Vihreitä ja punaisia...

...ei rinteitä, vaan kirkon torneja. Kyllä! On taas se hetki vuodesta, kun tutustutaan laskukohteen historiaan, kylttyyriin ja kaikkeen oikeasti mielenkiintoiseen. Itse asiassa se ON mielenkiintoista.

Otsikon mysteeristä on hyvä aloittaa. Zillertalin alueen hallinta on keskieurooppalaisittain vähemmän yllättäen vaihtunut useammin kuin kerran. Kirkot ja tornit on se ensimmäinen kirjallinen merkintä, mikä on alueesta löytynyt. Alue jaettiin Arnulfin ja jonkun salzburgilaisen arkkipiispan kesken ja tois puol jokkee tönöttää tänäkin päivänä vihreitä kirkontorneja ja toisella punaisia. Ja tämä jako tapahtui siis jo 889 jaa.. Ziller-joki toimi jonkin aikaa kätevänä jakolinjana, kunnes keisari Maximilianilta tuli käsky, että alueen maat on yhdistettävä Tirolin/Salzburgin yhteyteen. 1800-luvulla Tirolin alue oli jopa osa Saksaa (jos Baijeria Saksaksi voi nimitellä. Baijerilaisilta kysyttäessä he ovat baijerilaisia.).

Kuten niin usein Räpeltäjien muissakin kohteissa on käynyt, ovat alkuperäiset elinkeinot maanviljely, kääpiökaivannot ja monetisoitu perhelaulanta jääneet vähemmälle ja 1900-luvulle tultaessa turismi on vallannut alaa. Ja se tärkein tieto on taas se, että ensimmäinen hiihtohissi alueelle putkahti 1953/54.

"Mitä tarkoittaa Ziller?" kyselee seuralaiseni... no selvitinpä, koska kiinnosti. Ei varsinaisesti mitään, mutta nimihistorian puolelta Ziller on tarkoittanut lautturia. Zillertalia halkoo jo mainittu Ziller-joki, joten käy ihan järkeen, että joku on siitä yli lautturoinut ja saanut nimen Ziller. Kuva liittynee. 

Ja sitten siihen lutuuriin. Siihen onkin hyvä tutustua kielen kautta. Lingvisti minussa arvelee, että Tirolin alueella puhutaan saksaa, mutta baijerilaisittain, joten Krautschädliä levylautaselle ja kuuntelemaan tuota saksankielen pehmeää (oikeasti) soljuntaa. Zillerinlaakso on perinteistä musiikkialuetta, josta on lähdetty laulavien perheiden ja urkujenrakentajien voimin levittämään musiikin ilosanomaa ympäri maailmaan. Ja miksei olisi, kun nykyäänkin laaksossa tuotetaan tällaisia helmiä.. Missä muuten olit, kun kuulit tuon kappaleen ensimmäisen kerran? Muutaman kipaleen eri Zilleriläisiltä pumpuilta kuunneltuani voin sanoa, että hanurimusiikki riittää hetkeksi - ihan on toinen toistaan erilaisempia yhtyeitä ja kappaleita. Suosittelen.

Historia ja kulttuuri käsitelty, joten mitä se muu sitten on? En tiedä. Zillerinlaaksosta löytyy hyvin vähän tietoa. Edes "kuuluisat Zillerinlaaksolaiset" guuglailu ei tuota mitään kovin järisyttävää. Vai miltä kuulostaa, mitään heiltä pois ottamatta, tyyppi, joka koluaa jääluolia, naisoletettu, joka valmistaa perinnepukuja ja kaksi veijaria, jotka omistavat mökin jostain reippaasta kahdesta tonnista? No okei, toinen vekkuleista kavereista on alppihiihdon olympiavoittaja 1980 (ja Harhaanjohtaja nimeää hänet näistä vihjeistä bussimatkalla kentältä kohteeseen). Rekkakuski, juustontekijä, toinen luolamies... No. Eiköhän se ollutkin siinä. Seuraavaksi voidaankin sitten tutustua Zillertalin eri hiihtoalueiden hissilinjojen kabiinien erityispiirteisiin ja värisävyeroihin.

 Täältä tähän. Itse siirryn tästä heti nauttimaan hetki sitten julkaistua rinne-ennakkoa!   

Rinne-ennakko

Tirolin sydämessä sijaitseva Zillertalin alue valittiin Itävallan parhaaksi hiihtoalueeksi vuonna 2011 ja se kertonee jotakin perinteisen hiihtokeskuksen tasosta. Laskettavaa riittää lähes 700 rinnekilometriä ja koko alueen tarjontaa tuskin pystyy laskemaan viikon aikana läpi.

Alueen massiivisuus tekee myös rinne-ennakosta ja päivittäisistä laskusuunnitelmista haastavia. Runsaudenpulaa aiheuttaa positiivisen ongelman ja puntaroimaan joutuu lähinnä sitä, että minkä verran suosii uusia alueita ja kärsii hieman bussien kyydissä ja minkä verran arvostaa laskemista omissa mäissä ilman joukkoliikenteen iloja.

Kaksi ensimmäistä päivää meillä on ilonamme mäessä Kansikkaan poika, joten näinä päivinä voisimme keskittyä lähimpiin kohteisiin, niin saadaan maksimoitua Kanun laskukilometrit.

Karkeasti jaoteltuna alue jakaantuu neljään laskettavaan kokonaisuuteen. 

1) Fügen/Spieljoch - Hochfügen - Kaltenbach

2) Zell am Ziller - Gerlos - Königsleiten

3) Penken - Finkenberg - Rastkogel - Eggalm (+Ahorn)

4) Hintertux

Välimatkojen ollessa jonkinlaisia, niin ehdottaisin jakoa seuraavasti: 

Päivä 1: Hintertux

Päivä 2: Omat mäet, eli Eggalm/Rastkogel/Penken

Päivä 3: Zell am Ziller - Gerlos - Königsleiten (taxilla/bussilla)

Päivä 4: Ahorn aamupäivästä ja omat mäet iltapäivästä

Päivä 5: Fügen/Spieljoch - Hochfügen - Kaltenbach (taxilla tai bussilla)

Päivä 6: Viikon suosikit uudestaan. 

Päivien järjestys voi hyvinkin muuttua ja Hintertuxiin olisi hyvä saada aurinkoinen päivä. Tällä kaavailulla ei bussissa tarvitse istua peräkkäisinä päivinä, mitä nyt 4 päivän aamuna menomatkalla 20 min Ahorniin (paluumatka laskien). 

Päivä 1: Hintertux

Ehkäpä koko hiihtoalueen kuuluisin keskus on Hintertux, joka on monen kilpalaskijan harjoittelupaikka ennen ja jälkeen kisakauden. Yläasema sijaitsee 3 250 metrin korkeudessa ja maisemat häikäisevät kilpaa auringon kanssa.

Matka taittuu kylästämme Lanersbachista skibussilla n.vartissa.



Alue on koko Itävallan korkeimpia laskualueita ja pääsemmekin jopa kolmelle yli 3000m huipulle. Kylästä noustaan isolla tai pienemmällä gondolilla pelipaikoille ja siitä käsin alkaakin ihanuus. Tuolihissillä Tuxerjochiin ja tästä punaista tai sinistä alas. Kun yhdistää sinisen alkupätkän ja pitkän punaisen rinne nro 1:n, niin päästään n.8 km laskuun kylään ja gondoleille asti.

Gefrorene Wandilta ja Groser Kasereristä avautuu sitten vieläkin isommat korkeuserot, lähes 1200m. Leveitä punaisia ja sinisiä carvailunamuja ja rinnepituudet ovat messeviä 5-10 km väliltä, riippuen haluaako laskea 2100m "ala-asemalle" ja ottaa pari nousua vai 2660m korkeudelle sijaitsevalle ylemmälle hissille.

Aurinkoisella säällä aivan mahtipaikka todella pitkine rinteineen.

Päivä 2: Omat mäet, eli Eggalm/Rastkogel/Penken

Tänään ei tarvitse bussista välittää vartinkaan vertaa. Kämpän vierestä vain hissillä vajaa kilsa ylöspäin ja halutessa vielä ankkuria perään, niin saadaan heti "omalta vuoreltakin" kilsan korkeuseroa laskettaessa punaista tykitystä kylään. Oman kylän, Eggalmin rinteillä ei ruuhkia ole ikinä ja rinneravintolat parhaimmillaan. Muutama kova pitkäveto ja siirtyminen Rastkogeliin.

Rastkogelin ja Penkenin alueella rinteet eivät ole aivan yhtä pitkiä, mutta niitä on sitäkin enemmän.

Profiilit keskimäärin punaista mäkeä parilla mustalla ja vähän useammalla sinisellä höystettynä. Kaikista rinteistä ei pituutta ole helposti ilmoitettu, mutta keskimäärin pyöritään 1-3 km välillä. Alueen takimmaisessa nurkkauksessa, Horbergissa, on muutama oikein maukkaan näköinen, lähes 5 km pitkä punainen mäki. 10km saataisiin varmaan täälläkin rikki, jos haluaa laskea lopun skirouten kylään asti Mühlbachiin. Muuten ei alueella kyläkorkeuksille lasketa.

Päivä 3: Zell am Ziller - Gerlos - Königsleiten (taxilla/bussilla)

Tästä alueesta olikin debattia whatsappin puolella. Eli valtava hiihtoalue, joka alkaa Zell am Zilleristä. Kahdella bussilla pikkuventtauksineen ja pysäkeille kävelyineen reilussa 50 minuutissa tai sitten taxilla ovelta ovelle n.28 minuutissa ja 15€/lärvi suuntaan. Tai sitten toisella toiseen ja toisella toiseen suuntaan. Alue on itsessään todella laaja ja täällä menisi helposti kaksikin laskupäivää, jos jaksaa toistamiseen matkustaa (esim. päivä 6).

Gerlossteinin vuori voitaneen skipata, sillä laskettavaa ei ole kauheasti ja alue ei hisseillä yhteydessä muihin laaksoihin.

Zell am Zillerin kylä alkaa vajaasta 600 metristä, mutta laskualueet vasta 1200-1300m korkeudelta. Alueen ylimmät huiput nouseva 2500 metriin, joten korkeuseroa saadaan täälläkin kivasti. Keskimääräiset rinnepituudet n.3500m, jotka ovat jo aika kiitettäviä punaisiksi mäiksi.

Siirryttäessä Übergangsjochilta Isskogelille meille avautuu huikeaa settiä. Rinneyhdistelmä 34-32-31 takaa meille peräti 11 km sinipunaisen hapotuspötkylän. Ylipäätänäsä Gerlosin alueen mäet kauttaaltaan pitkiä vetoja. Pelkkä sininen 32 yhdellä hissinousulla takaa yli 5km nautiskelun.

Kiireellä kun jatkaa alueen laitaan Königsleitenspitzelle punaisia tykittelemään, niin onkin jo hyvä aika syödä lounas ja kääntyä takaisin, sillä matkaa Zell am Zilleriin on melkoisesti. Vähintään 7 hissinousua lyhimmilläänkin. Nyt kun tätä tekstiä kirjoitellut ja aluetta tutkinut, niin melkeinpä sanoisin, että tämä aluekokonaisuus ansaitsee varmaankin toisenkin laskupäivän. Ehkä päivä 6 Haltijanaisen kanssa.

Päivä 4: Ahorn ja omat mäet: 

Ahorniin pääsisi myös laskemalla lähelle, mutta mikäli kissanjälkiä haluaa, niin kannattaa ottaa 20min bussi ennemmin, sillä omilta mäiltä laskemalla ottaisi 5-6 hissinousua ja yhden gondolilaskeutumisen ja aikaa palaisi pari tuntia. Alue on pieni, joten täällä riittänee aamupäivä. Vierailemisen arvoinen silti ehdottomasti, sillä rinteillä riittää pituutta. Yläosan mäet itsessään 4-5 km pitkiä ja lopun musta tuo vielä vajaat 4 km lisää. Ahornilta on sitten kätevää siirtyä gondolilla Penkenin rinteillä ja sieltä sitten Rastkogelin kautta Eggalmiin ja kotiin.

Päivä 5: Fügen/Spieljoch - Hochfügen - Kaltenbach (taxilla tai bussilla)

Zillertalin laaksoon saavuttaessa ensimmäisenä tulevat vastaan Fügenin ja Hochfügenin keskukset, joissa itsessään riittää laskemista vaikka koko viikoksi. Harvaa metsikköä ja jyrkähköä laskupätkää löytyy paljon ja rinteet ovat itävaltalaiseen tyyliin priimakunnossa.

Tänne matkaa kertyy menosuuntaan varmaankin tunnin verran, mutta paluumatkaa 10min vähemmän kyläänlaskurinteen ansiosta.

Eli matka on pitkä, mutta laskualue näyttää jälleen kerran erittäin nautinnolliselta. Pitkää punaista carving-baanaa on kaikkea 3-10 km rinnepituuksien väliltä. Koko alue hissillä yhdessä toisiinsa. Rinne nro 3 näyttää etukäteen yhdeltä suosikeista koko alueella. 8,5km pitkä punainen tykitys ilman yhtään mietittävää risteystä. Tähän saa vielä kilsan lisää halutessaan yhden lisänousun.

Päivä 6: Omat suosikit

Sanoisin, näin asiaan vihkiytyneenä, että vaihtoehtomme ovat.

- Jos bussit/taxit ei rassaa vielä, niin Zell am Zilleriin / Gerlosiin Vickin kanssa.

- Jos omille mäille, niin aamupäivää omaa Eggalmia ja iltapäivä Hintertuxia.




Kaiken kaikkiaan rinteet näyttäis olevan priimaa, alue todella laaja ja luntakin riittävästi. Tulee mahtava reissu!

Gröstl vai Schlutzkrapfen?

Pian Räpeltäjät pääsevät taas maahan, jossa ruoan tilaaminen muutaman oluen jälkeen saattaa olla haastavaa, mutta mitä eteen tuleekin, on varmasti maistuvaa. Jouluruoilla harjoittelu tulee toki tarpeeseen, koska yksikään perinteisistä Tirolilaisruoista ei varsinaisesti kevyt ole: spydäri, lihalla ja juustolla ja ehkä perunallakin täytetty pasta, kaiserschmarrn… liemiinkin on laitettu aina jokin iso knödeli likoamaan… jatkuva närästys on taattu. Hyvää näissä ruoissa on makujen lisäksi tietysti se, että rinteessä ei energia lopu kesken.

Tällä kertaa illalliset hoidetaan omatoimisesti (muiden valmistamana toki) ja siis lähinnä ”kebab”-osastolla. Huhut kertoo, että yksi ilta saattaa syödä muiden iltojen budjetin, mutta kerrankos sitä. Onneksi kylästä näyttää se pizzakebumesta löytyvän: Ciao Tutti. Speisekarte ei minulla avautunut, joten tarjonnan syväanalyysi jää etukäteen tekemättä.

Pakkauslista 2025

Sukset + sauvat + suksipussi+suksenpidikkeet

Monot

Kypärä
Lasit + suojapussi
Pipo
Laskettelutakki ja –housut
Kevyttoppatakki matkalle päälle
3 x poolo (joista yksi Räpellyspoolo)
3-4 x lämpökerrasto (Ninja + Räpellys + Merinot)
3-4 x laskettelusukat
laskettelurukkaset
nahkasormikkaat
8 x alkkarit (Joista yhdet Räpellys)
8 x sukat
farkut + vyö
Urheilukello + laturi
gollegehousut
Räpellys-huppari
Neule+kauluspaita ökydinnerille

Muutama T-paita
Släbärit
silmälasit
aurinkolasit + kotelo
passi
matkaliput
Kännykkä + laturi
Pelikortit
Pari kynää
Lompakko
Avaimet
Kengät
Uikkarit
dödöt, partavedet yms.
Rasvaa joka kohtaan
Partakone
Kinesio-teippi
Hevoslinimenttiä?
hammasharja
hiusvaha
toilettilaukku
reppu
iso kassi
Matkalukemista
Jeesus-teippi
lääkkeet ja laastarit
leatherman
hihaton paita
Räpellys-lippu
Muovipussi pyykeille
Kuulokkeet ja laturi

Villasukat

Faskiapallo

Varavirtalähde

Koko kevään syyssää

Ainakin pääkaupunkiseudulla sää on tällä hetkellä perseestä. Lunta on korkeintaan kuraisissa kasoissa ja en edes tiedä, että onko lähialueen rinteissäkään enää mitään. Saa nähdä, että pääseekö kokeilemaan laskuvirettä ennen reissua.

Noh. Ei se mitään. Katsotaan eteenpäin ja kohteen säätä ennemmin. Vaikkapa täältä.

Linkki vie ennusteeseen keskikorkeudelle. Senkun täppäilee, jos haluaa tsekata kyläkorkeuden, tai yläaseman. Huomiona vielä, että onpa ihanan korkealla oikeastaan koko rinnealue: Tuxin kylät on matalimmat, joihin jokin järkevä rinne tulee ja meidän hotellikin sijaitsee 1300 metrissä (vissiin ski-in on jotenkin jopa mahdollista - miksei olisi, kun vaan lunta on). Spoiler: ihan hyvältä näyttää. Tätä kirjoittaessa alhaallakin 30cm lunta ja kivasti on kylmiä hetkiä päivässä, että tykit voi laulaa. Rinteet näyttää olevan Zillertalin alueella aika mukavasti auki jo - vähän on erilainen tilanne, kuin vuosi sitten Andorrassa.

 Helmikuussa, tai oikeestaan Tammikuussa, 2025 räjähtää! Pikku tiiseri kohteesta ja menosta:

p.s. laskuri päivitetty. Linkit kohteisiin päivitetty.

Hola Andorra!

Andorra. Tuo mystinen maa, joka houkuttelee... Niin millä? Onko se edes valtio? Mitä ihmettä siihen maaplänttiin edes mahtuu? Missä se muka on? Mitä kieltä siellä puhutaan? Onko siellä kieltä? Syödäänkö siellä kieltä, vai mitä siellä syödään? Miksi ihmeessä Räpeltäjät lähtevät sellaiseen paikkaan, josta kukaan ei tiedä mitään? No sehän on selvää, miksi sinne mennään: laskemaan! Osaan muista ihmettelyn aiheista etsitään vastaus nyt.

Ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan Suomalaisille ei kohdistu Andorrassa tällä hetkellä mitään erityistä vaaraa, joten lähtökohdat on hyvät. Samalla selviää, että kyllä! Andorra on valtio! Tosiaankin kääpiö sellainen ja sen lisäksi se on myös sisämaavaltio. Tämä Espanjan ja Ranskan puristuksessa sijaitseva 468 neliökilometrin (vrt. Suomi 338462km2) maa-alue onkin Räpeltäjille uudessa vuoristossa Pyreneillä - ei siis saada pelkästään uutta laskukohdetta ja maata vyöllemme (teknisesti hupparin selkämykseen), saamme myös uuden vuoriston. How cool is that!!?!? Andorran meriitiksi voidaan laskea, että se on keskikorkeudeltaan 1996 metriä merenpinnan yläpuolella ollen näin Europpan korkeimmalla sijaitseva valtio. Kaarle Suuri tuskin tätä tiesi antaessaan Andorran tulla Andorraksi vuonna 788 andorralaisten annettua andorralaisten kädestä maureille. Annan Andorralle andorralaisuudesta 5 tähteä.

Sitten tietokilpailukysymys: montako ja ketkä ovat Andorran päämiehet tänä päivänä? Niitä on siis enemmän kuin yksi. Osan vastauksesta voi munkilla arvata ja osaan vastauksesta voisi liittyä munkit, varma en ole.

Kieleen ja kieleen(?)

 

Katalaani on Andorran virallinen kieli - espanjalla pärjännee. Eli Räpeltäjät ei pärjää. Vai oliko jollain vihdoin se kansalaisopiston suorittamaton katalaanin kielen kurssi nyt suoritettuna? Katalaani ei kuitenkaan hieman yllättäen ole niinkään lähellä espanjan kieltä, vaan lähempänä ranskaa tai italiaa. Sen verran turistisesta kohteesta on kuitenkin kyse, että eiköhän siellä englannilla mennä ja jos ei sillä, niin puhutaan käsillä. Tai ollaan hiljaa (tätä toivoisin melko usein Räpeltäjiltä).

Millä kielellä nyt ikinä siellä yritetään selviytyä, niin jotain pitää kuitenkin syödä ja siitä päästäänkiin Andorran tarjoamiin herkkuihin. Nam! Vai onko? Escudella aquí tens. Certament! Kansallisruokanakin tunnettu Escudella taitaa riittää - vedetään tätä koko viikko: pata, jossa pastaa, kasviksia ja paria kolmea, ehkä neljää, eri lihaa riippuen ihan siitä, kuka sen kokkailee. Veikkaan, että nälkä lähtee joka kerta. Etanoita, kotona tehtyjä makkaroita ja Tapsalle tietty kalaa (se kala on piilotettu pekoniin, joten tarkkana Tapsa) on toki myös. Masuun täytettä saa muuten osteltua euroilla, joten valuuttaa ei kannata lähteä vaihtelemaan ennen reissua - Andorran pesetatkaan eivät enää taida maksuvälineenä kelvata.

Ihan hilppasen kulttuurista

 

Andorra on katolinen maa ja kirkkoja siellä on joka kuudennelletoista neliökilometrille. Top 15 kirkot kannattaa tsekata täältä. Haastan kirkkojen kiertämisen lisäksi kaikki Räpeltäjät ensinnäkin luettelemaan kaikki seitsemän sakramenttia ja suorittamaan Andorrassa vähintään yhden. Papukaijamerkki tulee siitä, jos kaksi nyt mukana olevaa Räpeltäjää tekee yhdessä yhden näistä sakramenteista - joskin mahdollisilta puolisoilta, ja Suomen valtioltakin, saattaa tulla sanomista, jos se sakramentti siellä tulee suoritetuksi, mitä haen. Lisäksi pitäisi vielä hämätä pappejakin sukupuolilla pikkaisen, mutta se ei varmaan meille kovin vaikeaa ole. Kirkkojen ja katolilaisuuden lisäksi andorralaiset pitävät ilmeisesti autoista, koska maassa on Museu Nacional de l'Automòbil - vai mikä olikaan se Andorrasta lähtöisin oleva automerkki? Vai oliko niitä useita? Ensin oli... Ja sitten... Ja sitten vielä...

Andorrassa on yksi Unescon maailmanperintökohde ja hetken toivottuani, mutta sitten karttaa zoomailtuani totesin, että tuskinpa tähän törmätään. Kyseessä on Madriu-Claror-Perafitan laakso, mutta eipä taida olla lähelläkään meidän laskulaaksoja - harmi, koska alue on karua ja näin ollen olisi varmasti ollut Räpeltäjien mieleen.

Tanssia ja musiikkiakin Andorrassa harrastetaan ja maa on osallistunut aikanaan jopa Euroviisuihin. Joskin ihan hetkeen Andorran esityksiä ei viisuissa ole nähty ja maan viimeiseksi esiintymiseksi vuonna 2009 on jäänyt mitä ilmeisimmin Räpeltäjille osoitettu La Teva Decisió/Get a life. Perin menevää poppia.

Tämä Andorrasta tähän hätään. Parhaiten Andorran historiaa ja kulttuuria avaa mielestäni ansiokas tv-dokumentti Andor, joka on pakko väijyä ennen matkaa.

Kohta mennään taas! Anem!