maanantai 28. joulukuuta 2015

perjantai 25. joulukuuta 2015

Katsaus Ischgliin - missä ollaan ja oonko mäkin siellä?

Helpompi vastata jälkimmäiseen kysymykseen: olen.
Missä siellä? Kohteen nimi on ainakin itävaltamaisen hankala härmäläisen aivoille, joskin yllättävän helppo lausua: se vaan on Ischgl (demonstraatio).

Itävallan Tirolissa, Paznaun laaksossa sijaitseva Ischgl nököttää kohtuullisen korkealla 1377 metrissä. Kuten linkistä avautuvasta kartasta saamme huomata, on tämä kolkka Itävallasta Räpeltäjille tuntematonta seutua, joten tutustukaamme siihen hieman tarkemmin.

Retoromaniaksi se on ollut Yscla

Ischgl:n tunnettu historia ulottuu noin 1000 vuoden taakse, jolloin aluetta alkoivat asuttaa retoromaniaa puhuvat ihmiset ja myöhemmin, noin 1200 luvulla jo meillekin tutut Walserit, joista kursiivinen maininta löytyy viime vuoden Champoluc-katsauksesta. Koska alueen kulkuyhteydet ovat olleet melko rajalliset, niin kauppaa on käyty niiden kanssa, joihin yhteys on ollut ja 1400-luvulla verovapaasta karjasta on saanut nauttia mm. Schwaabit ja Baijerilaiset. Toisenlaista "karjaa" myytiin 1700- ja 1800-luvuilla, kun kaupankäynti tyssäsi ja alueeltamuutto kiihtyi, jonka seurauksena useat joutuivat jättämään kotinsa ja myymään lapsensa Schwabenkindereiksi ("huutolaisiksi"). Turismi aluella alkoi 1800-luvun lopulla ja Schutzhüttenit ovat muuttuneet vähitellen hotelleiksi ja vilkkaaksi Aprés-Skiksi.  

Ischgl 1890
Ischgl 1890

Viimeksi oltiin massiivilla ilman massiivia

Massiivi on edelleen Dubaissa ja hiihtoalueestakin puhutaan vuoriryhmän nimellä. Lähdemme Silvrettan vuoriryhmälle, joka kuuluu Itä-Alppeihin. Vuoriryhmän korkein huippu, Piz Linard (3411m), sijaitsee Sveitsin puolella. Kolmetonnisia hiihtoalueen laitamilla on useita, korkein huippu, jolle hissillä noustaan on Greitspitz (2872m).

Samnaun Dorf.jpg
Samnaun kesällä
Sveitsin raja on täällä aivan vieressä ja luvassa onkin taas rajanylitystä suksilla - rajan takaisessa laaksossa on Samnaun, jonne on syytä passin lisäksi ottaa reppu ja lihava lompakko (kyseessä on verovapaa alue; ihana tuo sveitsinmaa). Reppu täytetään  brändivaatteilla, hajuilla, parhailla spirituooseilla, tupakilla ja tietysti Swarovskilla. Tullivapaat määrät voi tarkistaa tästä oppaasta. Tarkkana saa olla taas paluun suhteen - postibussin kyydissä 4 tuntia, tai taksitaksa ~150€ ei oikein houkuttele. Toki aina on mahdollisuus yöpyä Sveitsissä... NOT. Samnauniin pitäisi käsittääkseni päästä pariakin "Duty-Free"- reittiä ja takaisin Itävaltaan parilla nousulla. Matkalle osuu myös Euroopan ainoa kaksikerroshissi, joka ainakin on pakko kokea. Rajalla joku on kuulemma joskus nähnyt tullikopin, mutta kopissa ei koskaan valoja, joten rajamuodollisuudet taitavat täällä olla vaan paperilla. Sopii siis Räpeltäjille ilman budjettia.





Alue on erittäin lumivarmaa ja kausi alkaakin Silvretta Arenalla jo marraskuussa ja jatkuu aina toukokuuhun asti. Pääosin hiihto tapahtuu yli 2000 metrissä, joka toki osaltaan vaikuttaa lumivarmuuteen. Kauden aloittaa ja lopettaa vuosittainen Top of the Mountain-konsertti, jossa on vieraillut ihan kohtuullisiakin nimiä, kuten esim. Jon Bon Jovi, Rihanna ja Robbie Williams. Vuonna 2002 saatiin Ischglssä kuulla edellisen kerran todellisen suurmiehen puhetta, kun Bill Clinton julisti sanomaa Message from the Mountains - puheessaan. Vuonna 2016 Message from the Mountains toistetaan, kun minä ja Masa vedämme pitkää tikkua siitä, kumpi saa tällä kertaa valloittaa kymmenet tuhannet ihmiset ja olla jälleen kerran koko maailman keskipisteenä. Inspiroivaa puhetta on kummankaan turha etukäteen harjoitella, koska huttua tulee luonnostaan ja koko ajan muutenkin.

238 rinnekilometriä ja 45 hissiä hoonataan kuntoon sesongiksi ja sesonkihan tunnetusti alkaa siitä, kun Räpeltäjät saapuvat mestoille. Ischgl - olkaa valmiina.



tiistai 22. joulukuuta 2015

Välipalana ei laskuleffa

...mutta kyllä siinä laskuakin on. Suhteessa paljon.

23 minuuttinen dokkari miehestä, joka on jäänyt lumivyöryyn, mutta jatkaa silti laskemista.

Deeper than snow, olkaa hyvät (katsottavissa Areenassa tammikuun 20. päivään).

perjantai 11. joulukuuta 2015

Koko kevään syyssää

Räpellyksille on mahtunut säitä laidasta laitaan. Norjan tuulet ja pakkaset ovat välillä vaihtuneet Italian täyteen aurinkoon ja Schladmingin lämpöasteisiin. Miten käy nyt? Sitä voidaan vähitellen alkaa jännäämään. Muistutuksena vielä, että näyttää ennusteet vielä tähän aikaan mitä vaan, niin sen lopullisen säätilanteen voi todeta vasta reissussa ja reissun jälkeen - Alpeilla kun ollaan.
Keräilläänpä tähän taas muutama linkki sääpalveluihin:


Accu ennustaa tällä hetkellä lumisadetta koko laskuviikolle. Suhtaudumme vielä varauksellisesti, mutta kyllä meille viikko puuteria kelpaa. (Edit 25.12. nyt näyttää ennuste aika buenolta, seuraamme tilannetta)

Bergfex, josta löytyy sään ohella kaikkea mahdollista infoa. Kamerat alueelta kootusti.

 Ja viimeisenä wetter.at

Lunta pitäisi riittää, koska korkealla ollaan, mutta onko se taivaalta vai tykeistä, sitähän ei vielä osaa sanoa.

Edit 28.12.: Change is afoot!!! kertoo meille weathertoski. Vihdoin kylmenee ja luntakin on luvassa. Nice!

lauantai 28. marraskuuta 2015

Hei me mennään Ischgliin!

Booooooom!

Harhaanjohtaja jo spekuloikin tuolla  edellisen postauksen kommenteissa sijaiskohdettamme. (Ai miksi sijaiskohdetta? Häh? Mitä tapahtui Flachaulle?)

Selvittelyn ja muutaman sähköpostin jälkeen uusi Räpellyskohde on ISCHGL!
Tässä yhteydessä on pakko suitsuttaa STS Alppimatkojen huikaisevan hyvää asiakaspalvelua (kiitos Noora!) ja joustavuutta: turhaan emme vuodesta toiseen päädy heidän kohteisiinsa. Kiitos!

Niin, Ischgl. Tämä kirjainyhdistelmä on pompahtanut esiin aina silloin tällöin kohdevalintaa tehtäessä. Ja pudonnut yleensä pois heti hinnan tarkistamisen yhteydessä. Itävallan kohteista Ischgl on ollut se "märkä uni", johon mennään sitten joskus, kun budjetti ei ole minkäänlainen kysymys. Harhaanjohtajan kuullessa kohteen vaihdoksesta mietimme hetken tahoillamme sotasuunnitelmaa. Alppimatkat  (tai "Alppikset", näin kamujen kesken; tässä kohtaa antaisin yritykselle yläfemmat, jos se olisi mitenkään mahdollista) toimi proaktiivisesti ja oli varannut meille jo Bad Gasteinista ja Schladmingista varavaihtoehdot. Hyviä molemmat, mutta ne on jo nähty (Matti on kolunnut Gasteinin puhki ja Schladmingissa olen minäkin ollut mukana). Aamulla noin klo 430 kodin toimistossa suoritettu nopea STSn kohdevalikoiman perkaus johti "ahaa"-elämykseen ja ajatukseen siitä, että voitaisiin yrittää päästä johonkin meille tuntemattomaan alppimaisemaan. Harhaanjohtajalle lähti seuraava ajatusten Tonava:
Kuten vastauksesta saattaa havaita "Great minds think alike" ja Matti oli tahollaan vienyt homman jo askeleen pidemmälle valiten mukaan Ischglin lisäksi kaksi muuta meille tuiki tuntematonta paikkaa. Näillä mentiin. Harhaanjohtaja ehdotti STS:lle Ischgliä, Serfausta ja St. Antonia ja jokaisesta hotellivaihtoehtoa (käytännössä halvinta), joka meille olisi kelvannut. Saman päivän aikana STS:n kanssa suoritettu sähköpostien vaihto johti vääjäämättömään lopputulokseen: Räpeltäjät lähtevät Ischgliin. Ja jälleen nostan hatun päästä ensinnäkin ikuiselle Matkanjärjestäjälle - Misleaderille, Harhaanjohtajalle, Fubbetille - ja STS Alppimatkoille hienosta homman hoitamisesta (STS nosti kättä pystyyn ja lisäkustannuksia tästä puljauksesta ei meille aiheutunut - eikä kustannukset nousseet missään kohtaa varsinaisesti edes keskusteluun heidän kanssaan. Olenko jo muistanut sanoa: AIVAN HUIKEAA TOIMINTAA STS:ltä!)

48 päivää enää!

perjantai 27. marraskuuta 2015

Säätöä säätöä...

Jotta Räpeltäjillä ei aika odottaessa kävisi pitkäksi, niin täytyyhän pientä säätöä olla. STS ilmoitti mahdollisesta muutoksesta matkakohteen osalta. Misleader selvittää parhaillaan vaihtoehtoja.
Jääkö Flachau kokematta (jääkö Flachaulta Räpeltäjät kokematta?)? Mikä on se onnekas alppikylä, joka saa ottaa vastaan Harhaanjohtajan ja Pusselin?

Yksi asia on varmaa: Räpellys tulee!

Countdown nakuttaa vääjäämättä kohti tammikuun 16. päivää.

Älkää pidättäkö hengitystä ainakaan pallokalamaisen pitkään, mutta pysykää kuulolla!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ja tykit laulaa!

Itävaltaa hyväilee vuodenaikaan nähden harvinaisen kylmä säärintama. Tiedätte mitä se tarkoittaa: Winter is coming!

Livekuvaa rinteiltä.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Miehemme maailmalla

Pulsaattori otti ja lähti ottamaan puoli palloa haltuun. Lukekaahan miehen edesottamuksista Oranssin orin matkablogista. Reissu on jo hyvässä matkassa, mutta vielä ehtii mukaan seuraamaan tätäkin rapellystä.

maanantai 31. elokuuta 2015

Es ist Flachau!

Kokous on kokoustettu ja pitkällisen pohtimisen ja laskemisen seurauksena valinta kohdistui Räpeltäjien toiseen kotimaahan Itävaltaan ja kohteeksi valikoitui Flachau. Osallistujista varmoina voidaan pitää ainoastaan Harhaanjohtajaa ja Pusselia, muiden kohtaloita odotetaan.

Kohteen linkki on jo lisätty oikealla olevaan listaan ja laskuri nakkuttaa kohti Tammikuun 16. päivää. Luvassa jälleen tuttua ja turvallista blogi-sisältöä pitkin syksyä. Kässäätteks te? No kyllä te kässäätte! CÄMÄÄÄÄ!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

One more year part 2?

Kesä on sujahtanut ohi ja Räpeltäjät viettäneet hiljaiseloa jo liian kauan. Mutta kulisseissa on tapahtunut.

Räpellys 2016 on varma!

Ennakkotiedot kertovat, että Räpellyksestä 2016 on kenties tulossa kaikkien aikojen pienin Räpellys osallistujalistaltaan, mutta tässä vaiheessa vuotta ei vielä voi sanoa mitään varmaa. Onko mukana kaikkien Räpellysten Isä ja ikuinen matkanjärjestäjämme "Harhaanjohtaja"? Entäpä kassansa vihdoin kuntoon saanut ja jo viime vuonna paluun tehnyt "Pussel"? Entäpä missä on "Suunnistuksen ihmelapsi" ja parempi puoliskonsa? Tekeekö "Idioottikuningas" uhkaillusta poisjäännistä huolimatta sittenkin ainoan oikean ratkaisun? Onko "Skånes Uroxe" vihdoin saanut lähi-idän teollisuuden tuottavaksi ja pääsee aavikolta lumisille huipuille? Entäpä kaikki muut enemmän ja vähemmän Räpellyksillä stuntanneet ystävämme?

Entä minne suuntautuu Räpellys 2016? Ruotsi? Norja? Alpit? Venäjä? Japani? P-Amerikka? Iran??? Koko maailma on auki...

Kysymyksiin saadaan kenties vastauksia jo 27.8.2015, kun muutama meistä istuu alas Tampereen Gastropub Tuulensuussa ja lyö lukkoon ainakin kohteen (tai kohteet ;) ). Päivämäärähän onkin jo selvillä...

Olkaa kuulolla!

perjantai 29. toukokuuta 2015

Champoluc-raportti, PERKELE!

No niin, maapallo on kiertänyt aurinkoa noin 43 % radastaan ennen kuin allekirjoittanut katsoo ajankohtaiseksi kirjoittaa raportin kaikesta siitä, mitä Champoluc-räpellykseksi kutsutaan. Huhhahhei ja rommia pullo! Sanomattakin on selvää, että hauskaa oli, mutta myös rankkaa. Se tiedetään. Here we go!

Räpellys alkoi perinteiseen malliin: lentokentällä koettiin iloisia jälleennäkemisiä ja tunnelma oli korkealla. Räpeltäjien olemuksen siirtyessä yhä lähemmäs kohteena ollutta alppikylää tultiin lopulta siihen pisteeseen, että oltiin bussissa. Tällä kertaa bussissa oli mukana valioluokan känniääliöitä, joita ei saanut kuriin sitten millään. Yleensä tuo määritelmä viittaa räpeltäjiin, mutta tällä kertaa vauhdissa olivat Harri ja Jukka, jotka toden totta osaavat näyttävän sisääntulon jalon taidon. PERKELE! Kuin ihmeen kaupalla kukaan ei bussimatkalla kuollut, eikä aivan täydellistä hermoromahdustakaan nähty, joten so far so good. Tai kuten kuten kuten kuten kuten kuten voisi myös sanoa: hitherto so good.

Pääsimme perille kylään, saimme varsin hienon kämpän. Mitä itse kylään tulee, niin se on tähän asti näkymistäni alppikylistä ehdoton suosikkini: jotenkin paikan idyllisyys oli käsin kosketeltavissa, toisin kuin viimeisenä tuskaisena paikallaolo päivänä ihaillut paikalliset maisemat. Oli muuten mustaa kryptoniittia hengailla viimeisenä päivänä tuntikaupalla krapulapäissään siellä helvetin kylässä. STS, HERÄTYS! PERKELE!

Ensimmäisen hyvin nukutun ja kuorsatun yön jälkeen oli sitten aika lähteä mäkeen. No ei sentään, jäimme kyllä paikalle ja aloimme lasketella. HAH! Ensimmäiset laskut olivat totutun haparoivaa meininkiä. Toiset laskut vähän parempia. Kolmannella kerralla en osaa enää sanoa. Offareille oli päästävä. Allekirjoittanut joutui Misleaderin offari-koulunpenkille ja sai hylätyn arvosanan. Se masensi, mutta lopulta sain offarimeininkiä ihan koko rahan edestä: vain muutaman sadan metrin säteellä merkatusta rinteestä löytyi ihan riittämiin jännitystä, vaaroja, kaatuiluja ja lumihankeen jumittautumista tämän pojan makuun. SO GOOD! MEET GUEST-RÖ! Kun kuunteli Midleaderin ja Juhan tarinoita vähän pidemmiltä offarirykäisyiltä, ei voi kuin ihmetellä, että kukaan ei ole kuollut Räpellysreissuilla; rinteessä, sen ulkopuolella tai alkoholimyrkytykseen. Alkoholimyrkytyksestä puheen ollen: viimeinen ilta oli kohtalaisen railakasta mallia jopa tällaisilta vähän vanhemmilta sediltä. Allekirjoittanut sai elämänsä kovimpien joukkoon kuuluvan jumituskohtauksen, jota seurasi ehkä kovin vonkausdraivi ikinä, totutuin lopputuloksin. Jouni otti kovaa roolia ja sai ansaitun palkinnon kovasta duunistaan. (edellinen ei tarkoita yhtään mitään) Meno oli kova, ja sen tunsi sitten myös nahoissaan seuraavana päivänä, jonka tästä eteenpäin nimitän vuotuiseksi kryptoniitti-päiväksi. All heil Lex Luthor!

Hei, ei yhtään päivää ilman kaatumista ja muutama semi-pelottava isku päähän sekä yksi törmäys, jossa hengenlähtö enemmän kuin lähellä! Siinä ei kuusi mestaruutta paljon paina. Ihme, että kukaan räpeltäjä ei ole.... ei kun tuon mainitsinkin jo. PERKELE! Mutta vakavasti puhuen: Jounin vartalo on kaunis....

Olipa hieno reissu. Minä rakastan teitä pojat. Aina ja ikuisesti. Erityisesti ensimmäisen laskupäivän jälkeinen ilta oli hieno! PERKELE* ½!

When I was seventeen, I drank some very good beer. Very good beer I purchased with a fake ID. My name was Brian McQueen, I stayed up listening to queen, when I was seventeen....

Reissulla todennäköisesti tapahtui vaikka mitä mielenkiintoista ja hauskaa. En enää jaksa ikävä kyllä vaan muistaa mitä. PERKELE! Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

maanantai 26. tammikuuta 2015

tiistai 13. tammikuuta 2015

Päivitetty pakkauslista

Tässä allekirjoittaneen pakkauslista päivitettynä 2017 vuoden reissulle. Lähinnä tavaraa karsittu taas jonkin verran pois. 

Sukset + sauvat + suksipussi+suksenpidikkeet (Ja Juhan vastaavat mukaan)
Monot
Kypärä
Lasit
Pipo
Laskettelutakki ja  –housut
3 x poolo
3 x lämpökerrasto
3 x laskettelusukat
laskettelurukkaset
nahkasormikkaat
8 x alkkarit
8 x sukat
Villasukat
farkut + vyö
rannekello                                                                                                                               
gollegehousut
Räpellys-hupparit (oma, Mats ja Jouni)
Neule
pikeepaita
Pari t-paitaa
Släbärit
silmälasit
aurinkolasit + kotelo
passi
matkaliput + muovitasku+osoitetarrat+esite
käteistä
Kännykkä + laturi                       
Pelikortit (x2) + vihko + pari kynää
Lompakko
Avaimet
Kengät
Uikkarit
dödö
kasvorasva
partahöylä
hammasharja
hiusvaha
toilettilaukku
reppu
iso kassi
Urheilusanomat + Urheilulehti
Jeesus-teippi
Viinipullon avaaja
lääkkeet ja laastarit
leatherman
hihaton paita
Räpellys-lippu
Muovipussi pyykeille

Kamera+laturi
Joku lämmityspussukka puhelimelle (Islan villasukka?), koska iPhonen kylmänkesto aivan onneton. 
Otteluliput futismatsiin (jos ostamme ennakkoon)
Navigaattori (jos otamme oman auton taxin sijaan)

KOTIIN VOI JÄTTÄÄ

Kaikki muu ylimääräinen tavara
Perhe
Huolet ja murheet


- Harhaanjohtaja

maanantai 12. tammikuuta 2015

RÄPELLYS - Ennätykset

video


Kuluneiden Räpellysvuosien kuva-arkistoista löytyi monen monta oman kategoriansa ykkösnimeä. Tässä pieni kooste topeista ja flopeista ja muista äärimmäisyyksistä. Tähän käytetyn ajan maksoi Vesivek Kymenlaakso.

- Misleader

Räpellys Past, Present and Future




Otin kopin Harhaanjohtajalta ja ajattelin tutkailla miten Räpellys-reissut ovat vuosien varrella muuttuneet ja miten ne muuttuvat kenties tulevaisuudessa. Jotta tässä ajatuksen vapaassa tulvassa pysyisi punainen lanka mukana edes jollain tasolla, niin tutkailen menneitä, nykyisyyttä ja tulevia Räpellyksen neljän kulmakiven kautta, jotka ovat laskeminen, juominen, syöminen ja kortinpeluu. Pidemmittä puheitta itse asiaan.

Laskeminen


Arviointi on helpointa aloittaa Räpellyksen tärkeimmästä ja kaikkein olennaisimmasta kulmakivestä eli laskemisesta. Ilman rinteissä ja rinteiden ulkopuolella tapahtuvia suksimisia reissut eivät olisi Räpellyksiä.

Kolmanneksi kokeneimpana Räpeltäjänä väitän, että laskuvauhtimme ei ole hiljentynyt vuosien varrella pätkääkään. Pikemminkin päinvastoin on tapahtunut, kun possemme on kehittynyt vuosien varrella laskijoina. (Voimme tässä kohtaa taputtaa itsellemme niin hiljaa ettei kukaan huomaa.) Selkein muutos on tapahtunut kenties rinteen ulkopuolisessa laskemisessa. Itsesuojeluvaisto ja ikä lienevät tehneet tehtävänsä, kun nykyään Räpeltäjät laskevat enemmän rinteessä kuin rinteen ulkopuolella. Toki kyse lienee myös siitä ettei Harhaanjohtaja saa rekryttyä offarireissuilleen seuraa enää entiseen malliin. Oikeastaan Gorak ja Kettu ovat ainoat joihin Harhaanjohtaja voi luottaa kun kysytään offarisreissulle lähtijöitä. Muita hurjia joutuu Harhaanjohtaja hieman huudattamaan, ennen kuin muutama uskalikko lähtee seuraamaan El Tirehtööriä. Itsesuojeluvaistokehityksestä kertoo myös se fakta, ettei yhdelläkään laskijoista ollut ensimmäisillä reissuilla kypärää päässä. Muistaakseni Harhaanjohtaja oli ensimmäinen, joka toi potan Räpellyksille (Bad Gastein 2006) ja täten toimi trendisetterinä tälle porukalle. Nykyään lähes poikkeuksetta kaikilla Räpeltäjillä on kypärä päässä rinteessä.

Entäpä tulevaisuus? Luotan, että 20 vuoden päästä tuore Räpeltäjäpolvi (Valtti, Arttu, Isla, Sofia,…) ovat ottaneet vallan sekä rinteessä että rinteen ulkopuolella. He suorittavat ja etsivät rajojaan kuten me tällä hetkellä teemme. Me nestorit saavumme myöhässä rinteeseen ja päädymme rinneravintolaan ensimmäisinä, eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa. Ekonomeille tuttu LIFO menetelmä on meillä nestoreilla ahkerassa käytössä. Kun me laskemme, niin me teemme sen tyylillä ja tehokkaasti ja ennen kaikkea suorit… nauttien.



Juominen,

Mitäpä olisivatkaan nämä reissut ilman kunnon vauhtijuomia? Kuivempia ainakin, närästäisi vähemmän ja turvotusta ei esiintyisi yhtä mittavassa muodossa kuin nyt.

Miten oli asiat ennen? No kun katselee tuota Trysilin reissun kuvamateriaalia, niin aika kovat bakkanaalit oli pojilla tuolla reissulla. Epäilisin että Trysilin reissu oli se reissu missä juotiin eniten jäykkiä. Sittemmin Räpellys on siirtynyt enemmän kohti mietoja vauhtijuomia. Suurin kliimaksi oluen juonnista koettiin viime vuonna, kun kova rytmiryhmämme joi viiteen mieheen yli 125 litraa olutta reissulla. Kaikkihan voi toki lipittää porukalla kuuden päivän ajan olutta ja päästä samaan lukemaan kuin Räpeltäjät, mutta tämän lisäksi ryhmämme laski reilusti yli 200 rinnekilometriä per naama reissun aikana ja tähän suoritukseen ei moni pysty. Tästä suorituksesta olen erittäin ylpeä. (Taas voimme taputtaa itsellemme ja kenties myös hurrata, mutta edelleen niin ettei viereinen työkaveri huomaa mitään.) Suoritus oli myös niin kova, että epäilen vahvasti mahtaako tätä ennätystä nykyiset Räpeltäjät enää kyetä rikkomaan. Ikä ja terveys saattavat tulla vastaan, mutta ehkäpä pojasta polvi paranee?

Sen verran paatuneita oluen juojia on tämä rytmiryhmä täynnä, että en usko että oluen asema reissujen ykkösjuomana olisi missään vaiheessa uhattuna. Toki uskon myös, että oluen rinnalle noussee viini nykyistä vahvemmin neuvoa antavaksi juomaksi. Tänä vuonna saamme siitä mukavasti osviittaa, kun matkaamme Brutalen luvattuun maahan.

Entäpä tuoreempi Räpeltäjäsukupolvi? Tämä osasto herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mikä heille maistuu vai maistuuko mikään? No jos ovat tulleet vanhempiinsa, niin kaikki maistuu ja paljon. (Nyt en tiedä pitäisikö tästä olla ylpeä, mutta tähän kohtaan voimme tehdä hiljaisen hymähdyksen.) Siitä olen kuitenkin sataprosenttisen varma, että tulemme näkemään Isät vastaan Pojat kamppailuja sekä rinteessä että rinteen ulkopuolella. Panoksena on luonnollisesti tuoppi paikallisessa ravitsemusliikkeessä.


Syöminen

Näillä reissuilla on myös perinteenä kuulla lausahdukset ”Mun lemppariuokaa”, ”Voi luoja” tai ”Nyt on törkee ähky”. Vaikka Mats ja Teme puuttuvat tällä kertaa rivistöstä, niin epäilen että kuulemme lausahdukset myös Räpellyksellä 2015. Tästä pitää huolen Pohjois-Italian rikas ruokakulttuuri, joka kelvannee myös kultivoituneimmille Räpeltäjille.

Kuinka suuressa roolissa ruoka on Räpellyksillä? Sanoisin, että vuosi vuodelta keskeisemmässä. Muutama alkupään reissu on tehty ns. budjettireissuina, joissa päivän sapuskat on tehty itse. Kunhan jotain lämmintä ja rasvaista saa syödä raskaan laskupäivän jälkeen, niin se maistuu taatusti. Sittemmin Räpeltäjien budjetit ovat kasvaneet, kun opiskelut ovat jääneet taakse ja Räpeltäjät ovat hypänneet oravanpyörään mukaan. Oma vapaa-aika on kaventunut huomattavasti. Esimerkiksi Harhaanjohtajan Football Manager Mättöliiga tai Suunnistuksen Ihmelapsen pokeripäivät ovat vain haikea muistikuva tuolla jossain. (Nyt voi ja pitää katsoa Faith +1 kansikuva tyyliin kaukaisuuten ja huokaista kaihoisasti... ja mielellään vieläpä niin, että työkaveri huolestuu henkisestä hyvinvoinnistasi.) Siksipä siis Räpeltäjät haluavat yhä useammin valmiiseen pöytään ja kenties myös asteen verran normipäivää fiinimpään paikkaan. Sisäistä Restonomia joutaa herätellä aina Juhannuksena, mutta ei välttämättä näillä reissulla. Tosin tällä reissulla teemme tässä poikkeuksen, kun olemme hylänneet puolihoidon ja Pussel on luvannut valmistaa meille maittavat aamiaiset ja muutamat suolaiset illalliset. Mutta eiköhän me jälleen eksytä myös useamman kerran valmiiseen pöytään ja löydetä paikallinen ”jödönöö”.

Jos nykytilaa vertaa Räpellykseen 2035, niin en usko että ero on kovin suuri. Tuoreempi Räpeltäjäsukupolvi saattaa tilailla ranskalaisia nauravien nakkien kera, mutta muuten en usko muutoksiin. Temen ja Matsin mielestä edelleen kaikki sapuskat ovat ”Lemppareita” ja tasoa ”Voi luoja”, Tapsa ei vieläkään syö kalaa, Mikko tilaa pizzan edelleen tuplatonnikalalla ja Masa & Jouni akseli etsii edelleen Räpellysporukalle kulinaristisia elämyksiä ja välttelevät Pipamexeja.


Kortinpeluu

Miten saamme ajan kulumaan, kun emme ole rinteessä ja tai ravintolassa? Etsimmekö paikallisia nähtävyyksiä ja turistikohteita? No ei helv....sä! Juomme olutta ja pelaamme korttia!

Epäilisin, että tämän perinteen aloitti Harhaanjohtaja jo ensimmäisen reissun alkumetreillä. Itse kun en ollut paikalla todistamassa, niin aivan varma tästä en voi olla. Joka tapauksessa mitä olisikaan Räpellys ilman koko matkan kestävää Ristiseiskaturnausta höystettynä muutamalla viimeisellä tikillä ja Unolla. Ja tähän kun lisätään vielä päälle Harhaanjohtajan totaalinen dominointi näissä peleissä, niin joku saattaisi epäillä huijaamista. Kyse ei ole kuitenkaan siitä. Me muut vaan ollaan näissä peleissä oppipoikia ja otetaan vastaan vuosittainen nöyryytys mahdollisimman kivuttomasti. Pihtasit tai et, lopputulos on aina sama. (Tässä kohdassa kaikki poislukien Harhaanjohtaja voivat työpaikallaan kyyristyä, nostaa takapuolta ja tutkailla onko sukka oikein päin jalassa.) Näin aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Oikeastaan ainoa asia, joka saattaa tulevaisuudessa muuttua on se, että Harhaanjohtajan jälkeläiset liittyvät korttipeleihin nöyryyttämään meitä.

Tässäpä kaikille lukijoille tiukka turhan tiedon ja muisteloiden tietopaketti. En sinänsä laske, mutta enään 4,5 työpäivää ja 5 yötä lähtöön.    

Suunnistuksen ihmelapsi kuittaa.... over and out!