Poikkeuksellinen Räpellyksenaikainen päivitys

 Näitä harvoin näkee: päivitys Räpellykseltä. Eikä nytkään muuta kuin, että täällä on vaikka tällaista:

Rinne-ennakko

Viime tinkaan jää, mutta ollut kyllä sellainen helvetin jamboree päällä koko alkukuun, ettei yksinkertaisesti ole ollut aikaa eikä energiaa. 

Tänä vuonnahan pääsemme jälleen laskemaan kahdessa eri maassa. "Omat" rinteemme koostuvat kotikylämme nimeä kantavasta La Thuilen alueesta, sekä vuoren toisella puolella ja naapurinyppylällä olevasta Ranskan La Rosierestä. Lisäksi hissilippuumme kuuluu oikeus laskea kahtena päivä Italia Courmayeurissa. 

LA THUILE

Omat kotimäkemme La Thuilessa ovat varsin kompakti kokonaisuus. Suoraan kämpän ovelta pääsemme nousemaan rinteille, jotka koostuvat pääosin varsin mukavan oloisista punaisista rinteistä. Korkeuseroa omalla tömpäreellämme tulee ihan mukavat 1200m, joten päivän viimeiseen "niverolle-aigleen" saadaan varmasti riittävästi pituutta ja haastavuutta. Rinne #7:lla on mittaa messevät 11 kilometriä ja myös toiselta puolelta kylään johtava 18+6 -yhdistelmä näyttää vähintään yhtä pitkältä. Rinne 18 näyttää muutenkin aika ihanan näköiseltä mäeltä, tosin hissirumbaan joutuu jos haluaa starttiin uudestaan. Vieressä paljon muitakin kivan näköisiä profiileja, joskin italohenkinen rinnemerkintäkulttuuri ja risteävät rinteet aiheuttanevat ainakin yhdelle räpeltäjälle haasteita. Kylälaskuun saadaan pituuden kustannuksella vähän lisähaastetta valitsemalla mustista rinteistä 2,3 tai 5 joku eniten nimeämme huutava vaihtoehto. 

Vuoren itäosien punaiset rinteet 7,8 ja 22 ovat selkeämpi hissilinjaa seuraavia punaisia ja vähän syrjäisempi sijainti karkoittanee loputkin kanssalaskijat. Koko kyseinen La Thuilen / La Rosieren alue on kuuluisa ruuhkattomuudestaan, joten toivotaan tämän olevan maineensa veroinen. 

Iisimpää laskuchillailua löydetään itäosan rinteestä 26 sekä etenkin vuoren keskikohdan siniviidakosta fun slopeineen. 

LA ROSIERE

Oman vuoremme, Mont Belvederen huipulta pääsemme laskemaan vuoren toiselle puolelle Ranskaan. Viereiseltä Chaz Duran huipulta tulee pari kivan näköistä punaista ja yksi tiukempi musta. Uskon, että etenkin tämä syrjäinen musta pysyy huippukunnossa pitkälle iltapäivään. Siirryttäessä kohti La Rosiere löytyy matkalta vielä yksi kivan näköinen punamusta kaksikko ja itse pitkä sininen kohti Rosiereä näyttää myös oikein kivalta suijailurinteeltä. 

Siirryttäessä La Rosiseren "pääkeskuksen" puolelle Fort de la Redouten kohdalla eteemme aukeaa heti 4 punaisen ja yhden sinisen rinteen mahdollisuus. Tämän ala-aseman vierestä lähtee nousu alueen korkeimmalle huipulle Mont Valaisanille (2800m), josta tulee vain eksymisestä mahdotonta tekevä pitkä punainen, jonka itse ennakoin nousevan tämän porukan suosikkirinteeksi. Sinänsä hauskaa, että tässä kohtaa rinteiden numerot muuttuvat rinteiden nimeksi, muuttuakseen jälleen numeroiksi Roc Noirin huippua kohti edettäessä. Roc Noirin 2330m korkeudessä olevalta huipulta lähtee paljon sinisiä ja punaisia rinteitä ja lapsiperheet kerääntyvätkin varmaan pääosin tänne, sillä lähempänä La Rosieren keskustaa on paljon lastenrinteitä ja fun parkeja. 

Kokonaisuutena omat mäet eivät kylve runsaudessaan, mutta uskon, että iskevät kuin miljoona volttia kunnossaan, profiilissaan ja ruuhkattomuudessaan. 

COURMAYEUR

Ei-roistovaltiollisen Euroopan korkeimman vuoren, Mont Blancin kupeessa sijaitseva Courmayeur on kohteemme viikon kahtena päivänä. Courmayeur tunnetaan jonkinlaisena vapaalaskuparatiisininakin ja keskuksesta lähtee peräti yli 2 kilometriä korkeuserometriä nouseva gondoli vuorelle, josta ei ole yhtään kunnostettua rinnettä alas. Näillä laskukamoilla korkeintaan lounas-/maisemareissun kohde. Tokihan huipulta pääsisi 24km:n mittaiselle, legendaariselle Vallee Blanche -offarivaellukselle Chamonixiin. Jos tällainen reissumahdollisuus on oppaan kanssa, niin ainakin harkitsen. Tosin välinevuokrauksen kera. 

Löytyy Courmayeurista toki laskettavaa pariksi päiväksi myös kaltaisillemme rinnetykeillekin. Kylä sijaitsee 1200 metrissä ja huippu pyörii yli 2600:ssa, joten korkeuseroa riittää. Cresta Youlan huipulta tulee mm. 8km pitkä koko ajan vauhdikkaasti tuova lasku kylään. Courmayeurissa rinteet muutenkin ehkä Thuilea selkeämmät ja kulkevat risteämättä hissien vieressä. Paljon hyväprofiilista punaista pääsääntöisesti. Rinteiden määrä ei Courmayeurissa huimaa, mutta tässäkin kohtaa uskon siihen, että laatu korvaa määrän. Ja mikäli kohde vetää puoleensa vapaalaskijoita, pysyvät rinteet paremmin kunnossa meille. 

Courmayeur on myös valittu viime vuosina monessa paikkaa maailman parhaaksi laskettelukohteeksi ruoan puolesta, joten tässäkin kohtaa voisi Pojulle olla scouttauksen paikka lounaiden suhteen. 

ALUSTAVA VIIKKO-OHJELMA

Sunnuntai - La Thuile aamusta, La Rosiere iltapäivästä

Maanantai - Courmayeur

Tiistai - La Rosiere aamusta, La Thuile iltapäivästä

Keskiviikko - Courmayeur 

Torstai - La Thuile aamusta, La Rosiere iltapäivästä

Perjantai - La Rosiere aamusta, La Thuile iltapäivästä

Toki jos Kanun ja Jarskinkin hissilippuun sisältyy Körmäjööri, niin sitten perjantaina heidän kanssaan sinne. Ja mikäli kannattaa jollain yhteiskyydillä mennä oppaamme johdolla körmäjööriin, niin voimme myös vaihtaa päivien järjestystä. 

Mahtavaa tulee olemaan joka tapauksessa!

Illallistamislista

 Sain nakin. Hyvän ja maukkaan sellaisen. Verrokkina vaikka Korian Palvilihan kaikella tapaa maailman herkullisin nakki.

Elikkäs mahdollisten illallismestojen scouttaus ja buukkaus.

Lauantaina saavumme La Thuileen alkuiltapäivästä, joten siinä varmaan metsästetään jotain särvintä asettuessa mestoille ja illallista kaipaa jo heti. Lähdetään siitä, että tartarit jätetään suosiolla väliin - toki jos joku haluaa taas viettää aikaa lievässä ruokamyrkytyksessä, niin oma valinta. Minä tulen valitsemaan toisin.

Masa oli ansiokkaasti muodostanut short listin. Käydään läpi! Perään jokaisen kohdalle sulkuihin Trip Advisor "La Thuilen kaikki mahdolliset ravintolat"-listan sijoitus ja mahdolliset muut maininnat.

Die short liste

La Lisse: Roomalaista pinsaa. Muuten kalliihko. (#6)

Bistro Alpino: Valkoisten pöytäliinojen mesta ja hinnat erittäin sen mukaiset. Ei? (#26)

Pub La Cage Aux Folles: Pubi, kuten nimikin kertoo. Edullinen. Hyvin auki. Ei pöytävarausta. Näyttää erittäin hyvältä. Omassa pihassa. (#11)

Lo Tata: Ravintola ja pizzeria. Lounaalla auki, siestaa ja avaa seiskalta. Kandee varata etukäteen. (#1)

Le Petit Skieur: lounasmesta arkisin. Viikonloppuisin auki pidempään. Varaus kandee ottaa. Oisko heti la? (#5)

La Maison de Laurent: erittäin vaihtelevat arviot - "paskaa palvelua" ja "varaukset ei pidä yhtään paikkaansa". Varaus vain puhelimella (tai kenties paikan päällä). Menusta ei hajua. Ruokaa tarjolla. (#10)

Le Coq Maf: Pihvirafla. Omistaja väittelee asiakkaiden kanssa. Ei halvin. Ruokakuvissa melkoisia läjiä (ei siis isoja) tunnistamattomia asioita. Kannattaa yrittää varata, jos meinaa käydä. (#4)

La Grotta La Thuile: Ei listattu parhaiden listalle, mutta saanut silti hyviä arvosteluja. Ilmeisen hyvää pizzaa. Palvelua kehuttu. Kandee varata (koitin soittaa ja ei vastattu - paikan päällä varaus?). (#13)

Tässä kohtaa Masan lista päättyi. Erittäin hyviä vaihtoehtoja monta, pari ehkä "ehkää" ja joku erittäin "ehkä". Hyvä hyvä hyvä. Siirrynpä Trip Advisoriin ja heidän listaukseen - se on ennenkin osoittautunut ihan hyväksi. Otetaan seuraavaksi numero unosta eteenpäin potentiaaliset ravintolat, jotka oikeasti sijaitsevat La Thuilen kylässä, eikä jossain muualla, kuten rinteessä, tai vähintään taksimatkan päässä.

Das Trip Advisor liste

#2 Lo Riondet sijaitsee pienen Bernhardilaisen laaksossa - hypätään yli.

Ristorante Pepita: Hyvin auki. Pizzat vain lounaalla, muutoin listalta, jossa ei halvinta ruokaa. Erittäin kehuttu. Varata kannattaa tämäkin, jos tänne haluaa. (#3)

La Maison Blanche: Muuten vaikuttaa lupaavalta, mutta menee haikkaushommiksi, tai lumikissakyydiksi. Tätä vois ihmetellä siellä, että eihän You Travelillä olis jotain diiliä tms. tuonne. (#7)

Taverna Coppapan ja pizzeria Le Dahu: Peronia hanasta, talon omaa chiliöljyä, jossa tuoretta Carolina Reaperia, pizzaa puu-uunista, joista kallein (The Calabrese) 16€... Ei varmaan tartte mainostaa enempää. Eiköhän tää oo saletti. Varaukset soittamalla. (#8)

Brasserie du Bathieu: Pieni trattoria ja kovasti kehuttu. Saa sänkkäreistä lähtien kaikenlaista. Täällä ruoat tekee italialainen iso-momma. Varaus? Ei hajua, mutta saattaapi päästä ihan vaan kävelemällä sisään, tai sitten paikan päällä käväisemällä. (#9)

La Fordze: Äkkiseltään vaikuttaa kovin turistiselta. Hinnat ei kovin pahoja. (#12)

Maison Carrel: ilmeisesti rinteessä. Kandee tsekata tarkemmin ja käydä, jos osuu lounaalle. (#14)

Le Coeur du Village: Saman nimisen hotellin yhteydessä sijaitseva ravintola. Todella kehuttu, vaikka sijoitus on top 10 ulkopuolella. Ei se halvin, mutta ei kalleinkaan. Varaus onnistuu netistäkin (harvinaista). (#15)

Siinähän noita!

Oma short list voisi olla jotain tähän suuntaan:

La: Le Petit Skieur - mitä haluaa (#5)

Su: Lo Tata - mitä haluaa, pizzaa(kin) kehuttu. Jos "voi luoja" - tasoa, niin uusintavaraus jollekin illalle. (#1)
Ma: La Cage Aux Folles - pizzaa (#11)

Ti:  Brasserie du Bathieu - kävelyllä la varausta kyselemään. Ei pizzaa. (#9)
Ke: Taverna Coppapan/pizzeria Le Dahu - ehdottomasti pizzaa. (#8)
To: Ristorante Pepita - ei pizzaa, vaan jotain muuta. Varausta la kävelyllä, koska reittien varrella. (#3)

Pe: Lo Tata part 2? Tai joku muu hyväksi havaittu? Fiiliksen mukaan. Varaus vasta La Thuilessa alkuviikosta?

Tuosta puuttuu esim. La Grotta, joka voisi ehkä olla Pepitan tilalla - oli Masan listalla ja olin bongannut jo siinä täysin pakollisessa ruokakatsauksessa. Lisäksi puuttuu toki mahdolliset omat keitokset, jos fasiliteetit sallii ja kiinnostusta löytyy (itsellä löytyy yhdelle kertaa, jos läheisestä marketista saa hyvänoloista raaka-ainetta ja jos kokataan yhdessä; laatu on ainakin silloin taattu sekä ruoan, että tunnelman suhteen).

Mukaan lähtevät Räpeltäjät saa kommentoida WA:ssa - varailen pari kolme ekaa dinneriä alkuviikosta.

Edit: 

Otin oikeuden omaan käteen ja tein päätöksiä ja muutoksia hieman. Le Petit Skieur oli suositeltu tarkemmassa tarkastelussa lounasmestaksi ja osittain ei ollutkaan guugle(ja Trip Advisor)arvioista huolimatta suositeltu "ollenkaan" omistajavaihdoksen (ilmeisesti kesällä -25) jälkeen. Ehdotan, että vedetään rinne nro 2/3/7 ja syömään silti sinne joku päivä lounaalle.

Varausten tilanne ja lopullinen lista:

La: klo 19 Lo Tata (Varaus vahvistettu.)

Su: klo sit kun illalla ehditään La Cage Aux Folles (ei varausta, jos täynnä, niin saa jopa mukaan)

Ma: klo 19 La Lisse (Varaus vahvistettu. Peruminen 6h ennen aikaa ilman "no show"-maksua.) Peruttu. Viini-ilta by YouTravel.

Ti: Klo milloin ehditään Brasserie du Bathieu (ei tarvitse varausta, sanottiin. Silti vois poiketa kävelyllä sisään ja toivoa vaikka väkisin.) Ei kannata, sanoi Sakke. Working on it. Teme worked ja klo 19 Le Dahu.

Ke: Klo ei sovittu vielä pizzeria Le Dahu (Koitin soittaa, ei vastausta. Koitan vielä kerran ja jos ei vastaa, niin paikan päällä piipahdus.) La Grotta klo 16 6 hlö varattu.

To: Palataan myöhemmin. Raclette by YouTravel La Lisse.

Pe: Palataan myöhemmin. Lo Tata 6 hlö klo 19. Varaus vahvistettu.

Huomiona sellainen, että noista saa aika monesta mukaan varsinkin lätyt tietenkin. Ihanan kynttiläilallisen saa järjestettyä siis kämpällekin hätätilanteessa.

La-Ke raflat kartalla. du Bathieu on karvan pohjoiseen "...zione Entrevesia" pitkin ja sillan yli oikealla.

La Thuilen palveluita

Mitä muuta sitä ihminen kaipaa, kuin kaupan ja suksihuollon? Eipä juuri muuta.

Kauppa, Crai, löytyy samasta korttelista, kuin hotla. Aukioloajat on melkoisen tututputut: aamusta iltaan ja klo 14-15 siestanlainen.

Suksihuolto löytyy ilmeisesti samasta rakennuksesta, kuin hotelli. Ainakin sellaisen löysin, kuin Only Ski. Nimi on lupaava; lautailijat älköön vaivautuko - jatkakaa istumista perse märkänä siellä pahimpien nyppylöiden alapuolella vaan ihan normaalisti. Only Skin sivuilla oleva huoltohinnasto on myös lupaava: perushuolto 25€ ja "Top race"-tasoinen, mitä lienee tarkoittaa, maksaa peräti 45€. Siltä ja väliltä löytyy vielä pari muutakin tasoa. Verrokkina hesalainen serviisi lähtee 50 eurosta ja koskaan se ei siihen ole jäänyt - viimeksi kysyttiin, että "laskitko parkkikselle asti" ja hintalappu oli about 70 muistaakseni.

Otin vielä apoteekkipalveluita kenties tarvitseville (katson lähinnä itseäni ja Tapsaa) kävelyohjeen lähimmälle lääkeputiikille: 

Katsotaan, jos keksin vielä muita kenties tarvittavia palveluita, niin lisäilen niitä tähän.

 

Se täysin pakollinen ruokakatsaus

 Aostan-laakson herkkuihin on tutustuttu aiempien reissujen yhteydessä ja postauksia ruoasta ja juomasta on ainakin tässä ja tässä. Cerviniasta on lähinnä hehkutusta - reissu oli ensimmäiseni Alpeille ikinä ja kaikki, siis aivan kaikki, oli parhautta.

Lähestytään siis La Thuilen ruokamahdollisuuksia hieman eri suunnasta, kuin kaivautumalla syvälle alueen gourmet-kulttuuriin. Räpeltäjien asumus on tällä kertaa apartemento-hotelli tyylinen ratkaisu ja ateriat eivät kuulu hintaan. Luvassa on siis jälleen kerran Alppien parasta ruokaa aamupalalla ja illallisella chez Räpeltäjät ja tutuksi tullee myös kylän pizzat ja pikaruoat. Rinteessä syödään kuitenkin taas hyvin. 

Mennäänpä siis vaikkapa asumuksen lähitarjonta edellä ja aloittaen aamupalaosastosta. Kiukkuruikkaria tuskin on tarjolla, mutta koska Italiassa ollaan, niin eiköhän hyvinkin läheltä löydy pieni leipomo, joka tarjoaa tuoretta vehnäistä heti aamusta, joku kauppa tarjonne herkulliset päälliset ja mehu/jogurttiosaston ja lattet voi keitellä huoneen omalla keittimellä. Katsotaanpa!

Aamupala on päivän tärkein ateria 

Leivänpäälliset ja todennäköisesti illallisviinit ja parvekeoluet löytyy läheltä. Huoneistohotellista pääsee hädin tuskin ulos, kun vieressä on kylän lähin, jos ei jopa ainoa, Crai. Näissä saattaa joskus olla jopa paistopisteen tapainen. Kahviloita näyttää olevan lähettyvillä useita, mutta sellaisen perinteisen leipomon löytäminen guuglella osoittautuu kovin hankalaksi. Vajaan kilometrin päässä (kaikki tuossa kylässä on muuten "vajaan kilsan päässä") hotlalta pitäisi kenties olla yksi: Le bontà dal Grano. Vaihtelevia arvioita ja heikosti tietoa, mutta jos kohdalle sattuu, niin sisään ja leipätiskiin voi vilkaista.

Lounas on päivän tärkein ateria

Lounas syödään rinteessä, joten siihen ei puututa sen kummemmin tässä. Itse suosisin kivoja vähän pienempiä paikkoja, joissa ei tarvitse ihan välttämättä linjastolla jonotella, mutta pitää katsoa sitten siellä, että mitä on tarjolla. Kaikki käy.

Illallinen on päivän tärkein ateria

Kauppa on tosiaan vieressä. Sieltä saa varmasti pastat, pestot ja läskitkin, jos haluaa jonain iltana itse kokkailla. Ruokailubudjettia on aika kivasti, koska reissun hinta ilman ruokailuja ei ollut sieltä korkeimmasta päästä, joten ihan pakko ei ole pelkkää burgeriosastoa vedellä. Pizzaa saa joka kulmalta ja sen parhaan lätyn löytäminen on yhtä haastavaa, kuin leipomon löytäminen, mutta käänteisesti. Tarjontaa on.

"Pizzeria con forno a legna" kuulostaa aina hyvältä. Näitä on ainakin kaksi, joista toinen, Le Dahu, sijaitsee ähkyssä konttaamiseen soveltuvan 350 metrin päässä asumuksestamme. Tuohon 300m lisää ja tarjolla on arvostelujen mukaan erinomainen ruokapaikka, josta saa muutakin, kuin pizzaa (kuten kyllä kaikista kylän rafloista): La Grotta. Ihan varsinaista "aukkoa seinässä kokkina kebab savant" ei taas hakemalla löydy. Ehkä siellä sitten, tai sitten ei. Tuskin nälkään näännytään kuitenkaan.

Mistä suunnasta saa päivän tärkeimmän aterian?

Oheisessa kartassa keltainen ukkeli on alueella, jossa on hyvinkin lähellä kuppiloita, pikkukauppoja ja ravintoloita. Nuolen suuntaan päätyy kämpille.

Seuraavassa karttasniparissa ukkeli tönöttää apartementon jollain puolella ja tyypin edessä olevalla aukiolla on mm. se jo mainittu Crai ja paljon muuta. Le Dahu on kartalla alareunassa. Kartalla näkyvä Lo Tatà on tarjonnut joskus 25€ set menua ja on kovasti kehuttu - vois tsekata. On muuten hissit lähellä...

Kuten ennenkin on tainnut tulla sanottua: ei varmasti tule nälkä ja koska ollaan Italiassa ja paikassa, joka elää turismista, niin ihan kuraa ei varmaan saa oikein mistään ja hinnatkin näyttää olevan mukavalla tasolla (pizzat 9€+, muut 9€-99€).

Jos nyt jotain paikallista pitää sitten maistella, niin makkarat ja varsinkin paikallinen mörkö voisi olla maistamisen arvoinen ja tietenkin Aostan laakson viinit. Gelatoa kandee ilmeisesti maistella sitten myös.

27 päivää lähtöön

On aika tsekata vähitellen varusteita. Jo viime reissun ennakoissa taisin todeta, että vanha uskollinen Elanin kassi alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt ja tänään on se päivä, kun Elan pääsee viimeiselle pitkälle matkalleen. Kiitos, palvelit hyvin.

Tilalle tuli Outnorthin alelaarista tuossa aiemmin syksyllä tämä: 

110 litrainen Eagle Creek kassi, joka ensikäpistelyllä vaikuttaa oikein pätevältä. Matsku vaikuttaa sellaiselta, että ei ihan heti mene puhki ja pitää kosteuttakin pihalla, remmit erittäin jämäkkää sorttia ja yksinkertaisuus viehättää. Miinuksena vetokahva ei ole ulosvedettävä, joka muistaakseni ainakin yhdessä vanhassa kassissa tuppasi vähän häiritsemään, MUTTA tässä rotkossa on hieno optio: selkärepun remmit, jotka kulkee aina mukana ja piiloutuu kätevästi pieniin niille tarkoitettuihin taskuihin. Remmeillä pystyy myös samalla sitomaan kassia kasaan, jos tuntuu sellaiselle tarvetta olevan. Vaikuttaa siis melkoisen mietityltä kokonaisuudelta. Sulloin jo sisään kypärän ja laskukamoista alusvaateosaston (merinovillaa) ja laskuhousut ja kuoritakin. Kunhan vien tuon tuosta vielä häkkivarastoon, niin siirrän samantien monotkin tuonne sisään ja vaikka kaikki muu jäisi pakkaamatta, niin rinteeseen pääsee omilla vehkeillä. Sukset ja sauvat täytyy vielä tsekata ajoissa - suksissa yleensä on aina ollut hieman huollettavaa ja sauvat muistaakseni alkaa olla melko käytetyt, mutta mikäli eivät aivan mutkalla vielä ole, niin niillä mennään. Ehkä sauvat on vuoden 2027 Räpellys-hankinta.

Kohti Aostan laakson läntistä pohjukkaa historian siivin

Lentänemme jonkun muuna avulla, kuin historian siivin kohteeseen, mutta suljetaan hetkeksi silmät ja annetaan mielikuvituksen taikoa aivokuoreemme kuvia Aostan laakson esihistoriasta nykypäivään. Tai no, pitäkää ne silmät auki, koska tämän lukeminen silmät kiinni on hieman hankalaa ja ääniversiota tästä blogista ei vielä ole saatavilla. Olisi kyllä melko hävytöntä ASRMää.

Megaliitti rajalla

Jo noin 3000 eaa. ymmärrettiin Alppien päälle ja koska luolamiehillä oli tapana rakennella kivestä kaikenlaisia nykypäivän ihmiselle ikuiseksi mysteerioksi jääviä rakennelmia (kuten Stonehenge, Pääsiäissaarten päät, pyramidit, Pohjola-talo), niin kohteemme välittömässä läheisyydessä aivan Italian ja Ranskan rajalla pienen Bernhardilaisen laaksossa sijaitsee megaliitti Col du Petit Saint-Bernard Cromlech. Ehdoton vierailukohde Räpeltäjille ja varmasti näkemisen arvoinen varsinkin nykyisellä lumimäärällä. Megaliitista saadaan myös luonteva kahvipöytäkeskustelun aihe muuten niin kiusaannuttavan hiljaisille hetkille, joita tässä porukassa on paljon. "Muistatteko sen Cromlechin, jonka päältä laskettiin eilen? Siinä vasta nähtävyys! Miksiköhän se on tehty?".

Annetaan mielikuvituksen laukata pienen Bernhardinkoiran selässä, ei siis sen ison, joka kantaa mukanaan pikku viinatilkkaa ja on kotoisin hieman pohjoisempaa Isosta Bernardin-laaksosta, vaan sen pienemmän, ja siirrytään kohti Roomalaisten aikaa. Kukaan ei tiedä, mistä kohtaa Hannibal tuli sotanorsuinensa yli Alppien rellestämään Italialaisten riesaksi kunnes Scipio... [...] ... Tää on käyty jo blogissa läpi. Katsokaa täältä. 

Jätetään Ariolica ja Roomalaiset välittömästi taakse ja siirrytään frankkien aikaan. Rooman valtakunnan kukistuttua alue vaihtoi omistajaa ja tilalle tuli Burgundilaiset patoineen ja viineineen ja alueen ja ilmeisesti kyläntapaisenkin nimeksi tuli Thuilia. Thuilia - La Thuile - saatte varmaan kiinni. Savoyn suku, Umberto I ja vihdoin 1800-luvulla Italian kuningaskunta ovat valtaa pitäneet ja vaihdelleet. Historiaa ja käänteitä ei varmasti puuttuisi, mutta kuten tavallista kirkonkirjat ja annaalit ovat se alueen tietolähde - kuten tuppaa olemaan aika yleisesti tuon suunnan Euroopassa, niin ensimmäiset majoittumismahdollisuudet Alppien yli suuntaan ja toiseen kulkeneille tarjosivat näiden mukaan munkit.

Miksi La Thuile on edelleen olemassa, vaikka ristiretkiä ei enää juurikaan järjestetä ja hunnitkin ovat eläneet hiljaiseloa jo hetken Karthagolaisista puhumattakaan? Vastaus on alueen historiaa tunteville ja tätä blogia kriittisesti lukeneille itsestäänselvä: kaivosteollisuus. Hopeaa ja hiiltä on louhittu Aostan-laaksossa kautta maailmansivun ja kun se lysti loppui, niin tilalle tuli yllärinä ja puskista turismi. Semi-kokeneena Räpeltäjänä sanoisin, että laakson laskuantimet ovat sitä luokkaa, että ei ihme, että alueen turistiyöpymiset ovat olleet varsinkin viime vuosina kasvussa. Räpeltäjille matka laaksoon on laskujeni mukaan kolmas - paremminmuistajat saavat mieluusti korjata! Ollaanko joskus laskettu jostain toisesta maakunnasta, tai maasta Aostaan? En muista sitäkään.

Keksi, vai ei?

Ei. Se ei merkitse keksiä, joka toki kirjoitetaankin tyystin eri tavalla. "Thuile" tarkoittaa paikallisella murteella irtonaisia kivilaattoja, joita käytetään erityisesti talojen kattojen rakentamisessa. Kerrankin uusi sana, jota vahvalla italialla ei tiennyt. Keksejä varmaan löytyy kyllä syötäväksi tuoltakin, mutta ruokaan ja juomaan siirrytään toisessa postauksessa. Tiiserinä: tarjonta ei juuri taida erota vaikkapa Cervinian vastaavasta - toisiko Ranskan välitön läheisyys keittiöön kuitenkin jotain yllättävää?