Otin kopin Harhaanjohtajalta ja ajattelin tutkailla miten Räpellys-reissut
ovat vuosien varrella muuttuneet ja miten ne muuttuvat kenties tulevaisuudessa.
Jotta tässä ajatuksen vapaassa tulvassa pysyisi punainen lanka mukana edes
jollain tasolla, niin tutkailen menneitä, nykyisyyttä ja tulevia Räpellyksen
neljän kulmakiven kautta, jotka ovat laskeminen, juominen, syöminen ja
kortinpeluu. Pidemmittä puheitta itse asiaan.
Laskeminen
Arviointi on helpointa aloittaa Räpellyksen tärkeimmästä ja kaikkein
olennaisimmasta kulmakivestä eli laskemisesta. Ilman rinteissä ja rinteiden
ulkopuolella tapahtuvia suksimisia reissut eivät olisi Räpellyksiä.
Kolmanneksi kokeneimpana Räpeltäjänä väitän, että laskuvauhtimme ei ole
hiljentynyt vuosien varrella pätkääkään. Pikemminkin päinvastoin on tapahtunut,
kun possemme on kehittynyt vuosien varrella laskijoina. (Voimme tässä kohtaa taputtaa itsellemme niin hiljaa ettei kukaan
huomaa.) Selkein muutos on tapahtunut kenties rinteen ulkopuolisessa
laskemisessa. Itsesuojeluvaisto ja ikä lienevät tehneet tehtävänsä, kun nykyään
Räpeltäjät laskevat enemmän rinteessä kuin rinteen ulkopuolella. Toki kyse
lienee myös siitä ettei Harhaanjohtaja saa rekryttyä offarireissuilleen seuraa enää
entiseen malliin. Oikeastaan Gorak ja Kettu ovat ainoat joihin Harhaanjohtaja
voi luottaa kun kysytään offarisreissulle lähtijöitä. Muita hurjia joutuu
Harhaanjohtaja hieman huudattamaan, ennen kuin muutama uskalikko lähtee
seuraamaan El Tirehtööriä. Itsesuojeluvaistokehityksestä kertoo myös se fakta,
ettei yhdelläkään laskijoista ollut ensimmäisillä reissuilla kypärää päässä.
Muistaakseni Harhaanjohtaja oli ensimmäinen, joka toi potan Räpellyksille (Bad
Gastein 2006) ja täten toimi trendisetterinä tälle porukalle. Nykyään lähes
poikkeuksetta kaikilla Räpeltäjillä on kypärä päässä rinteessä.
Entäpä tulevaisuus? Luotan, että 20 vuoden päästä tuore Räpeltäjäpolvi
(Valtti, Arttu, Isla, Sofia,…) ovat ottaneet vallan sekä rinteessä että rinteen
ulkopuolella. He suorittavat ja etsivät rajojaan kuten me tällä hetkellä
teemme. Me nestorit saavumme myöhässä rinteeseen ja päädymme rinneravintolaan
ensimmäisinä, eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa. Ekonomeille tuttu LIFO
menetelmä on meillä nestoreilla ahkerassa käytössä. Kun me laskemme, niin me
teemme sen tyylillä ja tehokkaasti ja ennen kaikkea suorit… nauttien.
Juominen,
Mitäpä olisivatkaan nämä reissut ilman kunnon vauhtijuomia? Kuivempia
ainakin, närästäisi vähemmän ja turvotusta ei esiintyisi yhtä mittavassa
muodossa kuin nyt.
Miten oli asiat ennen? No kun katselee tuota Trysilin reissun
kuvamateriaalia, niin aika kovat bakkanaalit oli pojilla tuolla reissulla.
Epäilisin että Trysilin reissu oli se reissu missä juotiin eniten jäykkiä.
Sittemmin Räpellys on siirtynyt enemmän kohti mietoja vauhtijuomia. Suurin
kliimaksi oluen juonnista koettiin viime vuonna, kun kova
rytmiryhmämme joi viiteen mieheen yli 125 litraa olutta reissulla. Kaikkihan
voi toki lipittää porukalla kuuden päivän ajan olutta ja päästä samaan lukemaan
kuin Räpeltäjät, mutta tämän lisäksi ryhmämme laski reilusti yli 200
rinnekilometriä per naama reissun aikana ja tähän suoritukseen ei moni pysty. Tästä
suorituksesta olen erittäin ylpeä. (Taas
voimme taputtaa itsellemme ja kenties myös hurrata, mutta edelleen niin ettei
viereinen työkaveri huomaa mitään.) Suoritus oli myös niin kova, että
epäilen vahvasti mahtaako tätä ennätystä nykyiset Räpeltäjät enää kyetä
rikkomaan. Ikä ja terveys saattavat tulla vastaan, mutta ehkäpä pojasta polvi
paranee?
Sen verran paatuneita oluen juojia on tämä rytmiryhmä täynnä, että en usko
että oluen asema reissujen ykkösjuomana olisi missään vaiheessa uhattuna. Toki
uskon myös, että oluen rinnalle noussee viini nykyistä vahvemmin neuvoa
antavaksi juomaksi. Tänä vuonna saamme siitä mukavasti osviittaa, kun matkaamme
Brutalen luvattuun maahan.
Entäpä tuoreempi Räpeltäjäsukupolvi? Tämä osasto herättää enemmän
kysymyksiä kuin vastauksia. Mikä heille maistuu vai maistuuko mikään? No jos
ovat tulleet vanhempiinsa, niin kaikki maistuu ja paljon. (Nyt en tiedä pitäisikö tästä olla ylpeä, mutta tähän kohtaan voimme
tehdä hiljaisen hymähdyksen.) Siitä olen kuitenkin sataprosenttisen varma,
että tulemme näkemään Isät vastaan Pojat kamppailuja sekä rinteessä että
rinteen ulkopuolella. Panoksena on luonnollisesti tuoppi paikallisessa
ravitsemusliikkeessä.
Syöminen
Näillä reissuilla on myös perinteenä kuulla lausahdukset ”Mun lemppariuokaa”,
”Voi luoja” tai ”Nyt on törkee ähky”. Vaikka Mats ja Teme puuttuvat tällä
kertaa rivistöstä, niin epäilen että kuulemme lausahdukset myös Räpellyksellä
2015. Tästä pitää huolen Pohjois-Italian rikas ruokakulttuuri, joka kelvannee
myös kultivoituneimmille Räpeltäjille.
Kuinka suuressa roolissa ruoka on Räpellyksillä? Sanoisin, että vuosi vuodelta
keskeisemmässä. Muutama alkupään reissu on tehty ns. budjettireissuina, joissa
päivän sapuskat on tehty itse. Kunhan jotain lämmintä ja rasvaista saa syödä
raskaan laskupäivän jälkeen, niin se maistuu taatusti. Sittemmin Räpeltäjien budjetit
ovat kasvaneet, kun opiskelut ovat jääneet taakse ja Räpeltäjät ovat hypänneet
oravanpyörään mukaan. Oma vapaa-aika on kaventunut huomattavasti. Esimerkiksi
Harhaanjohtajan Football Manager Mättöliiga tai Suunnistuksen Ihmelapsen
pokeripäivät ovat vain haikea muistikuva tuolla jossain. (Nyt voi ja pitää katsoa Faith +1 kansikuva tyyliin kaukaisuuten ja huokaista kaihoisasti... ja
mielellään vieläpä niin, että työkaveri huolestuu henkisestä hyvinvoinnistasi.)
Siksipä siis Räpeltäjät haluavat yhä useammin valmiiseen pöytään ja kenties
myös asteen verran normipäivää fiinimpään paikkaan. Sisäistä Restonomia joutaa
herätellä aina Juhannuksena, mutta ei välttämättä näillä reissulla. Tosin tällä
reissulla teemme tässä poikkeuksen, kun olemme hylänneet puolihoidon ja Pussel
on luvannut valmistaa meille maittavat aamiaiset ja muutamat suolaiset
illalliset. Mutta eiköhän me jälleen eksytä myös useamman kerran valmiiseen
pöytään ja löydetä paikallinen ”jödönöö”.
Jos nykytilaa vertaa Räpellykseen 2035, niin en usko että ero on kovin
suuri. Tuoreempi Räpeltäjäsukupolvi saattaa tilailla ranskalaisia nauravien
nakkien kera, mutta muuten en usko muutoksiin. Temen ja Matsin mielestä edelleen
kaikki sapuskat ovat ”Lemppareita” ja tasoa ”Voi luoja”, Tapsa ei vieläkään syö
kalaa, Mikko tilaa pizzan edelleen tuplatonnikalalla ja Masa & Jouni akseli
etsii edelleen Räpellysporukalle kulinaristisia elämyksiä ja välttelevät Pipamexeja.
Kortinpeluu
Miten saamme ajan kulumaan, kun emme ole rinteessä ja tai ravintolassa?
Etsimmekö paikallisia nähtävyyksiä ja turistikohteita? No ei helv....sä! Juomme
olutta ja pelaamme korttia!
Epäilisin, että tämän perinteen aloitti Harhaanjohtaja jo ensimmäisen
reissun alkumetreillä. Itse kun en ollut paikalla todistamassa, niin aivan
varma tästä en voi olla. Joka tapauksessa mitä olisikaan Räpellys ilman koko
matkan kestävää Ristiseiskaturnausta höystettynä muutamalla viimeisellä tikillä
ja Unolla. Ja tähän kun lisätään vielä päälle Harhaanjohtajan totaalinen dominointi
näissä peleissä, niin joku saattaisi epäillä huijaamista. Kyse ei ole
kuitenkaan siitä. Me muut vaan ollaan näissä peleissä oppipoikia ja otetaan
vastaan vuosittainen nöyryytys mahdollisimman kivuttomasti. Pihtasit tai et, lopputulos
on aina sama. (Tässä kohdassa kaikki
poislukien Harhaanjohtaja voivat työpaikallaan kyyristyä, nostaa takapuolta ja
tutkailla onko sukka oikein päin jalassa.) Näin aina ollut ja näin tulee
aina olemaan. Oikeastaan ainoa asia, joka saattaa tulevaisuudessa muuttua on
se, että Harhaanjohtajan jälkeläiset liittyvät korttipeleihin nöyryyttämään
meitä.
Tässäpä kaikille lukijoille tiukka turhan tiedon ja muisteloiden
tietopaketti. En sinänsä laske, mutta enään 4,5 työpäivää ja 5 yötä lähtöön.
Suunnistuksen ihmelapsi kuittaa.... over and out!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti