maanantai 22. joulukuuta 2008
"Viikon tauko"-ohitse
Ja voittajana viikon tauolta palaa The Misleader ja "Neo nautiskelee". Äänestyksessä tuli yhteensä kuusi ääntä, joista Masa siis kaappasi puolet. Voittajakuviin lisätään jälleen yksi uusi kuva ja The Misleader avaa myöskin samalla kokonaispistetilinsä. Kaksi viimeistä viikkoa ratkaisee siis kokonaiskilpailuvoittajan ja kaikilla tähän mennessä osallistuneilla on mahdollisuus viedä potti kotiin.
sunnuntai 21. joulukuuta 2008
Säätä tutkailemassa
Löysin välipalaksi AccuWeather.com sivuston, joka näyttää tarjoavan sääennusteen jopa 15 päivän päähän. Saalbachissa näyttää ensimmäisenä laskupäivänä olevan puolipilvistä ja -4 astetta pakkasen puolella. Ja tottahan nyt 15 päivän päähän menevät ennusteet on aina luotettavia. Varsinkin Alpeilla.
Tänne siis tästälähtien joka päivä katsastamaan ennuste.
Tänne siis tästälähtien joka päivä katsastamaan ennuste.
lauantai 20. joulukuuta 2008
Räpellys-lippu valmistunut!
torstai 18. joulukuuta 2008
Piu bella cosa di nostra!
Eli Räpeltäjät Cerviniassa 2008 ja Pusselin alppineitsyyden menetys.
Hemsedalin matkan jälkeen oli selvää, että Räpellyksistä ei pääse enää irti. Seuraava matka oli siis osaltani selviö. Matkakohteeksi valittiin Italian Cervinia ja ajankohdaksi tammikuu 2008. Matka ajoittuisi tammikuun kolmannelle viikolle siten, että lähtö oli lauantaina 19.1.. Tällä kertaa täysin omatoimisen matkan sijaan valittiin STS Alppimatkojen "All inclusive"-paketti, joka varmasti helpotti myös osaltaan The Misleaderin järjestelytaakkaa, mutta vaikutti myös oikein pätevältä ja hinnaltaan kuitenkin kohtuulliselta sisältäen kuljetukset, majoituksen, hissiliput, aamupalan ja päivällisen.
Ja taas odotellaan
Tapsa taisikin flopeissaan todeta, että uuden reissun odottaminen on jotakuinkin sieltä ja syvältä ja niinhän se on. Odottelua voi kuitenkin lievittää vaikkapa shoppailemalla jotain uuttaa reissua varten. Koska Cerviniassa oli tarkoitus vuokrata sukset, niin tulin tulokseen, että suksia ei vieläkään kannata hommata, mutta omat monot voisivat olla ihan fiksu ratkaisu. Monot ovat kuitenkin välineistä ehkä pitkäikäisin hankinta ja omat monot on aina omat monot, kun taas vuokramono-ajatus ei oikein houkutellut. Kouvolan Intersportiin siis! Intersportin ystävällinen (ja kohtuullisen ammattitaitoisen oloinen) myyjä kaiveli pyynnöstä monoja osastolta "huokea" ja suositteli jalkani koon kuultuaan Rossignoleja, joiden hinta oli siedettävä ja koska kyseessä oli vielä naisten malli, niin kokokin oli sopiva. Eroa ei kuulemma miesten vastaavaan ole muuten kuin joidenkin pehmusteiden osalta ja olen kuitenkin sen verran neiti, että popot tuntuivat jalkaani loistavilta. Hieroin ostopäätöstä hetken ja taisin palata kauppaan vielä samana päivänä käytyäni tutkaamassa kilpailijan valikoimat ja hinnat. Rossignolit tarttuivat siis mukaan.
Toinen täysin välttämätön ostos tälle reissulle oli kunnollisen kokoinen varustekassi, johon voisi tunkea kaiken mahdollisen, jotta matkalaukkujen määrä jäisi siedettäväksi (mitä vähemmän kasseja, sitä vähemmän roudattavaa). Kouvolan Topsport tarjosi halvalla riittävän isoa kassia, jonka oletin kestävän useammankin kuin yhden reissun. Ostin pois kuljeksimasta.
Koepakkaus tuli tehtyä Joulun aikoihin ja totesin, että matkaan lähtee tosiaan vain tuo Topsportista ostettu kassi johon kaikki vaatteet ja varusteet monoja ja kypärää myöden mahtui.
Lähtö koittaa
Pääkaupunkiseudulle siirryttiin päivää ennen lentoa. Majoitus järjestyi tulevien Räpeltäjien, Sallin ja Juhan, luona ja ilmeisesti silloin tapahtunut hehkutus johti siihen, että Saalbachin matkalla pariskunta on mukana.
Lähtöpäivän sää oli tyypillinen matkaanlähtösää: tuuli oli navakka ja luntakaan ei juuri missään. Nice!
Lento välillä Vantaa-Geneve sujui Blue1:n siivin. Omalta osalta lento meni mukavasti, mutta Tapsalta voi kysyä miltä tuntui istua todellisen "know-it-all-done-it-all"-miehen vieressä... Ainakin herran iPod oli varmasti parempi kuin mitä kukaan meistä oli aikaisemmin nähnyt ja matkakohdekin varmasti kaikella tapaa ylivertaisempi kuin minne me menimme.
Genevessä matkatavarat siirtyivät hihnalta STS:n bussikyytiin ja matka kohti Cerviniaa jatkui. Alppineitsyelle maisemat matkan varrella olivat mykistäviä.
Ensipuraisu
Perillä Cervinian kylässä oltiin illan hämärässä, mutta maisemaa hallitseva Matterhorn näkyi selvästi. 
Hotellimme Meublé Gorret sijaitsi aivan keskustassa ja vain kävelymatkan päässä ala-asemalta. Huone oli pienehkö, mutta kyllä sinne kolme urosta mahtui mainiosti. Huone oli varustettu parvekkeella, eli "patsastelua" oli siis luvassa.
Pikainen kierros kylänraitilla antoi lupauksia viihtyisästä miljööstä ja käynti rinteiden ala-asemalla nosti veden kielelle - korkeusero näytti oikein lupaavalta. Uni taisi tulla pitkän matkapäivän päätteksi yllättävän pikaisesti.
Mitä tultiin tekemään? Laskemaan!
Ensimmäinen laskupäivä valkeni aurinkoisena. Aamupala M.Gorretissa oli simppeli: mm. leipää, mehua, marmeladia, jogurttia ja muroja. Aamupala olikin sitten koko viikon samanlainen. Mukavana yksityiskohtana voisi mainita, että hotellin isäntä kertoi joka aamu päivän sääennusteen ja arvion siitä, pääseekö Sveitsin puolelle laskemaan. Erittäin hyvää palvelua!
Aamupalan jälkeen kutsui suksivuokraamo. Homma sujui nopeasti, mutta suksien taso ei päätä huimannut (johtui kenties paketin tasosta. Lisää liiroja tiskiin, niin alla olisi ollut vaikka minkälaiset tykit). Itselle saadut lankut olivat ihan riittävät, mutta
Räpeltäjien kokeneempi kaarti ei vaikuttanut kovin tyytyväiseltä ja ainakin Masan sukset lähtivät vaihtoon ensimmäisen päivän jälkeen.
Sukset jalkaan ja matka kohti huippua alkoi. Tämän jälkeen laskemisen voisi tiivistää yhteen sanaan koko viikon osalta: Mahtavuutta! Rinteiden kunto sekä Italiassa, että Sveitsissä oli mainio. Erityisesti Valtournenchen rinteet jäivät mieleen hyväkuntoisina, aurinkoisina ja lähes tyhjinä.
Havaintoja makaroninpurijoista
Yleinen meininki Italiassa oli... hmmmm... Italialainen? Jos hissit eivät toimineet, niin pystyi olemaan varma, ettei ihan hetkeen tapahtunut mitään niiden korjaamiseksi. Yhtenä aamuna tämä koettiin, kun ala-aseman aukeamista odoteltiin pitkään. Rinteiden merkkaus oli myös heikohkoa. Rinnekartan numerot eivät tuntuneet täsmäävän rinteessä olevien kylttien kanssa, tai kylttejä ei edes ollut. Joku voisi myös ihmetellä "siestaa" joka iski kylään aina keskellä päivää. Tällöin menivät kiinni kaikki putiikit ja ainakin suurin osa ravintoloista, mutta Räpeltäjiä ei käytäntö haitannut millään tapaa - päivällä kun oltiin lähes poikkeuksetta rinteessä.
Bistecca? Grazie mille!
Entäpä sitten Italialainen ruoka? Hyvää! Rinneravintoloissa ruoka oli hyvää! Hotellimme ei tarjonnut päivällistä, vaan se oli järjestetty STS:n puolesta viereiseen La Nicchia-ravintolaan. Emme valittaneet, koska ravintola oli aivan loistava ja joka ilta oli tarjolla antipasto, tai jälkiruoka ja pääruoka, jossa oli aina parikin vaihtoehtoa ja molemmat hyviä. Jo täälläkin mainostetussa "Chödönöössä" sain syödäkseni yhden elämäni parhaista annoksista.
Juomapuoli oli tietysti lähinnä viinipitoinen ruokailujen yhteydessä ja olutpitoinen virkistyessä. Viini olikin Italiassa yllättäen melkein ilmaista. Kuka muistaa sen "euronpullo Brutale"-viinin oikean nimen? Veti meinaan vertoja El Tiempolle.
Shoppailemassa
Kauppareissuun liittyy Cerviniassakin muutama hupaisa muisto. Ensimmäinen, kun Mats löysi juomaosastolta pullollisen todella jäykkää juomaa. Olimme kyllä harkinneet jonkin vodkanomaisen viinaksen ostamista ja pyysimme Matsia jotain sopivaa etsimään, mutta... Suomessa sama aine olisi luultavasti luokiteltu leimalla "puhdistusalkoholi teollisuuden käyttöön". Pullo jäi hyllyyn.
Toinen muisto on kassajonosta. Edellä ollut pariskunta katseli huvittuneena kärriämme, joka oli kovin virvoitusjuomapitoinen. "It's okay... We're Finns" kirvoitti pariskunnalta naurut ja vastakommentin "Yeah... and we're russian" ja viittauksen kohti kärryjä, jotka olivat täynnä erilaisia valmismuonapaketteja... Itseironinen ryssä pääsi yllättämään positiivisesti!
Lazy dayz, crazy nigthz
Iltaohjelma sujui rutiinilla: korttia ja seurapelejä. Olut ja nukkumaan. Muutamana iltana käytiin viihteellä, mutta lievä flunssa ja väsy rajoitti allekirjoittaneen suurempia menohaluja. 
Kylän ainoassa varsinaisessa yökerhossa kävimme ökyilemässä. Legendaarinen "We have shitloads of money"-lausunto lipsahti Misleaderiltä täällä ja samassa yhteydessä tarjoilijan kanssa käytiin myös keskustelu eri seteleiden arvosta ja jälleen Masan suusta laukaistiin korrektisti: "I wipe my ass with those", kun tarjoilija heilutteli jotain seteliä (olikohan isokin...). Giuseppe Meazza ja Inter-Juventus TIM-cupin ottelu kuului STS:n viikko-ohjelmaan ja sitä ei voinut jättää väliin. Mahtava kokemus.
Yhteenvetoa
Kaikenkaikkiaan matka oli erittäin onnistunut. STS:n puolelta kaikki toimi moitteetta, maisemat olivat sanoinkuvaamattomia ja tunnelma oli koko matkan ajan rento, kuten näillä reissuilla on kaiketi aina ollut. Sää oli loistava lähes koko viikon ja laskettelu kahden maan rajalla oli ikimuistoinen kokemus. Lisää näitä, kiitos!
Hemsedalin matkan jälkeen oli selvää, että Räpellyksistä ei pääse enää irti. Seuraava matka oli siis osaltani selviö. Matkakohteeksi valittiin Italian Cervinia ja ajankohdaksi tammikuu 2008. Matka ajoittuisi tammikuun kolmannelle viikolle siten, että lähtö oli lauantaina 19.1.. Tällä kertaa täysin omatoimisen matkan sijaan valittiin STS Alppimatkojen "All inclusive"-paketti, joka varmasti helpotti myös osaltaan The Misleaderin järjestelytaakkaa, mutta vaikutti myös oikein pätevältä ja hinnaltaan kuitenkin kohtuulliselta sisältäen kuljetukset, majoituksen, hissiliput, aamupalan ja päivällisen.
Ja taas odotellaan
Tapsa taisikin flopeissaan todeta, että uuden reissun odottaminen on jotakuinkin sieltä ja syvältä ja niinhän se on. Odottelua voi kuitenkin lievittää vaikkapa shoppailemalla jotain uuttaa reissua varten. Koska Cerviniassa oli tarkoitus vuokrata sukset, niin tulin tulokseen, että suksia ei vieläkään kannata hommata, mutta omat monot voisivat olla ihan fiksu ratkaisu. Monot ovat kuitenkin välineistä ehkä pitkäikäisin hankinta ja omat monot on aina omat monot, kun taas vuokramono-ajatus ei oikein houkutellut. Kouvolan Intersportiin siis! Intersportin ystävällinen (ja kohtuullisen ammattitaitoisen oloinen) myyjä kaiveli pyynnöstä monoja osastolta "huokea" ja suositteli jalkani koon kuultuaan Rossignoleja, joiden hinta oli siedettävä ja koska kyseessä oli vielä naisten malli, niin kokokin oli sopiva. Eroa ei kuulemma miesten vastaavaan ole muuten kuin joidenkin pehmusteiden osalta ja olen kuitenkin sen verran neiti, että popot tuntuivat jalkaani loistavilta. Hieroin ostopäätöstä hetken ja taisin palata kauppaan vielä samana päivänä käytyäni tutkaamassa kilpailijan valikoimat ja hinnat. Rossignolit tarttuivat siis mukaan.
Toinen täysin välttämätön ostos tälle reissulle oli kunnollisen kokoinen varustekassi, johon voisi tunkea kaiken mahdollisen, jotta matkalaukkujen määrä jäisi siedettäväksi (mitä vähemmän kasseja, sitä vähemmän roudattavaa). Kouvolan Topsport tarjosi halvalla riittävän isoa kassia, jonka oletin kestävän useammankin kuin yhden reissun. Ostin pois kuljeksimasta.
Koepakkaus tuli tehtyä Joulun aikoihin ja totesin, että matkaan lähtee tosiaan vain tuo Topsportista ostettu kassi johon kaikki vaatteet ja varusteet monoja ja kypärää myöden mahtui.
Lähtö koittaa
Pääkaupunkiseudulle siirryttiin päivää ennen lentoa. Majoitus järjestyi tulevien Räpeltäjien, Sallin ja Juhan, luona ja ilmeisesti silloin tapahtunut hehkutus johti siihen, että Saalbachin matkalla pariskunta on mukana.
Lähtöpäivän sää oli tyypillinen matkaanlähtösää: tuuli oli navakka ja luntakaan ei juuri missään. Nice!
Lento välillä Vantaa-Geneve sujui Blue1:n siivin. Omalta osalta lento meni mukavasti, mutta Tapsalta voi kysyä miltä tuntui istua todellisen "know-it-all-done-it-all"-miehen vieressä... Ainakin herran iPod oli varmasti parempi kuin mitä kukaan meistä oli aikaisemmin nähnyt ja matkakohdekin varmasti kaikella tapaa ylivertaisempi kuin minne me menimme.
Genevessä matkatavarat siirtyivät hihnalta STS:n bussikyytiin ja matka kohti Cerviniaa jatkui. Alppineitsyelle maisemat matkan varrella olivat mykistäviä.
Ensipuraisu
Perillä Cervinian kylässä oltiin illan hämärässä, mutta maisemaa hallitseva Matterhorn näkyi selvästi. 
Hotellimme Meublé Gorret sijaitsi aivan keskustassa ja vain kävelymatkan päässä ala-asemalta. Huone oli pienehkö, mutta kyllä sinne kolme urosta mahtui mainiosti. Huone oli varustettu parvekkeella, eli "patsastelua" oli siis luvassa.Pikainen kierros kylänraitilla antoi lupauksia viihtyisästä miljööstä ja käynti rinteiden ala-asemalla nosti veden kielelle - korkeusero näytti oikein lupaavalta. Uni taisi tulla pitkän matkapäivän päätteksi yllättävän pikaisesti.
Mitä tultiin tekemään? Laskemaan!
Ensimmäinen laskupäivä valkeni aurinkoisena. Aamupala M.Gorretissa oli simppeli: mm. leipää, mehua, marmeladia, jogurttia ja muroja. Aamupala olikin sitten koko viikon samanlainen. Mukavana yksityiskohtana voisi mainita, että hotellin isäntä kertoi joka aamu päivän sääennusteen ja arvion siitä, pääseekö Sveitsin puolelle laskemaan. Erittäin hyvää palvelua!
Aamupalan jälkeen kutsui suksivuokraamo. Homma sujui nopeasti, mutta suksien taso ei päätä huimannut (johtui kenties paketin tasosta. Lisää liiroja tiskiin, niin alla olisi ollut vaikka minkälaiset tykit). Itselle saadut lankut olivat ihan riittävät, mutta
Räpeltäjien kokeneempi kaarti ei vaikuttanut kovin tyytyväiseltä ja ainakin Masan sukset lähtivät vaihtoon ensimmäisen päivän jälkeen.Sukset jalkaan ja matka kohti huippua alkoi. Tämän jälkeen laskemisen voisi tiivistää yhteen sanaan koko viikon osalta: Mahtavuutta! Rinteiden kunto sekä Italiassa, että Sveitsissä oli mainio. Erityisesti Valtournenchen rinteet jäivät mieleen hyväkuntoisina, aurinkoisina ja lähes tyhjinä.
Havaintoja makaroninpurijoista
Yleinen meininki Italiassa oli... hmmmm... Italialainen? Jos hissit eivät toimineet, niin pystyi olemaan varma, ettei ihan hetkeen tapahtunut mitään niiden korjaamiseksi. Yhtenä aamuna tämä koettiin, kun ala-aseman aukeamista odoteltiin pitkään. Rinteiden merkkaus oli myös heikohkoa. Rinnekartan numerot eivät tuntuneet täsmäävän rinteessä olevien kylttien kanssa, tai kylttejä ei edes ollut. Joku voisi myös ihmetellä "siestaa" joka iski kylään aina keskellä päivää. Tällöin menivät kiinni kaikki putiikit ja ainakin suurin osa ravintoloista, mutta Räpeltäjiä ei käytäntö haitannut millään tapaa - päivällä kun oltiin lähes poikkeuksetta rinteessä.Bistecca? Grazie mille!
Entäpä sitten Italialainen ruoka? Hyvää! Rinneravintoloissa ruoka oli hyvää! Hotellimme ei tarjonnut päivällistä, vaan se oli järjestetty STS:n puolesta viereiseen La Nicchia-ravintolaan. Emme valittaneet, koska ravintola oli aivan loistava ja joka ilta oli tarjolla antipasto, tai jälkiruoka ja pääruoka, jossa oli aina parikin vaihtoehtoa ja molemmat hyviä. Jo täälläkin mainostetussa "Chödönöössä" sain syödäkseni yhden elämäni parhaista annoksista.
Juomapuoli oli tietysti lähinnä viinipitoinen ruokailujen yhteydessä ja olutpitoinen virkistyessä. Viini olikin Italiassa yllättäen melkein ilmaista. Kuka muistaa sen "euronpullo Brutale"-viinin oikean nimen? Veti meinaan vertoja El Tiempolle.
Shoppailemassa
Kauppareissuun liittyy Cerviniassakin muutama hupaisa muisto. Ensimmäinen, kun Mats löysi juomaosastolta pullollisen todella jäykkää juomaa. Olimme kyllä harkinneet jonkin vodkanomaisen viinaksen ostamista ja pyysimme Matsia jotain sopivaa etsimään, mutta... Suomessa sama aine olisi luultavasti luokiteltu leimalla "puhdistusalkoholi teollisuuden käyttöön". Pullo jäi hyllyyn.
Toinen muisto on kassajonosta. Edellä ollut pariskunta katseli huvittuneena kärriämme, joka oli kovin virvoitusjuomapitoinen. "It's okay... We're Finns" kirvoitti pariskunnalta naurut ja vastakommentin "Yeah... and we're russian" ja viittauksen kohti kärryjä, jotka olivat täynnä erilaisia valmismuonapaketteja... Itseironinen ryssä pääsi yllättämään positiivisesti!
Lazy dayz, crazy nigthz
Iltaohjelma sujui rutiinilla: korttia ja seurapelejä. Olut ja nukkumaan. Muutamana iltana käytiin viihteellä, mutta lievä flunssa ja väsy rajoitti allekirjoittaneen suurempia menohaluja. 
Kylän ainoassa varsinaisessa yökerhossa kävimme ökyilemässä. Legendaarinen "We have shitloads of money"-lausunto lipsahti Misleaderiltä täällä ja samassa yhteydessä tarjoilijan kanssa käytiin myös keskustelu eri seteleiden arvosta ja jälleen Masan suusta laukaistiin korrektisti: "I wipe my ass with those", kun tarjoilija heilutteli jotain seteliä (olikohan isokin...). Giuseppe Meazza ja Inter-Juventus TIM-cupin ottelu kuului STS:n viikko-ohjelmaan ja sitä ei voinut jättää väliin. Mahtava kokemus.Yhteenvetoa
Kaikenkaikkiaan matka oli erittäin onnistunut. STS:n puolelta kaikki toimi moitteetta, maisemat olivat sanoinkuvaamattomia ja tunnelma oli koko matkan ajan rento, kuten näillä reissuilla on kaiketi aina ollut. Sää oli loistava lähes koko viikon ja laskettelu kahden maan rajalla oli ikimuistoinen kokemus. Lisää näitä, kiitos!
Äänestäkää "viikon taukoa"
Kolmen osallistujan sankka joukko odottaa kuumeisesti äänestyksen lopputulosta ja vastausta esimerkiksi kysymykseen: Avaako The Misleader vihdoin pistetilinsä (kunniapistehän jo tilillä on)?
Äänestäkääpä siis seuraavista kuvista "viikon tauko":
The Misleader - Neo nautiskelee
Pussel - Mats ja glühwein
Äänestäkääpä siis seuraavista kuvista "viikon tauko":
The Misleader - Neo nautiskelee
Pussel - Mats ja glühwein
Ihmelapsi - Oluet ja Matterhorn
Kaikki tauot ja taukoihin mahdollisesti liittyvät tarinat näet täältä.
Sunnuntaihin asti aikaa taasen äänestää. Muistutus äänestämisen tärkeydestä (tiivistys clipin lopussa, kannattaa katsoa loppuun saakka).
Kaikki tauot ja taukoihin mahdollisesti liittyvät tarinat näet täältä.
Sunnuntaihin asti aikaa taasen äänestää. Muistutus äänestämisen tärkeydestä (tiivistys clipin lopussa, kannattaa katsoa loppuun saakka).
tiistai 16. joulukuuta 2008
Otoksia ja itse ehdokas
Karmeet paineet Poju latas mulle... Vai että voittajakuva... no katellaan mitä mun arkistoista löytyy....
.jpg)
Mikä olisikaan rinteessä parempaa juomaa kuin minttukaakao.. Bisse pääsee lähelle, mutta ei kuitenkaan rinnalle...
Tässä alppitykit tauolla norjalaisessa kahvilassa. Että vituttaa kun ei saa olutta..
Tässä Teme ja Heidi makkaranpaistotauolla. Vähänkö ohitse laskevat muut skimbaajat katto meiän makkaranpaistopuuhia. Ois pitäny olla mukana Suomen lippu, niin eivät ois ihmetelly yhtään.:)
Matterhorn ja Pussel patsastelevat kilpaa odottaessamme hissien aukeamista. Italialaiset osas kyllä turata niiden hissien kanssa ja kauan..
Komiat tuopit pojilla Horstin kuppilassa.
Sitten vielä yksi puhutuimmista kuvista. Oluet ja Matterhorn..
Vielä yksi kuva....
kilpailuun osallistuu....
saisinko rummutusta, kiitos.....
Tättärää
Mitä.. lähes sama kuva kuin äsken? Kyllä. Valitsen juuri tämän nimenomaisen kuvan kilpailuun mukaan, (vaikka edellisessä kuvassa tarkkuus on parempi) koska tähän kuvaan liittyy tarina. Nimittäin tämä kuva on juuri se kuva, jonka lähetin Temelle Pusselin kanssa Rothornin (olikohan?) kuppilasta pieni kettuilu mielessä. Temehän oli tietty palaverissa saadessaan viestin.:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)