Ajatuksia ja ajattelemattomuutta?

Ajattelinpa minäkin nyt sitten viime hetkillä raapaista muutaman sanasen reissun suhteen jottei nyt ihan vallan statistiksi jäisi. Eilen oli kuitenkin reissu vasta ensi vuonna joten en nähnyt tarpelliseksi osallistua lystin pitoon muutoin kuin ihmetellen muiden juttuja.(Toinen syy voi myös olla se että tuppaa asiat jäämään viime tinkaan...) Ihan hyviä juttuja mutta ihmetellä kyllä täytyy mistä hemmetistä kaiken tuon Hypen voi repiä?

Ajoneuvosmaisesti itse itselleni vastaten - vastaus tulee varmaankin ensi viikolla itsestäänselvyytenä kokemuksien muodossa.

Koskaan aikaisemminhan en ole ollut suomen rajojen ulkopuolella kurvailemassa, joten siinä suhteessa tämä reissu on ikään kuin eka kerta elikkäs neitsytmatka elikäs dream come true. Josko tällä kertaa sen jo muistais... HEHEH, vitsiä pukkaa.


Lusikallinen hunajata lurahtaa housuun aina kun antaa ajatuksen viedä mennessään. Pää on ollut laskemassa about kesäkuulta lähtien ja eräs SWOTissakin mainittu uhka on toteutunut jo nyt. Sen osalta ei siis tarvitse reissua enää odotella.

Vaikkakaan en ole aikaisemmin rajoja, siis maan rajoja, laskureissuilla ylitellytkään, niin onpahan niilläkin reissuilla jotain tullut opittuakin??

- Kaikkea pitää yrittää
- Kaikkea ei pidä yrittää koska se voi sattua.
- During ski sattuu sopivasti before skin ja after skin väliin.. :-)
- Joku roti
Olishan noita juttuja listattavaksi.
Minun kohdallani sanonta: "ei oppi ojaan kaada" saattaa heittää ilmoille isohkon kysymysmerkin.

Reissuprinciipit:

Odotan - UUUUUU MAAAAA MMAAAAAA!!!
(Mielenkiinnolla odotan myös minkälaisia ihmissikoja brittipoliisit osaavat olla kun sateisen saaren mitkäliet ottavat mittaa laskutaidoistaan jonkun sortin mestaruuskilpailuissa 7.1 alkaen.)
Vannon - maistelevani useampiakin oluita
Lupaan - laskevani tunnissa enemmän kuin kukaan täysijärkinen laskisi Huhtiniemen syöksyrinteillä koko elämänsä aikana.
Häpeän - viiksiäni

Ajattelin näistä princiipeistä muodostaa itselleni jonkun mantran mitä hokea mission muistaen, mutta jossain kohtaan meni ajatukset, sanat, pasmat ja muut ihan pikkusen sekaisin ja eihän niistä piru vie mitään järkevää tullut. Olkoot siis noin.
Ei vain jaksanut enää miettiä enempää joten tässä siis todellista älyvapaata tajunnan virtaa. OVLH.


Lopuksi vielä uuden vuoden toitotukset vuodelle 2009!
Rauha kanssanne ja sitä rataa...

-J-Man-

Pakkaustunnelmia

Koska uudenvuodenyö menee töissä ja aattopäivä ja uudenvuodenpäivä luultavasti aika vahvasti siis nukkuessa, suoritin Saalbachin pakkausoperaation jo tiistaina illalla. Lähtökohta oli tämä:

Kuvasta puuttuu ainoastaan muutamat pitkät kalsongit, mutta muuten kaikki on tuossa. Huomaa "Räpellys"-teipattu kypärä.

Ja sitten lopputulos:


Kaikki mahtui. Tilaakin jäi hiukan (jopa niille kalsareille). Myös reppu on siis sullottu tuonne. Yhdellä kassilla ja suksipussilla siis mennään.

"Freedom of choice"-kisa peruttu

Koska yhtään ehdokasta ei määräpäivään mennessä saapunut, niin perutaan kisa ja keskitytään muutaman päivän odotteluun. Kohta se lähtöaamu koittaa.

Kokonaispisteet kilpailussa olivat siis: Pussel 3 ja muut (Salli, Masa, Tapsa) 1. Masalle myös kunniapiste. Eli moraalinen kakkossija?

Suosi Suomalaista? (a.k.a. osta sukset ulkomailta!)

Tapan aikaa ja kirjoittelen tuntemuksia uusien suksien hankkimisesta ja sen helppoudesta/vaikeudesta tilattaessa sukset rakkaan kotimaamme ulkopuolelta ja lähinnä siis EU:n sisältä.

Onko pakko ostaa sukset?

Kun vanhat sukset alkaa näyttää jyrän alle jääneiltä, ovat jääneet lyhyiksi, eivät vaan tunnu sopivilta, aika on ajanut niistä ohitse, tai uudet sukset on saatava ihan muuten vaan, niin hätäisempi hiihtäjä painuu samantien paikalliseen Outersporttiin ja ostaa sieltä myyjän suosiollisella avustuksella skimbat, joista ei kummallakaan osapuolella välttämättä ole mitään käytännön kokemusta, tai edes lukemalla hankittua tietoa valmistajan tuottaman mainoslehtisen lisäksi. Näinkin toimimalla saattaa saada ihan hyvät sukset kohtuullisen edullisesti, jos tuuri käy. Pienellä maltilla ja vaihtoehtojen punnitsemisella välttyy varmasti kuitenkin monelta ärräpäältä.

Ennakkointia

Itse olen suksien ostamisessa "nyyppari", mutta valveutuneena kuluttajana tulee usein ostettua tarvekalut lähinnä edullisesti, mikä ei tarkoita välttämättä halpaa, koska halvalla harvoin saa hyvää. Edullisuudesta on hyvä muistaa, että se käsitteenä kohdistuu tuotteen hinta-laatusuhteeseen (ja osittain myös hankintatapaan), tai niin minä sen ainakin olen aina mieltänyt. Edullinen voi olla kalliskin, mutta se on usein myös sitten se paras. Hintojen ja laadun vertailu on siis allekirjoittaneelle jollain tapaa jo rutiini sellaista tuotetta ostaessa, jonka kohdalla hintaa, laatua ja ominaisuuksia on helppo ja järkevä vertailla. Vertailua siis kehiin tässäkin asiassa. Jos ei itseltä tietoa ja taitoa löydy, niin sitten kysytään sellaiselta, jolta knowhow löytyy. Lähteitä onkin sitten kavereista ja tutuista lehtien kautta nettiin. Kriittinen ajattelu auttaa tässäkin ja jos kaveri kehuu omat Rossarinsa maasta taivaaseen, voi se johtua vaikkapa vain siitä, että ko. kaveri on suksilla pöhistellyt viimeiset 15 vuotta, eikä ole muihin edes koskenut

Mistä alkaisin?

Oletetaan, että jonkinlainen perustieto ostajalta jo löytyy, mutta edellisestä suksienostokerrasta on saattanut vierähtää jo hetkinen aikaa. Mikä eteen? No netti tietysti! Googlettamalla pääsee jo pitkälle jos on jokin käsitys siitä, mitä on hankkimassa. Eri suksimerkeillä on valmistajien omat sivut (esim. Atomic, Rossignol, Salomon, Stöckli, Völkl), joista voi käydä ihmettelmässä mitä ihmeellismipiä kirjainlyhenteitä, jotka kuvaavat suksissa käytettyjä valmistusmateriaaleja ja -tekniikoita, mutta valmistajien sivuilta on ihan hyvä aloittaa. Saapahan ainakin jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä malleja nyt on mahdollisesti myynnissä ja perstuntuman siitä, minkälaiseen laskemiseen merkin mallit on mahdollisesti tarkoitettu. Noilla sivuilla kannattaa muistaa se, että siellä esitellään aina se uusin malli, joka ei nimestään huolimatta aina ole sama, kuin vaikkapa edellisen kauden malli.

Ja sitten vertaillaan

Kun vaikkapa valmistajan sivuilta on bongattu itselle mahdollisesti sopiva suksi, niin sitten voikin alkaa vertailemaan. Itse käytän metodia, jossa luokittelen tuotteen yleensä jollain tapaa hinnan ja laadun mukaan ja suoritan vertailuja rinnakkain: hinta ja laatu tulee tarkastettua samaan aikaan. Omalle kukkarolle sopimattomia merkkejä/malleja ei kannata kuitenkaan heti tässävaiheessa hylätä, vaan ehkäpä siirtää ne ennemminkin "loistavan tarjouksen sattuessa"-koriin. Jos vertailun tässä vaiheessa vaikkapa käyttäjien arvioista käy selväksi, että suksi on kuraa esim. laadultaan, niin surutta hylkyyn vaan. Vertailussa kannattaa myös muistaa ottaa huomioon "wanhat mallit" (lähinnä edellinen vuosikerta), koska saattaahan olla, että edellisen kauden malli tulee erittäin edulliseksi hankinnaksi.
Koska monellakaan perusjampalla ei ole Levi vieressä (ei pääse aina itse koittamaan), niin aika usein varsinkin laatu/sopivuusvertailua on tehtävä alan lehdistä ja nykyään netistä. Skimbaajan foorumilta voi löytää harkinnassa olevista suksista laskijoiden arvioita ja jos ei suoraan löydy, niin mikä estää kysymästä: "Sopivatko sukset x minulle, kun olen 120cm pitkä ja painan 120kg ja en ole ikinä lunta nähnytkään" toistuu sielläkin aina silloin tällöin ja joku saattaa kysymykseen jopa vastatakin. Netti on pullollaan arvioita suksista, mutta yksi parhaista lienee Ski Equipment Reviews & News-sivusto, jossa tuntuu olevan erittäin kattavasti eri merkit ja mallit ja kohtuullisen paljon nimenomaan käyttäjien arvioita eri suksista. Uusimpien mallien kohdalla ei arvosteluja ihan alkusyksystä välttämättä löydy, mutta mikäli edellisen vuoden malli on käytännössä sama kuin uusi, niin arvioita saattaa ollakin paljon. Käyttäjien arvioita lukiessa on taas hyvä muistaa, että ne ovat aina subjektiivisia, mutta jos 105 käyttäjää kehuu suksea hyvin perusteluin ja yksi lyttää ne paskoiksi, niin mitä siitä voisi päätellä...
Hintojen vertailussa ei auta muu, kuin Google (myös foorumeilla kannattaa pitää silmät auki) ja suksien merkki ja malli. Suomalaisiakin kauppoja löytyy netistä (esim. Suksikauppa.com) ja niistä on hyvä aloittaa Suomen hintatason tarkastelu. Ulkomailta kauppoja sitten löytyykin enemmän, kuin tähtiä taivaalta ja sen "parhaan" löytäminen voi olla hankalaa (FOORUMEILLA SILMÄT AUKI VIIMEISTÄÄN NYT!!!). En listaa tähän yhtään ulkomaista nettikauppaa, mutta seuraavassa kappaleessa kerron jo täällä parikin kertaa mainitun kaupan osoitteen ja tuntemukset ko. kaupasta. Pääsääntönä kun muistaa ulkomailta tilatessa, että EU:n sisältä ostettaessa ei tarvitse murehtia tulleista tms. vaan kaikki veroineen on hoidettu. Tavaran vapaa liikkuvuus on ihana asia.


Ja näinhän se tavara sitten liikkui

Joulukuun alussa 2008 päätin ostaa sukset. Myös arvoisa matkanjohtajamme oli kypsytellyt ajatusta uusista suksista, joten voimien yhdistäminen kartoitusta tehtäessä oli selviö. Lueskeltiin nettiä tahoillamme ja lähinnä The Misleaderin ansiosta Ski Equipment Reviews & News sivusto oli ahkerassa käytössä. Masa löysikin itselleen sopivan mallin, mutta hinta Suomessa suksilla oli suolainen. Olin itse törmännyt erääseen Saksalaiseen nettikauppaan selaillessani erilaisia hinta- ja mallivaihtoehtoja, mutta en ollut kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Masa vinkkasi löydöstäni tietämättä minut Sport Conradin sivuille, joita joku suomalainen jamppa oli mainostanut Skimbaajan foorumilla. Siitä se ajatus sitten lähti. Koska oma budjettini oli lähtökohtaisesti tiukka, niin keskityin lähinnä erittäin edullisiin suksimalleihin, joissa tuolta tilatessa säästöä olisi tullut joitakin kymppejä. Ei paha. The Misleader löysi siis uudet suksensa ja niissä säästöä Suomen hintoihin olikin sitten reilusti. Ainakin 16... Tai siis satoja euroja. Malli oli kyllä edellisen kauden malli, mutta se oli saanut ylistäviä arvosteluja ympäri nettiä. Pähkäilin hetken ja laskeskelin... päädyin Atomiceihin. Samaa sarjaa kuin Masalla, mutta "kevyempi" malli, joka sekin oli pelkästään kehuttu. Sukset tilaukseen siis! Sport Conradin tilausmenetelmä oli erittäin yksinkertainen ja selkeä: "Valitse sukset + valitse siteet = kokonaishinta (muista rahtimaksu [Suomeen 25€])". Kun vielä muistaa ilmoittaa kysytyn monojen ulkomitan, niin saa vielä oikein asennetut siteetkin. Maksuvaihtoehtoina luottokortti, tai lasku etukäteen. Laskun olisi saanut tilattua omaan sähköpostiinsa, joten siinäkään ei aikaa olisi hirveästi tuhraantunut. Luottokortilla maksettaessa homma oli vieläkin simppelimpi. Ei mitään ylimääräistä sähellystä, vain perustiedot lomakkeeseen ja homma oli bueno. Omien suksien kohdalla käytin siis Masan luottokorttia (kyllä, meillähän on yhteiset rahat...), mutta poikkeavaa toimitusosoitetta, jolle oli tiedot lomakkeessa erikseen. Kätevää. Paketin lähtöajaksi luvataan sivuilla 3-5 arkipäivää, kun on kyse muusta, kuin Saksanmaasta. Piti paikkansa (Masan sukset taisivat lähteä kahdessa päivässä). Sukset siirtyivät Conradilta UPS:n haltuun ja matka kohti Suomea alkoi. Seuraavassa yhteenveto UPS:n pakettiseurannan annista (seurantanumero pamahtaa ilmoitettuun sähköpostiin, kun UPS paketin itselleen kirjaa):

WOLFRATSHAUSEN, DE
05.12.2008 12:02 LASKUTUSTIEDOT SAATU
05.12.2008 18:28 LÄHTÖSKANNAUS
05.12.2008 20:24 LÄHTÖSKANNAUS
NURNBERG, DE
05.12.2008 22:09 SAAPUMISSKANNAUS
NURNBERG, DE
08.12.2008 7:38 LÄHTÖSKANNAUS
NIEDERAULA, DE
08.12.2008 11:00 SAAPUMISSKANNAUS
08.12.2008 11:30 LÄHTÖSKANNAUS
LANGENHAGEN, DE
08.12.2008 15:51 SAAPUMISSKANNAUS
08.12.2008 21:20 VIENTISKANNAUS

Tässä kohtaa paketti siis irtosi Saksan maaperältä ja seuraava määräasema olisi Helsinki-Vantaa. Koska tiesin UPS:n menettelyn toimittaa paketti mielivaltaisesti klo 9-19 välisenä aikana arkipäivänä ilmoittamatta esimerkiksi puhelimitse asiakkaalle toimitettavasta paketista tein ennakoivan liikkeen ja soitin UPS:n palvelunumeroon siirtääkseni toimituspäivän sellaiseen päivään, jolloin minulla on aikaa päivystää pakettia saapuvaksi.

HELSINKI, FI
10.12.2008 10:16 PAKETTIA KOSKEVA TOIMITUKSEN MUUTOSPYYNTÖ KÄSITTELYSSÄ / PAKETTIA SÄILYTETÄÄN TULEVAA TOIMITUSTA VARTEN. UPS YRITTÄÄ TOIMITUSTA PYYDETTYNÄ PÄIVÄMÄÄRÄNÄ

UPS:n asiakaspalvelijan kommentti oli, että "on vähän kaukana tuo 16.12.". Ennakoitu toimitus olisi siis ollut 11.12.. Kaukanahan se 16. päivä on juu... Ei kyllä nikotellut sen enempää. Ymmärsi vihjeestä, että 16. päivä tulee paketti toimittaa. Hyvä hyvä.
Sitten alkoikin ihmettely, että mitä siellä UPS:ssa oikein tehdään:


HELSINKI, FI
11.12.2008 5:16 TOIMITUKSEN MUUTOSPYYNTÖ VASTAANOTETTU. KÄSITELLÄÄN PAKETIN PALAUDUTTUA UPS-TOIMIPISTEESEEN.
11.12.2008 7:48 TUONTISKANNAUS
11.12.2008 7:48 MATKALLA

WTF??? Onko paketti kuitenkin lähtenyt tulemaan Kouvolaan? Soitto ja tarkistus. Jonomusiikkia kuunnellessa tuli mieleen, että mitä siihen reklamaatioon sitten kirjoittelisi. Asiakaspalvelijan tarkistaessa kahdesta eri tietokannasta selvisi, että paketti on sittenkin vielä varastossa ja tila on "on hold". Kaikki siis sittenkin OK. Ei tarvitse ruveta räyhäämään.

HELSINKI, FI
11.12.2008 11:08 VASTAANOTTAJA ON PYYTÄNYT SÄILYTYSTÄ TULEVAA TOIMITUSTA VARTEN. UPS YRITTÄÄ TOIMITUSTA PYYDETTYNÄ PÄIVÄMÄÄRÄNÄ

16. päivä valkeni.

HELSINKI, FI
16.12.2008 7:35 TUONTISKANNAUS
16.12.2008 7:35 VASTAANOTTAJA ON PYYTÄNYT SÄILYTYSTÄ TULEVAA TOIMITUSTA VARTEN. UPS YRITTÄÄ TOIMITUSTA PYYDETTYNÄ PÄIVÄMÄÄRÄNÄ / TOIMITUS SIIRRETTY

EI OLE TODELLISTA!!! "Toimitus siirretty"??? Ja paketin tilana seurannassa lukee: "poikkeus". Kiehahti. Pari puhallusta ja puhelin käteen. Olin jo valmistautunut haukkumaan viattoman asiakaspalvelijan osaamattomaksi turaajaksi, mutta rauhalliseen tyyliini kysyin, että mitä paketille kuuluu. "Toimitus 16. päivä" oli vastaus. Pyysin tarkistamaan myös "sen toisen tietokannan", niin varmistutaan asiasta. Asiakaspalvelija: "ai niin... sehän onkin hyvä katsoa... täällä on kyllä, että paketti on holdissa... odottappas hetki". Jonotusmusiikkia. 3 minuuttia. Asiakaspalvelijan palatessa linjalle ei luotto ollut kovin korkealla, mutta yllätyin positiivisesti: "paketti on kyllä matkalla, mutta jostain syystä tuo seuranta on vähän epäselvä". Kiitos tiedosta.
Paketti saapui kotiovelle. Kuski katsoi itse vielä paketin päällisin puolin läpi ja totesi, että siinähän on reikä ja jäi odottamaan reaktiotani. Paketissa oli tosiaan tennispallon kokoinen reikä kyljessä, mutta käsi aukkoon työntämällä selvisi, että mitään ei voi olla rikki. Ensimmäisenä vastaan tuli erittäin runsaasti kuplamuovia. Kuittasin paketin.

16.12.2008 13:43 TOIMITETTU

Paketti auki ja toteamus, että tuli juuri sitä, mitä tilattiin ja täydellisessä kunnossa. Masan Sport Conradille lähettämästä kysymyksestä selvisi, että sukset oli myöskin jo valmiiksi laskukuntoiset, eli vahatut. Loistavaa palvelua siis.

Summa summarum

Tunnista tarve. Vertaile. Päädy itselle edulliseen vaihtoehtoon.
Voin varauksetta suositella tilaamista ainakin Sport Conradilta - helppoa ja kätevää. Säästöäkin voi tulla ruhtinaallisesti (omassa tapauksessa ~300€ verrattuna vastaaviin välineisiin ostettuna Suomesta). UPS:n kanssa kannattaa sopia toimituksesta etukäteen, kun saa seurantanumeron ja ilmoittaa vielä tässä vaiheessa puhelinnumero erikseen UPS:lle, että heillä se sitten varmasti on, jos vaikka sitä tarvittaessa sattuisivat sitten käyttämään. Kaikki toimi loppujen lopuksi tässä kaupassa juuri niinkuin pitikin. Nyt Pusselillakin on siis omat sukset ja toivottavasti erittäin pitkäikäiset, itselle sopivat ja hyvät.

Reissuraportti Bad Gastein osa 2/2

Ensimmäisen laskupäivän aamu koitti viimein hyvin nukutun yön jälkeen(viimeinkin unta) ja tunnelma oli vähintäänkin odottava. Maisemat olivat jylhät, eikä rinteistä pystynyt niiden juurelta sanomaan juuri mitään. Ei siis muuta kuin sukset kantoon ja 500 metrin kävelymatka monoilla lähimmälle hissille. Matka ei sinänsä ollut pitkä, mutta haastavan siitä teki lähes puolet matkasta kattava jyrkkä nousu. Hiki oli kova mäen päällä ja jalat lähes hapoilla. Tästä oli hyvä lähteä laskupäivään ja tämän saman rituaalin suoritimme joka päivä. Itselläni monoilla kävely aiheutti sen, että puolessavälissä viikkoa sekä laskeminen että monoilla käveleminen tekivät reippaasti kipeää. Molempiin sääriin kasvoivat isot ja arat patit. No jos nyt jotain hyvää pitää sanoa tuosta tuskasta, niin tulipahan hankittua sittemmin kunnon monot ja sukat.

Mutta sitten taas takaisin itse tarinaan: Ensimmäisen kerran, kun lähdimme laskemaan huipulta alas, tunne oli aivan mieletön. Maisemat olivat henkeä salpaavat, keli mitä mainion ja rinteet aivan huippukunnossa. Ainoa huolenaihe oli se, että vieläköhän sitä osaa laskea kolmen vuoden tauon jälkeen. Muutama lasku siinä meni, mutta sen jälkeen homma alkoi sujua jo vanhaan malliin. Se mikä on kerran kunnolla opeteltu, ei hevillä unohdu. Kaikki laskupäivät olivat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Ne noudattivat seuraavanlaista kaavaa: Aamulla rinteeseen ja sukset kohti ennalta sovittua kohdetta. Koko päivä skimbaamista joko porukassa tai erikseen. Tämä tarkoitti lähinnä sitä, että minä ja Heidi laskimme rinteessä ja loput kävivät kokeilemassa pöpeliköitä rinteiden ulkopuolella. Pidimme tietysti päivän aikana myös pari taukoa rinnekahviloissa, joista toinen oli ruokatauko ja toinen oluen mittainen tauko.:) Rinteiden sulkeuduttua ohjelma noudatti myös tuttua ja turvallista kaavaa. Ensiksi kamat kuivamaan, pari bisseä ja kortit mukaan saunaan. Saunomissession jälkeen päivälliselle, josta jatkoimme kohti ilta-aktiviteetteja. Paria iltaa lukuun ottamatta tämä tarkoitti loppuillan kestäviä ripaseiska ja viimeinen tikki sessioita. Tässä vaiheessa iltaa (siinä klo 22:30) väsytti yleensä niin paljon, ettei ollut juuri epäselvyyttä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kämppäkaverini Misleader yleensä nukahti alle kolmessa minuutissa. Miestä ei ole suotta kehuttu lahjakkaaksi nukkujaksi.

Allekirjoittaneen suosikkirinnekohteet olivat ehdottomasti Sportgastein ja Graukogel. Näistä jälkimmäisessä ei juuri muita laskijoita näkynyt ja rinteet olivat riittävän jyrkkiä ja vieviä. Pienenä knoppitietona mainittakoon se, että Graukogelissa oli joskus muinoin laskettu maailmancuppia. Graukogelin pieninä miinuksina mainittakoon syrjäinen sijainti ja kopittomat hissit. Tuolihisseissä oli välillä kylmä tuulisessa ja kirpeässä pakkassäässä. Sportgastein taasen oli erittäin hyvä hiihtokeskus, jossa kyllä oli väkeä, mutta ei liikaa. Rinteet olivat kaikki vähintäänkin hyviä. Sokerina pohjalla puolen kilometrin mittainen musta rinne, jossa haasteita riitti. Tänne kohteeseen myös aurinko taisi paistaa koko päivän ilman suurempia varjopaikkoja. Miinuksena mainittakoon tänne sama juttu kuin Graukogelissa eli hieman syrjäinen sijainti, jonka vuoksi bussimatka oli pakollinen. Itselleni on jäänyt useasta eri reissusta hieman semmoinen kuva, että parhaat rinteet löytyvät yleensä hieman syrjäisemmistä paikoista. Huonoimmat rinteet löytyvät lähes poikkeuksetta hotellien (ja isoimpien juottoloiden) läheisyydestä. Laiskimmat ja heikoimmat laskijat tuntuvat lanaavan näistä rinteistä kivet ja risut esiin.

Reissulla totta kai sattui ja tapahtui kaikennäköistä. Lopuksi ajattelinkin mainita muutamia mainitsemisen arvoisia faktoja, tarinoita ja legendoja. Aloitetaan vaikka faktalla siitä, että Bad Gasteinin pisin yhtäjaksoisesti laskettavissa oleva rinne oli 13 km pitkä. Totta kai laskimme kyseisen rinteen kokonaan ilman taukoja. Jalat huutivat ala-asemalla hallelujaata, mutta vetona lasku oli vähintäänkin hyvä.

Koko reissun hauskin ja muutenkin paras ilta oli fondue ilta. 25 eurolla sai syödä niin paljon kuin vain jaksoi ja totta kai otimme tavoitteeksi, etteivät paikan omistajat tee meillä voittoa. Mielestäni tässä myös onnistuimme. Luigit kantoivat epäuskoisina meille ruokaa pöytään sen minkä kerkesivät. Kun olimme hiljaisina syöneet noin kolmen vartin verran (sillä eihän suomalainen puhu aterian aikana mitään small talkia), alkoi juttu vihdoin luistamaan. Pöydässä vallitsi jatkuvasti paheneva kollektiivinen hepuli. Lopulta pankin räjäytti Kettu kertomalla tarinansa viimeisestä kerrasta, kun paska tuli housuun. Tätä tarinaa kuunteli jokainen vedet silmissä ja maha kipeänä.

Räpeltäjien reissun aikana syntyi myös hieman toisenlainen legenda, jossa tässäkin tarinassa päätähtenä hääri Kettu. Itse olin legendan syntyhetkellä saunomassa tavallisessa saunassa. Kettu, Mats ja Masa olivat menneet viereiseen turkkilaiseen saunaan. Suihkuhuoneeseen pamahti pari teini-ikäistä ruotsalaista neitiä bikinit päällä ja hetken aikaa pähkäiltyään he päättivät mennä turkkilaiseen saunaan. Itse tosiaan istuin viereisessä normisaunassa ja kuulin todella selvästi tyttömäisen huudahduksen OIJOI OIJOI! Samassa huomasin kuinka neidit tulivat vauhdilla ulos höyrysaunasta kera kiusaantunein ilmein. Legenda kertoo, että huudahdus johtui siitä, kun he huomasivat ilkosillaan saunovan Ketun.=)

Hotellilla vietettyjen saunomissessioiden lisäksi kävimme tutustumassa paikalliseen kylpyläkulttuuriin. Oppaiden mukaan jo munaiset roomalaiset kävivät Bad Gasteinissa kylpemässä lämpimissä vesissä. Kylpylän vesi oli jonkunlaista radon vettä, jonka vuoksi sitä ei suositeltu ihmisille, joilla oli ollut tai on syöpä. Myönnettävä on, että mukavahan sitä oli lillua 40 asteisessa vedessä ulkona. Kroppa vedessä, pää pinnalla ja ulkoilman lämpötila oli miinus 10 astetta. Melkoinen kontrasti. Kylpylässä oli kymmenkunta erilaista saunaa, kuten esimerkiksi infrapunasauna, mutta eihän me niitä suomalaisina ymmärretty. Paras sauna oli perinteinen suomalainen sauna kylpylän katolla, josta pääsi mukavasti suoraan pyörimään lumihankeen. Ei ihme, että sairastuin pieneen flunssaan reissun viimeisenä päivänä.

Kaikkia mainitsemisen arvoisia tarinoita en kerta kaikkiaan jaksa kirjoittaa. Mainitsematta jää mm. kun Mats tyhjentää Black Jackin Casinolla tai kun Masa käy testaamassa offaria talon katolla. Niin ja tietenkään unohtamatta Beach partyja, joista Masa olisi päässyt maistamaan hollantilaista lihaa. Tämä reissu oli loistavia tarinoita täynnä. Haluan kuitenkin päättää raporttini riipaisevaan tarinaan itsestäni, Räpeltäjästä. Tämän tarinan kerron kahdesta syystä. Toinen syy on se, että reissuraportti saa arvoisensa räpellyslopun. Toinen ja oikeastaan se tärkeämpi syy on se, että vien Masalta ilon kertoa tätä tarinaa aina vain uudestaan näillä reissuillamme.;) Here we go. Kaikki muut reissun Räpeltäjät olivat jo päässeet koteihinsa, kun minä ja Masa olimme vielä matkalla kohti koteja, jotka tuolloin sijaitsivat vielä Lappeenrannassa. Matkasimme junalla lauantai-iltana ja päätimme siinä ruveta taas pelaamaan viimeistä tikkiä ajan kuluksi (aivan kun reissulla ei olisi tarpeeksi jo korttia pelattu). Allekirjoittanut taisi olla liekeissä ja korttituurikin oli kohdillaan. Kohtalaisen kivuttomasti onnistuin kasvattamaan yli kymmenen pisteen johdon Masaan. Tämä oli tilanne vielä Taavetin kohdalla, mutta siinä vaiheessa tuuri muuttui ja Masa heräsi pelaamaan. Kun tuli kuulutus ”Seuraavaksi Lappeenranta”, päätimme pelata vielä viimeisen jaon. Johdin siinä vaiheessa vielä pinnalla eli tilanne päättyisi joko voittooni tai tasuriin ellei Masa onnistu tekemään kakkoslopetusta. No arvata saattaa, että sehän pentele onnistui. Onnistuin siis puppeloimaan yli kymmenen pinnan johdon matkalla Taavetista Lappeenrantaan. Päätänkin reissuraporttini kommenttiin: ”Vain aito Räpeltäjä voi turata näin!”

"Freedom of choice"-kuvakilpailu

Koska "viikon kuva"-kilpailu on tältä erää ratkennut, niin tämän viimeisen ennen matkaa olevan tynkäviikon kisa onkin sitten hieman leppoisampi. Mikä tahansa kuva kelpaa ja tarinat/selostukset voivat näytellä tässä kovinkin suurta osaa, kenties...

Keskiviikkoon keskipäivään asti kuvia tänne ja äänestys lähtee taas käyntiin. Luvassa lähinnä kunniaa, paikka voittajakuvagalleriassa ja mahdollinen kakkossija kokonaiskilpailussa.

"Viikon yksityiskohta" on valittu

Viikon kuvakilpailu päättyi huikean neljän äänen jälkeen tilanteeseen, jossa jokainen ehdokas sai vähintään yhden äänen. Voittajaksi selviytyi kuitenkin Pusselin "spaddu jäätiköllä" kahdella äänellä. Ei se ihme, jos ne jäätiköt sillai sulaa, jos kerran siellä vaan röökiä vedetään.

Kokonaiskilpailu ratkesi tämän kilpailun myötä Pusselille. Yhtiömme kiittää.