lauantai 8. helmikuuta 2014

Maailman lapsellisimmat aikuiset suorittavat: Schladming-raportti

Räpellys 2014, kohde: Schladming. Jo reissuun lähtiessä oli räpellysretkueessa aistittavissa keskittyneisyyttä ja intensiteettiä sekä sellaista määrätietoisuutta, että Alpit joutuisivat vapisemaan, tällä kertaa ehkä kovemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Vaikka reissun lopputuloksista tulevat trubaduurit laulamaan halki ikuisuuksien, ei reissu kuitenkaan alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla: hotelliin saavuttaessa legendaarisesta härkähuoneesta täpinöissään olleet räpeltäjät joituivat pettymään. Suoraan Die Hard-leffan apupahiksen tai Adams family-leffan palvelijan roolista hotellinjohtajaksi repäisty HorstiTorsti varasti räpeltäjiltä neljän hengen härkähuoneen ilot ja täydensi rikollisen uransa seuraavana päivänä varastamalla pitkään palvelleen ja monet taistot nähneen Räpellyslipun. Lipun menettämisen henkistä vaikutusta ei voi liikaa korostaa, mutta räpeltäjien moraali oli tällä reissulla niin kova, että yksi MIA-lippu ei menoa haitannut, ja KIA-kaljatölkit alkoivat kasaantua vauhdilla, jolle vetää vertoja vain Poikain viikonloppu (vain yksi tölkki koki tämän KIA-kohtalon matkalla kaupasta hotelliin.).

Hotelli ei varkaiden paratiisina toimimisensa lisäksi onnistunut muutenkaan erityisesti ihastuttamaan. Varsinkaan kaasuttajan sapuskat eivät kiitosta keränneet, ja statementtejä nähtiin. Laskupäivien jälkeinen elämä hotellihuoneissa sen sijaan oli totutun turvallista perinteistä menoa: maailman lapsellisimmat aikuiset vauhdissa. Siinä missä kaasiksen ruoat eivät nouse kulinarismin huipulle, nousee näillä reissuilla kerta toisensa jälkeen estetiikan huipulle Jounin alaston vartalo, joka tällä kertaa inspiroi havainnoitsijansa synnyttämään seuraavan runollisen eepoksen otsikoltaan "Jouni on"

Jouni on... notkea kuin nuori paju,
                 syvä kuin valtameren aallot.
Jouni on... itse estetiikan taju,
                  metsänymfin sirot kaarrot.
Jouni on... lieskoja kiukun ja vihan,
                 lempeä kuin suvituuli.
Jouni on... vartija turvallisen pihan,
                  mies jolta löytyy hyvä huuli.
Jouni on... kuin ruusut kauniit paratiisin,
                  mies jolla on uskomaton siitin!

Muuta hotellihuoneissa nähtyä: paljon ristiseiskaa, vähän rankaisusanapeliä (liian vähän kortteja), helikopteri, joka ei koskaan noussut lentoon kaikkien aikojen parhaalla hotelliterassilla (oli hotellissa siis jotain hyvääkin), hieronta, joka ei koskaan nostattanut, powernappeja, superpowernappeja, superjättiyllätys parisuhdepelissä Matsin ja allekirjoittaneen häviön muodossa (onnittelut Tapsalle ja Katrille!) ja viimeiseimpänä muttei vähäisimpänä: Trapped in the closet. Trapped in the closet oli eräs reissun ristiriitaisimpia tunteita aiheuttaneista asioista. Alkuun tähän teokseen tutustuminen aiheutti puhdasta hämmennystä. Hämmennys vaihtui kuitenkin pian ihastukseen yllättävien juonenkäänteiden ja hienojen henkilöhahmojen ansiosta. Ihastus kasvoi pian mykistyneeksi palvonnaksi, mutta aivan kuin muinainen Rooman valtakunta, oli joka puolelle laajentunut tarina pian liian suuri hallittavaksi ja koko komeus romahti pian sekavaksi sopaksi, joka ei enää onnistunut vangitsemaan parhaalla taianomaisella tenhollaan. Silti kokemuksena unohtumaton ja lause "Not only is there a man in this cabinet, but the man is a midget... midget... midget... midget......." jää elämään kansantaruissa. Ei sentään niin uljaana kuitenkaan kuin "Enough is enough!"

Mitä muuta reissulla tapahtui? Räpeltäjät kokivat yhden maailmankaikkeuden surrealistisimmista hetkistä kebab-savantin mestassa, jossa tämän maailmanhistorian huonoimman asiakaspalvelijan lisäksi kaksi paikallista hyvin, hyvin väsynyttä duunaria onnistui Räpeltäjien kanssa luomaan ilmapiirin, jota ei voi sanoin kuvailla. Ikimuistoista! Allekirjoittanut teki oman elämänsä ylensyönnin ennätyksen reissun viimeisenä iltana fondue-illallisella, mutta Obelix ei saanut alkuaan ainakaan vielä tällä reissulla. Helmutin keikka koettiin kaikessa lyhykäisyydessään (Jounille pojot mukanaolosta!) ja melkein...

Mäessäkin ehdittiin olla. Rinteet keräsivät kiitosta profiileillaan ja kunnollaan ja aamulaskut olivatkin puhdasta nautinnon sekaista suorittamista. Iltapäivällä suoritettiin tuttuun tapaan ihmispujottelun merkeissä, ja etsittiin välillä rajoja jalkojen kestävyyden suhteen, kun yritettiin tulla pysähtymättä huipulta alas saakka. Lopulta se myös onnistui! Maailmancupin osakilpailut järjestettiin sekä nopeuslaskussa että pujottelussa, eivätkä tulokset olleet kovin yllättäviä. Allekirjoittanut sai omat adrenaaliryöppynsä hyppyristä laskemisesta, ja itsensä voittaminen kaatumiseen päättyneen ensimmäisen hypyn jälkeen toisella hypyllä oli henkisesti puhdistava kokemus. Offarit jäivät kaikilta kokematta valitettavan surkean lumitilanteen takia, mikä jäi kaivelemaan jopa allekirjoittanutta, olisihan sitä ollut kiva edes vähän käydä vilkaisemassa meininkiä siellä. No joku toinen kerta sitten.

Sitten lopulta siihen, mistä tämä reissu muistetaan: suorittamiseen. Kukaan muu (muka) ei ole ikinä yhden viikon aikana tuon kokoisella kokoonpanolla laskenut noin paljon mäkeä ja juonut noin paljon kaljaa. Piste. Laskukilometrejä yli 240 km/naama/viikko ja litroja rinneravintoloissa, after skissä, hotellihuoneessa ja muissa ravinteleissa yhteensä n. 125. YES WE CAN! KUKAAN. MUU. EI. OLE. IKINÄ. TÄTÄ. TEHNYT. YES WE CAN!

Mahtava reissu ja kiitoksia kaikille loistavasta matkaseurasta! Danke! Bitte!

-MP