Food! I have to have food!!!

Kuukausi lähtöön! Jouluruoat tulilla (Karjalanpaisti uunissa hautumassa), joten sain inspiraation katsastaa Champolucin paikalliset safkat. Kaikille on varmaan selvää, että ruoka on rasvaista ja ravitsevaa - nälkä ei hetkeen kurni, kun vetelee polentaa, kaikenlaisia nykyjä, juustoa ja makkaroita.  Katsauksessa (rinne)ravintoloihin tuli selväksi, että useammassakin paikassa paikallista sapuskaa saa ja kannattaakin maistella, joten koitan löytää meille herkkusuille nyt siis eritoten paikallisia ruokalajeja ihmeteltäväksi. Tapsaa pitäisi ilahduttaa erityisesti se, että kalaa ei liiemmin ruokalistoilla näy, joten tilauksessa (kenties kielimuurin takia) tehdyn totaalisen hudin vaara ei ole suuri.

Juu juu juustossa löytyy

Aloitetaan ehkä siitä tunnetuimmasta alueen ruokatuotteesta. Fontina juusto on alueen oma juusto. Tätä herkkua on tuotettu Aostan-laaksossa jo 1100-luvulta lähtien. Juusto valmistetaan lehmänmaidosta ja rasvaprosenttina on mukavat 45. Parasta Fontinaa tehdään maidosta, joka on lypsetty kesällä - toki maidon pitää oleilla 1800-2300 metrissä, jossa lehmät saavat syödäkseen tuoretta, rikasta ruohoa. Fontinan kehutaan sopivan jopa leivälle ja tietysti myös sellaisenaan herkuteltavaksi, mutta tehdäänpä siitä usein myös paikallista fondueta, Fonduta alla valdostanaa, jossa juuston lisäksi maitoa, munia ja tryffeleitä. Juomasuosituksena punkku.

Lihaisampaa särvintä

Il bodeun

Paikallinen metsästysperinne tuo pöytään lihaa. Paljon lihaa. Osa liharuoista on saanut vaikutteita ranskalaisesta keittiöstä ja esimerkiksi Carbonade muistuttaa ranskalaisia lihapatoja: viiniä, mausteita, pitkään hauduttelua... mmmm... Uskoisin, että tämä suolatusta naudasta väännetty "patapaisti" uppoaa aika moneen Räpeltäjään.

Pikkulihannälkään vedellään esimerkiksi suolattua possua Jambon de Bossesia, jolla on EU:n PDO-merkintä - originaali suolattu possunjalka siis. Kinkkua valmistetaankin ainoastaan Saint Rhémy en Bossesin kylässä 1600 metrissä tarkkaan valituista sioista.

Näin uus-tamperelaista ilahduttaa kuulla, että possusta tehdään alueella myös makoisaa verimakkaraa. Jos oikein ymmärsin, niin Il bodeun on perinteisellä tavalla jo pitkään valmistettu makkara, jossa siansuoleen tungetaan keitettyä perunaa, pekonia, viiniä, mausteita ja verta. Suolet sidotaan käsin ja pötköjä roikotellaan vähintään 10 päivää. Näitä napsitaan sitten alkupaloina, tai joskus hieman lämmitettyinä esim. salaatin kera.

Walserilaista ruokaa? Bitte schön!

Chnéf-fléne. Lähde: http://cindystarblog.blogspot.fi

Mikäli löydämme hiihtoalueelta Walserilaiseen keittiöön erikoistuneen ravintolan, niin maistolistalla voisi olla vaikkapa Chnéf-fléne (kuvassa). Tässäkin ruoassa mukana suuressa osassa on Fontina-juusto. Nämä "napit" ovat käytännössä jauhopalleroita (muistuttavat gnoccheja), jotka kuorrutetaan juustolla. Taatusti paikallista herkkua!

Toinen Walserilainen hieman pääsi yllättämään. Se on leipä. Ruisleipä. Ruisleipä, johon tulee pähkinöitä??? No perskeles! Pakkohan tätä on jostain saada, koska perin herkulliselta ruisleivältä se näyttää ja vaikka sinne saksanpähkinöitä sekaan tungetaankin, niin voiko se huonoa olla...

Jos joku näistä ruoista ei kuulosta herkulliselta, niin tokihan tarjolla on paljon muutakin: polentaa (joka kuuluu perusruokiin), lihapatoja, pizzaa (tottakai), täyteläisiä keittoja ja jälkkäriksi vaikkapa panna cottaa.

Enpä usko, että Räpeltäjälle nälkä reissussa jää!