27 päivää lähtöön

On aika tsekata vähitellen varusteita. Jo viime reissun ennakoissa taisin todeta, että vanha uskollinen Elanin kassi alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt ja tänään on se päivä, kun Elan pääsee viimeiselle pitkälle matkalleen. Kiitos, palvelit hyvin.

Tilalle tuli Outnorthin alelaarista tuossa aiemmin syksyllä tämä: 

110 litrainen Eagle Creek kassi, joka ensikäpistelyllä vaikuttaa oikein pätevältä. Matsku vaikuttaa sellaiselta, että ei ihan heti mene puhki ja pitää kosteuttakin pihalla, remmit erittäin jämäkkää sorttia ja yksinkertaisuus viehättää. Miinuksena vetokahva ei ole ulosvedettävä, joka muistaakseni ainakin yhdessä vanhassa kassissa tuppasi vähän häiritsemään, MUTTA tässä rotkossa on hieno optio: selkärepun remmit, jotka kulkee aina mukana ja piiloutuu kätevästi pieniin niille tarkoitettuihin taskuihin. Remmeillä pystyy myös samalla sitomaan kassia kasaan, jos tuntuu sellaiselle tarvetta olevan. Vaikuttaa siis melkoisen mietityltä kokonaisuudelta. Sulloin jo sisään kypärän ja laskukamoista alusvaateosaston (merinovillaa) ja laskuhousut ja kuoritakin. Kunhan vien tuon tuosta vielä häkkivarastoon, niin siirrän samantien monotkin tuonne sisään ja vaikka kaikki muu jäisi pakkaamatta, niin rinteeseen pääsee omilla vehkeillä. Sukset ja sauvat täytyy vielä tsekata ajoissa - suksissa yleensä on aina ollut hieman huollettavaa ja sauvat muistaakseni alkaa olla melko käytetyt, mutta mikäli eivät aivan mutkalla vielä ole, niin niillä mennään. Ehkä sauvat on vuoden 2027 Räpellys-hankinta.

Kohti Aostan laakson läntistä pohjukkaa historian siivin

Lentänemme jonkun muuna avulla, kuin historian siivin kohteeseen, mutta suljetaan hetkeksi silmät ja annetaan mielikuvituksen taikoa aivokuoreemme kuvia Aostan laakson esihistoriasta nykypäivään. Tai no, pitäkää ne silmät auki, koska tämän lukeminen silmät kiinni on hieman hankalaa ja ääniversiota tästä blogista ei vielä ole saatavilla. Olisi kyllä melko hävytöntä ASRMää.

Megaliitti rajalla

Jo noin 3000 eaa. ymmärrettiin Alppien päälle ja koska luolamiehillä oli tapana rakennella kivestä kaikenlaisia nykypäivän ihmiselle ikuiseksi mysteerioksi jääviä rakennelmia (kuten Stonehenge, Pääsiäissaarten päät, pyramidit, Pohjola-talo), niin kohteemme välittömässä läheisyydessä aivan Italian ja Ranskan rajalla pienen Bernhardilaisen laaksossa sijaitsee megaliitti Col du Petit Saint-Bernard Cromlech. Ehdoton vierailukohde Räpeltäjille ja varmasti näkemisen arvoinen varsinkin nykyisellä lumimäärällä. Megaliitista saadaan myös luonteva kahvipöytäkeskustelun aihe muuten niin kiusaannuttavan hiljaisille hetkille, joita tässä porukassa on paljon. "Muistatteko sen Cromlechin, jonka päältä laskettiin eilen? Siinä vasta nähtävyys! Miksiköhän se on tehty?".

Annetaan mielikuvituksen laukata pienen Bernhardinkoiran selässä, ei siis sen ison, joka kantaa mukanaan pikku viinatilkkaa ja on kotoisin hieman pohjoisempaa Isosta Bernardin-laaksosta, vaan sen pienemmän, ja siirrytään kohti Roomalaisten aikaa. Kukaan ei tiedä, mistä kohtaa Hannibal tuli sotanorsuinensa yli Alppien rellestämään Italialaisten riesaksi kunnes Scipio... [...] ... Tää on käyty jo blogissa läpi. Katsokaa täältä. 

Jätetään Ariolica ja Roomalaiset välittömästi taakse ja siirrytään frankkien aikaan. Rooman valtakunnan kukistuttua alue vaihtoi omistajaa ja tilalle tuli Burgundilaiset patoineen ja viineineen ja alueen ja ilmeisesti kyläntapaisenkin nimeksi tuli Thuilia. Thuilia - La Thuile - saatte varmaan kiinni. Savoyn suku, Umberto I ja vihdoin 1800-luvulla Italian kuningaskunta ovat valtaa pitäneet ja vaihdelleet. Historiaa ja käänteitä ei varmasti puuttuisi, mutta kuten tavallista kirkonkirjat ja annaalit ovat se alueen tietolähde - kuten tuppaa olemaan aika yleisesti tuon suunnan Euroopassa, niin ensimmäiset majoittumismahdollisuudet Alppien yli suuntaan ja toiseen kulkeneille tarjosivat näiden mukaan munkit.

Miksi La Thuile on edelleen olemassa, vaikka ristiretkiä ei enää juurikaan järjestetä ja hunnitkin ovat eläneet hiljaiseloa jo hetken Karthagolaisista puhumattakaan? Vastaus on alueen historiaa tunteville ja tätä blogia kriittisesti lukeneille itsestäänselvä: kaivosteollisuus. Hopeaa ja hiiltä on louhittu Aostan-laaksossa kautta maailmansivun ja kun se lysti loppui, niin tilalle tuli yllärinä ja puskista turismi. Semi-kokeneena Räpeltäjänä sanoisin, että laakson laskuantimet ovat sitä luokkaa, että ei ihme, että alueen turistiyöpymiset ovat olleet varsinkin viime vuosina kasvussa. Räpeltäjille matka laaksoon on laskujeni mukaan kolmas - paremminmuistajat saavat mieluusti korjata! Ollaanko joskus laskettu jostain toisesta maakunnasta, tai maasta Aostaan? En muista sitäkään.

Keksi, vai ei?

Ei. Se ei merkitse keksiä, joka toki kirjoitetaankin tyystin eri tavalla. "Thuile" tarkoittaa paikallisella murteella irtonaisia kivilaattoja, joita käytetään erityisesti talojen kattojen rakentamisessa. Kerrankin uusi sana, jota vahvalla italialla ei tiennyt. Keksejä varmaan löytyy kyllä syötäväksi tuoltakin, mutta ruokaan ja juomaan siirrytään toisessa postauksessa. Tiiserinä: tarjonta ei juuri taida erota vaikkapa Cervinian vastaavasta - toisiko Ranskan välitön läheisyys keittiöön kuitenkin jotain yllättävää?

 

Aika syödä itsensä ähkyyn

Jouluna on perinteisesti viimeistään aktivoiduttu glögipäissään kirjoittelemaan ennakoita blogiin. Nyt tulee aluksi vain:

Laskeminen, lait ja pykälät

Miten laskettelu ja laki liittyy yhteen? Eihän sitä mäkeä alas lain avulla tulla, vaan painovoiman tuomana ja suksien, tai laudan, päällä ja joskus ilmankin. Noh. Nykyään liittyy ja se ei välttämättä ole huono asia. Katsotaanpa.

Ylläoleva huoneentaulu on 10 FIS sääntöä AI:n läpi tuotuna. Selvää suomea ja noilla mennään. Paljon puhutaan kokkaamisesta ja palkoista ja nehän on Räpeltäjillä hallussa molemmat: ruoka on aina briljanttia ja palkat isoja. Check.

No nuohan oli vaan FIS:n sääntöjä ja säännöt on aina tehty rikottaviksi. Katotaas ne lait vielä. Ja nimenomaan Italiassa voimassa olevat, koska sinne ollaan menossa. Ainiin! Pitää vilkaista Ranskakin, mutta veikkaan, että siellä on ihan eri meininki, kuin Italiassa.

Aloitetaan tuoreimmasta lisäyksestä: KYPÄRÄPAKKO! Joillekin varmaan mörkö, mutta ei Räpeltäjille. Parikin herätyksen aiheuttanutta tapahtumaa nähneenä ja kokeneena kypäräpakko ihan lain puolesta on iloinen asia. Kun kaverin suksi irtoaa täydessä vauhdissa ja itsellä tulee ääneen spontaani "voi v****!", niin jotain on tapahtunut. Päättelin siitä, että kun kypärä ottaa iskun vastaan ja löytyy loppujen lopuksi kymmeniä, jos ei jonkun sadankin, metrejä päästä alarinteestä, niin näin melko varmasti on. Tai kun kaveri kaatuu erittäin harmittoman oloisesti siirtymällä ja juo olutta loppuillan pillillä, kun pää ei käänny - jotain pahempaakin olisi voinut sattua, vaikka todella paha jo tämäkin.

Omat vakuutukset kannattaa tsekata, koska 2022 on tullut voimaan lainkohta, jossa edellytetään voimassa olevaa vastuuvapautusta laskijan vakuutuksessa tilanteissa, joissa teloo jonkun kanssalaskijan. Itse tarkistin omat vakuutukseni ja kotivakuutuksestani tämä löytyi - taitaa olla meillä Suomessa aika yleinen lisäys kotivakuutuksen, tai kenties matkavakuutuksen, kyljessä. Tsekatkaa Räpeltäjät ihmeessä omat vakuutuksenne. Italiassa voi toki tämän ostaa, jos on epäselvää ja maksu on tällöin muutaman euron luokkaa per päivä.

Sitten se kaikkein vaikein... alkoholi. Jostain syystä Italialaiset ovat päättäneet, että kännissä ei saa laskea. Raja on sama, kuin Suomessa ratin raja: 0.5 promillea. Huh. Tämä tarkoittaa sitä, että sen Radlerin uskaltaa vielä lounaalla juoda - iltapäivän viimeinen ööli, tai drinkki, rinteessä on sitten jokaisen oman harkinnan varassa - ja normaalipainoiset Räpeltäjät todennäköisesti voivat ottaa parikin, mutta me alimittaiset heinäseipäät ja 2D-tyypit jätämme sen viimeisen oluen parvekkeella juotavaksi.

Ja nämä kohdathan voi käydä lukemassa Italialaisesta lakikirjasta artikkelinumeroilla 17, 41 ja 73/2021 ja todeta itse, koska meillä kaikillahan on vahva Italia.

Täältä ciao tähän väliin!

Ainiin. Se Ranska... Rinteessä roskaamisesta ja hutikassa törttöilystä voi saada sakot. Muutoin käy kaikki, mutta omalla vastuulla.

Kun on alkuun päästy...

Odottavat fiilikset on alkaneet nousta pintaan tänä vuonna aikaisin ja useasti. Tammikuuta huomaa miettivänsä yhä useammin ja useammin. Helpotusta tähän tuo esim. La Thuilen webbikameroiden väijyminen. Samalta sivulta kameroiden jälkeen löytyy myös jonkinlainen lumitilanne - nyt (27.11.) minimi näyttää 20cm ja maksimi 50cm. Ei huono tässä tässä vaiheessa vuotta.

 

Suuri paljastus!

La Thuile. Mamma mia! Italiaan!!! Muutama vuosi onkin edellisestä kerrasta pastanpurijoiden maassa laskemisesta vierähtänyt. Linkistä pääsee ihmettelemään kivoja kuvia kohteesta. Siellä näyttää olevan aika kivasti jo lunta ❤️.

Lisää seuraa mm. perinteisessä historiakatsauksessa. Ruoasta on aina myös kiva kirjoittaa ja pitääpä myös tarkistaa uusimmat lasketteluun liittyvät Italialaiset pykälät - niitä on edellisestä kerrasta muutama tullutkin, vaikka eihän se siellä taida ihan niin nöpönnuukaa lakien noudattaminen olla.

Piparia?

Ei. Nyt ei ole kyse Elosen Momman itse voilla paahtamista pipareista, eikä myöskään siitä herkusta, joka teille ensimmäisenä tuli otsikosta mieleen ja jota Stig haluaisi maistella, vaan  ihan jostain muusta keksistä.

Joko se yksi lukija oman porukan ulkopuolelta arvaa, minne Räpeltäjät Tammikuussa 2026 ovat menossa? Jos et, niin stay tuned! Tästä se taas lähtee. Cämäääää!