maanantai 8. joulukuuta 2014

On aika tutustua Champolucin kylään

IP-kaakku tuloillaan. Lupaus: aamupalat näyttää paremmilta
Itsenäisyyspäivä on vietetty (kakkuakin leivottiin; ks. kuva) ja matkaanlähtölaskuri nakuttaa vinhaa vauhtia kohti kuukauden maagista rajapyykkiä. Nyt jos koskaan on aika kiihdyttää blogia huippuunsa, koska joulun tullen keskitytään lepoon ja herkistelyyn.


Räpeltäjien aikasemmistakin kohteista on tullut kirjoiteltua, ainakin muiden juttujen yhteydessä, kevyesti historiasta, kylän sijainnista ja ominaispiirteistä, sekä alueen perinteistä lähinnä ruoan ja juoman suhteen. On siis syytä paneutua niihin nytkin. Champolucista tuskin älyttömästi tietoa löytyy, joten laajennetaan tarkastelua siis koko Monterosan hiihtoalueseen.

Aloitetaan alueesta ja Champolucin sijainnista.

Massiivin varjossa


Champoluc, kuten kaikki alueen kylät, sijaitsee laajan Monte Rosan massiivin etelälaidalla. Massiivi on kotina useille hiihtokeskuksille, joista ainakin Cervinia (ja siinä sivussa Zermatt) on tuttu Räpeltäjille. Massiivin tätä puolta kehutaan erityisen jylhäksi ja komeaksi ja alueella onkin useita neljätonnisia: Castore, Liskamm, Dufour ja Breithorn ihan vain muutamia mainitakseni. Hiihtoalueen itälaita ulottuu Piemonteen saakka, joten pidetääs silmät auki Sukulan varalta (noinkohan herran habituksella paljon lasketaan...). Champoluc, Gressoney-La-Trinite' ja Alagna-Valsesia ovat kolme alueen pääkylää, jotka linkittyvät yhteen hissien ja rinteiden verkostolla. Champolucista suoraan pohjoiseen 10 kilometrin päässä on Sveitsi, tuo Räpeltäjien henkinen koti. Knoppitietona kerrottakoon, että Italian ja Sveitsin raja elää Monte Rosan massiivin alueella koko ajan jäätiköiden sulamisen vuoksi ja rajaa on viimeksi tarkastettu vuonna 2009.


Asutuskylämme Champoluc on yhtenäisen hiihtoalueen läntisin kylä (muutaman rinteen erillinen Antagnod on vielä hieman lännenpänä) ja sijaitsee 1568 metrin korkeudella merenpinnasta. Champolucissa vakiasukkaita on noin 500 (2010) ja se onkin suurin kolmesta jo mainitusta kylästä. Turismin vaikutuksesta tuo väkimäärä toki moninkertaistuu talvisin, mutta lukuja tähän en löydä - Italialaiset on sen verran lunkkia porukkaa, että eivät niin perusta luvuista, kunhan jengiä rafloihin ja rinteisiin riittää.

Kuka vanhoja muistaa?

Alueen ensimmäiset asukkaat ovat olleet Salasseja, jotka kuuluivat kelttiläisiin kansoihin. Roomalaiset tulivat valtaan noin 25 jaa. ja orjuuttivat alueen kelttiläiset. 500 jaa. jälkeen aluetta valvoivat burgundilaiset munkit ja samaan aikaan alueelle suuntautui muuttoa esim. saksankielisiltä alueilta - Walserit kokoontuvat yhteen nykyäänkin vuosittain juhlimaan juuriaan. Sittemmin tämä porukka on italialaistunutta paavin bullaa haukattuaan ja muuttoliikkeiden vellottua sinne tänne. Nykyään alueelle muuttaa porukkaa jonkin verran ulkomailta. Ranskan ja Sveitsin läheisyys, muuttoliikkeet ja alueen vilkas historia näkyy ja kuuluu Aostan laakson alueella: koko laakson virallisia kieliä ovat ranska ja italia, mutta puhutaanpa joissain laaksoissa jopa saksaa.

 Floora, fauna ja mielenkiinnon kohteet

Vaikka prioriteettilistan kärkipää Räpeltäjien osalta näissä reissuissa koostuu laskemisesta, seurasta, hyvästä ruoasta, hyvästä juomasta ja toki myös kaikenlaisesta suorittamisesta, niin onhan se hyvä hieman tietää, mitä uhanalaisia eläimiä kenties rälläyksellään häiritsee, tai minkä äärettömän harvinaisen kasvin kasvuedellytykset tuhoaa laskemalla piikkilanka-aidoitetun alueen poikki. Samoin on hyvä ainakin omasta kylästä tunnistaa edes muutama maamerkki. Vilkaistaan siis Aostan laakson elimistöä ja "matkailukohteita".

Vuorikauris on tätä nykyä melko kivasti levinnyt koko Alppien alueelle ja eipä mikään mahdottomuus olisi niitä tuolta bongata. Joitain tällaisia elukoita osa Räpeltäjistä näkikin jo jollain aikaisemmalla reissulla (jos jollain on tarkempi muistikuva ja mieluiten myös kuva, niin huutakaa HEP!), mutta tuolloin saattoi kyseessä olla myös Gemssi. Jos Gemssi kiinnostaa (ja miksei kiinnostaisi???), ja varsinkin viime vuoden Schladming-räpeltäjät voivat verestää myös muistojaan, niin Ylen dokkari vie tuon elikon ihmeelliseen maailmaan ja tuttuihin maisemiin (katsottavissa 3.1.2015 asti). Lintubongarit saavat olla myös tarkkana! Taivaalle kannattaa tähytä etsien siellä ylväästi liihottavaa Aquila chrysaetos:ta.

Herkät runoilijapojat voisivat kesäisin kirmata ylänköjen niityillä ihastellen kääpiöatsaleoita, jääleinikkejä ja aina yhtä herkullisia katkeroita, mutta talvella näkyy lähinnä puita ja ylempänä ei niitäkään.


 
Hiihtoalueen kyliemme asutustyyli on peruja walsereilta ja suuri osa rakennuksista onkin saanut vaikutteita rascard-tyylisistä rakennuksista (kuvassa). Alppikylät ovat tähänkin saakka olleet melkoisen idyllisiä ja Champolucista voi olla varma, että tämä toteutuu jälleen. Kylä on täynnä oikeasti vanhoja, perinteisiä rakennuksia ja vanhoja frescoja talojen seinissä. Kirkkohan toki löytyy ja kellot soivat arvatenkin taas ihan riittämiin. Yhdelle kylän vanhoista pääkirkoista on keksitty uutta tehtävää: Pyhän Annen kirkko toimii nykyään elokuvateatterina.

Ruoka- ja juomakulttuuriin - eritoten viineihin - keskitytään omassa bloggauksessaan myöhemmin, mutta voin jo paljastaa, että eritoten muutama Räpeltäjien gourmandi tulee olemaan erittäin tyytyväinen odotettavissa olevaan simppeliin, mutta ah, niin herkulliselta kuulostavaan, alueen ruoka-antiin.


1 kommentti:

Pussel kirjoitti...

Ja Gemssejähän ne tosiaan olivat, joita muutama Räpeltäjä jossain Zermattin bäkkärillä näkivät.