Kohti Aostan laakson läntistä pohjukkaa historian siivin

Lentänemme jonkun muuna avulla, kuin historian siivin kohteeseen, mutta suljetaan hetkeksi silmät ja annetaan mielikuvituksen taikoa aivokuoreemme kuvia Aostan laakson esihistoriasta nykypäivään. Tai no, pitäkää ne silmät auki, koska tämän lukeminen silmät kiinni on hieman hankalaa ja ääniversiota tästä blogista ei vielä ole saatavilla. Olisi kyllä melko hävytöntä ASRMää.

Megaliitti rajalla

Jo noin 3000 eaa. ymmärrettiin Alppien päälle ja koska luolamiehillä oli tapana rakennella kivestä kaikenlaisia nykypäivän ihmiselle ikuiseksi mysteerioksi jääviä rakennelmia (kuten Stonehenge, Pääsiäissaarten päät, pyramidit, Pohjola-talo), niin kohteemme välittömässä läheisyydessä aivan Italian ja Ranskan rajalla pienen Bernhardilaisen laaksossa sijaitsee megaliitti Col du Petit Saint-Bernard Cromlech. Ehdoton vierailukohde Räpeltäjille ja varmasti näkemisen arvoinen varsinkin nykyisellä lumimäärällä. Megaliitista saadaan myös luonteva kahvipöytäkeskustelun aihe muuten niin kiusaannuttavan hiljaisille hetkille, joita tässä porukassa on paljon. "Muistatteko sen Cromlechin, jonka päältä laskettiin eilen? Siinä vasta nähtävyys! Miksiköhän se on tehty?".

Annetaan mielikuvituksen laukata pienen Bernhardinkoiran selässä, ei siis sen ison, joka kantaa mukanaan pikku viinatilkkaa ja on kotoisin hieman pohjoisempaa Isosta Bernardin-laaksosta, vaan sen pienemmän, ja siirrytään kohti Roomalaisten aikaa. Kukaan ei tiedä, mistä kohtaa Hannibal tuli sotanorsuinensa yli Alppien rellestämään Italialaisten riesaksi kunnes Scipio... [...] ... Tää on käyty jo blogissa läpi. Katsokaa täältä. 

Jätetään Ariolica ja Roomalaiset välittömästi taakse ja siirrytään frankkien aikaan. Rooman valtakunnan kukistuttua alue vaihtoi omistajaa ja tilalle tuli Burgundilaiset patoineen ja viineineen ja alueen ja ilmeisesti kyläntapaisenkin nimeksi tuli Thuilia. Thuilia - La Thuile - saatte varmaan kiinni. Savoyn suku, Umberto I ja vihdoin 1800-luvulla Italian kuningaskunta ovat valtaa pitäneet ja vaihdelleet. Historiaa ja käänteitä ei varmasti puuttuisi, mutta kuten tavallista kirkonkirjat ja annaalit ovat se alueen tietolähde - kuten tuppaa olemaan aika yleisesti tuon suunnan Euroopassa, niin ensimmäiset majoittumismahdollisuudet Alppien yli suuntaan ja toiseen kulkeneille tarjosivat näiden mukaan munkit.

Miksi La Thuile on edelleen olemassa, vaikka ristiretkiä ei enää juurikaan järjestetä ja hunnitkin ovat eläneet hiljaiseloa jo hetken Karthagolaisista puhumattakaan? Vastaus on alueen historiaa tunteville ja tätä blogia kriittisesti lukeneille itsestäänselvä: kaivosteollisuus. Hopeaa ja hiiltä on louhittu Aostan-laaksossa kautta maailmansivun ja kun se lysti loppui, niin tilalle tuli yllärinä ja puskista turismi. Semi-kokeneena Räpeltäjänä sanoisin, että laakson laskuantimet ovat sitä luokkaa, että ei ihme, että alueen turistiyöpymiset ovat olleet varsinkin viime vuosina kasvussa. Räpeltäjille matka laaksoon on laskujeni mukaan kolmas - paremminmuistajat saavat mieluusti korjata! Ollaanko joskus laskettu jostain toisesta maakunnasta, tai maasta Aostaan? En muista sitäkään.

Keksi, vai ei?

Ei. Se ei merkitse keksiä, joka toki kirjoitetaankin tyystin eri tavalla. "Thuile" tarkoittaa paikallisella murteella irtonaisia kivilaattoja, joita käytetään erityisesti talojen kattojen rakentamisessa. Kerrankin uusi sana, jota vahvalla italialla ei tiennyt. Keksejä varmaan löytyy kyllä syötäväksi tuoltakin, mutta ruokaan ja juomaan siirrytään toisessa postauksessa. Tiiserinä: tarjonta ei juuri taida erota vaikkapa Cervinian vastaavasta - toisiko Ranskan välitön läheisyys keittiöön kuitenkin jotain yllättävää?