maanantai 23. joulukuuta 2013

Reissuraportti Bad Gastein osa 2. 15.1.-22.1.2011.



Hellurei. Nyt kun Joulu on jo ovella, ja tuo työsähköposti on hiljentynyt
kummasti, ajattelin että nyt olisi sopiva hetki kirjoitella tänne Räpellysblogiin. Räpellys lähestyy vääjäämättä ja hyvä niin. Tuo kaatosade tuolla ulkona ei juuri nostata Joulutunnelmaa, eikä rinteeseen pääsystä voi kuin unelmoida täällä etelässä. Reissun alku odottaa n. 18 päivän ja 12 tunnin päässä, joten silloin viimeistään odotan näkeväni lunta.

Nyt tarkoituksenani on kirjoittaa puuttuva reissuraportti vuoden 2011 Bad Gasteinin reissusta (15.11.2011 – 22.11.2011). Bad Gastein sai kunnian olla ensimmäinen kohde, joka Räpelletään toistamiseen. Mukana reissussa olivat kaiken kokeneet ja nähneet Masa ja Mats, tutut ja turvalliset Tapsa ja Katri, sekä neitsyt-Räpellykselle lähteneet Juuso ja Johanna.  Normaalikaavasta poiketen tällä kertaa yövyimme tavallista hienommassa hotellissa, Hotel Postissa (4 tähteä) ja käytössämme oli viereisen Salzburger Hofin saunaosasto. Reissusta on jo kulunut sen verran aikaa, että muistikuvat eivät ole aivan tuoreimmat tuosta reissusta,
mutta toisaalta uskon muistavani enemmän kuin Pulsteri Levin reissusta. ;) Missäköhän hotellihuoneessa osa Räpeltäjistä yöpyikään?


Ihan tavanomaista reissuraporttia en kuitenkaan viitsi kirjoitella, koska Bad Gastein on jo täällä aiemmin käsitelty ja kohde itsessään ei ole muuttunut juuri miksikään sitten edellisen kerran. Sen sijaan ajattelin vastailla miten reissu vastasi ennako-odotuksia, joista kirjoittelin tänne blogiin 2.1.2011.


Kohta 1: Lyökö Bellini-ravintolan sapuskat Verbierin ruuat ja saavutammeko Voi Luoja-rajapyykin?
Vastaus:.Bellini-ravintola sijaitsi hotellimme alakerrassa ja siellä tarjoillut safkat olivat sitä tuttua ja taattua
Räpellysruokaa, mutta sitä Voi Luoja rajapyykkiä emme taineet kertaakaan saavuttaa. Tosin jokainen ruoka taisi olla Matsin lemppariruokia. ;) Eli edelleen Verbier pitää paalupaikkaa ruokien osalta. Ravintola oli kyllä hieman normaalia hienompi, joten iltaisin emme menneet Räpellyshuppari päällä syömään.


Kohta 2: Onko mahdollista että Räpellysten tuuri jatkuu säiden osalta samanlaisena kuin aiemminkin Alppireissuilla?
Vastaus: No olihan meillä jälleen aivan käsittämätön tuuri kelien suhteen. Yhtenä päivänä ei laskuista tullut
mitään, koska lunta satoi sen verran reippaasti, ettei eteen nähnyt. Kävimme kuitenkin kyseisenä päivänä kolmestaan (Masa, Mats, Tapsa) yrittämässä Sportgasteinisssa. Itse luovutin puolen rinteen jälkeen ja siirryin ravintolan puolelle bisselle. Urhea ja hullu kaksikko taisi laskea 1,5 vetoa, jonka jälkeen heillekin laskut riitti siltä päivältä. 4 päivänä aurinko sitten paistoi täydeltä terältä ja yhtenä päivänä oli pilvistä, mutta sekin oli erinomainen laskupäivä, joten viisi kuudesta ei ole yhtään hullumpi suhdeluku kelien puolesta. Räpellystuuri siis jatkui ja toivottavasti trendi pysyy samanlaisena Schladmingissa.


Kohta 3: Onko tälläkin kertaa Sportgastein mielestäni paras laskupaikka ja Stubnerkogel huonoin?
Vastaus: Kyllähän se näin meni. Tai no itse asiassa Graukogel oli huonoin, koska sinne emme päässeet koko reissussa laskemaan lumen puutteen vuoksi. Sen verran lämmin talvi oli ollut Gasteinissa siihen saakka, että luonnon lumen varassa toimiva Graukogel ei ollut saanut riittävää lumipeitettä. Itse hotellikylässä oli lämpötila siellä 10 lämpöasteen korvilla lähes koko reissun ajan.Paras keskus oli edelleen Sportgastein. Se on vain yksinkertaisesti toimiva kompakti paketti, jossa rinteissä on riittävästi tilaa, rinteet ovat laadukkaita, hissit toimii sukkelaan ja ravintola sijaitsee loistopaikalla. Erityismaininta Dorfgasteinille, johon tällä kertaa tutustuimme hieman edellistä reissua tarkemmin. Hieno keskus, jonne voisi palata myös uudemman kerran laskemaan.

Kohta 4: Avautuuko infrapunasaunan salaisuus joukoillemme tälläkään kertaa?
Vastaus: No ei tainnut aueta, vaikka sielläkin istuimme. Kyllä se katolla sijaitseva suomalainen sauna on vaan paras. Lumipyryn aiheuttaman välipäivän kulutimme osaksi kylpylässä. Hieno paikka, mutta edelleenkään emme ymmärtäneet noita hienouksia puhumattakaan sitä hätä seis nappulaa! Suomalainen sauna on paras.

Kohta 5: Teemmekö uusia Räpellysennätyksiä?
Vastaus: Juomisen osalta ei ennätystä tullut. Liekkö syynä se, että olemme vanhentuneet uhkaavasti. Ohessa kuitenkin kuvasarja, jossa korttipelin ohessa tuhoamme loput juomat viimeisen illan kunniaksi

Taatusti sivusimme ennätystä laskemisen osalta. Aina rinteessä heti aamusta ja pois kun rinteet alkavat mennä kiinni. Mutta ehkä ainoat todelliset Räpellysennätykset, olivat kallein hotelli ja paras saunaosasto Räpellyshistoriassa. Saunaosastolta lähti liikkeelle myös Jäätyjä-Timon legenda!


Kohta 6: Voittaako joku muu kuin Masa ripaseiskan?
Vastaus: Ei voittanut. Ohessa kuva.







Muuta mainittavaa reissusta: Koimme mielenkiintoisen hetken, kun juhlimme Juuson synttäreitä baarissa. Pari STS:n opasta lähestyi meitä ja kysyivät meidän paidoista. Olivat kuulemma kuulleet meistä. Mikäs sen mukavampaa kuin että Räpellyksen maine kasvaa STS:n sisällä. Ties vaikka joku päivä lähtevät sponssaamaan meidän matkaa. :)

Picnic oli myös mainitsemisen arvoinen kokonaisuus. Siellä tuli kumottua kuppi jos toinenkin, ruoka oli hyvää ja keli taas mitä mainioin. Huomaa kuvassa Rexin mannekiini ja Ruotsalainen snöelefant.

Nyt kun en enään jaksa kirjoittaa enempää, niin annetaan kuvien puhua puolestaan reissusta. Se on toki edelleen sanottava, että Matsista ei saa huonoa kuvaa vaikka yrittäis.






Kokonaisuudessaan Bad Gastein Räpellys osa 2 oli sitä taattua Räpellyslaatua. Hieno reissu, hienoissa olosuhteissa, mutta ennen kaikkea huippuseurassa! Kiitokset kaikille osallistuneille.


Schladmingia odotellessa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!

-Suunnistuksen ihmelapsi

torstai 21. marraskuuta 2013

tiistai 12. marraskuuta 2013

Räpellys 2013: Chamonix-raportti

Tammikuussa 2013 oli vihdoin Ranska lisätty viimeisenä käymättömänä Alppimaana Räpellys-kartalle. Paikaksi valikoitui monien mielestä alppihiihdon mekaksi kutsuttu Chamonix - kavereiden kesken pelkkä ´Nix.
Matkaseurueena ikiräpeltäjät Harjaanjohtaja ja Mats, konkarit Tapsa & Katri, lapsiperhe Kortelaiset ja paluun Räpellyksille tehnyt Kettu Kenttälä. Valtista tuli samalla kaikkien aikojen nuorin Räpeltäjä (ja ainut joka on tuotu lemmenleikkin takia meidän huoneeseen evakkoon).

 Menomatka sujui jo rutiinilla noudattaen perinteistä lentokenttäolut - lyhyt lento drinkkeineen - dösä kohteeseen -linjalla. Tosin allekirjoittanut sai vähän lisäkierroksia kun passintarkastuksessa huomattiin passin vanhentuneen 5 päivää ennen reissua. Onneksi läheinen poliisiasema antoi lisämaksua vastaan hienon pinkin passin minulle. Uskomatonta tilannetajua osoitti myös poliisi kun kysyi: "Onko sulla kahta passikuvaa mukana". No mitä v**ttu luulet ku passikin on vanha. Mut hei ainahan mul pari passikuvaa on messissä...

Perillä Nixissä odotti Räpellyshistorian ranskalaisromanttisin hotelli pitsiverhoineen ja kukkatapetteineen. Kortinpeluun lopuksi meidän huoneen tyhjä arpa sattui Matsille joka pääsi lattiatason lisävuoteelle nukkumaan nilkat tyhjän päälle. Itse asiassa mun ja Ketun sängyt olivat varsin korkeat ja Matsin lattiatasossa, joten edes noinkaan isoa miestä ei sängyssä maatessa näkynyt vilaukseltakaan. Huone oli myös Räpellys-historian kylmin, mutta onneksi Kettu kutsui peittoaan raottaen "Ketunkoloon" lämmittelemään. Yöllä tuli tarpeeseen lämpökerrasto, peitto, päiväpeitto ja villasukat. Myös suihkutilat ansaitsevat erityismaininna kylpyammeestaan ja liian lyhyestä letkusta (Matsilla ei tätä ongelmaa ole koskaan...), joka pakotti suihkuttelemaan ammeen pohjalla istuen.

Reissun ruokapuoli oli illallisten osalta järjestetty paikallisessa Le Moustache ravintolassa, josta huokui vanhaa kunnon alppifiilistä patinoitujen puuseinien ja seinillä roikkuvien puusuksien muodossa. Myös ruokatarjonta oli laadittu vuorikiipeilyyn vaadittavan energiatarpeen mukaan. Voissa ja kermassa ei säästelty, joten maistuvat pöperöt kaiken kaikkiaan. Naiset voivat olla eri mieltä asiasta. Lisäbonaria toivat härkähuoneen aperitiivikorttipelit, joissa Mats taisi taas saada sen lyhimmän korren. Tosin Mats kuittasi tämän valitsemalla omalla viininvalintavuorollaan talon kalleinta punkkua.

Kelien puolesta oli Räpellys 2013 aika lailla taattua laatua. Aurinko pääsi hellimään kaikkia tasaisesti. Tosin näin korkeassa vuoristossa lämpötila- ja sääerot vaihtelevat jo aika rajusti. Parituntisen offarin yläasemalla oli pakkasta -30 kun alaalla skibussipysäkillä oltiin laskun lopuksi jo plussan puolella. Tosin tähän väliin mahtui lähes 3000 korkeuserometriäkin... Etenkin iltaisin tuli muutamana päivänä reilusti lunta, joten offarit olivat loistavassa kunnossa. Tosin sen tiesivät monet muutkin, mikä näkyi eräänä aamun 2 tunnin hissijonotukissa parhaan offarimestan päälle pääsemiseksi. Monikilometrinen offarilasku täysin koskemattomassa metrisessä puuterissa tosin korvasi kaiken kärsimyksen. Lopun jäätikköhiihdossa tosin sai olla kieli keskellä suuta ettei pamahda päätä pahkaa railoon.


Rinteiden puolesta plussana siis Verbierin ohella selkeästi parhaat offarit. Lunta oli todella paljon, kuten myös koskematonta baanaa. Hissit veivät offareiden lähtöjuurille ja alapäätkin loppuivat sivistykseen. Pitkät hissijonot hiihtopummien kanssa tosin pienenä miinuksena. Vuokrasimme jopa vuoristo-oppaankin offarillemme, mutta hän perui retken liialliseen lumentuloon viitaten. No offareille painuttiin omin nokkinemme ja lunta ei ollut liikaa vaan juuri ihanteellisen massiivisesti.
Pienenä miinuksena rinteistä mainittakoon ajoittainen pöpperöisyys sadeöiden jälkeen.

Maisemallisesti Chamonix kilpailee vahvasti ykköspaikasta Cervinian kanssa. Matterhorn puuttui, mutta Mont Blancin massiivi oli suorastaa kurotusetäisyydellä ja laskettavat korkeuserot huikeita. Itse asiassa hissiasema Aquille du Midi on Ranskan toiseksi suosituin turistikohde Eiffel-tornin jälkeen.

Rinnepäivän ulkopuolinen aktiviteetti ei kohonnut ihan klassikoksi, johtuen pitkälti STS:n järjestämien retkien puuttumisesta. Saunoja ei ollut, mutta ripaseiska ja Uno viihdyttivät, kuten myös Alien vs. Predator ranskaksi dubattuna. Olut ja viini olivat halpaa ja maukasta. Huikeimpana elämyksenä rinnepäivän jälkeen oli ehdottomasti Ranskan liigan lätkämatri Chamonix - Briancon, joka päättyi Riku Silvennoisen jatkoaikamaalilla kotivoittoon. Teemu Linkomaa puri tuppea penkin päässä. Iso plussa katsomaan myytävästä kaljasta ja hehkuviinistä!

Räpellys 2013 oli jälleen hauska, mutta rankka reissu. Etenkin kun myrsky viivästytti paluulentoa reilusti ja kotiin rantauduttiin vasta aamun pikkutunneilla. Tosin britit jäivät kaikki Geneveen koko yöksi. Suurimpana miinuksena mainittakoon täysi nöyryytys ripaseiskassa Tapsan pitäessä kaikkia muita pilkkanaan. Tämä korjataan tänä vuonna. Räpellys 2014:a ja Schladmingia odotellessa!

- Harhaanjohtaja

perjantai 11. lokakuuta 2013

Levillä käynti ja eksistentiaalinen tuska

Sosiaalisen median käyttötaitoni ovat mahdollistaneet sen, että huomaan saaneeni kehotuksen kirjoittaa raportin 1,5 vuotta sitten toteutetusta Levi-pupelluksesta (pitikö jonkun kirjoittaa myös Ruka-pupelluksesta???). Nyt siis m*******ota kehiin eli tuumasta toiseen!

Raportti aloitettakoon toteamalla maailman pienuuden ja elämän ihmeellisyyden nostaneen jälleen kerran päätään siinä muodossa, että itse Pupellus-gängin (Misleader, Poju, Tapsa&Katri, MaHa-Ha-Aats, IK) lisäksi lentokentällä näkyi muitakin tuttuja kuonoja. Valkoisesta hännänpäästä tuttu eläinperhe oli siis menossa mukana pikkusiskoja ja kavereita myöten.

Itse Pupellus oli- kuten arvata saattaa- Räpellystä minikoossa: mäet olivat pienempiä, olutmäärät ehkä hieman suurempia, hankiolutpialaiset pidettiin (muistan kaksi lajia, monta niitä oli?) ja korttia lätkittiin. QuickQuiz: Mikä sanoo ÖÖÄÄRRGGHHH!!! ja sitten TUMTUMTUM!!!! No se on Gorak! Ainakin tällä reissulla.

Hmmm, Pupellus on vaikeasti raportoitavissa oleva asia, joten siirryn muihin aiheisiin ja aineisiin: kuinka moni lisäkseni on ajatellut, että lienee äärimmäisen epätodennäköistä, että missään muualla maailmankaikkeudessa ei olisi elämää? Siis niinku että, miten muka Telluksen kaltainen planeettta voisi olla ainoa elämälle suotuisat olosuhteet mahdollistava paikka, kun galakseja on miljardeja ja niissä taas miljardeja tähtiä, joilla taas lienee jokaisella muutama niitä kiertävä planeetta kullakin. Näitähän NASA tutkinee (?!). Olen muuten miettinyt, että kusettavatkohan nuo NASAlaiset vaan kaikkia ihan kybällä. Vähän aikaa sitten väittivät löytäneensä täysin timantista koostuvan planeetan. Mitä vittua?! Kuulostaa saunaillassa keksityltä jutulta. Miten ne voisivat edes valovuosien päästä päätellä mistä materiasta joku taivaaankappale on tehty? Ihmeellistä! Ei silleen, että tämän muun elämän kanssa mitään kontaktia ikinä saataisiin, valovuotiset etäisyyydet eivät ole voitettavissa.

Sä sanot että mä näyttelen, elän leikkien prinsessaa, sulle suru on temppu vain, vika sielussain, JUONI VAIN!

Tiedättekö, mikä on maailman vanhin ja rumin dinosaurus? Pulsaurus.

Nyt se viimein tapahtui: yritin etsiä Putkinäölle 10-vuotisjuhlaturnausta. Pitkällisen googletttelun jälkeen kuitenkin epäonnistuin eli nyt näyttää siltä, että juhlitaan sitten vaikka 11-juhlavuotta. JEIJEIJEI!

Once there was this kid who
Got into an accident and couldn't come to school
But when he finally came back
His hair had turned from black into bright white

Seurarraavan vähän filosofisemman aiheen keksiminen on yllättävän vaikeaa. Yritetään kuitenkin. Miksi mitään on? Miksi ei ole vain tyhjyys? Kuinka paljon materiaa ja energiaa tässä universumissa on? Joku rajahan sillä on oltava. Perkele, taas mentiin tähtitieteeseen! EI NÄIN!

Mietiään ennemmin sitä, miksi maailmassa on pahuutta, jos jumala (vai Jumala?) on olemassa. Eikö jumalan pitäisi estää kaikki paha? (jos näin olisi, hän olisi estänyt kaikki treffini...) Mitä iloa on rukoilla Jumalaa, joka ei välitä? Tässä kaiken uskonnon........ tai no, en ehkä uskalla lähteä tälle linjalle, sillä en taida painia samassa sarjassa Tapsan ja Pojun kanssa.

Minkä superkyvyn ottaisitte näistä kolmesta, jos saisitte vapaasti valita: 1. Kyky ymmärtää ja puhua kaikkia maailman kieliä. 2. Teleportaatio, jota voisi käyttää muuten täysin vapaasti, mutta vain kerran viikossa. 3. No, tämä ei ole superkyky, mutta 10 miljoonaa euroa puhtaana käteen.

Toivon koskien kohinaa, koko pitkää sinfoniaa...

-Idioottikuningas

P.S. Sensuroikaa, jos haluatte.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Tulin, näin, räpelsin: Verbier-raportti


Kuin huomaamatta on lähes neljä vuotta kulunut siitä, kun pääsin vihdoin osalliseksi maineekkaasta perinteestä nimeltä Räpellys. Tuo neljän vuoden takainen kokemus on edelleen ainoa laatuaan, mutta nyt kun seuraava sukellus tuohon kiehtovaan maailmaan on jo käsin kosketeltavan lähellä, lienee aika näpytellä ruudulle muutama sana siitä, miltä Räpeltäminen tuolloin kauan sitten tuntui.

Vaikka Räpellys oli minulle ensimmäinen laatuaan, tiesin kuitenkin jollain tasolla mitä odottaa. Koska myös kaikki tätä tekstiä lukevat tietänevät varsin hyvin Räpellyksen syvimmän olemuksen, keskityn käsittelemään niitä aiheita, joita itse pidin yllättävinä tai jostain muusta syystä huomionarvoisina. Näistä asioista ensimmäinen on laskupäivä numero 1, jonka jännittävyys nousi ajoittain jo pelottavuuden puolelle, ja muutaman kerran ei onnettomuuskaan ollut kovin kaukana (Alpeille lähtöäni edelsi siis yksi (1) harjoituskerta Mielakassa). Räpellysperinteestä poiketen ensimmäisenä laskupäivänäni Alpeilla ei sää räpeltäjiä suosinut, ainakaan aamulla. Maan ja taivaan erottamisen vaikeus ja se vauhti, jolla kokeneemmat räpeltäjät uhkasivat välillä kadota horisonttiin johtivat siihen, että muutaman kerran jouduin taiteilemaan reilusti yli oman laskutaitoni, eikä kaatumisiltakaan vältytty. Mitään vakavaa ei kuitenkaan onneksi tapahtunut kiitos sen, että Harhaanjohtaja piti letkan vauhdin ainakin suurimman osan ajasta varsin maltillisena, ja Pussel puolestaan tuki minua toimien peräpään valvojana. Matsin panos lienee ollut tasoittaa rinteen jyrkimpiä kohtia muutamilla nyrkiniskuilla. Tuota innostuksen, pelon ja Alppien vaikuttavuuden aiheuttaman ihmetyksen ja totaalisen hämmennyksen värittämää päivää muistelen yhä lämmöllä, sillä ensi kerta Alpeilla on kokemus, jota ei vain voi toistaa.

Kun ensimmäisestä päivästä oli selvitty, alkoi tuntuma laskemiseen parantua päivä päivältä, ja viimeisinä päivinä pelko oli vaihtunut vauhdin hurmaan muiden räpeltäjien selkien pysyessä pitkässäkin rinteessä juuri ja juuri näköetäisyydellä. Silti jännittäviäkin hetkiä mahtui mukaan, ja seikkailu mustalla kumpareikoilla ei ehkä rikkonut ennätyksiä liikkeen sulokkuuden saralla.

Liikkeen suloisuuden saralla sen sijaan rikottiin ennätyksiä, kun koko porukka harjoitteli iltaisin käsillä seisontaa seinää vasten kämpällämme, mikä sai alakerrassa asuneen ruotsalaisen mieskaksikon suorastaan hämmentyneen pelokkaaksi. En tiedä mitä pojat luulivat kämpässämme harrastettaneen kaatumisista johtuvan jytinän vuoksi, mutta silmistä oli luettavissa ilmiselvä halu päästä mukaan...Tuosta pääsemme aasinsillalla ripasepaa tauottaneeseen parisuhdepeliin, jossa allekirjoittanut ja Mats pyyhkivät Isillä ja Pojulla lattioita. On tosin myönnettävä, että vaikka voitto tuli näytöstyyliin meille, oli pelin kovin yksittäinen suoritus vastustajajoukkueen käsialaa.

Reissun ehdottomia kohokohtia oli rinnepiknikki, joka sisälsi aikamoista jekuttelua. Why not? Kävelyvauhtinen lasku majapaikan pihaan oli yllättävän pelottava tuon kokemuksen jälkeen. Lisäksi alkuillan seesteiset hetket Pub Montfortin terassilla eivät unohdu ikinä.

Huonojakin hetkiä mahtui mukaan: brittideucheja oli täälläkin riittämiin (ei sinänsä ihme täällä, kun niistä ei pääse eroon edes Japanissa) ja kaikista maailman hirveistä yökerhoista hirvein oli ehkä juuri Verbierissä. Ahtaudessaan, kalleudessaan ja yrmeydessään mikään ei vedä vertoja tälle kyseiselle hirvitykselle, jonka nimeä en enää muista. Paikan pohjapiirros oli iso T, jonka yläpalkin päissä oli pienet tanssilattiat ja baaritiskit. Liikkuminen kapeilla käytävillä ilman Matsia muurinmurtajana olisi jäänyt kokonaan haaveeksi.

Yhtä kaikki, Räpellys oli loistelias kokemus, jota nyt siis lähdetään toistamaan! Kiitokset näin helvetin myöhään matkaseuralle sekä oppaina toimineille biatch-Annalle (kirjeenvaihto oven välityksellä oli kyllä mukavaa) ja deuche-Jesselle!

-Idioottikuningas

P.S. Ruoat olivat hyviä vaikka tällä kertaa ei ollutkaan niin, että Mats Sundin är...

lauantai 24. elokuuta 2013

Schladming hypetys alkaa...

Matkan alkuun aikaa "enää" noin 140 päivää, joten on aika aloittaa hypetys. Aluksi on kai syytä selvittää minne Räpellys 2014 suuntautuu. Kuten jo aikaisemmin on tullut mainittua, kohdemaaksi valikoitui tuttu ja turvallinen Itävalta, mutta Schladming on laskukohteena Räpeltäjille vieras.

Schladming on Räpeltäjien itäisin kohde tähän mennessä. Karttaan on koottu kaikki jo tehdyt "ekskursiot" ja Itävalta siirtyy johtoon suoritettujen Räpellysten määrässä, kunhan Schladming on valloitettu. Herzlichen Glückwunsch Österreich!!!

Reilun tunnin ajomatkan päässä Salzburgista sijaitseva Schladming on noin 4500 mainarin kotikaupunki. Vaikka Schladming perinteinen kaivoskaupunki onkin, niin se elää nykyään turismista (ylläripylläri). Tämän vuoden talvikaudella turisteja Schladmingissa on vieraillut jo yli 90000 ja vuoden 2012 kokonaissaldo näyttää lähes 124000 vierailijaa. Vuoden 2014 Tammikuulle on odotettavissa rapiat 20000 kävijää. Rinteitä ja hissikapasiteettia (joista lisää tuonnempana) on sen verran paljon, että eiköhän rinteeseen mahdu ilman kyynärpäätaktiikkaakin.

Schladmingin historia ulottuu 1180-luvulle ja talviurheilussa Schladmingissa on kisailtu jo vuodesta 1908 lähtien. 1953 rakennettiin ensimmäinen Planailta lähtevä hiihtohissi ja sittemmin Schladming on isännöinyt alppihiihdon maailmancupia ja kahdet MM-kisat (1982 ja 2013).

Alppikylänä Schladming tuskin tarjoaa varsinkaan Räpeltäjien veteraanikaartille mitään uutta - pari kirkkoa (korvatulpat mukaan!), alppitaloja, raatihuone (lisää korvatulppia!), hotelleja, ravintoloita, yökerhoja... Tarjonta on tuttua ja turvallista.  

Ruokaan, juomaan ja rinnetarjontaan paneudutaan omissa bloggauksissaan hieman lähempänä matkaa, mutta luvassa on ainakin Itävallan pienimmän panimon tutkailua, yleiskatsaus rinteisiin ja majapaikan tarkastelu. Suorat linkit sääpalveluihinkin lisätään hieman myöhemmin.


torstai 15. elokuuta 2013

Räpellys 2014: Nahkahousuja hakemaan!

Itävalta on ollut Räpeltäjien luottokohteena jo useamman matkan ajan ja miksipä ei: mitä muuta Räpeltäjä voi toivoa, kuin Alppien aurinkoisia rinteitä, hyvää ruokaa, ystävällistä ja täsmällistä palvelua ja halpaa olutta? Siksi vuoden 2014 valikoitui Räpeltäjille täysin uusi kohde Schladming.

Syksyn aikana paneudutaan tarkemmin kohteeseen, muistellaan vanhoja ja ehkäpä luvassa on jälleen jokin pieni (kuva)kilpailukin.

maanantai 12. elokuuta 2013