Katsaus rinnealueeseen

Jumalauta! Nyt on mitä laskea. Koko Via Lattean (suomeksi Linnunrata toim.huom.)  hiihtoalue.  400 rinnekilometriä. 163 rinnettä (30 mustaa, 92 punaista, 41 sinistä). 92 hissiä. Tähän päälle hyvät offarimahdollisuudet ja kopterikin lennättää tarvittaessa. Ja nyt ei puhuta Pulsterin helikopterista. Se ei koskaan lähtenyt lentoon.

Rinteitä pitäisi siis olla laidasta laitaan - leveistä carving-nautinnoista Tapsan tykkäämiin negatiiviskulmaisiin mustiin. Koska olemme niin korkealle laskemassa, on suuri osa rinteistä puurajan yläpuolella. Eli sormet ristiin kirkkaiden säiden puolesta. Mats on vastuussa muista kirkkaista.

Hotellin sijaintimme huomioiden on meidän järkevintä lähteä aamuisin matkaan Clotes-tuolihissillä ja tästä on käytännössä jatkettava heti perään toisella tuolihissillä ylös. Oman vuoremme länsipuolelle jä Genevrisin, Moncrossin, Bourgetin ja Roccan alueet. Hyviä, vauhdikkaita (vaativia) punaisia. Varmaankin sellainen puolen päivän alue meille. Alueen ankkurihissit pitänevät huolen, ettemme siellä pidempään viihdy.

Oman huippumme alla/länsipuolella onkin sitten vielä pidempiä punaisia isojen tuolihissien kera. Näitä rinteitä kelpaa laskea useampanakin päivänä ja varmaankin etenkin aamusta priimakunnossa ennen ruuhkia. Col Bassetilta lähtee helvetin pitkä ja suuren korkeuseron rinne aivan alas asti Jouvenceauxin kylään saakka. Col Basset on muutenkin huippu, jolle pitää nousta kun siirrymme Sansicarioon, Sestriereen tai Ranskan keskuksiin. Col Bassatilta palatessamme saamme jälleen tehtyä perinteeksi muodostetun helvetin pitkän loppulaskun ilman taukoja kämpille.

Seuraava laakso länteen on Sansicario. Tuo pyhään ammattitappajaan tai sikariin viittaava alue. Voisimme ainakin toista etymologiaa kunnioittaa alueella, vai mitä Mats ja Juha? Sansicariossa oli Torinon 2006 olympialaisten naisten Super-G-piste ja syöksy. Se toimi myös ampumahiihtokeskuksena. Sitäkin olisi kiva kokeilla. Ja tuota super-g:tä. Veikkaan, että tämän reissun suosikkirinne tulee olemaan tuo arvokisoista tuttu Olimpica. Helvetin pitkä punamusta rinne, jota voi jatkaa vielä eteenpäin Cesanan kylään, jolloin saadaankin jo 1200 korkeuserometriä. Olympialaisissa molemmat lajit vei muuten Michaela Dorfmeister, joka ei muuten ulkoisesti ole mikään Lindsay Vonn. Saa nähdä kuka on meidän porukan dorfmeister? Sind Sie meine dorfmeister? Jaaaaa....

Sansicariosta pohjoiseen onkin sitten alueen ehkä tunnetuin keskus - Sestriere. Täällä oli loput olympialaisten alppihiihdoista. Alue sijaitsee vielä korkeammalla puurajan yläpuolella. Motta- ja
Sises-vuorten huipuilla päästää jo melkein kolmeen kilsaan ja alas tulee jyrkkiä mustia. Tosin Sisenin kohdalla se tarkoitta huipun osalta kumpareikkoa. Mutta on tällä alueella myös hyvän näköistä punaistakin. Varmaan päivän kohde on Sestrieren aluekin.

Hissilippumme (oletettavasti ja toivottavasti) kattaa koko Via Lattean alueen, joten Sansicarion kautta pääsesmme laskemaan myös Claviereen ja Ranskan puolelle Montgénevreen. Rinnealue tällöin vähintäänkin tuplaantuu ja sama pitkien punaisten rinteiden ja tuolihissin kirjo jatkuu tuollakin. Alueen laidalla pitää olla kellon kanssa tarkkana, sillä laskujeni mukaan tarvitaan vähintään 8 hissinousua oman vuoren huipulle.

Ja kun rinteet loppuvat kesken, niin offarit ja heli-ski kutsuvat. Itse ainakin olen valmis näihin huvituksiin sijoittamaan ansiosidonnaisesta päivärahastani aimo siivun. Jossakin luki, ettei edes rinteiden välisillä putskukaistoilla saisi laskea ilman lumiturvallisuusvehkeitä. Tiedäpä tuosta nyt, mutta ainakin kunnon offari- ja/tai heli-ski - päivään pitää kamat vuokrata. Ja ehdottomasti myös puuterisukset. Champolucista oppineena voin sanoa, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Nopealla silmäilyllä ja arviolla sanoisin, että opas maksaa noin 40-50€ päivältä per lärvi ja Heli-ski varmaankin sen 250€ ekalta nostolta. Mut nää on niitä elämyksiä, joista saa ja pitääkin maksaa. Kohta ollaan kaikki jo niin vitun vanhoja, ettemme enää kykene näihin.


Ei muuta kuin kantit ja pohjat jiiriin ja kovaa ajoa!

T: Harhaanjohtaja