keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Räpellys-visa

Tätä toivottiin viime viikonloppuna ja tässä se nyt on. Räpellys-visa! Laittakaa oikeat vastaukset mulle jollain muotoa. Voittajalle huikea palkinto. Jokaisesta Räpellys-osallistumiskerrasta vähennetään puoli pistettä pois loppupisteistä. Vanhoja kuvia ei saa plärätä eikä googlea käyttää. Puhtaalla omatunnolla ja vilpittömällä mielellä. Onnea matkaan.

1.       Menomatkalla Åreen kävi seurue syömässä yhdessä parhaista pizzerioista ikinä. Missä kaupungissa tämä pizzeria sijaitsi?
a)       Östersundissa
b)      Gävlessä
c)       Sundsvallissa
d)      Uumajassa

2.       Åressä ryhmä kävi kaksi kertaa illalla viihteellä kylillä ja toisella kerralla matka suuntautui Matsin aiemmin skouttaamaan Bygget-yökerhoon. Mikä rytmiryhmä siellä esiintyi niin vakuuttavasti, että Masa ja Kettu lähtivät ekan biisin jälkeen taksilla helvettiin?
a)       Latin Kings
b)      Gypsy Kings
c)       Northern Kings
d)      Mambo Kings

3.       Millä seuraavista laskuvälineistä Masa EI laskenut toisella Räpellyksellä Trysilissä?
a)       Snowbikella
b)      Lumilaudalla
c)       Suksilla
d)      Telluilla

4.       Trysilissä alkoholin nauttimisella oli suorastaan kohtuuttoman suuri rooli illan aktiviteettinä. Pöydässä oli usein iso pullo Jekkua, mutta millä sitä lantrattiin?
a)       Vedellä
b)      Oluella
c)       Minttuviinalla
d)      Ei millään

5.       Ensimmäisellä reissulla Bad Gasteiniin oli lentoyhtiönä jo edesmennyt Air Finland. Allekirjoittaneen edessä istui koneen noustessa stuerttina todellinen veijari, joka toivotti hyvää lentoa meille. Kuka oli tuo Sillä Silmällä – ohjelmastakin tuttu mestari?
a)       Mikael Hytönen
b)      Mikko Vesanen
c)       Gekko
d)      Pekka Nikumatti

6.       Iltaisella tuli Bad Gasteinissa käytyä usein paikallisessa karvakäsimestassa kebuilla. Päätimme maistaa kaikki paikan erikoisuudet kortilla arpomalla. Mikä ruoka oli Temelle sattunut ns. tyhjä arpa, muiden kolmen ollessa herkullisia?
a)       Börek
b)      Bosna
c)       Lahnacum
d)      Dürum

7.       Hemsedalissa mukana olleilla Temellä ja Heidillä oli mukana varsin värikkäät pussilakanat. Millä teemalla ne olivat kyllästetty?
a)       Turtles
b)      Simpsons
c)       Star Wars
d)      Muumit

8.       Yhtenä päivänä mukana rinteessä oli myös kertakäyttögrilli, joka ei meinannut millään syttyä. Millä tämä operaatio saatiin kuitenkin onnistumaan?
a)       Sytytysnesteellä
b)      Rinnekartalla
c)       Minttuviinalla
d)      Kiehisillä

9.       Eräänä iltana Cerviniassa seurue päätti käydä katsomassa huippufutista San Sirolla kun Inter kohtasi Juventuksen. Inter meni kahdella Julio Cruzin maalilla jo 2-0 – johtoon, mutta Juve kiri lopussa tasoihin. Kuka puski tasoituksen 5 minuuttia ennen loppua.
a)       Thuram
b)      Trezeguet
c)       Zambrotta
d)      Boumsong

10.   Paikallisessa yökerhossa nautimme muuten baarin tarjoamista ilmaisista antimista, mutta itse ainakin tilasin yhden todella pahan makuisen drinkin. Sen nimi oli?
a)       Floridan Slush
b)      Cuban Smash
c)       Italian Lust
d)      Alpine Flush

11.   Saalbachissa kävimme katsomassa Keski-Euroopan mäkiviikon viimeistä ja ratkaisevaa osakilpailua. Wolfgang Loitzl voitti tuolloin mäkiviikon, mutta kuka voitti tuon viimeisen osakilpailun Bischofshofenissa?
a)       Wolfgang Loitzl
b)      Simon Amman
c)       Gregor Schlierenzauer
d)      Thomas Morgenstern

12.   Minkä juoman nauttiminen sai Saalbachissa Matsin naaman tämän näköiseksi? (katso kuva)
a)       Teufelskräuterin
b)      Obstlerin
c)       Grappan
d)      Kasikymppisen Strohin

13.   Verbierissä tapasimme ihanan ruotsalaisen oppaan Annan. Schladmingissa pari vuotta myöhemmin hänen vielä ihanamman siskonsa Malinin. Mikä oli kyseisten hemaisevien blondien sukunimi?
a)       Durell
b)      Duncker
c)       Duner
d)      Duved

14.   Kun kävimme Verbieriä varten ostamassa Mikko-Pojalle kaikki mahdolliset vermeet reissua varten Kouvolan InterSportista, niin menimme sen jälkeen käymään vielä viereisessä Coffee Housessa. Mitä Mikko tilasi?
a)       Chai Latten
b)      Vaahtokarkkikaakaon
c)       Glühweinin
d)      Ison oluen

15.   Toisella kerralla Bad Gasteinissa 2011 vapaa-aika kului tutusti ripaseiskan parissa. Voiton vei yllättäin Masa keräten 1042 pistettä. Tässä lajissa saavat kerrankin myös naiset tuntua miltä tosi pihtaaminen toisesta tuntuu ja täten Katri jäi valitettavasti jumboksi. Mikä oli Katrin pistesaalis?
a)       1438
b)      1574
c)       1739
d)      2003

16.   Mats on tunnettu jatkuvasta on/off-suhteestaan nikotiinituotteisiin. Bad Gasteinissa 2011 miehelle maistui?
a)       Spaddu
b)      Nuuska
c)       Molemmat
d)      Ei kumpikaan

17.   Chamonixissa 2013 kävimme seuraamassa lätkän paikallista pääsarjaa Ligue Magnusta. Kuka oli kotijoukkuetta vastassa tuolloin?
a)       Briancon
b)      Angers
c)       Morzine-Avoriaz
d)      Rouen

18.   Chamonixissa yhdellä todella pitkällä offarilla pääsi laskemaan suurimman korkeuseron Räpellyksellä yhden laskun aikana (noin 2500m). Kirkkaalla säällä myös lämpötilaero huipun ja laakson välillä oli tuossa laskussa aivan älytön. Paljonko tuo ero oli?
a)       15 astetta
b)      25 astetta
c)       35 astetta
d)      45 astetta

19.   Schladmingissa Masan nilkka turposi yhden laskupäivän jälkeen. Minkä merkkiselle jääkylmällä oluttölkillä sitä turvotusta laskettiin?
a)       Stiegl
b)      Kaiser
c)       Carlsberg
d)      Gösser

20.   Eräänä iltana seurueemme siirtyi Tenneen kuuntelemaan Alpeilla kovasti suositun artistin keikkaa. Kuka tuo artisti oli?
a)       Anton aus Tirol
b)      Helmut aus Mallorca
c)       Arnold aus Ibiza
d)      Anton aus dem Arsch

21.   Champoluciin mentäessä oli Juhalla varsin hieno ja allekirjoittaneelle tuttu lippis päässä menomatkalla. Minkä joukkueen lippis oli kyseessä?
a)       Chicago White Sox
b)      Boston Red Sox
c)       Jouni Sucks Cocks
d)      NST

22.   Champolucista löytyy huikea kaiken nähnyt ja kaiken kokenut suomalainen miessikaporukka. Minkä nimiset veljekset muodostivat tästä porukasta puolet?
a)       Haaraset
b)      Manniset
c)       Maaraset
d)      Hanniset

23.   Iscghlissä 2016 Masa ja Jouni pelasivat paljon änäriä pleikkarilla ja etenkin Jouni oli varsin jäähyherkkä tapaus. Mikä oli Jounin yleisin jäähyn syy?
a)       Estäminen
b)      Kampitus
c)       Kyynärpäätaklaus
d)      Koukkaaminen

24.   Ischglissä löytyy hieno, 1500€ maksava ranskanbuldogin näköinen valtava bluetooth-kaiutin. Kenen artistin nimikkokaiutin oli kyseessä?
a)       DJ Bobon
b)      David Guettan
c)       Pitbullin
d)      Jean Michael Jarren

Toivottavasti oli onni myötä!

Terveisin,

Harhaanjohtaja 

maanantai 14. marraskuuta 2016

Katsaus rinnealueeseen

Jumalauta! Nyt on mitä laskea. Koko Via Lattean (suomeksi Linnunrata toim.huom.)  hiihtoalue.  400 rinnekilometriä. 163 rinnettä (30 mustaa, 92 punaista, 41 sinistä). 92 hissiä. Tähän päälle hyvät offarimahdollisuudet ja kopterikin lennättää tarvittaessa. Ja nyt ei puhuta Pulsterin helikopterista. Se ei koskaan lähtenyt lentoon.

Rinteitä pitäisi siis olla laidasta laitaan - leveistä carving-nautinnoista Tapsan tykkäämiin negatiiviskulmaisiin mustiin. Koska olemme niin korkealle laskemassa, on suuri osa rinteistä puurajan yläpuolella. Eli sormet ristiin kirkkaiden säiden puolesta. Mats on vastuussa muista kirkkaista.

Hotellin sijaintimme huomioiden on meidän järkevintä lähteä aamuisin matkaan Clotes-tuolihissillä ja tästä on käytännössä jatkettava heti perään toisella tuolihissillä ylös. Oman vuoremme länsipuolelle jä Genevrisin, Moncrossin, Bourgetin ja Roccan alueet. Hyviä, vauhdikkaita (vaativia) punaisia. Varmaankin sellainen puolen päivän alue meille. Alueen ankkurihissit pitänevät huolen, ettemme siellä pidempään viihdy.

Oman huippumme alla/länsipuolella onkin sitten vielä pidempiä punaisia isojen tuolihissien kera. Näitä rinteitä kelpaa laskea useampanakin päivänä ja varmaankin etenkin aamusta priimakunnossa ennen ruuhkia. Col Bassetilta lähtee helvetin pitkä ja suuren korkeuseron rinne aivan alas asti Jouvenceauxin kylään saakka. Col Basset on muutenkin huippu, jolle pitää nousta kun siirrymme Sansicarioon, Sestriereen tai Ranskan keskuksiin. Col Bassatilta palatessamme saamme jälleen tehtyä perinteeksi muodostetun helvetin pitkän loppulaskun ilman taukoja kämpille.

Seuraava laakso länteen on Sansicario. Tuo pyhään ammattitappajaan tai sikariin viittaava alue. Voisimme ainakin toista etymologiaa kunnioittaa alueella, vai mitä Mats ja Juha? Sansicariossa oli Torinon 2006 olympialaisten naisten Super-G-piste ja syöksy. Se toimi myös ampumahiihtokeskuksena. Sitäkin olisi kiva kokeilla. Ja tuota super-g:tä. Veikkaan, että tämän reissun suosikkirinne tulee olemaan tuo arvokisoista tuttu Olimpica. Helvetin pitkä punamusta rinne, jota voi jatkaa vielä eteenpäin Cesanan kylään, jolloin saadaankin jo 1200 korkeuserometriä. Olympialaisissa molemmat lajit vei muuten Michaela Dorfmeister, joka ei muuten ulkoisesti ole mikään Lindsay Vonn. Saa nähdä kuka on meidän porukan dorfmeister? Sind Sie meine dorfmeister? Jaaaaa....

Sansicariosta pohjoiseen onkin sitten alueen ehkä tunnetuin keskus - Sestriere. Täällä oli loput olympialaisten alppihiihdoista. Alue sijaitsee vielä korkeammalla puurajan yläpuolella. Motta- ja
Sises-vuorten huipuilla päästää jo melkein kolmeen kilsaan ja alas tulee jyrkkiä mustia. Tosin Sisenin kohdalla se tarkoitta huipun osalta kumpareikkoa. Mutta on tällä alueella myös hyvän näköistä punaistakin. Varmaan päivän kohde on Sestrieren aluekin.

Hissilippumme (oletettavasti ja toivottavasti) kattaa koko Via Lattean alueen, joten Sansicarion kautta pääsesmme laskemaan myös Claviereen ja Ranskan puolelle Montgénevreen. Rinnealue tällöin vähintäänkin tuplaantuu ja sama pitkien punaisten rinteiden ja tuolihissin kirjo jatkuu tuollakin. Alueen laidalla pitää olla kellon kanssa tarkkana, sillä laskujeni mukaan tarvitaan vähintään 8 hissinousua oman vuoren huipulle.

Ja kun rinteet loppuvat kesken, niin offarit ja heli-ski kutsuvat. Itse ainakin olen valmis näihin huvituksiin sijoittamaan ansiosidonnaisesta päivärahastani aimo siivun. Jossakin luki, ettei edes rinteiden välisillä putskukaistoilla saisi laskea ilman lumiturvallisuusvehkeitä. Tiedäpä tuosta nyt, mutta ainakin kunnon offari- ja/tai heli-ski - päivään pitää kamat vuokrata. Ja ehdottomasti myös puuterisukset. Champolucista oppineena voin sanoa, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Nopealla silmäilyllä ja arviolla sanoisin, että opas maksaa noin 40-50€ päivältä per lärvi ja Heli-ski varmaankin sen 250€ ekalta nostolta. Mut nää on niitä elämyksiä, joista saa ja pitääkin maksaa. Kohta ollaan kaikki jo niin vitun vanhoja, ettemme enää kykene näihin.


Ei muuta kuin kantit ja pohjat jiiriin ja kovaa ajoa!

T: Harhaanjohtaja

perjantai 11. marraskuuta 2016

Ischgl - raportti

Kesä-elokuu 2006: Rakkauden kesä. Tovi jo kissan hännän vetoa alla, mutta viimeistään helteisenä kesänä syttyi bromance kahden kultivoidun ja pätevän intellektuellin välillä.

Tammikuu 2016: Pari päättää juhlistaa yhteistä rakkauttaan romanttisella matkalla nahkahousujen synnyinseuduille idylliseen Tiroliin. Mikään ei ollut 10 vuodessa muuttunut. Jounin lumberjack-parta tosin aiheutti ihastusta jo kentällä. Samalla myös pientä huolta, mutta onneksi toinen karvoitus oli samassa kuosissa kuin 10 vuotta sittenkin...

Räpellys 2016:lla olisi räpeltäjät ja etenkin naiset olleet vain tiellä, sillä kun Isä ja Poika ovat kahdestaan reissussa, niin silloin nimittäin... No joo, sanois Mats. Väsy ja pöydällä oleva, vauhdilla tyhjenevä Black IPA tekevät tepposia.

Eli totuushan oli siis se, että harvinaisten huonojen tekosyiden takia lähes kaikki räpeltäjät olivat tästä reissusta estyneitä. Onneksi ei harhaanjohtajan tarvinnut olla todellinen alppijokeri, vaan vanha kunnon wingman Jouni lähti sentäs kaveriksi Alpeille.

Alunperinhän meidän piti lähteä laskemaan carving-paratiisin Flachauhun, mutta koska STS:n auttamattoman paska myyntikoneisto ei ollut saanut sinne tarpeeksi lähtijöitä, olimme pakotettuja vaihtamaan kohdetta ja Harhaanjohtaja sai puhuttua meidät useita satasia kalliimmalle matkalle Ischgliin ilman lisämaksua. Simply great, sanoisi Lion #79.

Tuttu setti siis tiedossa. Aamulla aikaisin kentälle. Pojun kanssa lämmin jälleennäkeminen, kamat hihnalle ja kohti aamupalaa. Ja koska oltiin normaalia estrogeenisemmassa seurassa liikenteessä, niin Oak Barrelin iso stobe vaihtui luontevasti pariin lasiin skumppaa mikä oli täydellinen matchi pari päivää tiskillä kuivuneiden munkkien kanssa. Ja nyt en siis puhu paljon ylitöitä tehneen kahvilamyyjän rintavarustuksesta. Kone ilmaan ja matka taisikin sujua jälleen kaikki mahdolliset tietovisat iltapäivälehdistä kisaillen. Voittajaa en muista, mutta hypoteesini olisi aika vankka ilman Kolmogorov-Smirnovin testejäkin.

Perillä odottikin sitten hotelli, joka oli sijainniltaan aivan loistava. Keskellä keskustaa ja alakerrasta lähti kuljetushihna hissille. Kamat totutusti nopeasti paikoilleen ja kauhean nälän yllättäessä (ja siestan ollessa päällä), oli valintamme laskettelukeskuksissa ekaa kertaa nähty Burger King. Ja se chiliburgeri ison Stieglin kanssa oli taivaallinen. Joskin armottomalla nälällä oli kyllä vaikutusta asiaan. Koska nämä reissut menevät jo niin rutiinilla, niin totutusti seuraavaksi etsimään kauppaa ja tutut eväät messiin. Olutta, viiniä, sipsiä, suklaata - ja eikä mitä tahansa suklaata - vaan Kinderin Choko Bonseja !!! Parasta. Suklaata. Ikinä. Suomessa kannattaa väijyä Lidleistä. Näitä lähti muuten tuliaisiksikin koko kaupan valikoima.

Tällä reissulla oli myös ekaa kertaa mukana allekirjoittaneen pleikkari. Änäri uuniin ja kausi käyntiin. Ja koska on vain yksi joukkue, niin KooKoolla hakkaamaan sarjaa. 60 matsia runkkaria ja pleijarit päälle oli kova haaste, josta kuitenkin hienosti selviydyimme. Pelitapamme oli äärimmäisen aggressiivinen, mutta pleijareihin päästiin, mutta siellä sitten mestaruuteen marssinut Tappara ja sen möröksi ristimämme Laineen Pate taputteli oranssimustat kesälomille. Ankara pettymys kaiken sen uhratun ajan ja peukaloiden parkkiintuneet nahat huomiion ottaen.

Ensimmäinen päivä valkeni...itse asiassa kirjaimellisesti valkeni erittäin lumisena ja sumuisena. Voisi jopa pitää yhtenä Räpellys-historian paskimmista päivistä säiden suhteen. Uutta, varsin nuoskaista lunta oli parikymmentä senttiä, sumua, kaikki valkoista ja näkyvyys nollassa. Töppäyksiä pelätän perspainoisena kun painoi 7-8 kilsan kotimäen muutaman kerran alas, niin olut maistui jälleen erinomaiselta. Jäätävän kovassa tikissä olevan Jouninkin ilme oli aika kaikkensa antanut reissun ekassa rinnebaarissa.

Taisi olla myös ainut päivä koko viikolla kun päätimme luovuttaa jo alkuiltapäivästä ja painua kylille vetämään kunnon röstit ja kämpille hakkaamaan änäriä. Jospa seuraava päivä olisi parempi.

Ja kyllähän se oli! Sitten alkoikin taas se Räpellyksille tuttu aurinkojamboree ja maisemakuvien määrä räjähti käsiin. Itävaltaan poikkeuksillisen korkeita huippuja, pilvetöntä taivasta ja normaalia kireämpää pakkasta riitti. Tätä samaa keliä oli aika hyvin pitkin viikkoa. Välillä käväisi vähän pilvessä ja tuulisessa, mutta kelien puolesta oikeinkin hyvä viikko muistaakseni taas. Erikoisuutena vielä se, että parina iltana tuli kunnon lumidumppi (20-30cm), joka antoi meille loistavat mahdollisuudet. Räpeltäjäthän ovat tunnetusti aamun ensimmäisissä hisseissä kyydissä (Jounin aamupaskat tosin laittoivat pelin jännäksi välillä) ja Ischglin erikoisuutena oli kaikkein teiden johtaminen käytännössä samalle alahissiasemalle. Eli kun olimme Pojun kanssa ekana siellä ja laskimme rinnekartan laidasta laitaan, niin pääsimme monena aamuna tekemään jälkemme puuterisille korkkaamattomille rinteille pari tuntia putkeen. Harvoin voi sanoa laskeneensa ekaa kahta tuntia koskemattomia rinteitä ja vieläpä pehmeän lumen pöllyessä munien korkeudella (siis normaalien ihmisten, Matsillahan kärki on monon sisällä...). Ja kun Ischglin ollessa kyseessä olivat kyseiset rinteet todella pitkiä punaisia, joten nautinto oli taattu.

Muutenkin viikon aikana tuli laskettua mielestäni todella paljon. En tiedä olisiko rikottu Schladmingin laskuennätystä, muttei varmaan ainakaan kovin kauaksi jääty. Rinteiden pituus saattoi tehdä yllättävän paljon hyvää kokonaislukemaan. Pääsimmepä laskemaan myös tax-free - reittiä Sveitsiin Samnauhunkin pari kertaa, josta allekirjoittanut pääsi ostamaan verovapaita legoja ja Poju verovapaa whiskyä. Kertoo ehkä jotain elämäntilanteista. Samnaussa kävimme myöskin, ekaa kertaa elämässämme maistamassa tuota Kirsch-viinalla hennostin maustettua rasvapommia, eli aitoa sveitsiläistä juustofondueta. Isot kulhot pelkästään leipää ja sulatettua juustoa. Alkoi ehkä jossain kohtaa tökkiä ja mahan pohjalle jumahtaessaan sitä piti tökkiä sieltä oikein urakalla pöntön pohjalle.

Offareita ei tällä reissulla paljoa laskettua, mitä vähän rinteiden vieressä silloin tällöin. Aamuiset lumidumppien jälkeiset puuteririnteet ajoivat aivan saman asian. Itse tuli tosin kerran lähdettyä yksin seikkailemaan. Kabiini huipulle, josta ei ollut kunnostettua rinnettä alas ja aika kovalla riskillä suuntavaistoon luottaen tamppaus vuoren kääntöpuolelle kohti tuntematonta. Taustalla siintävä kanjoniin pääsystä vahva olettamus, sillä olihan siellä jossain retkeilymajakin, jonne STS teki retken lumikissalla hinaten. Jossain kohtaa tampatessani seuraavan vuorennyppylän päälle tavoitin alppioppaan ryhmänsä kanssa. Sieltä tuli aika ankaraa valitusta kun olin yksin matkassa ilman opasta tai mitään lumiturvallisuusvarusteita. Siihen vain asiallinen "suck my ass titties" ja matka jatkui kohti tuntematonta. Itseä ei vyöryvaara paljoa huolettanut, koska tuuli oli pyyhkinyt kyseisellä seudulla irtolumet aika tehokkaasti pois. Lopulta laakson pohjalta löytyikin kyseinen retkeilymaja ja siltä lähtevä hiihtolatu kohti suunnilleen oikeaa suuntaa. Tasamaahiihtoa noin kolme kilometriä tyynessä auringonpaisteessa toppavaatteet päällä sai aikaan aikamoisen monsuunilmaston laskettelutakin sisälle. Onneksi perillä hissin ala-asemalla odotti huolestunut Poju joka toivotti vastaan kylmän huurteisen kera.

Iltaohjelma oli koko viikon aika lailla änäripainoitteinen. Yhtenä iltana kävimme katsomassa valo- ja laskunäytöksen. Lumikissat ja hiihdonopettajat tekivät kotirinteessä temppujaan, pyron ja musan tahdissa. Oli kyllä ihan magea ja porukkaan pirusti. Harmi, että glühwein-jonot olivat kovin pitkät. Koko viikon teimme myös empiiristä tutkimusta alueen after ski - mestoihin, ja nehän olivat toinen toistaan erilaisempia - NOT!!!. Varmaan lähemmäs kymmenen helvetin isoa ulospäin viatonta hirsimökkiä, mutta kun oven avasi, niin sieltä puski ulos varmaan 30-40 asteinen hien, röökin ja alkoholin hajuinen tunkkainen ilma ja aivan mieletön meluseinä alppidiscosta. Porukkaa oli niin, ettei kirjaimellisesti mahtunut välillä liikkumaan, porukka jo alkuiltapäivästä aivan tuhannen päissään ja useassa baarissa vielä tissitanssijat pöydällä ja irstaat miehet kuolaamassa tiskillä. Mehän vain paheksuimme heitä. Ja näitä paikkoja tosiaan riitti. Tuli kyllä vihdoin katetta joka kohteen mainostamalle Alppien parhaalle after skille. Tosin ei ehkä meidän mielestä paras, mutta äänekkäin ja villein by landslide. Laitetaan pari videoklippiä alle. Ja kyseessä kaksi eri paikkaa vaikkei uskoisi.

video video

Reissun ruokapolitiikka oli aika lailla sitä tuttua perushuttua. Alkusalaatit ja aamupalat olivat sitä samaa huttua koko viikon, eikä illallisetkaan suuremmin tunteita herättäneet suuntaan taikka toiseen. Ruokailusta teki antoisan vieressä istunut 15 hengen SunskaSki - porukka, joka oli vienyt oheisrekvisiitan aivan uudelle tasolle. Meillä oli vain hupparit, mutta heillä olivat bokserit, hupparit, t-paidat, pipot, takit, housut, aamutakit...Olivat myös aikamoisia mukimiehiä. Juttelimme myös pitkään aina tarjoilijamme Davidin kanssa. Aika karua elämää herra vetää. 6-7 päivää viikossa marraskuusta toukokuun alkuun ja töissä aina noin 17-05 tai jotain. Viereisestä pöydästä tarttui kavereiksi myös muuan Ronkaisen pariskunta, johon pääsimme vielä paremmin tutustumaan fondueillallisella. Liekö sen magnum-kokoisen punkkupullon tuhoamminen käynnistänyt tapahtumasarjan joka johti paikallisbaariin, wonderwall-tulkintaan, öiseen soittoon Matsille ja Tapsalle, bros before hos - huutoihin fistit pystyssä ja seuraavan päivän yhteislaskuun Ronkaisen perheen kanssa. Tero vähän valitteli oloaan ja ihmetteli miten me Jounin kanssa jaksoimme heti aamusta laskea täydessä tikissä. Se on se kokemus elämästä ja näistä reissuista. Tämä kaunis tapahtumaketju huipentuu tammikuussa 2017 kun kaksiäänisestä wonderwall-tulkinnasta hurmioituneena Tero päätti uskaltautua mukaan Räpellys-poppooseen. Hatunnosto rohkeudesta. Et tule katumaan päätöstäsi.

Osallistujamäärältään pienin räpellys räpelletty. Oikein hieno reissu silti. Aina ikävä muita kanssaräpeltäjiä, mutta kahden hengen iskuryhmä suoritti viikon aidossa räpellys-hengessä hienosti läpi. Ja onpahan meillä Jounin kanssa hupparin selässä harvinaiset Ischgl 2016 - tekstit. Hieno setti ja tammikuussa jälleen one more year tulossa. Harhaanjohtaja - over and out.


keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Mukaan Sauze D'Oulxiin

Moi,

Kuten Matti laittoi viestiä Räppellys 2017 Facebook-sivulle; hyppään mukaan porukkaan pitkän kädenväännön jälkeen STS:n kanssa. Tämä vain muistuttaa siitä että aina kannattaa olla aikaisin liikkeellä ja laskettelureissut on tehty vain parilliselle määrälle henkilöitä. Mukaan pääsin kumminkin ja vaimo antoi lähteä :)

Olin viime vuonna vaimoni, Sarahin, kanssa Ischglissä jossa törmäsimme Mattiin ja Jouniin. Heidän keskustelunsa (paskanjauhanta) ja ajatuksensa olla rinteessä ensimmäisenä joka aamu oli sen tasoista että ajattelin olla yhteydessä tänä vuonna ja kysellä minne päin suunnistavat. Sarah ei pääse tänä vuonna laskettelureissulle joten minulle tuli kauhea hätä että miten minä nyt pääsen reissuun. Matti sai noin 1kk jälkeen varattu minulle myös paikan STS:n matkalta joten pääsen mukaan Räpellykseen (matkaa ei ole tosin vielä maksettu).

Kun kyselin Matilta mikä ihmepaikka tuo Sauze D'Oulxi on niin sain vastaukseksi että tässä hiihtokeskuksen valinta-analyysissä on käytetty exceliä. Tämä vakuutti minut täysin, että nyt on hyvä paikka kyseessä! (Jos ei ole niin kyseessä on varmaan laskukaavavirhe excelissä.) Itse lasken suksilla, vaikka laudankin olen joskus omistanut. Nykyisin en vain ymmärrä lautailijoita a) ne ovat hitaita alamäessä b) täysin toivottomia tasamaalla tai pienessä ylämäessä c) housut aina märkänä istumisesta. Tällä hetkellä varastosta löytyy pujottelusukset ja suurpujottelusukset, mutta ajattelin että täksi kaudeksi olisi kiva ostaa sellaiset "jokapaikan höylät".  Viime vuonna Ischglissä kävin oppaan kanssa offarilla ja ajattelin että menisin uudestaan Sauze D'Oulxissa, mutta se riippuu säästä. Kertokaa jos joku muu haluaisi lähteä mukaan offaria koettamaan joku päivä reissulla. Itse en ole mitenkään kokenut offari-laskija vaikka muuten rinteessä vauhtia tuleekin.

Lunta on tullut tänäänkin tänne Espooseen siinä määrin että ajattelin jo katsoa minne voisi mennä laskettelemaan ensi viikonloppuna :)

Muita lisätietoja saatte kunhan reissu alkaa ja saan ensimmäisen alppi-oluen käteen :)

lauantai 5. marraskuuta 2016