Joulukinkut on vähitellen syöty ja sulattelu alkanut. Blogimme elelee selkeästi omaa hiljaista odotustaan. kun reissu lähestyy. Itse nappasin flunssan alta pois sopivasti tässä joulun aikaan ja toipumiseen jää mukavasti pari viikkoa. Kaikki mahdolliset lisäravinteet ja homeopaattiset humpuukinappulat on nyt käytössä, ettei uutta tautia enää pääsisi päälle.
Ainakin arvoisa Harhaanjohtajamme on ehtinyt jo aloittaa laskukauden ja viestit kertoivat melkoisen kovista pakkasista ja tyhjistä rinteistä. Välineet on siis ainakin jollain meistä jo tsekattuna. Itse ajattelin heti alkuvuodesta tunkeutua häkkivaraston syövereihin ja kaivaa esiin kaikki kamat suksista lämpösukkiin. Alennusmyynnit saavat luvan tarjota ratkaisun mahdollisiin puutoksiin - hankintalistalla voisi näin äkkiseltään ajatellen olla tuore laskukerrasto ja mahdollisesti jopa uusi potta. Palaan mahdolliseen tavaranhankintaraporttiin tarpeen vaatiessa.
Alkuvuodesta tullee Räpeltäjiltä joka tapauksessa lisää matskua tännekin.
Sitä odotellessa kannattaa ihmetellä vaikkapa Räpellyskarttaa, joka löytyy toki nykyään kiinteänä linkkinä myös tuosta oikealta valikoista. Champoluc on muuten Räpeltäjien eteläisin räpellyskohde!
lauantai 27. joulukuuta 2014
perjantai 19. joulukuuta 2014
Tadaa!
Blogikilpavarustelun kiihtyessä ja Jounin kirjoittaessa toinen toistaan finessimpejä (onko oikea sana?) artikkeleita on minun taas aika paljastaa ääliömäisyyteni ja halukkuuteni hukata hyvää työaikaa täysin toisarvoisiin asioihin: Räpellysristikkoon. Jos jollain on joululomalla tai muuten aikaa tähän syventyä, niin antaa mennä! Minulle sähköpostiin oikein vastanneiden kesken arvotaan yllättävän mitätön palkinto. Vastausaikaa Räpellykseen asti ja palkinto luovutetaan Räpellyksellä. Vastauksena on kaksisanainen "iskulause" joka muodostuu ristikon vihreiden kirjaimien avulla eli koko ristikkoa ei tarvitse täyttää, jos saa tarpeeksi kirjaimia kasaan ja/tai osaa arvata iskulauseen puutteellisista kirjaimisa huolimatta. Kirjaimet pitää siis itse osata laittaa oikeaan järjestykseen iskulausetta varten. En osaa yhtään sanoa, onko tämä vaikea vai helppo nakki. Toivon kuitenkin, että tuon ratkomiseen ei joudu tuhlaamaan elämäänsä yhtä paljon kuin sen tekemiseen. Kaikki vihjeet tai sanat liittyvät jotenkin (joskus hyvinkin kaukaa) Räpeltämiseen ja epätoivon hetkellä vihjeitä saanee aika hyvin tämän vuoden aikana kirjoittamistani blogikirjoituksista. Jos jotain selkeitä virheitä, puutteita tms. huomaatte, niin olkaa yhteyksissä. Olen aika sokea niille itse tässä vaiheessa.
Vihjeet vaakasanoihin:
1. Palander
2. "Lähden offareille" on Pulsan tekemä "piip".
3. Kun alppikissoja jaetaan, nämä tippuvat Matsin pöydältä muille räpeltäjille.
4. Ansaitessani töissä Räpellyksen matkarahat on tämä tärkein työkaluni heti copyn jälkeen.
5. Edeltävän Räpellyksen ennätyksentekoväline.
6. Ei sitten kuitenkaan saanut alkuaan viime Räpellyksellä.
7. Räpeltäjien (vuoren)huipulla oloon liittyvä verbi perusmuodossaan.
8. Varkaiden kuningas.
9. Tekee vaikutuksen haju- ja eroottisuusindeksillään.
10. Tarvii olla aika "piip" pysyäkseen mäessä Misleaderin vauhdissa.
11. Paistaa räpeltäjien kasvoilta päivä päivältä kovemmin.
12. Räpeltäjät ovat maailman lapsellisimmat "piipit"
13. Kyseinen henkilö ei tehnyt vaikutusta sapuskoillaan.
14. Räpeltäjien suksien alla.
15. Menee Räpeltäessä kuin siivillä.
16. Schumacher tämän offareilla kohtasi, toivottasti ei kukaan räpeltäjä.
17. Joka tilanteessa räpeltäjien hihassa.
18. Mats on elävä "piip".
Vihjeet pystysanoihin:
21. Pelottava varsinkin mustana.
22. Tätä huutoa ei räpeltäjien suusta reissulla toivottavasti kuulla (ja ei, oikea vastaus ei ole "Masturbaatio", eikä "Enough is enough! I've had it with these mother fucking snakes on this mother fucking plane!"
23. Varmaan jonkin tältäkin reissulta vastaan tulevan ruotsalaisen puppelipojan nimi.
24. Ryskyvät Matsin käsittelyyn joutuvalla, mutta toivottavasti eivät tällä reissulla offareilla tai muutenkaan.
25. Pulsa osaa laskettelusta ehkä juuri ja juuri nämä.
26. Mikään tällainen ei pidättele Matsia.
27. Tämän vuoden yksi pääteema yksikössä.
28. Sauvamerkki.
29. Syntyy minne tahansa räpeltäjät menevätkin.
30. Kasvaa kovaa vauhtia tätä reissua kohden.
31. Kaipaa kesyttäjäänsä.
32. Yksi monista läpimitaltaan valtavista Matsin ruumiinosista.
33. Mats on tällainen Gangsta!
34. Eivät olleet viime Räpellyksellä jalassa, kun helikopteri yritti nousta lentoon.
35. Jounin alaston vartalo on "piip" tavaraa.
36. Alppien suurin massiivi.
37. Matsin pitäisi hiljalleen pistää nämä heput nippuun.
18. Tulevaisuuden tekniikkaa, joka saattaa olla ainoa Matsiin tepsivä ase.
-MP
Blogikilpavarustelun kiihtyessä ja Jounin kirjoittaessa toinen toistaan finessimpejä (onko oikea sana?) artikkeleita on minun taas aika paljastaa ääliömäisyyteni ja halukkuuteni hukata hyvää työaikaa täysin toisarvoisiin asioihin: Räpellysristikkoon. Jos jollain on joululomalla tai muuten aikaa tähän syventyä, niin antaa mennä! Minulle sähköpostiin oikein vastanneiden kesken arvotaan yllättävän mitätön palkinto. Vastausaikaa Räpellykseen asti ja palkinto luovutetaan Räpellyksellä. Vastauksena on kaksisanainen "iskulause" joka muodostuu ristikon vihreiden kirjaimien avulla eli koko ristikkoa ei tarvitse täyttää, jos saa tarpeeksi kirjaimia kasaan ja/tai osaa arvata iskulauseen puutteellisista kirjaimisa huolimatta. Kirjaimet pitää siis itse osata laittaa oikeaan järjestykseen iskulausetta varten. En osaa yhtään sanoa, onko tämä vaikea vai helppo nakki. Toivon kuitenkin, että tuon ratkomiseen ei joudu tuhlaamaan elämäänsä yhtä paljon kuin sen tekemiseen. Kaikki vihjeet tai sanat liittyvät jotenkin (joskus hyvinkin kaukaa) Räpeltämiseen ja epätoivon hetkellä vihjeitä saanee aika hyvin tämän vuoden aikana kirjoittamistani blogikirjoituksista. Jos jotain selkeitä virheitä, puutteita tms. huomaatte, niin olkaa yhteyksissä. Olen aika sokea niille itse tässä vaiheessa.
Vihjeet vaakasanoihin:
1. Palander
2. "Lähden offareille" on Pulsan tekemä "piip".
3. Kun alppikissoja jaetaan, nämä tippuvat Matsin pöydältä muille räpeltäjille.
4. Ansaitessani töissä Räpellyksen matkarahat on tämä tärkein työkaluni heti copyn jälkeen.
5. Edeltävän Räpellyksen ennätyksentekoväline.
6. Ei sitten kuitenkaan saanut alkuaan viime Räpellyksellä.
7. Räpeltäjien (vuoren)huipulla oloon liittyvä verbi perusmuodossaan.
8. Varkaiden kuningas.
9. Tekee vaikutuksen haju- ja eroottisuusindeksillään.
10. Tarvii olla aika "piip" pysyäkseen mäessä Misleaderin vauhdissa.
11. Paistaa räpeltäjien kasvoilta päivä päivältä kovemmin.
12. Räpeltäjät ovat maailman lapsellisimmat "piipit"
13. Kyseinen henkilö ei tehnyt vaikutusta sapuskoillaan.
14. Räpeltäjien suksien alla.
15. Menee Räpeltäessä kuin siivillä.
16. Schumacher tämän offareilla kohtasi, toivottasti ei kukaan räpeltäjä.
17. Joka tilanteessa räpeltäjien hihassa.
18. Mats on elävä "piip".
Vihjeet pystysanoihin:
21. Pelottava varsinkin mustana.
22. Tätä huutoa ei räpeltäjien suusta reissulla toivottavasti kuulla (ja ei, oikea vastaus ei ole "Masturbaatio", eikä "Enough is enough! I've had it with these mother fucking snakes on this mother fucking plane!"
23. Varmaan jonkin tältäkin reissulta vastaan tulevan ruotsalaisen puppelipojan nimi.
24. Ryskyvät Matsin käsittelyyn joutuvalla, mutta toivottavasti eivät tällä reissulla offareilla tai muutenkaan.
25. Pulsa osaa laskettelusta ehkä juuri ja juuri nämä.
26. Mikään tällainen ei pidättele Matsia.
27. Tämän vuoden yksi pääteema yksikössä.
28. Sauvamerkki.
29. Syntyy minne tahansa räpeltäjät menevätkin.
30. Kasvaa kovaa vauhtia tätä reissua kohden.
31. Kaipaa kesyttäjäänsä.
32. Yksi monista läpimitaltaan valtavista Matsin ruumiinosista.
33. Mats on tällainen Gangsta!
34. Eivät olleet viime Räpellyksellä jalassa, kun helikopteri yritti nousta lentoon.
35. Jounin alaston vartalo on "piip" tavaraa.
36. Alppien suurin massiivi.
37. Matsin pitäisi hiljalleen pistää nämä heput nippuun.
18. Tulevaisuuden tekniikkaa, joka saattaa olla ainoa Matsiin tepsivä ase.
-MP
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
Food! I have to have food!!!
Kuukausi lähtöön! Jouluruoat tulilla (Karjalanpaisti uunissa hautumassa), joten sain inspiraation katsastaa Champolucin paikalliset safkat. Kaikille on varmaan selvää, että ruoka on rasvaista ja ravitsevaa - nälkä ei hetkeen kurni, kun vetelee polentaa, kaikenlaisia nykyjä, juustoa ja makkaroita. Katsauksessa (rinne)ravintoloihin tuli selväksi, että useammassakin
paikassa paikallista sapuskaa saa ja kannattaakin maistella, joten koitan löytää meille herkkusuille nyt siis eritoten paikallisia ruokalajeja ihmeteltäväksi. Tapsaa pitäisi ilahduttaa erityisesti se, että kalaa ei liiemmin ruokalistoilla näy, joten tilauksessa (kenties kielimuurin takia) tehdyn totaalisen hudin vaara ei ole suuri.
Paikallinen metsästysperinne tuo pöytään lihaa. Paljon lihaa. Osa liharuoista on saanut vaikutteita ranskalaisesta keittiöstä ja esimerkiksi Carbonade muistuttaa ranskalaisia lihapatoja: viiniä, mausteita, pitkään hauduttelua... mmmm... Uskoisin, että tämä suolatusta naudasta väännetty "patapaisti" uppoaa aika moneen Räpeltäjään.
Pikkulihannälkään vedellään esimerkiksi suolattua possua Jambon de Bossesia, jolla on EU:n PDO-merkintä - originaali suolattu possunjalka siis. Kinkkua valmistetaankin ainoastaan Saint Rhémy en Bossesin kylässä 1600 metrissä tarkkaan valituista sioista.
Näin uus-tamperelaista ilahduttaa kuulla, että possusta tehdään alueella myös makoisaa verimakkaraa. Jos oikein ymmärsin, niin Il bodeun on perinteisellä tavalla jo pitkään valmistettu makkara, jossa siansuoleen tungetaan keitettyä perunaa, pekonia, viiniä, mausteita ja verta. Suolet sidotaan käsin ja pötköjä roikotellaan vähintään 10 päivää. Näitä napsitaan sitten alkupaloina, tai joskus hieman lämmitettyinä esim. salaatin kera.
Mikäli löydämme hiihtoalueelta Walserilaiseen keittiöön erikoistuneen ravintolan, niin maistolistalla voisi olla vaikkapa Chnéf-fléne (kuvassa). Tässäkin ruoassa mukana suuressa osassa on Fontina-juusto. Nämä "napit" ovat käytännössä jauhopalleroita (muistuttavat gnoccheja), jotka kuorrutetaan juustolla. Taatusti paikallista herkkua!
Toinen Walserilainen hieman pääsi yllättämään. Se on leipä. Ruisleipä. Ruisleipä, johon tulee pähkinöitä??? No perskeles! Pakkohan tätä on jostain saada, koska perin herkulliselta ruisleivältä se näyttää ja vaikka sinne saksanpähkinöitä sekaan tungetaankin, niin voiko se huonoa olla...
Jos joku näistä ruoista ei kuulosta herkulliselta, niin tokihan tarjolla on paljon muutakin: polentaa (joka kuuluu perusruokiin), lihapatoja, pizzaa (tottakai), täyteläisiä keittoja ja jälkkäriksi vaikkapa panna cottaa.
Enpä usko, että Räpeltäjälle nälkä reissussa jää!
Juu juu juustossa löytyy
Aloitetaan ehkä siitä tunnetuimmasta alueen ruokatuotteesta. Fontina juusto on alueen oma juusto. Tätä herkkua on tuotettu Aostan-laaksossa jo 1100-luvulta lähtien. Juusto valmistetaan lehmänmaidosta ja rasvaprosenttina on mukavat 45. Parasta Fontinaa tehdään maidosta, joka on lypsetty kesällä - toki maidon pitää oleilla 1800-2300 metrissä, jossa lehmät saavat syödäkseen tuoretta, rikasta ruohoa. Fontinan kehutaan sopivan jopa leivälle ja tietysti myös sellaisenaan herkuteltavaksi, mutta tehdäänpä siitä usein myös paikallista fondueta, Fonduta alla valdostanaa, jossa juuston lisäksi maitoa, munia ja tryffeleitä. Juomasuosituksena punkku.Lihaisampaa särvintä
 | |
| Il bodeun |
Pikkulihannälkään vedellään esimerkiksi suolattua possua Jambon de Bossesia, jolla on EU:n PDO-merkintä - originaali suolattu possunjalka siis. Kinkkua valmistetaankin ainoastaan Saint Rhémy en Bossesin kylässä 1600 metrissä tarkkaan valituista sioista.
Näin uus-tamperelaista ilahduttaa kuulla, että possusta tehdään alueella myös makoisaa verimakkaraa. Jos oikein ymmärsin, niin Il bodeun on perinteisellä tavalla jo pitkään valmistettu makkara, jossa siansuoleen tungetaan keitettyä perunaa, pekonia, viiniä, mausteita ja verta. Suolet sidotaan käsin ja pötköjä roikotellaan vähintään 10 päivää. Näitä napsitaan sitten alkupaloina, tai joskus hieman lämmitettyinä esim. salaatin kera.
Walserilaista ruokaa? Bitte schön!
 |
| Chnéf-fléne. Lähde: http://cindystarblog.blogspot.fi |
Toinen Walserilainen hieman pääsi yllättämään. Se on leipä. Ruisleipä. Ruisleipä, johon tulee pähkinöitä??? No perskeles! Pakkohan tätä on jostain saada, koska perin herkulliselta ruisleivältä se näyttää ja vaikka sinne saksanpähkinöitä sekaan tungetaankin, niin voiko se huonoa olla...
Jos joku näistä ruoista ei kuulosta herkulliselta, niin tokihan tarjolla on paljon muutakin: polentaa (joka kuuluu perusruokiin), lihapatoja, pizzaa (tottakai), täyteläisiä keittoja ja jälkkäriksi vaikkapa panna cottaa.
Enpä usko, että Räpeltäjälle nälkä reissussa jää!
maanantai 15. joulukuuta 2014
Prié blancia pöytään!
Viiniennätys huudetu! Sen rikkomiseen ei juuri mitään vaadita. Tutkaillaan nyt kuitenkin, millä herkulla ennätykset poksautetaan.
Vaikka Alpeilla ollaankin, niin Aostan laakson kesät ovat kuumia ja kuivia, joten rypäleet korjataankin jo usein syyskuussa. Alpit ja vuoristoisuus vaikuttavat myös maaperään, joka tietysti vaikuttaa myös tuotetun viinin ominaisuuksiin, ja maaperä onkin ylempänä rinteillä hiekkaista ja alempana savea ja karkeampaa soraa. Viinifriikit osaisivat varmaan laakista sanoa, mitä maaperä ja lyhyet kesät yhdessä tiettyjen rypälelajikkeiden kanssa viinin ominaisuuksiin tuovat, mutta koska itse en (ainakaan vielä) ole niin oppinut, että tähän kykenisin, niin otetaanpa selvää, minkälaisia viinejä siellä sitten lipitellään.
Punaisia viinejä kuvaillaan useimmiten rustiikkisiksi - tietty "viimeistelemättömyys" ja hiomattomuus maistuvat, mutta se ei aina ole huono asia. Alueen punaviineistä löytyy usein mausteisuutta ja maan makua, sekä jopa hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta. Nebbioloa sisältävissä viineissä "nebbioloisuus" (tervaa, kirsikkaa, yrttejä...) puskee läpi ja jos Nebbiolosta tykkää, niin alueen viineistä voi tehdä löytöjä!
Alueen omista rypäleistä tuotetut viinit kannattaa tosiaan ainakin maistaa. Jo mainitusta Prié Blancista tehdyt viinit ovat usein aromiltaan heinäisiä ja löytää voi myös valkoisten kukkien aromia. Prié Blancista valmistetaan myös kuohuviiniä samoin menetelmin, kuin Champagnen alueella - luvassa siis kenties Italian shampanjaa? - ja joskus jopa makeita jälkiruokaviinejä. Petite Arvine, jota löytyy myös naapurista Sveitsin Valaisista, aiheuttaa tällä hetkellä kuhinaa ja onkin monesti suositeltu maiskuteltavaksi, jos vaan jostain pullollisen rypäleestä valmistettua valkoista sattuu löytämään. Mehän ainakin etsimme ja mausta etsimme hedelmäisyyttä, limeä ja greippiä.
Viinien hinnat eivät yleensä Italiassa päätä huimaa ja ennakkoon ajatellen panostetaan enemmän laatuun, kuin määrään. Kun viinihyllyillä muistaa katsoa pullon kyljestä "DOC" merkinnän ja tsekata, että viini on Aostasta, niin eiköhän ennätystä tehdessä pystytä jopa nauttimaan, eikä pelkästään suorittamaan!
Vallee d'Aosta DOC
Korkein Euroopan viinialueista on luokiteltu Denominazione di Origine Controllataksi. Laatuluokitus takaa sen, että DOC-leiman löytyessä pullon kyljestä, voi olla varma, että laatu on lailla säädelty ja valvottu. Alue on pienin Italian viinialueista sekä kooltaan, että tuotantomäärältään. Pääosiltaan viini tuotetaan aluetta halkovan Dora Baltean itärannoilla ja Aostan kaupunki tarjoaa viinintekotukikohdan keskisen sijaintinsa ansiosta. Pulsaattori on varmasti mielissään kuullessaan, että alueella on viljelty viiniä jo Roomalaisten toimesta, joten viinituotantohistoriaakin löytyy. |
| Viinitarha Aostassa (lähde: http://turismo-in.it) |
Punaista ja valkoista kuplilla ja ilman
Yli 70 prosenttia (lähteestä riippuen jopa 90 prosenttia) alueella tuotetusta viinistä on punaista. Yleisimmät rypäleet punaviinin valmistuksessa ovat Pinot noir, Gamay ja Petit Rouge, ja näiden variaatiot. Valkkariakin tuotetaan ja ainakin omalla toivelistalla olisi maistella alueen omasta rypäleestä, Prié Blancista, tuotettu valkoinen - alueen viinejä ei kovin yleisesti muualta maailmasta saa ja epäilenkin vahvasti, että tampesterilainen pitkäripainen ei Aostalaisia viinejä juurikaan tarjoa (en löytänyt tuotehaulla yhtään). Nyt on saumat siis tutustua viineihin, joihin tuskin kovin montaa kertaa elämässään uudestaan törmää.Punaisia viinejä kuvaillaan useimmiten rustiikkisiksi - tietty "viimeistelemättömyys" ja hiomattomuus maistuvat, mutta se ei aina ole huono asia. Alueen punaviineistä löytyy usein mausteisuutta ja maan makua, sekä jopa hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta. Nebbioloa sisältävissä viineissä "nebbioloisuus" (tervaa, kirsikkaa, yrttejä...) puskee läpi ja jos Nebbiolosta tykkää, niin alueen viineistä voi tehdä löytöjä!
Alueen omista rypäleistä tuotetut viinit kannattaa tosiaan ainakin maistaa. Jo mainitusta Prié Blancista tehdyt viinit ovat usein aromiltaan heinäisiä ja löytää voi myös valkoisten kukkien aromia. Prié Blancista valmistetaan myös kuohuviiniä samoin menetelmin, kuin Champagnen alueella - luvassa siis kenties Italian shampanjaa? - ja joskus jopa makeita jälkiruokaviinejä. Petite Arvine, jota löytyy myös naapurista Sveitsin Valaisista, aiheuttaa tällä hetkellä kuhinaa ja onkin monesti suositeltu maiskuteltavaksi, jos vaan jostain pullollisen rypäleestä valmistettua valkoista sattuu löytämään. Mehän ainakin etsimme ja mausta etsimme hedelmäisyyttä, limeä ja greippiä.
Viinien hinnat eivät yleensä Italiassa päätä huimaa ja ennakkoon ajatellen panostetaan enemmän laatuun, kuin määrään. Kun viinihyllyillä muistaa katsoa pullon kyljestä "DOC" merkinnän ja tsekata, että viini on Aostasta, niin eiköhän ennätystä tehdessä pystytä jopa nauttimaan, eikä pelkästään suorittamaan!
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Sotanorsuja ja puuttuvia massiiveja: Champoluc-ennakko
Vielä yksi vuosi. Ja vielä yksi ennakkotunnelmien analysointi. Pakkohan tässä on yrittää tehdä oma osansa hehkuttamisen suhteen, sillä Pusselin blogidominointi on sitä luokkaa, että sille vetää vertoja vain Matsin dominointi kaikessa muussa mahdollisessa.
Niin, Räpeltäminen on nyt kolmanteen reissuun lähtiessä minullekin jo tuttua, joten mitä tältä reissulta voi enää odottaa ns. perusloistomeiningin lisäksi? Tulevan reissun pääteemoiksi ovat minun mielessäni ja minun näkökulmastani muodostumassa viinit, offarit ja Matsin poissaolo. Tässä kirjoituksessa valotan ajatuksiani näistä pääteemoista muun hölynpölyn lisäksi.
Viiniennätyksen teko on itsestäänselvyys, mutta onko viininmaistelulla yllätysmomenttia hihassaan? Kun nyt viinikulttuurin mahtiseuduilla liikutaan, onnistuuko Dionysos käännyttämään seurakuntansa pysyviksi jäseniksi jopa barbaarisista olutsiepoista paatuneimmat: räpeltäjät? Tullaanko tämän reissun jälkeen tulevilla Poikain viikonlopuilla pohdiskelemaan tuntikausia Mikkelin cittarin alkossa, onko viikonlopun teema Merlot, Syrah vai Riesling sen sijaan, että napattaisiin mukaan salkkutolkulla halvinta kurabisseä (ei sentään Lapparia kuitenkaan)? Ihan noin pitkälle en usko viiniteeman menevän, mutta ehkä tämä voi silti olla yhtä silmiä aukaiseva kokemus kuin reissulla toivottavasti taas vilahtava Jounin alaston vartalo, joskin viinin osalta vain kuvainnollisella tasolla.
Ne offarit... Niistä on puhuttu jo pitkään, mutta viime reissulla Suomen vastaavaa imitoinut lumitilanne nosti allekirjoittaneen eliniän ennustetta tasan vuodella. Kesällä kylmä hiki nousi otsalleni, kun tulevan reissun ennakkoarvioissa esille nostettiin VAIKEUDESTAAN tunnetut offarit. Aivan täysi punpulihomous ei kuulu tapoihini, joten jonkinlainen offariseikkailu takuulla nähdään, mutta paikan päällä on tarkkaan analysoitava sopiva paikka tämän toteuttamiselle. Formulat eivät kiinnosta, joten Schumacherin kohtalotoveriksi en mieli, ja lumivyöryn alle jääneenä hapen loppumista odottaessa saattaa Helsingin yöelämäkin tuntua kevyeltä, valoiselta, ystävälliseltä, lempeältä ja kaikkea muuta kuin ahdistavalta ajatukselta. Tosin tukehtumiskuolema lähivuosina lienee joka tapauksessa väistämätön: jos ei tänä talvena lumivyöryn alla, niin sitten muutaman vuoden sisään koko muun nykyfaunan kohtalotoverina, kun Lekan punpulihomous laajenee niin suureksi, että se syrjäyttää koko maapallon ilmakehän. (vittu mulla on kyllä hölmöjä juttuja...)
Lekan punpulihomoudesta siirrytään täysin päinvastaiseen aiheeseen: Matsiin. Alppien suurinta massiivia ei tällä reissulla nähdä, ja se on hämmentävä ja surullinen ajatus. On itsestään selvää, että Matsia ei voi korvata, mutta ehkä hänen poissaollessaan reissulla mukana olijoilla on näytön paikka ja mahdollisuus nostaa omaa tasoaan. Kuka ottaa roolia, kun douchebagit vaativat niputtajaa, alppikissat kesyttäjää tai bisse imuroijaa (onneksi on tällä kertaa viiniteema)? Entä saako allekirjoittanut osallistua parisuhdepeliin oman kätensä parina? Olen itse ollut Räpeltämässä vain kaksi kertaa, mutta silti ajatus reissusta ilman pronssidominaattoria on perin outo. Osaisiko joku käsistään kätevämpi (Pussel?) tehdä vaikka Mats-naamarin, jota kukin vuorollaan iltaisin pitäisi?
Vielä itse reissukohteesta. En ole koskaan käynyt Italiassa, vaikka maan historia lähinnä Rooman valtakunnan ajoilta kiinnostaa suuresti. Tällä reissulla pääpaino on toki mäessä, eikä aikaa kulttuurihistorian tutkimiseen juuri jää, mutta yksi seikka kannattaa täällä päin Alppeja laskiessa huomioida. Tulemme liikkumaan aivan niillä kulmilla, joita legendaarinen Karthagolaiskenraali Hannibal käytti Alppien ylittämiseen sotanorsujensa kanssa ennen kuin pyyhki roomalaisilla lattiaa useissa nyky-Italian alueella käydyissä taisteluissa. Esimerkiksi Trasimenusjärven taistelussa Hannibal toteutti vielä nykyäänkin sotilasakatemioissa opiskeltavan kouluesimerkin nerokkaasta väijytyksestä. Maailmanhistorian suurimpiin murskavoittoihin kuuluvassa Cannaen taistelussa Hannibal puolestaan todisti ratsuväen viisaan käytön tärkeyden aikalaisissa taisteluissa ja varmisti nimensä säilymisen historian kirjoissa ikuisesti. Historian siipien havinaa on epäilemättä kuultavissa monella tasolla räpeltäjien tykittäessä menemään näillä seuduilla. Eikä ainakaan allekirjoittanut panisi pahakseen pientä sessiota nykypäivän sotanorsun kanssa...
Sanomattakin on selvää, että jälleen kerran on tiedossa huikea reissu! Ja kun se on ohi, on seuraavaksi kai lähdettävä pyhiinvaellukselle kohti Alppien kuninkaan ja Dubain sulttaanin nykyistä residenssiä. Mutta yksi asia kerrallaan: Champoluc, here we come! Kohta mennään! One more year! Come on! Pystyykö flora yhteyttämään punpulihomoudella? Vamos! YES WE CAN!
-MP
Niin, Räpeltäminen on nyt kolmanteen reissuun lähtiessä minullekin jo tuttua, joten mitä tältä reissulta voi enää odottaa ns. perusloistomeiningin lisäksi? Tulevan reissun pääteemoiksi ovat minun mielessäni ja minun näkökulmastani muodostumassa viinit, offarit ja Matsin poissaolo. Tässä kirjoituksessa valotan ajatuksiani näistä pääteemoista muun hölynpölyn lisäksi.
Viiniennätyksen teko on itsestäänselvyys, mutta onko viininmaistelulla yllätysmomenttia hihassaan? Kun nyt viinikulttuurin mahtiseuduilla liikutaan, onnistuuko Dionysos käännyttämään seurakuntansa pysyviksi jäseniksi jopa barbaarisista olutsiepoista paatuneimmat: räpeltäjät? Tullaanko tämän reissun jälkeen tulevilla Poikain viikonlopuilla pohdiskelemaan tuntikausia Mikkelin cittarin alkossa, onko viikonlopun teema Merlot, Syrah vai Riesling sen sijaan, että napattaisiin mukaan salkkutolkulla halvinta kurabisseä (ei sentään Lapparia kuitenkaan)? Ihan noin pitkälle en usko viiniteeman menevän, mutta ehkä tämä voi silti olla yhtä silmiä aukaiseva kokemus kuin reissulla toivottavasti taas vilahtava Jounin alaston vartalo, joskin viinin osalta vain kuvainnollisella tasolla.
Ne offarit... Niistä on puhuttu jo pitkään, mutta viime reissulla Suomen vastaavaa imitoinut lumitilanne nosti allekirjoittaneen eliniän ennustetta tasan vuodella. Kesällä kylmä hiki nousi otsalleni, kun tulevan reissun ennakkoarvioissa esille nostettiin VAIKEUDESTAAN tunnetut offarit. Aivan täysi punpulihomous ei kuulu tapoihini, joten jonkinlainen offariseikkailu takuulla nähdään, mutta paikan päällä on tarkkaan analysoitava sopiva paikka tämän toteuttamiselle. Formulat eivät kiinnosta, joten Schumacherin kohtalotoveriksi en mieli, ja lumivyöryn alle jääneenä hapen loppumista odottaessa saattaa Helsingin yöelämäkin tuntua kevyeltä, valoiselta, ystävälliseltä, lempeältä ja kaikkea muuta kuin ahdistavalta ajatukselta. Tosin tukehtumiskuolema lähivuosina lienee joka tapauksessa väistämätön: jos ei tänä talvena lumivyöryn alla, niin sitten muutaman vuoden sisään koko muun nykyfaunan kohtalotoverina, kun Lekan punpulihomous laajenee niin suureksi, että se syrjäyttää koko maapallon ilmakehän. (vittu mulla on kyllä hölmöjä juttuja...)
Lekan punpulihomoudesta siirrytään täysin päinvastaiseen aiheeseen: Matsiin. Alppien suurinta massiivia ei tällä reissulla nähdä, ja se on hämmentävä ja surullinen ajatus. On itsestään selvää, että Matsia ei voi korvata, mutta ehkä hänen poissaollessaan reissulla mukana olijoilla on näytön paikka ja mahdollisuus nostaa omaa tasoaan. Kuka ottaa roolia, kun douchebagit vaativat niputtajaa, alppikissat kesyttäjää tai bisse imuroijaa (onneksi on tällä kertaa viiniteema)? Entä saako allekirjoittanut osallistua parisuhdepeliin oman kätensä parina? Olen itse ollut Räpeltämässä vain kaksi kertaa, mutta silti ajatus reissusta ilman pronssidominaattoria on perin outo. Osaisiko joku käsistään kätevämpi (Pussel?) tehdä vaikka Mats-naamarin, jota kukin vuorollaan iltaisin pitäisi?
Vielä itse reissukohteesta. En ole koskaan käynyt Italiassa, vaikka maan historia lähinnä Rooman valtakunnan ajoilta kiinnostaa suuresti. Tällä reissulla pääpaino on toki mäessä, eikä aikaa kulttuurihistorian tutkimiseen juuri jää, mutta yksi seikka kannattaa täällä päin Alppeja laskiessa huomioida. Tulemme liikkumaan aivan niillä kulmilla, joita legendaarinen Karthagolaiskenraali Hannibal käytti Alppien ylittämiseen sotanorsujensa kanssa ennen kuin pyyhki roomalaisilla lattiaa useissa nyky-Italian alueella käydyissä taisteluissa. Esimerkiksi Trasimenusjärven taistelussa Hannibal toteutti vielä nykyäänkin sotilasakatemioissa opiskeltavan kouluesimerkin nerokkaasta väijytyksestä. Maailmanhistorian suurimpiin murskavoittoihin kuuluvassa Cannaen taistelussa Hannibal puolestaan todisti ratsuväen viisaan käytön tärkeyden aikalaisissa taisteluissa ja varmisti nimensä säilymisen historian kirjoissa ikuisesti. Historian siipien havinaa on epäilemättä kuultavissa monella tasolla räpeltäjien tykittäessä menemään näillä seuduilla. Eikä ainakaan allekirjoittanut panisi pahakseen pientä sessiota nykypäivän sotanorsun kanssa...
Sanomattakin on selvää, että jälleen kerran on tiedossa huikea reissu! Ja kun se on ohi, on seuraavaksi kai lähdettävä pyhiinvaellukselle kohti Alppien kuninkaan ja Dubain sulttaanin nykyistä residenssiä. Mutta yksi asia kerrallaan: Champoluc, here we come! Kohta mennään! One more year! Come on! Pystyykö flora yhteyttämään punpulihomoudella? Vamos! YES WE CAN!
-MP
tiistai 9. joulukuuta 2014
Mats-Visa
On aika kilpailun. Ainut kaikilla reissuilla tähän asti Räpellyksellä ollut on itseni lisäksi Mats. Juhlistamme Matsin 10-vuotta Räpellyksillä ja kunnioitamme hänen muistoaan Mats-Visalla. Tunnista missä Mats missäkin kuvassa luuraa ja laita vastauksesi yksityisviestiä faceen tai osoitteeseen rantalainenmatti@gmail.com . Voittaja palkitaan ruhtinaallisesti. Ja ei saa tonkia omia arkistoja!
Terveisin, Misleader
Terveisin, Misleader
Haasteita
Reissu lähestyy ja blogi aktivoituu. Valitettavasti (blogin kannalta) on osa yhteisömme jäsenistä lisääntynyt viime vuosina ja täten vapaa-aika ja sitä myöten kirjoitteluaika on typistynyt aika minimiin. Olisi silti hienoa, mikäli jokainen kävisi jotain rustaamassa blogiin ennen lähtöä. Jouni on ansiokkaasti jo pitänyt rotia tässä touhussa ja kirjoituksia on ollut ilo lueskella. Voisimme myös heittää toisillemme aiheita/ideoita/haasteita kirjoituksille. Esim: Juha ja "Reissu ilman lapsia ja vaimoa". Tai Jounille "Betsaamalla reissuun, vai millä rahat kasaan tänäkin vuonna?". Tai Pulsalle "Räpellysperheeseen ajautuminen ja koukkuun jääminen" Tai Tapsalle kun pitkäaikaisin jäsen Mats on poissa "Räpellys: menneisyys - nykytila - tulevaisuus". Itse juuri selasin kuva-arkistoa kaikista reissuista ja huikeaa materiaalia on tallessa. Ehkä jotain fotokollaaseja tullaan ainakin näkemään.
- Misleader
- Misleader
maanantai 8. joulukuuta 2014
On aika tutustua Champolucin kylään
 |
| IP-kaakku tuloillaan. Lupaus: aamupalat näyttää paremmilta |
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Halpispizzeria bongattu!
Päivän ainoa päivitys on tässä! Mutta se ei olekaan mikä tahansa päivitys, vaan löytö! Ristorante Pizzeria Churen sijaitsee aivan härkähuoneistoimme takapihalla!!!
Jätän teidät selaamaan heidän sivujaan.
Jätän teidät selaamaan heidän sivujaan.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Webbikameroiden kuvaa Monterosan alueelta
Kuten otsikko kertoo, niin tästä löytyy linkkejä alueella oleviin kameroihin.
Ehdottomasti kattavin kokoelma löytyy Bergfexiltä. Palvelu tarjoaa yhteensä 15 eri kameraa koko Monterosan hiihtoalueelta ja kylistä kätevästi yhdellä sivulla.
Monterosa skin virallisilta sivuilta löytyy myös kameroiden kuvaa. Joukossa myös panorama kuvaa! Nämä ovat taatusti ajan tasalla, koska esimerkiksi tätä kirjoittaessa kuvat näyttävät hyvinkin pimeiltä:
Ja täällä lisää Monterosa skin tarjoamia kameroita.
Tuttu ja turvallinen J2Ski näyttää myös yhden kameran kuvaa alueelta.
Eiköhän näillä jo alkuun pääse. Jos olisimme putskun perään, niin näitähän tuijotettaisiin kaiket päivät... No sen verran olemme kuitenkin, että matkan lähestyessä näitä varmaan tuleekin tuijotettua kaiket päivät.
Ehdottomasti kattavin kokoelma löytyy Bergfexiltä. Palvelu tarjoaa yhteensä 15 eri kameraa koko Monterosan hiihtoalueelta ja kylistä kätevästi yhdellä sivulla.
Monterosa skin virallisilta sivuilta löytyy myös kameroiden kuvaa. Joukossa myös panorama kuvaa! Nämä ovat taatusti ajan tasalla, koska esimerkiksi tätä kirjoittaessa kuvat näyttävät hyvinkin pimeiltä:
Tuttu ja turvallinen J2Ski näyttää myös yhden kameran kuvaa alueelta.
Eiköhän näillä jo alkuun pääse. Jos olisimme putskun perään, niin näitähän tuijotettaisiin kaiket päivät... No sen verran olemme kuitenkin, että matkan lähestyessä näitä varmaan tuleekin tuijotettua kaiket päivät.
maanantai 1. joulukuuta 2014
Ruokaa rinteessä ja rinteen vieressä
Laskijan suoli huutaa ruokaa ainakin kaksi kertaa päivässä. Tällä kertaa Räpeltäjät ovat matkassa ruokailujen suhteen omatoimisesti all-inclusiven sijaan ja se ei välttämättä ole ollenkaan huono asia. Muistelkaapa Schladmingin "gourmet" illallisia... Koskaan, KOSKAAN, aikaisemmin ei yksikään meistä ole kävellyt ulos kesken illallisen, mutta Schladmingissa tämä nähtiin. Harhaanjohtajamme totesi melko sanatarkasti: "V*TTU MITÄ P*****!" ja poistui. Myönnettäköön, että melko useasti tuli käytyä kebuilla.
Mutta entäpä nyt, kun saamme valita raflat täysin vapaasti ja maksaa mistä haluamme? Alkuperäisen suunnitelman mukaan säästelemme ruokakuluissa ja syömme "edullisesti" - pizzaa, kebabia (tuskin Italiassa) ja muuta pikaista. Heitänpä myös ajatuksen ilmoille siitä, että syömme pääsääntöisesti rinteessä ja iltaisin vedetään leikkelelajitelmia, juustoa ja viiniä kotosalla. Uuniin parit potkot ja kylkeen paikallista makkaraa ja rasvaista siankylkeä, niin eikö sillä jo elä? Pari "hieman" parempaa iltaa tuohon päälle tarkoin valituissa ravinteleissa, niin a vot!
Aamupalat valmistamme ainakin itse ja lupasinkin jo etukäteen loihtia kuumia munia tykötarpeineen vaikka muutamaankin otteeseen. Siihen koulutukseni ehkä joten kuten riittää...
Mutta katsastetaanpa niitä ravintoloita hieman! Lupasin käydä täältä löytyvän listan läpi huolella, mutta sitten heräsin: listassa on 82 raflaa... Tyydyn siis vain pieneen otantaan - tarkistan STS:n suositukset, käytän apunani Aostan laakson turisti-infon hakukonetta ja toki myös TripAdvisorin arvosteluita, sekä noin tusinaa muuta sekalaista lähdettä ja sivustoa. Koskaan ei voi tehdä liikaa risöörziä ruoasta puhuttaessa!
STS:n sivut listaavat yhdeksi viihtyisimmästä paikoista Hotelli Castorissa sijaitsevan pub Castorin, jossa tarjolla yhteislaulua omistajan pianonsoiton säestyksellä. Paikan ruokaakin kehutaan siellä täällä, joten mikäli sijainti suosii, niin voisi olla ainakin katsastamisen arvoinen mesta.
Myös STS:n kehuma ja TripAdvisorin listalla kakkosena keikkuva Il Balivo lienee erittäin vahvoilla valitessa sitä hieman parempaa paikkaa. TripAdvisorin ruokakuvat lupaavat hyvää.
Hintaakaan ei korkeaksi missään haukuta.
Luultavasti hieman kevyempää tunnelmaa tarjoaa Bar Birre Du Relais, jossa jälleen kuvien perusteella tarjolla ainakin yhtä peruselintarviketta, mutta myös ruoka-annoksia. Tämän paikan kuvittelen olevan enemmän pubi, kuin rafla, mutta on tuolla Facebookissa ruoka-annoksistakin kuvia näkyvillä - eikä ihan huonolta näytäkään. Täällä voisi piipahtaa!
Kun etsii rinneravintolaa Monterosan hiihtoalueelta, ei voi olla törmäämättä Campo Baseen. Ravintolalta en tahdo millään löytää mitään omaa infoa, mutta sijainniksi päättelin hissin nro. 15 yläaseman Mont Rosilla. Viidakkorumpu pärisee siihen tahtiin, että Champoluc-Fracheyn puolella laskiessa tämä paikallisia ruokia tarjoava paikka on melkeinpä must. Torstaisin on täällä ollut ainakin joskus tarjolla Tiibetiläistä ruokaa...
Koska yritän löytää ravintoloita hieman ympäri koko rinnealuetta, otan tarkasteluun seuraavaksi Gressoney-La-Trinite´n puolelta löytyvän Punta Jolandan. Vaikuttaa laadukkaalta paikalta ja lainaankin heidän omia nettisivujaan:"SUPPER IN MOUNTAIN HUT
An Unforgettable evening. Climb the snowcat up to 2300 meters, from the panoramic terrace you can admire a mgnificent spectacle at night.The Cottage full of tipical charm you can enjoy traditional dishes accompanied by a good glass of wine. Refuge is locally at the arrival of the Punta Jolanda possible, then reached from without skiers. Strategic point where enjoy many hours of sunshine, walking with snowshoes in the location signals and for smaller mini bobs." Tämä selvä!
Mutta jos ei ole, niin vedetään nyt kääntäjän läpi, aivan kuin tuokin teksti on mitä ilmeisimmin vedetty: "Ehtoollisen MOUNTAIN TKK.Unohtumaton ilta. Kiipeä lumikissa jopa 2300 metrin, panoraama terassilla voit ihailla upeaa spektaakkeli night. The Mökki täynnä tipical charmia voit nauttia perinteisiä ruokia mukana hyvän viinilasillisen. Turvaa on paikallisesti saapuessa Punta Jolandan mahdollista, niin pääsee ilman hiihtäjiä. Strateginen kohta, jossa nauttia runsaasti auringonvaloa, kävely lumikengätsijaintisignaalit ja pienemmille mini keikkuu.". No varmasti keikkuu isommillekin, jos on tällaista tunnelmaa luvassa! Sinne!
Champolucista itään katsoen viimeisessä laaksossa sijaitsee Alpen Stop (sijaitsee täälläkin, kunhan hetken etsii). Keskellä rinnettä tönöttävä mökkerö kätkee sisäänsä baarin ja grillin. Tämän paikan palvelut tulevat varmasti tarpeeseen, mikäli on selvinnyt paikkaan johtavasta mustasta V3 rinteestä. Ainiin... tuo rinne on ainoa tapa päästä sinne, mikäli ei alennu käyttämään hissiä alaspäin (minäpä saatan vaikka käyttääkin).
Eiköhän näistä löydy jotain sopivaa Räpeltäjille! Toki todennäköisempää on, että silloin kun nälkä (tai jano) yllättää, niin yksikään ennakkoon scoutatuista paikoista ei ole lähelläkään ja valinta tehdään rinnekarttaa apuna käyttäen lennosta.
Mutta entäpä nyt, kun saamme valita raflat täysin vapaasti ja maksaa mistä haluamme? Alkuperäisen suunnitelman mukaan säästelemme ruokakuluissa ja syömme "edullisesti" - pizzaa, kebabia (tuskin Italiassa) ja muuta pikaista. Heitänpä myös ajatuksen ilmoille siitä, että syömme pääsääntöisesti rinteessä ja iltaisin vedetään leikkelelajitelmia, juustoa ja viiniä kotosalla. Uuniin parit potkot ja kylkeen paikallista makkaraa ja rasvaista siankylkeä, niin eikö sillä jo elä? Pari "hieman" parempaa iltaa tuohon päälle tarkoin valituissa ravinteleissa, niin a vot!
Aamupalat valmistamme ainakin itse ja lupasinkin jo etukäteen loihtia kuumia munia tykötarpeineen vaikka muutamaankin otteeseen. Siihen koulutukseni ehkä joten kuten riittää...
Mutta katsastetaanpa niitä ravintoloita hieman! Lupasin käydä täältä löytyvän listan läpi huolella, mutta sitten heräsin: listassa on 82 raflaa... Tyydyn siis vain pieneen otantaan - tarkistan STS:n suositukset, käytän apunani Aostan laakson turisti-infon hakukonetta ja toki myös TripAdvisorin arvosteluita, sekä noin tusinaa muuta sekalaista lähdettä ja sivustoa. Koskaan ei voi tehdä liikaa risöörziä ruoasta puhuttaessa!
Aloitellaan rinteen vierestä...
...ja niistä mahdollisista illallispaikoista. |
| Il Balivon annos. Lähde: TripAdvisor |
Myös STS:n kehuma ja TripAdvisorin listalla kakkosena keikkuva Il Balivo lienee erittäin vahvoilla valitessa sitä hieman parempaa paikkaa. TripAdvisorin ruokakuvat lupaavat hyvää.
Hintaakaan ei korkeaksi missään haukuta.
Luultavasti hieman kevyempää tunnelmaa tarjoaa Bar Birre Du Relais, jossa jälleen kuvien perusteella tarjolla ainakin yhtä peruselintarviketta, mutta myös ruoka-annoksia. Tämän paikan kuvittelen olevan enemmän pubi, kuin rafla, mutta on tuolla Facebookissa ruoka-annoksistakin kuvia näkyvillä - eikä ihan huonolta näytäkään. Täällä voisi piipahtaa!
Ja kun nälkä rinteessä yllättää...
...niin suuntaamme seuraaviin rinnerafloihin. | |
| Tiibetiläinen ruoka juoksee karkuun? |
Koska yritän löytää ravintoloita hieman ympäri koko rinnealuetta, otan tarkasteluun seuraavaksi Gressoney-La-Trinite´n puolelta löytyvän Punta Jolandan. Vaikuttaa laadukkaalta paikalta ja lainaankin heidän omia nettisivujaan:"SUPPER IN MOUNTAIN HUT
An Unforgettable evening. Climb the snowcat up to 2300 meters, from the panoramic terrace you can admire a mgnificent spectacle at night.The Cottage full of tipical charm you can enjoy traditional dishes accompanied by a good glass of wine. Refuge is locally at the arrival of the Punta Jolanda possible, then reached from without skiers. Strategic point where enjoy many hours of sunshine, walking with snowshoes in the location signals and for smaller mini bobs." Tämä selvä!
Mutta jos ei ole, niin vedetään nyt kääntäjän läpi, aivan kuin tuokin teksti on mitä ilmeisimmin vedetty: "Ehtoollisen MOUNTAIN TKK.Unohtumaton ilta. Kiipeä lumikissa jopa 2300 metrin, panoraama terassilla voit ihailla upeaa spektaakkeli night. The Mökki täynnä tipical charmia voit nauttia perinteisiä ruokia mukana hyvän viinilasillisen. Turvaa on paikallisesti saapuessa Punta Jolandan mahdollista, niin pääsee ilman hiihtäjiä. Strateginen kohta, jossa nauttia runsaasti auringonvaloa, kävely lumikengätsijaintisignaalit ja pienemmille mini keikkuu.". No varmasti keikkuu isommillekin, jos on tällaista tunnelmaa luvassa! Sinne!
Champolucista itään katsoen viimeisessä laaksossa sijaitsee Alpen Stop (sijaitsee täälläkin, kunhan hetken etsii). Keskellä rinnettä tönöttävä mökkerö kätkee sisäänsä baarin ja grillin. Tämän paikan palvelut tulevat varmasti tarpeeseen, mikäli on selvinnyt paikkaan johtavasta mustasta V3 rinteestä. Ainiin... tuo rinne on ainoa tapa päästä sinne, mikäli ei alennu käyttämään hissiä alaspäin (minäpä saatan vaikka käyttääkin).
Eiköhän näistä löydy jotain sopivaa Räpeltäjille! Toki todennäköisempää on, että silloin kun nälkä (tai jano) yllättää, niin yksikään ennakkoon scoutatuista paikoista ei ole lähelläkään ja valinta tehdään rinnekarttaa apuna käyttäen lennosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)