Koska töissä on joskus hiljaisia hetkiä, niin tapoin aikaa kirjoittamalla matkakokemuksia kahdelta edelliseltä räpellykseltä. Tarinat ovat puhtaasti omalta kantilta kirjoitettuja horinoita matkoista. Ensin muistelen ensimmäistä räpellysmatkaa, jolla olen ollut mukana, Norjan
Hemsedaliin.
Päätös ja valmistelujaJo pelkkä lähtökohta matkalle Norjaan oli loistava. Allekirjoittanut teki päätöksen mukaan lähtemisestä käytännössä sekunneissa - "kyllähän sie nyt Norjaan lähdet" teki tehtävänsä ja kun samalla näytettiin vielä kuvia Bad Gasteinin matkalta, niin olin myyty.
Edellisestä laskettelukerrasta oli vierähtänyt jo lähes kymmenen vuotta, joten edessä oli kaikkien mahdollisten varusteiden ja vaatteiden hankkiminen sukista kypärään. Kuka avuksi? No The Misleader tietysti. Lappeenrannan Intersport raidattiin siis Masan ja Marian kanssa yhteistuumin. Mälli oli melkoinen niin rahallisesti, kuin määrällisestikin, mutta kun kerran sijoittaa, niin sijoittaa sitten kunnolla. Mukaan tarttui siis kaikki alusasusta lähtien suksia ja monoja lukuunottamatta.
OdotustaSitten vain odottelemaan matkaa. Vuonna 2006 ei vielä osannut, tai viitsinyt, kytätä lumiolosuhteita ja säätiedotuksia päivittäin kahden kuukauden ajan ennen matkaa, joten odottelu keskittyi lähinnä yleiseen kärvistelyyn ja Suomen lumettomuuden ihmettelyyn.
Ainoa hetken avoinna ollut kysymys oli, että mistä sukset, sauvat ja monot... Uusia en halunnut ostaa, kun käyttömäärä hintaan nähden olisi kuitenkin suhteellisen vähäinen. Apu löytyi helposti! Kiitos Heidi (ja Heidin äiti), joka lainasi omia old school-suksiaan ja monojaan ja Masalle, jolta käteen päätyivät hiilikuitusauvat. Kaikki kamat kasassa!
Matkustustunnelmia
Lähtöaamu, 13.1.2007, ja Suomessa ei lunta missään (ainakaan etelässä). Ennakkotiedot olivat kuitenkin rohkaisevia: Norjassa lunta pitäisi olla riittävästi. Pientä jännitystä aiheutti Ruotsia ja Suomea lähestyvä myrsky, joka oli jo nostanut meriveden pintaa rannikkoseuduilla ja odotettavissa oli myös todella kovia tuulia.
Muita odotellessa kisailtiin Masan porukoiden autotallissa "
autotallipallon" mestaruudesta välineinä golfpallo ja monot, joihin palloa koitettiin heittää vaihtelevalla menestyksellä. Voittajasta ei varmaan epäselvyyttä.
Matka Espoon kautta (Mats oli haettava mukaan tottakai!) Turkuun sujui ilman suurempia kommelluksia korttia pelaten. Myöskin öinen laivamatka Seawindillä Tukholmaan oli rauhallinen, eikä edes kovin myrskyisä. Lunta ei rapakon takanakaan näkynyt. Matka Ruotsin halki oli alkanut.
Tuuli ja "lestadiolaisperhe" kaupassa
Koska kyseessä oli omatoimimatka, niin ruoka ja juoma oli tarkoitus viedä mukana ja ostaa Ruotsin puolelta. Karlstadissa pysähdyttiin pizzalle ja tarkoitus oli käydä samalla myös kaupassa.
Pizzeriaa etsiessä kävi selväksi, että myrsky tosiaan oli tulossa. Tuuli oli yltynyt "kohtalaiseksi".
Kauppaa ei meinannut Karlstadin keskustasta löytyä, joten suuntasimme ulos keskustasta ja kappas! Market-alue! Olo marketissa oli kuin lestadiolaisperheellä: Teme ja Heidi käskyttivät ja kuusi "lasta" ryntäili ympäri kauppaa tavaroita hakien. Kärri täyttyi valtavasta kasasta hyvää ja kauppakuitista tuli piiiiiitkä.
"Hyvät matkustajat, saavumme Norjaan"
Norjaa lähestyessä alkoi luntakin näkyä. Raja ylitettiin illansuussa ja pimeässä. Oslostakaan ei nähnyt kuin valot. Loppumatka sujui joutuisasti. Rekkoja oli liikenteessä loppumatkasta jonkin verran, koska jokin pääteistä oli tukossa ja liikenne oli ohjattu pienemmille teille, jotka kulkivat mm. Hemsedalin läheltä. Perille päästiin, mutta Egils hytterin pihaan päästiin vasta isännän itsensä avustamana: Vi tackar och pockar.
Vuorineitsyys
Ensimmäinen aamu oli lievä shokki... Illalla näki kyllä hahmon mökin edustalla tönöttävästä "nyppylästä", mutta vasta aamulla kirkkaassa valossa tajusi, että Norjan pinnanmuodot ovat hieman rajumpia, kuin kotimaamme muodot.
Autoon ja rinteeseen. Täytyy myöntää, että minua hiukan jännitti ja syykin oli selvä: edellisen kerran rinteessä olin siis ollut joskus 90-luvun puolenvälin tienoilla. Sanasta miestä, sarvesta Räpeltäjää ja mäkeä alas. Vaikka puntti tutisikin, niin muutaman laskun jälkeen oli selvää, että ei ne laskutaidot mihinkään olleet kadonneet ja suksiminen tuntui kivalta.
Viikko täyttä tekemistä
Viikko kului kohtuullisen kiinteällä aikataululla; aamulla ajoissa rinteeseen, iltapäivällä takaisin mökille, syömistä, saunomista ja ajantappoa erilaisten pelien muodossa. Mieleen on jäänyt erityisesti alastonjuoksu saunasta pihalle ja tietä pitkin (onhan tämä kovin tavanomaista meille suomalaisille, mutta silti) ja Singstar-ilta. Laskeminenkin alkoi sujua viikon loppua kohden kohtuullisesti. Säät eivät olleet aivan parhaat mahdolliset koko viikkoa tällaiselle kermaperseelle, mutta vähintäänkin siedettävät. Tuuli oli joinain päivinä navakka, mutta oikea pukeutuminen auttoi, kuten aina. Rinteessä tuli vältyttyä suuremmilta kommelluksilta. Kaatuiltua tuli kyllä, mutta ei pahasti.
Tapsa sen sijaan kaatui - ei kovin näyttävästi, mutta seuraus oli ikävänlainen. Norjalaiset alppilupaukset olivat vallanneet yhden rinteen sen koko leveydeltä, joten päätimme Tapsan kanssa vaihtaa vieressä kulkevaan rinteeseen rinteiden välissä olleen "offarin" kautta. Pätkä näytti siistiltä ja helpolta, mutta olikin hieman jäinen. Seuraus: edessäni laskenut Tapsa "liukastui" ja kaatui kohtuullisen harmittoman näköisesti. Vauriot: niska jumissa, jonka johdosta Tapsan olo muuttui silminnähden tukalaksi (Tapsa voi kertoa tuntemuksistaan enemmän).
KotiinViikko meni mielestäni oikein mukavasti ja liian nopeasti niinkuin aina.
Kotiinlähdon aika koitti. Oslon kohdalla tuli matkanjohtajallemme mielenkiintoinen puhelu. Seawind oli telakalla ja edessä oli "mad dash" Tukholmaan, jotta ehdittäisiin korvaavalle Siljan laivalle. Ehdittiin mainiosti. À la cartessa oli humalainen tarjoilija, mutta loistava ruoka. Karaokessa raiskattiin Masan kanssa Oasiksen Wonderwall ja Bon Jovin Bed of Roses... Aivan kamalaa kuultavaa... en suosittele kyseisen tapauksen tallenteiden katsomista kenellekään. Ilmiselvästi viikko oli vienyt mehut ainakin minulta, koska automatka Turusta Kouvolaan meni melkeinpä nukkuessa.
Reissu oli kokonaisuudessaan unohtumaton, eikä vähiten hyvän seuran takia, ja kimmoke oli saatu. Tästä eteenpäin allekirjoittanutta ei saa jäämään näiltä reissuilta pois kirveelläkään.
Tapsa, Katri ja laskukuvien preview tauolla Sveitsissä
The Misleader viestittää Suomeen yli kahdessa tonnissa
Marlboro-mies Mats
Mitä hel...?!!?!? Mats ei juo olutta vaan glühweinea!
Lähtöaamu, 13.1.2007, ja Suomessa ei lunta missään (ainakaan etelässä). Ennakkotiedot olivat kuitenkin rohkaisevia: Norjassa lunta pitäisi olla riittävästi. Pientä jännitystä aiheutti Ruotsia ja Suomea lähestyvä myrsky, joka oli jo nostanut meriveden pintaa rannikkoseuduilla ja odotettavissa oli myös todella kovia tuulia.
autotallipallon" mestaruudesta välineinä golfpallo ja monot, joihin palloa koitettiin heittää vaihtelevalla menestyksellä. Voittajasta ei varmaan epäselvyyttä.
Koska kyseessä oli omatoimimatka, niin ruoka ja juoma oli tarkoitus viedä mukana ja ostaa Ruotsin puolelta. Karlstadissa pysähdyttiin pizzalle ja tarkoitus oli käydä samalla myös kaupassa. 
Pizzeriaa etsiessä kävi selväksi, että myrsky tosiaan oli tulossa. Tuuli oli yltynyt "kohtalaiseksi".
Norjaa lähestyessä alkoi luntakin näkyä. Raja ylitettiin illansuussa ja pimeässä. Oslostakaan ei nähnyt kuin valot. Loppumatka sujui joutuisasti. Rekkoja oli liikenteessä loppumatkasta jonkin verran, koska jokin pääteistä oli tukossa ja liikenne oli ohjattu pienemmille teille, jotka kulkivat mm. Hemsedalin läheltä. Perille päästiin, mutta Egils hytterin pihaan päästiin vasta isännän itsensä avustamana: Vi tackar och pockar.
Viikko kului kohtuullisen kiinteällä aikataululla; aamulla ajoissa rinteeseen, iltapäivällä takaisin mökille, syömistä, saunomista ja ajantappoa erilaisten pelien muodossa. Mieleen on jäänyt erityisesti alastonjuoksu saunasta pihalle ja tietä pitkin (onhan tämä kovin tavanomaista meille suomalaisille, mutta silti) ja Singstar-ilta. Laskeminenkin alkoi sujua viikon loppua kohden kohtuullisesti. Säät eivät olleet aivan parhaat mahdolliset koko viikkoa tällaiselle kermaperseelle, mutta vähintäänkin siedettävät. Tuuli oli joinain päivinä navakka, mutta oikea pukeutuminen auttoi, kuten aina. Rinteessä tuli vältyttyä suuremmilta kommelluksilta. Kaatuiltua tuli kyllä, mutta ei pahasti.
Tapsa sen sijaan kaatui - ei kovin näyttävästi, mutta seuraus oli ikävänlainen. Norjalaiset alppilupaukset olivat vallanneet yhden rinteen sen koko leveydeltä, joten päätimme Tapsan kanssa vaihtaa vieressä kulkevaan rinteeseen rinteiden välissä olleen "offarin" kautta. Pätkä näytti siistiltä ja helpolta, mutta olikin hieman jäinen. Seuraus: edessäni laskenut Tapsa "liukastui" ja kaatui kohtuullisen harmittoman näköisesti. Vauriot: niska jumissa, jonka johdosta Tapsan olo muuttui silminnähden tukalaksi (Tapsa voi kertoa tuntemuksistaan enemmän).
Kotiinlähdon aika koitti. Oslon kohdalla tuli matkanjohtajallemme mielenkiintoinen puhelu. Seawind oli telakalla ja edessä oli "mad dash" Tukholmaan, jotta ehdittäisiin korvaavalle Siljan laivalle. Ehdittiin mainiosti. À la cartessa oli humalainen tarjoilija, mutta loistava ruoka. Karaokessa raiskattiin Masan kanssa Oasiksen Wonderwall ja Bon Jovin Bed of Roses... Aivan kamalaa kuultavaa... en suosittele kyseisen tapauksen tallenteiden katsomista kenellekään. Ilmiselvästi viikko oli vienyt mehut ainakin minulta, koska automatka Turusta Kouvolaan meni melkeinpä nukkuessa.
