Kerta se on ensimmäinenkin

Hissi rikki laaksossa, jossa oli vain se yksi hissi ja tulos oli tämä:

Tuli koettua.

Koepakkausta

 Monena vuonna koepakkaus on tullut tehtyä jo joulun tienoilla ihan vaan sen vuoksi, että näkee, onko kaikki tarvittava tallella ja ehjää. Nyt pakkaaminen tuli tehtyä vasta 5 päivää ennen lähtöä. Tavoitteena, niin kuin monesti aiemminkin, oli se, että vähemmän on enemmän ja ainakin vähemmän, kuin viime vuonna on hyvä suoritus.

Ja siinä se nyt on:

Vanha uskollinen Elanin kassi saa palvella vielä tämän reissun, jonka jälkeen se lähtee viimeiselle pitkälle matkalleen jätteeseen. Kahva onkin jo rikki, kulmat perin kuluneet, mutta pysyy varmasti kasassa vielä yhden reissun.

Sisäänsä se imaisi oikeastaan kaiken: kypärän (kypärällä on oma boksinsa tuolla), kaikki vaatteet (laskupäivien kerrasto-osasto on minimoitu; merinovilla ei ala haista) ja monot, jotka voinee laskea vuoden hankinnaksi, koska ostin aleista viime keväänä ja nyt lähtee ekaa kertaa käyttöön (sormet ristiin, että tuntuu hyviltä). Monot eivät enää menneet Elanin niille tarkoitettuihin sivutaskuihin, vaan omaan "monolaukkuunsa" päätaskuun - ei pitäisi koko laitoksen olla enää ylileveän kuljetuksen luokkaa siis. Remmit enää ympärille ja valmista! 4 yötä enää!!!

Mitä Räpellys minulle merkitsee?

 

Mietin pitkään mistä tänne kirjottaisin. Pusselin ja Fubbetin raportit kattavat rinne- ja kulttuuriosuuden aika lailla kattavasti, joten sinne suuntaan on minun oikeastaan ihan turha katsella. Sankareiden faktakatsaukseen minulla ei ole oikein mitään annettavaa. Siksipä siis käännän katseeni faktoista mutun maailmaan ja otsikoksi valikoitui:

 

Mitä Räpellys minulle merkitsee?

 

Omien laskujen mukaan nyt olen lähdössä kuudennentoista kerran Räpellykselle. Itse asiassa, jos laskin oikein, niin tämä on (taas) juhlavuosi. Räpellys numero 20!  Pienet tuuletukset tähän paikkaan…. koska näin monta kertaa tänne reissulle on tullut lähdettyä, niin jotainhan tämä minulle merkitsee. Mutta mitä?

 

Ehdottomasti ainakin lomaa normaalielämästä. Kenelläpä meillä ei välillä normaaliarki puuduttaisi ja tuntuisi todella pakkopullalta. Räpellyksen aikana saa huoletta heittää omat arkihuolet ja -murheet viikoksi syrjään ja ottaa niin sanotusti viikko todella rennosti. Viikko ilman kohtuuttomia työpaineita, turhia palavereita ja älyttömiä aikatauluja kuulostaa todella houkuttelevalta. Eikä töiden ulkopuolinenkaan elämä aina herkkua ole, joten on ihan kiva saada välillä lomaa myös perheestä, valmentamisesta, etc… normaalista oravanpyörästä. Tällä reissulla eivät pomot, mirkut ja muksut motkota.

 

Olemme lomalla Fubbetin kanssa kyllä ihan eri maata. Ite voisin helposti maata altaalla/rannalla viikon ja lukea kirjoja. Ei olisi mikään ongelma olla jouten koko ajan. Fubbetille tunnetusti jo varttikin paikallaan on liikaa. Miten tästä siis tulee minulle nautinnollinen loma, kun matkanjohtaja pitänee meidät koko ajan tekemässä jotain? No siten, että minun ei ihan hirveästi tarvitse huolehtia muusta kuin siitä, että olen kamat päällä ajallaan valmiina liikkumaan. Kaiken muun hoitaa matkanjärjestäjä, joten voi olla aika lailla lunkisti aivot narikassa ja tämä se on kunnon lomaa. Toki tästä seuraa Suunnistuksen ihmelapselle aina välillä ongelmia eksymisten suhteen, kun ei aivan olla kartalla missä ollaan ja minne mennään, mutta sekin kuuluu perinteisiin. 😉

 

Jos kerran Räpellyksellä lähdetään aina laskettelemaan, niin kai sekin tässä on mainittava. En paljon parempia asioita tiedä kuin se, että pääsee aamusta laskemaan ensimmäisten joukossa priimakuntoisia Alppien rinteitä. Siinä sielu lepää, kun saa tykitellä rinnettä alas kissan jäljiltä sitä vauhtia mitä uskaltaa tai kroppa antaa myöten. Yksi elämän pieniä iloja mitä moni vaan ei ymmärrä. Ei näitä hetkiä pääse Suomessa juuri kokemaan.

Entäpä ruoka? No ehkäpä Keski-Euroopan kohteet eivät ole niitä kaikkein kulinaristisimpia paikkoja, mutta ei näillä reissuilla ole nälkää tarvinnut nähdä. Oikein hyvää sapuskaa keskimäärin sekä rinteessä että rinteen ulkopuolella. Ei mitään fine diningia, mutta asiansa ajavaa. Toki on sitä muutaman kerran näilläkin reissuilla eksytty pykälää parempiin ravintoloihin ja saattapi olla, että nytkin sellainen kokemus saadaan? Parasta ainakin itseni kannalta on kumminkin se, että viikkoon ei tartte ite tehdä ruokaa.

Viimeiseksi kohdaksi säästin sen kaikkein tärkeimmän… parhaat kaverit! Onhan se vain todella luksusta saada matkata viikon verran parhaiden ystävien seurassa. Viikon verran erittäin paljon nauramista, jerryn jauhamista ja suorittamista yhdessä. Kokonaisen viikon verran sielun ja korvien välin täyslatausta. Tätä minä odotan tälläkin kertaa kaikkein eniten!

 

Reilun viikon päästä mennään taas!

Tux Tux Hintertux ja hoppaaa hoppaaa hoppaaa!!!!

Tai jotain sinnepäin. Tämä on varsinkin uudelle Räpeltäjällemme suunnattu vahva suositus: après ski ja Tenne. Wanhemmat tieteenharjoittajat muistanevat Saalbachin ja Tennen - Alppien paras after ski ja aivan erilainen, kuin ne jokainen erilainen Ischglin paikka. Tämä on Tennen pikkuveli, tai äpärälapsi, tai mikä lienee, mutta Die Kleine Tennehän se! Harhaanjohtajan kanssa osallistunemme ainakin perjantain (tai torstain, ota tuosta nyt selvää, kun mainoskuvassa seisoo selkeästi donnerstag, mutta sivuilla perjantai.  Kuva liittyy taas.) settiin ihan vaan luvassa olevan ohjelman takia, koska sieltä saadaan varmasti aidot Ischgl-muistot heräämään.

Nokkelimmat ehkä arvaavat ohjelman luonteen vihjeistä ja tiiseristä...

Hyvä merkki muuten, kun Kleine Tennen edustalla mapsissa seisoo joku viemäriauto. Tai en minä tiedä, että mitä sieltä pumpataan pois. Jotain nesteitä joka tapauksessa.