Prié blancia pöytään!

Viiniennätys huudetu! Sen rikkomiseen ei juuri mitään vaadita. Tutkaillaan nyt kuitenkin, millä herkulla ennätykset poksautetaan.

Vallee d'Aosta DOC

Korkein Euroopan viinialueista on luokiteltu Denominazione di Origine Controllataksi. Laatuluokitus takaa sen, että DOC-leiman löytyessä pullon kyljestä, voi olla varma, että laatu on lailla säädelty ja valvottu. Alue on pienin Italian viinialueista sekä kooltaan, että tuotantomäärältään. Pääosiltaan viini tuotetaan aluetta halkovan Dora Baltean itärannoilla ja Aostan kaupunki tarjoaa viinintekotukikohdan keskisen sijaintinsa ansiosta. Pulsaattori on varmasti mielissään kuullessaan, että alueella on viljelty viiniä jo Roomalaisten toimesta, joten viinituotantohistoriaakin löytyy.

Viinitarha Aostassa (lähde: http://turismo-in.it)

Vaikka Alpeilla ollaankin, niin Aostan laakson kesät ovat kuumia ja kuivia, joten rypäleet korjataankin jo usein syyskuussa. Alpit ja vuoristoisuus vaikuttavat myös maaperään, joka tietysti vaikuttaa myös tuotetun viinin ominaisuuksiin, ja maaperä onkin ylempänä rinteillä hiekkaista ja alempana savea ja karkeampaa soraa. Viinifriikit osaisivat varmaan laakista sanoa, mitä maaperä ja lyhyet kesät yhdessä tiettyjen rypälelajikkeiden kanssa viinin ominaisuuksiin tuovat, mutta koska itse en (ainakaan vielä) ole niin oppinut, että tähän kykenisin, niin otetaanpa selvää, minkälaisia viinejä siellä sitten lipitellään.

Punaista ja valkoista kuplilla ja ilman

Yli 70 prosenttia (lähteestä riippuen jopa 90 prosenttia) alueella tuotetusta viinistä on punaista. Yleisimmät rypäleet punaviinin valmistuksessa ovat Pinot noir, Gamay ja Petit Rouge, ja näiden variaatiot. Valkkariakin tuotetaan ja ainakin omalla toivelistalla olisi maistella alueen omasta rypäleestä, Prié Blancista, tuotettu valkoinen - alueen viinejä ei kovin yleisesti muualta maailmasta saa ja epäilenkin vahvasti, että tampesterilainen pitkäripainen ei Aostalaisia viinejä juurikaan tarjoa (en löytänyt tuotehaulla yhtään). Nyt on saumat siis tutustua viineihin, joihin tuskin kovin montaa kertaa elämässään uudestaan törmää.

Punaisia viinejä kuvaillaan useimmiten rustiikkisiksi - tietty "viimeistelemättömyys" ja hiomattomuus maistuvat, mutta se ei aina ole huono asia. Alueen punaviineistä löytyy usein mausteisuutta ja maan makua, sekä jopa hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta. Nebbioloa sisältävissä viineissä "nebbioloisuus" (tervaa, kirsikkaa, yrttejä...) puskee läpi ja jos Nebbiolosta tykkää, niin alueen viineistä voi tehdä löytöjä!

Alueen omista rypäleistä tuotetut viinit kannattaa tosiaan ainakin maistaa. Jo mainitusta Prié Blancista tehdyt viinit ovat usein aromiltaan heinäisiä ja löytää voi myös valkoisten kukkien aromia. Prié Blancista valmistetaan myös kuohuviiniä samoin menetelmin, kuin Champagnen alueella - luvassa siis kenties Italian shampanjaa? - ja joskus jopa makeita jälkiruokaviinejä. Petite Arvine, jota löytyy myös naapurista Sveitsin Valaisista, aiheuttaa tällä hetkellä kuhinaa ja onkin monesti suositeltu maiskuteltavaksi, jos vaan jostain pullollisen rypäleestä valmistettua valkoista sattuu löytämään. Mehän ainakin etsimme ja mausta etsimme hedelmäisyyttä, limeä ja greippiä.

Viinien hinnat eivät yleensä Italiassa päätä huimaa ja ennakkoon ajatellen panostetaan enemmän laatuun, kuin määrään. Kun viinihyllyillä muistaa katsoa pullon kyljestä "DOC" merkinnän ja tsekata, että viini on Aostasta, niin eiköhän ennätystä tehdessä pystytä jopa nauttimaan, eikä pelkästään suorittamaan!