin ja sitten taxilla kylille kuskia jututtaen. Reissusta jäi muistoksi legendaariset fraasit taxikuskille. ”Vädret har varit ganska fint, men det har varit liten dimmig eftersom snökanonerna har varit på” sekä Ketun loppukuitti kuskille: ”Du är en jättesnäll gubbe!”

Pian oli kuitenkin laskuviikko takana ja aika siivota mökki ja lähteä kohti Suomea. Kotimatka ei ollut ihan yhtä hulvaton kuin menomatka, sillä matkan rasitukset ja luokaton musiikkitarjonta alkoivat kiristää tunnelmaa. Matkalla Gävlessä pastat tupaaan pienen eksymisen jälkeen Seawindin terminaaliin. Laivalla vielä viimeiset luulot pois kuningas alkoholista ja väsynyt kotimatka maanantaina Turusta Kouvolaan. Räpellys-saaga oli saanut alkunsa eikä tälle riemumarssille ole loppua näkyvissä!

- Harhaanjohtaja

1 kommentti:

Suunnistuksen ihmelapsi kirjoitti...

Hyvää shittiä.. Maltan tuskin odottaa jatko-osaa..