Se täysin pakollinen ruokakatsaus

 Aostan-laakson herkkuihin on tutustuttu aiempien reissujen yhteydessä ja postauksia ruoasta ja juomasta on ainakin tässä ja tässä. Cerviniasta on lähinnä hehkutusta - reissu oli ensimmäiseni Alpeille ikinä ja kaikki, siis aivan kaikki, oli parhautta.

Lähestytään siis La Thuilen ruokamahdollisuuksia hieman eri suunnasta, kuin kaivautumalla syvälle alueen gourmet-kulttuuriin. Räpeltäjien asumus on tällä kertaa apartemento-hotelli tyylinen ratkaisu ja ateriat eivät kuulu hintaan. Luvassa on siis jälleen kerran Alppien parasta ruokaa aamupalalla ja illallisella chez Räpeltäjät ja tutuksi tullee myös kylän pizzat ja pikaruoat. Rinteessä syödään kuitenkin taas hyvin. 

Mennäänpä siis vaikkapa asumuksen lähitarjonta edellä ja aloittaen aamupalaosastosta. Kiukkuruikkaria tuskin on tarjolla, mutta koska Italiassa ollaan, niin eiköhän hyvinkin läheltä löydy pieni leipomo, joka tarjoaa tuoretta vehnäistä heti aamusta, joku kauppa tarjonne herkulliset päälliset ja mehu/jogurttiosaston ja lattet voi keitellä huoneen omalla keittimellä. Katsotaanpa!

Aamupala on päivän tärkein ateria 

Leivänpäälliset ja todennäköisesti illallisviinit ja parvekeoluet löytyy läheltä. Huoneistohotellista pääsee hädin tuskin ulos, kun vieressä on kylän lähin, jos ei jopa ainoa, Crai. Näissä saattaa joskus olla jopa paistopisteen tapainen. Kahviloita näyttää olevan lähettyvillä useita, mutta sellaisen perinteisen leipomon löytäminen guuglella osoittautuu kovin hankalaksi. Vajaan kilometrin päässä (kaikki tuossa kylässä on muuten "vajaan kilsan päässä") hotlalta pitäisi kenties olla yksi: Le bontà dal Grano. Vaihtelevia arvioita ja heikosti tietoa, mutta jos kohdalle sattuu, niin sisään ja leipätiskiin voi vilkaista.

Lounas on päivän tärkein ateria

Lounas syödään rinteessä, joten siihen ei puututa sen kummemmin tässä. Itse suosisin kivoja vähän pienempiä paikkoja, joissa ei tarvitse ihan välttämättä linjastolla jonotella, mutta pitää katsoa sitten siellä, että mitä on tarjolla. Kaikki käy.

Illallinen on päivän tärkein ateria

Kauppa on tosiaan vieressä. Sieltä saa varmasti pastat, pestot ja läskitkin, jos haluaa jonain iltana itse kokkailla. Ruokailubudjettia on aika kivasti, koska reissun hinta ilman ruokailuja ei ollut sieltä korkeimmasta päästä, joten ihan pakko ei ole pelkkää burgeriosastoa vedellä. Pizzaa saa joka kulmalta ja sen parhaan lätyn löytäminen on yhtä haastavaa, kuin leipomon löytäminen, mutta käänteisesti. Tarjontaa on.

"Pizzeria con forno a legna" kuulostaa aina hyvältä. Näitä on ainakin kaksi, joista toinen, Le Dahu, sijaitsee ähkyssä konttaamiseen soveltuvan 350 metrin päässä asumuksestamme. Tuohon 300m lisää ja tarjolla on arvostelujen mukaan erinomainen ruokapaikka, josta saa muutakin, kuin pizzaa (kuten kyllä kaikista kylän rafloista): La Grotta. Ihan varsinaista "aukkoa seinässä kokkina kebab savant" ei taas hakemalla löydy. Ehkä siellä sitten, tai sitten ei. Tuskin nälkään näännytään kuitenkaan.

Mistä suunnasta saa päivän tärkeimmän aterian?

Oheisessa kartassa keltainen ukkeli on alueella, jossa on hyvinkin lähellä kuppiloita, pikkukauppoja ja ravintoloita. Nuolen suuntaan päätyy kämpille.

Seuraavassa karttasniparissa ukkeli tönöttää apartementon jollain puolella ja tyypin edessä olevalla aukiolla on mm. se jo mainittu Crai ja paljon muuta. Le Dahu on kartalla alareunassa. Kartalla näkyvä Lo Tatà on tarjonnut joskus 25€ set menua ja on kovasti kehuttu - vois tsekata. On muuten hissit lähellä...

Kuten ennenkin on tainnut tulla sanottua: ei varmasti tule nälkä ja koska ollaan Italiassa ja paikassa, joka elää turismista, niin ihan kuraa ei varmaan saa oikein mistään ja hinnatkin näyttää olevan mukavalla tasolla (pizzat 9€+, muut 9€-99€).

Jos nyt jotain paikallista pitää sitten maistella, niin makkarat ja varsinkin paikallinen mörkö voisi olla maistamisen arvoinen ja tietenkin Aostan laakson viinit. Gelatoa kandee ilmeisesti maistella sitten myös.

27 päivää lähtöön

On aika tsekata vähitellen varusteita. Jo viime reissun ennakoissa taisin todeta, että vanha uskollinen Elanin kassi alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt ja tänään on se päivä, kun Elan pääsee viimeiselle pitkälle matkalleen. Kiitos, palvelit hyvin.

Tilalle tuli Outnorthin alelaarista tuossa aiemmin syksyllä tämä: 

110 litrainen Eagle Creek kassi, joka ensikäpistelyllä vaikuttaa oikein pätevältä. Matsku vaikuttaa sellaiselta, että ei ihan heti mene puhki ja pitää kosteuttakin pihalla, remmit erittäin jämäkkää sorttia ja yksinkertaisuus viehättää. Miinuksena vetokahva ei ole ulosvedettävä, joka muistaakseni ainakin yhdessä vanhassa kassissa tuppasi vähän häiritsemään, MUTTA tässä rotkossa on hieno optio: selkärepun remmit, jotka kulkee aina mukana ja piiloutuu kätevästi pieniin niille tarkoitettuihin taskuihin. Remmeillä pystyy myös samalla sitomaan kassia kasaan, jos tuntuu sellaiselle tarvetta olevan. Vaikuttaa siis melkoisen mietityltä kokonaisuudelta. Sulloin jo sisään kypärän ja laskukamoista alusvaateosaston (merinovillaa) ja laskuhousut ja kuoritakin. Kunhan vien tuon tuosta vielä häkkivarastoon, niin siirrän samantien monotkin tuonne sisään ja vaikka kaikki muu jäisi pakkaamatta, niin rinteeseen pääsee omilla vehkeillä. Sukset ja sauvat täytyy vielä tsekata ajoissa - suksissa yleensä on aina ollut hieman huollettavaa ja sauvat muistaakseni alkaa olla melko käytetyt, mutta mikäli eivät aivan mutkalla vielä ole, niin niillä mennään. Ehkä sauvat on vuoden 2027 Räpellys-hankinta.

Kohti Aostan laakson läntistä pohjukkaa historian siivin

Lentänemme jonkun muuna avulla, kuin historian siivin kohteeseen, mutta suljetaan hetkeksi silmät ja annetaan mielikuvituksen taikoa aivokuoreemme kuvia Aostan laakson esihistoriasta nykypäivään. Tai no, pitäkää ne silmät auki, koska tämän lukeminen silmät kiinni on hieman hankalaa ja ääniversiota tästä blogista ei vielä ole saatavilla. Olisi kyllä melko hävytöntä ASRMää.

Megaliitti rajalla

Jo noin 3000 eaa. ymmärrettiin Alppien päälle ja koska luolamiehillä oli tapana rakennella kivestä kaikenlaisia nykypäivän ihmiselle ikuiseksi mysteerioksi jääviä rakennelmia (kuten Stonehenge, Pääsiäissaarten päät, pyramidit, Pohjola-talo), niin kohteemme välittömässä läheisyydessä aivan Italian ja Ranskan rajalla pienen Bernhardilaisen laaksossa sijaitsee megaliitti Col du Petit Saint-Bernard Cromlech. Ehdoton vierailukohde Räpeltäjille ja varmasti näkemisen arvoinen varsinkin nykyisellä lumimäärällä. Megaliitista saadaan myös luonteva kahvipöytäkeskustelun aihe muuten niin kiusaannuttavan hiljaisille hetkille, joita tässä porukassa on paljon. "Muistatteko sen Cromlechin, jonka päältä laskettiin eilen? Siinä vasta nähtävyys! Miksiköhän se on tehty?".

Annetaan mielikuvituksen laukata pienen Bernhardinkoiran selässä, ei siis sen ison, joka kantaa mukanaan pikku viinatilkkaa ja on kotoisin hieman pohjoisempaa Isosta Bernardin-laaksosta, vaan sen pienemmän, ja siirrytään kohti Roomalaisten aikaa. Kukaan ei tiedä, mistä kohtaa Hannibal tuli sotanorsuinensa yli Alppien rellestämään Italialaisten riesaksi kunnes Scipio... [...] ... Tää on käyty jo blogissa läpi. Katsokaa täältä. 

Jätetään Ariolica ja Roomalaiset välittömästi taakse ja siirrytään frankkien aikaan. Rooman valtakunnan kukistuttua alue vaihtoi omistajaa ja tilalle tuli Burgundilaiset patoineen ja viineineen ja alueen ja ilmeisesti kyläntapaisenkin nimeksi tuli Thuilia. Thuilia - La Thuile - saatte varmaan kiinni. Savoyn suku, Umberto I ja vihdoin 1800-luvulla Italian kuningaskunta ovat valtaa pitäneet ja vaihdelleet. Historiaa ja käänteitä ei varmasti puuttuisi, mutta kuten tavallista kirkonkirjat ja annaalit ovat se alueen tietolähde - kuten tuppaa olemaan aika yleisesti tuon suunnan Euroopassa, niin ensimmäiset majoittumismahdollisuudet Alppien yli suuntaan ja toiseen kulkeneille tarjosivat näiden mukaan munkit.

Miksi La Thuile on edelleen olemassa, vaikka ristiretkiä ei enää juurikaan järjestetä ja hunnitkin ovat eläneet hiljaiseloa jo hetken Karthagolaisista puhumattakaan? Vastaus on alueen historiaa tunteville ja tätä blogia kriittisesti lukeneille itsestäänselvä: kaivosteollisuus. Hopeaa ja hiiltä on louhittu Aostan-laaksossa kautta maailmansivun ja kun se lysti loppui, niin tilalle tuli yllärinä ja puskista turismi. Semi-kokeneena Räpeltäjänä sanoisin, että laakson laskuantimet ovat sitä luokkaa, että ei ihme, että alueen turistiyöpymiset ovat olleet varsinkin viime vuosina kasvussa. Räpeltäjille matka laaksoon on laskujeni mukaan kolmas - paremminmuistajat saavat mieluusti korjata! Ollaanko joskus laskettu jostain toisesta maakunnasta, tai maasta Aostaan? En muista sitäkään.

Keksi, vai ei?

Ei. Se ei merkitse keksiä, joka toki kirjoitetaankin tyystin eri tavalla. "Thuile" tarkoittaa paikallisella murteella irtonaisia kivilaattoja, joita käytetään erityisesti talojen kattojen rakentamisessa. Kerrankin uusi sana, jota vahvalla italialla ei tiennyt. Keksejä varmaan löytyy kyllä syötäväksi tuoltakin, mutta ruokaan ja juomaan siirrytään toisessa postauksessa. Tiiserinä: tarjonta ei juuri taida erota vaikkapa Cervinian vastaavasta - toisiko Ranskan välitön läheisyys keittiöön kuitenkin jotain yllättävää?

 

Aika syödä itsensä ähkyyn

Jouluna on perinteisesti viimeistään aktivoiduttu glögipäissään kirjoittelemaan ennakoita blogiin. Nyt tulee aluksi vain:

Laskeminen, lait ja pykälät

Miten laskettelu ja laki liittyy yhteen? Eihän sitä mäkeä alas lain avulla tulla, vaan painovoiman tuomana ja suksien, tai laudan, päällä ja joskus ilmankin. Noh. Nykyään liittyy ja se ei välttämättä ole huono asia. Katsotaanpa.

Ylläoleva huoneentaulu on 10 FIS sääntöä AI:n läpi tuotuna. Selvää suomea ja noilla mennään. Paljon puhutaan kokkaamisesta ja palkoista ja nehän on Räpeltäjillä hallussa molemmat: ruoka on aina briljanttia ja palkat isoja. Check.

No nuohan oli vaan FIS:n sääntöjä ja säännöt on aina tehty rikottaviksi. Katotaas ne lait vielä. Ja nimenomaan Italiassa voimassa olevat, koska sinne ollaan menossa. Ainiin! Pitää vilkaista Ranskakin, mutta veikkaan, että siellä on ihan eri meininki, kuin Italiassa.

Aloitetaan tuoreimmasta lisäyksestä: KYPÄRÄPAKKO! Joillekin varmaan mörkö, mutta ei Räpeltäjille. Parikin herätyksen aiheuttanutta tapahtumaa nähneenä ja kokeneena kypäräpakko ihan lain puolesta on iloinen asia. Kun kaverin suksi irtoaa täydessä vauhdissa ja itsellä tulee ääneen spontaani "voi v****!", niin jotain on tapahtunut. Päättelin siitä, että kun kypärä ottaa iskun vastaan ja löytyy loppujen lopuksi kymmeniä, jos ei jonkun sadankin, metrejä päästä alarinteestä, niin näin melko varmasti on. Tai kun kaveri kaatuu erittäin harmittoman oloisesti siirtymällä ja juo olutta loppuillan pillillä, kun pää ei käänny - jotain pahempaakin olisi voinut sattua, vaikka todella paha jo tämäkin.

Omat vakuutukset kannattaa tsekata, koska 2022 on tullut voimaan lainkohta, jossa edellytetään voimassa olevaa vastuuvapautusta laskijan vakuutuksessa tilanteissa, joissa teloo jonkun kanssalaskijan. Itse tarkistin omat vakuutukseni ja kotivakuutuksestani tämä löytyi - taitaa olla meillä Suomessa aika yleinen lisäys kotivakuutuksen, tai kenties matkavakuutuksen, kyljessä. Tsekatkaa Räpeltäjät ihmeessä omat vakuutuksenne. Italiassa voi toki tämän ostaa, jos on epäselvää ja maksu on tällöin muutaman euron luokkaa per päivä.

Sitten se kaikkein vaikein... alkoholi. Jostain syystä Italialaiset ovat päättäneet, että kännissä ei saa laskea. Raja on sama, kuin Suomessa ratin raja: 0.5 promillea. Huh. Tämä tarkoittaa sitä, että sen Radlerin uskaltaa vielä lounaalla juoda - iltapäivän viimeinen ööli, tai drinkki, rinteessä on sitten jokaisen oman harkinnan varassa - ja normaalipainoiset Räpeltäjät todennäköisesti voivat ottaa parikin, mutta me alimittaiset heinäseipäät ja 2D-tyypit jätämme sen viimeisen oluen parvekkeella juotavaksi.

Ja nämä kohdathan voi käydä lukemassa Italialaisesta lakikirjasta artikkelinumeroilla 17, 41 ja 73/2021 ja todeta itse, koska meillä kaikillahan on vahva Italia.

Täältä ciao tähän väliin!

Ainiin. Se Ranska... Rinteessä roskaamisesta ja hutikassa törttöilystä voi saada sakot. Muutoin käy kaikki, mutta omalla vastuulla.

Kun on alkuun päästy...

Odottavat fiilikset on alkaneet nousta pintaan tänä vuonna aikaisin ja useasti. Tammikuuta huomaa miettivänsä yhä useammin ja useammin. Helpotusta tähän tuo esim. La Thuilen webbikameroiden väijyminen. Samalta sivulta kameroiden jälkeen löytyy myös jonkinlainen lumitilanne - nyt (27.11.) minimi näyttää 20cm ja maksimi 50cm. Ei huono tässä tässä vaiheessa vuotta.

 

Suuri paljastus!

La Thuile. Mamma mia! Italiaan!!! Muutama vuosi onkin edellisestä kerrasta pastanpurijoiden maassa laskemisesta vierähtänyt. Linkistä pääsee ihmettelemään kivoja kuvia kohteesta. Siellä näyttää olevan aika kivasti jo lunta ❤️.

Lisää seuraa mm. perinteisessä historiakatsauksessa. Ruoasta on aina myös kiva kirjoittaa ja pitääpä myös tarkistaa uusimmat lasketteluun liittyvät Italialaiset pykälät - niitä on edellisestä kerrasta muutama tullutkin, vaikka eihän se siellä taida ihan niin nöpönnuukaa lakien noudattaminen olla.

Piparia?

Ei. Nyt ei ole kyse Elosen Momman itse voilla paahtamista pipareista, eikä myöskään siitä herkusta, joka teille ensimmäisenä tuli otsikosta mieleen ja jota Stig haluaisi maistella, vaan  ihan jostain muusta keksistä.

Joko se yksi lukija oman porukan ulkopuolelta arvaa, minne Räpeltäjät Tammikuussa 2026 ovat menossa? Jos et, niin stay tuned! Tästä se taas lähtee. Cämäääää!

Kerta se on ensimmäinenkin

Hissi rikki laaksossa, jossa oli vain se yksi hissi ja tulos oli tämä:

Tuli koettua.

Koepakkausta

 Monena vuonna koepakkaus on tullut tehtyä jo joulun tienoilla ihan vaan sen vuoksi, että näkee, onko kaikki tarvittava tallella ja ehjää. Nyt pakkaaminen tuli tehtyä vasta 5 päivää ennen lähtöä. Tavoitteena, niin kuin monesti aiemminkin, oli se, että vähemmän on enemmän ja ainakin vähemmän, kuin viime vuonna on hyvä suoritus.

Ja siinä se nyt on:

Vanha uskollinen Elanin kassi saa palvella vielä tämän reissun, jonka jälkeen se lähtee viimeiselle pitkälle matkalleen jätteeseen. Kahva onkin jo rikki, kulmat perin kuluneet, mutta pysyy varmasti kasassa vielä yhden reissun.

Sisäänsä se imaisi oikeastaan kaiken: kypärän (kypärällä on oma boksinsa tuolla), kaikki vaatteet (laskupäivien kerrasto-osasto on minimoitu; merinovilla ei ala haista) ja monot, jotka voinee laskea vuoden hankinnaksi, koska ostin aleista viime keväänä ja nyt lähtee ekaa kertaa käyttöön (sormet ristiin, että tuntuu hyviltä). Monot eivät enää menneet Elanin niille tarkoitettuihin sivutaskuihin, vaan omaan "monolaukkuunsa" päätaskuun - ei pitäisi koko laitoksen olla enää ylileveän kuljetuksen luokkaa siis. Remmit enää ympärille ja valmista! 4 yötä enää!!!

Mitä Räpellys minulle merkitsee?

 

Mietin pitkään mistä tänne kirjottaisin. Pusselin ja Fubbetin raportit kattavat rinne- ja kulttuuriosuuden aika lailla kattavasti, joten sinne suuntaan on minun oikeastaan ihan turha katsella. Sankareiden faktakatsaukseen minulla ei ole oikein mitään annettavaa. Siksipä siis käännän katseeni faktoista mutun maailmaan ja otsikoksi valikoitui:

 

Mitä Räpellys minulle merkitsee?

 

Omien laskujen mukaan nyt olen lähdössä kuudennentoista kerran Räpellykselle. Itse asiassa, jos laskin oikein, niin tämä on (taas) juhlavuosi. Räpellys numero 20!  Pienet tuuletukset tähän paikkaan…. koska näin monta kertaa tänne reissulle on tullut lähdettyä, niin jotainhan tämä minulle merkitsee. Mutta mitä?

 

Ehdottomasti ainakin lomaa normaalielämästä. Kenelläpä meillä ei välillä normaaliarki puuduttaisi ja tuntuisi todella pakkopullalta. Räpellyksen aikana saa huoletta heittää omat arkihuolet ja -murheet viikoksi syrjään ja ottaa niin sanotusti viikko todella rennosti. Viikko ilman kohtuuttomia työpaineita, turhia palavereita ja älyttömiä aikatauluja kuulostaa todella houkuttelevalta. Eikä töiden ulkopuolinenkaan elämä aina herkkua ole, joten on ihan kiva saada välillä lomaa myös perheestä, valmentamisesta, etc… normaalista oravanpyörästä. Tällä reissulla eivät pomot, mirkut ja muksut motkota.

 

Olemme lomalla Fubbetin kanssa kyllä ihan eri maata. Ite voisin helposti maata altaalla/rannalla viikon ja lukea kirjoja. Ei olisi mikään ongelma olla jouten koko ajan. Fubbetille tunnetusti jo varttikin paikallaan on liikaa. Miten tästä siis tulee minulle nautinnollinen loma, kun matkanjohtaja pitänee meidät koko ajan tekemässä jotain? No siten, että minun ei ihan hirveästi tarvitse huolehtia muusta kuin siitä, että olen kamat päällä ajallaan valmiina liikkumaan. Kaiken muun hoitaa matkanjärjestäjä, joten voi olla aika lailla lunkisti aivot narikassa ja tämä se on kunnon lomaa. Toki tästä seuraa Suunnistuksen ihmelapselle aina välillä ongelmia eksymisten suhteen, kun ei aivan olla kartalla missä ollaan ja minne mennään, mutta sekin kuuluu perinteisiin. 😉

 

Jos kerran Räpellyksellä lähdetään aina laskettelemaan, niin kai sekin tässä on mainittava. En paljon parempia asioita tiedä kuin se, että pääsee aamusta laskemaan ensimmäisten joukossa priimakuntoisia Alppien rinteitä. Siinä sielu lepää, kun saa tykitellä rinnettä alas kissan jäljiltä sitä vauhtia mitä uskaltaa tai kroppa antaa myöten. Yksi elämän pieniä iloja mitä moni vaan ei ymmärrä. Ei näitä hetkiä pääse Suomessa juuri kokemaan.

Entäpä ruoka? No ehkäpä Keski-Euroopan kohteet eivät ole niitä kaikkein kulinaristisimpia paikkoja, mutta ei näillä reissuilla ole nälkää tarvinnut nähdä. Oikein hyvää sapuskaa keskimäärin sekä rinteessä että rinteen ulkopuolella. Ei mitään fine diningia, mutta asiansa ajavaa. Toki on sitä muutaman kerran näilläkin reissuilla eksytty pykälää parempiin ravintoloihin ja saattapi olla, että nytkin sellainen kokemus saadaan? Parasta ainakin itseni kannalta on kumminkin se, että viikkoon ei tartte ite tehdä ruokaa.

Viimeiseksi kohdaksi säästin sen kaikkein tärkeimmän… parhaat kaverit! Onhan se vain todella luksusta saada matkata viikon verran parhaiden ystävien seurassa. Viikon verran erittäin paljon nauramista, jerryn jauhamista ja suorittamista yhdessä. Kokonaisen viikon verran sielun ja korvien välin täyslatausta. Tätä minä odotan tälläkin kertaa kaikkein eniten!

 

Reilun viikon päästä mennään taas!

Tux Tux Hintertux ja hoppaaa hoppaaa hoppaaa!!!!

Tai jotain sinnepäin. Tämä on varsinkin uudelle Räpeltäjällemme suunnattu vahva suositus: après ski ja Tenne. Wanhemmat tieteenharjoittajat muistanevat Saalbachin ja Tennen - Alppien paras after ski ja aivan erilainen, kuin ne jokainen erilainen Ischglin paikka. Tämä on Tennen pikkuveli, tai äpärälapsi, tai mikä lienee, mutta Die Kleine Tennehän se! Harhaanjohtajan kanssa osallistunemme ainakin perjantain (tai torstain, ota tuosta nyt selvää, kun mainoskuvassa seisoo selkeästi donnerstag, mutta sivuilla perjantai.  Kuva liittyy taas.) settiin ihan vaan luvassa olevan ohjelman takia, koska sieltä saadaan varmasti aidot Ischgl-muistot heräämään.

Nokkelimmat ehkä arvaavat ohjelman luonteen vihjeistä ja tiiseristä...

Hyvä merkki muuten, kun Kleine Tennen edustalla mapsissa seisoo joku viemäriauto. Tai en minä tiedä, että mitä sieltä pumpataan pois. Jotain nesteitä joka tapauksessa.