Tirolin sydämessä sijaitseva Zillertalin alue valittiin Itävallan parhaaksi hiihtoalueeksi vuonna 2011 ja se kertonee jotakin perinteisen hiihtokeskuksen tasosta. Laskettavaa riittää lähes 700 rinnekilometriä ja koko alueen tarjontaa tuskin pystyy laskemaan viikon aikana läpi.
Alueen massiivisuus tekee myös rinne-ennakosta ja päivittäisistä laskusuunnitelmista haastavia. Runsaudenpulaa aiheuttaa positiivisen ongelman ja puntaroimaan joutuu lähinnä sitä, että minkä verran suosii uusia alueita ja kärsii hieman bussien kyydissä ja minkä verran arvostaa laskemista omissa mäissä ilman joukkoliikenteen iloja.
Kaksi ensimmäistä päivää meillä on ilonamme mäessä Kansikkaan poika, joten näinä päivinä voisimme keskittyä lähimpiin kohteisiin, niin saadaan maksimoitua Kanun laskukilometrit.
Karkeasti jaoteltuna alue jakaantuu neljään laskettavaan kokonaisuuteen.
1) Fügen/Spieljoch - Hochfügen - Kaltenbach
2) Zell am Ziller - Gerlos - Königsleiten
3) Penken - Finkenberg - Rastkogel - Eggalm (+Ahorn)
4) Hintertux
Välimatkojen ollessa jonkinlaisia, niin ehdottaisin jakoa seuraavasti:
Päivä 1: Hintertux
Päivä 2: Omat mäet, eli Eggalm/Rastkogel/Penken
Päivä 3: Zell am Ziller - Gerlos - Königsleiten (taxilla/bussilla)
Päivä 4: Ahorn aamupäivästä ja omat mäet iltapäivästä
Päivä 5: Fügen/Spieljoch - Hochfügen - Kaltenbach (taxilla tai bussilla)
Päivä 6: Viikon suosikit uudestaan.
Päivien järjestys voi hyvinkin muuttua ja Hintertuxiin olisi hyvä saada aurinkoinen päivä. Tällä kaavailulla ei bussissa tarvitse istua peräkkäisinä päivinä, mitä nyt 4 päivän aamuna menomatkalla 20 min Ahorniin (paluumatka laskien).
Päivä 1: Hintertux
Ehkäpä koko hiihtoalueen kuuluisin keskus on Hintertux, joka on monen kilpalaskijan harjoittelupaikka ennen ja jälkeen kisakauden. Yläasema sijaitsee 3 250 metrin korkeudessa ja maisemat häikäisevät kilpaa auringon kanssa.
Alue on koko Itävallan korkeimpia laskualueita ja pääsemmekin jopa kolmelle yli 3000m huipulle. Kylästä noustaan isolla tai pienemmällä gondolilla pelipaikoille ja siitä käsin alkaakin ihanuus. Tuolihissillä Tuxerjochiin ja tästä punaista tai sinistä alas. Kun yhdistää sinisen alkupätkän ja pitkän punaisen rinne nro 1:n, niin päästään n.8 km laskuun kylään ja gondoleille asti.
Gefrorene Wandilta ja Groser Kasereristä avautuu sitten vieläkin isommat korkeuserot, lähes 1200m. Leveitä punaisia ja sinisiä carvailunamuja ja rinnepituudet ovat messeviä 5-10 km väliltä, riippuen haluaako laskea 2100m "ala-asemalle" ja ottaa pari nousua vai 2660m korkeudelle sijaitsevalle ylemmälle hissille.
Aurinkoisella säällä aivan mahtipaikka todella pitkine rinteineen.
Päivä 2: Omat mäet, eli Eggalm/Rastkogel/Penken
Tänään ei tarvitse bussista välittää vartinkaan vertaa. Kämpän vierestä vain hissillä vajaa kilsa ylöspäin ja halutessa vielä ankkuria perään, niin saadaan heti "omalta vuoreltakin" kilsan korkeuseroa laskettaessa punaista tykitystä kylään. Oman kylän, Eggalmin rinteillä ei ruuhkia ole ikinä ja rinneravintolat parhaimmillaan. Muutama kova pitkäveto ja siirtyminen Rastkogeliin.
Rastkogelin ja Penkenin alueella rinteet eivät ole aivan yhtä pitkiä, mutta niitä on sitäkin enemmän.
Profiilit keskimäärin punaista mäkeä parilla mustalla ja vähän useammalla sinisellä höystettynä. Kaikista rinteistä ei pituutta ole helposti ilmoitettu, mutta keskimäärin pyöritään 1-3 km välillä. Alueen takimmaisessa nurkkauksessa, Horbergissa, on muutama oikein maukkaan näköinen, lähes 5 km pitkä punainen mäki. 10km saataisiin varmaan täälläkin rikki, jos haluaa laskea lopun skirouten kylään asti Mühlbachiin. Muuten ei alueella kyläkorkeuksille lasketa.
Päivä 3: Zell am Ziller - Gerlos - Königsleiten (taxilla/bussilla)
.jpg)
Tästä alueesta olikin debattia whatsappin puolella. Eli valtava hiihtoalue, joka alkaa Zell am Zilleristä. Kahdella bussilla pikkuventtauksineen ja pysäkeille kävelyineen reilussa 50 minuutissa tai sitten taxilla ovelta ovelle n.28 minuutissa ja 15€/lärvi suuntaan. Tai sitten toisella toiseen ja toisella toiseen suuntaan. Alue on itsessään todella laaja ja täällä menisi helposti kaksikin laskupäivää, jos jaksaa toistamiseen matkustaa (esim. päivä 6).
Gerlossteinin vuori voitaneen skipata, sillä laskettavaa ei ole kauheasti ja alue ei hisseillä yhteydessä muihin laaksoihin.
Zell am Zillerin kylä alkaa vajaasta 600 metristä, mutta laskualueet vasta 1200-1300m korkeudelta. Alueen ylimmät huiput nouseva 2500 metriin, joten korkeuseroa saadaan täälläkin kivasti. Keskimääräiset rinnepituudet n.3500m, jotka ovat jo aika kiitettäviä punaisiksi mäiksi.
Siirryttäessä Übergangsjochilta Isskogelille meille avautuu huikeaa settiä. Rinneyhdistelmä 34-32-31 takaa meille peräti 11 km sinipunaisen hapotuspötkylän. Ylipäätänäsä Gerlosin alueen mäet kauttaaltaan pitkiä vetoja. Pelkkä sininen 32 yhdellä hissinousulla takaa yli 5km nautiskelun.
Kiireellä kun jatkaa alueen laitaan Königsleitenspitzelle punaisia tykittelemään, niin onkin jo hyvä aika syödä lounas ja kääntyä takaisin, sillä matkaa Zell am Zilleriin on melkoisesti. Vähintään 7 hissinousua lyhimmilläänkin. Nyt kun tätä tekstiä kirjoitellut ja aluetta tutkinut, niin melkeinpä sanoisin, että tämä aluekokonaisuus ansaitsee varmaankin toisenkin laskupäivän. Ehkä päivä 6 Haltijanaisen kanssa.
Päivä 4: Ahorn ja omat mäet:
Ahorniin pääsisi myös laskemalla lähelle, mutta mikäli kissanjälkiä haluaa, niin kannattaa ottaa 20min bussi ennemmin, sillä omilta mäiltä laskemalla ottaisi 5-6 hissinousua ja yhden gondolilaskeutumisen ja aikaa palaisi pari tuntia. Alue on pieni, joten täällä riittänee aamupäivä. Vierailemisen arvoinen silti ehdottomasti, sillä rinteillä riittää pituutta. Yläosan mäet itsessään 4-5 km pitkiä ja lopun musta tuo vielä vajaat 4 km lisää. Ahornilta on sitten kätevää siirtyä gondolilla Penkenin rinteillä ja sieltä sitten Rastkogelin kautta Eggalmiin ja kotiin.
Päivä 5: Fügen/Spieljoch - Hochfügen - Kaltenbach (taxilla tai bussilla)
Zillertalin laaksoon saavuttaessa ensimmäisenä tulevat vastaan Fügenin ja Hochfügenin keskukset, joissa itsessään riittää laskemista vaikka koko viikoksi. Harvaa metsikköä ja jyrkähköä laskupätkää löytyy paljon ja rinteet ovat itävaltalaiseen tyyliin priimakunnossa.
Tänne matkaa kertyy menosuuntaan varmaankin tunnin verran, mutta paluumatkaa 10min vähemmän kyläänlaskurinteen ansiosta.
Eli matka on pitkä, mutta laskualue näyttää jälleen kerran erittäin nautinnolliselta. Pitkää punaista carving-baanaa on kaikkea 3-10 km rinnepituuksien väliltä. Koko alue hissillä yhdessä toisiinsa. Rinne nro 3 näyttää etukäteen yhdeltä suosikeista koko alueella. 8,5km pitkä punainen tykitys ilman yhtään mietittävää risteystä. Tähän saa vielä kilsan lisää halutessaan yhden lisänousun.
Päivä 6: Omat suosikit
Sanoisin, näin asiaan vihkiytyneenä, että vaihtoehtomme ovat.
- Jos bussit/taxit ei rassaa vielä, niin Zell am Zilleriin / Gerlosiin Vickin kanssa.
- Jos omille mäille, niin aamupäivää omaa Eggalmia ja iltapäivä Hintertuxia.
Kaiken kaikkiaan rinteet näyttäis olevan priimaa, alue todella laaja ja luntakin riittävästi. Tulee mahtava reissu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti