Hei me mennään Ischgliin!

Booooooom!

Harhaanjohtaja jo spekuloikin tuolla  edellisen postauksen kommenteissa sijaiskohdettamme. (Ai miksi sijaiskohdetta? Häh? Mitä tapahtui Flachaulle?)

Selvittelyn ja muutaman sähköpostin jälkeen uusi Räpellyskohde on ISCHGL!
Tässä yhteydessä on pakko suitsuttaa STS Alppimatkojen huikaisevan hyvää asiakaspalvelua (kiitos Noora!) ja joustavuutta: turhaan emme vuodesta toiseen päädy heidän kohteisiinsa. Kiitos!

Niin, Ischgl. Tämä kirjainyhdistelmä on pompahtanut esiin aina silloin tällöin kohdevalintaa tehtäessä. Ja pudonnut yleensä pois heti hinnan tarkistamisen yhteydessä. Itävallan kohteista Ischgl on ollut se "märkä uni", johon mennään sitten joskus, kun budjetti ei ole minkäänlainen kysymys. Harhaanjohtajan kuullessa kohteen vaihdoksesta mietimme hetken tahoillamme sotasuunnitelmaa. Alppimatkat  (tai "Alppikset", näin kamujen kesken; tässä kohtaa antaisin yritykselle yläfemmat, jos se olisi mitenkään mahdollista) toimi proaktiivisesti ja oli varannut meille jo Bad Gasteinista ja Schladmingista varavaihtoehdot. Hyviä molemmat, mutta ne on jo nähty (Matti on kolunnut Gasteinin puhki ja Schladmingissa olen minäkin ollut mukana). Aamulla noin klo 430 kodin toimistossa suoritettu nopea STSn kohdevalikoiman perkaus johti "ahaa"-elämykseen ja ajatukseen siitä, että voitaisiin yrittää päästä johonkin meille tuntemattomaan alppimaisemaan. Harhaanjohtajalle lähti seuraava ajatusten Tonava:

Kuten vastauksesta saattaa havaita "Great minds think alike" ja Matti oli tahollaan vienyt homman jo askeleen pidemmälle valiten mukaan Ischglin lisäksi kaksi muuta meille tuiki tuntematonta paikkaa. Näillä mentiin. Harhaanjohtaja ehdotti STS:lle Ischgliä, Serfausta ja St. Antonia ja jokaisesta hotellivaihtoehtoa (käytännössä halvinta), joka meille olisi kelvannut. Saman päivän aikana STS:n kanssa suoritettu sähköpostien vaihto johti vääjäämättömään lopputulokseen: Räpeltäjät lähtevät Ischgliin. Ja jälleen nostan hatun päästä ensinnäkin ikuiselle Matkanjärjestäjälle - Misleaderille, Harhaanjohtajalle, Fubbetille - ja STS Alppimatkoille hienosta homman hoitamisesta (STS nosti kättä pystyyn ja lisäkustannuksia tästä puljauksesta ei meille aiheutunut - eikä kustannukset nousseet missään kohtaa varsinaisesti edes keskusteluun heidän kanssaan. Olenko jo muistanut sanoa: AIVAN HUIKEAA TOIMINTAA STS:ltä!)

48 päivää enää!

Säätöä säätöä...

Jotta Räpeltäjillä ei aika odottaessa kävisi pitkäksi, niin täytyyhän pientä säätöä olla. STS ilmoitti mahdollisesta muutoksesta matkakohteen osalta. Misleader selvittää parhaillaan vaihtoehtoja.
Jääkö Flachau kokematta (jääkö Flachaulta Räpeltäjät kokematta?)? Mikä on se onnekas alppikylä, joka saa ottaa vastaan Harhaanjohtajan ja Pusselin?

Yksi asia on varmaa: Räpellys tulee!

Countdown nakuttaa vääjäämättä kohti tammikuun 16. päivää.

Älkää pidättäkö hengitystä ainakaan pallokalamaisen pitkään, mutta pysykää kuulolla!

Ja tykit laulaa!

Itävaltaa hyväilee vuodenaikaan nähden harvinaisen kylmä säärintama. Tiedätte mitä se tarkoittaa: Winter is coming!

Livekuvaa rinteiltä.

Miehemme maailmalla

Pulsaattori otti ja lähti ottamaan puoli palloa haltuun. Lukekaahan miehen edesottamuksista Oranssin orin matkablogista. Reissu on jo hyvässä matkassa, mutta vielä ehtii mukaan seuraamaan tätäkin rapellystä.

Es ist Flachau!

Kokous on kokoustettu ja pitkällisen pohtimisen ja laskemisen seurauksena valinta kohdistui Räpeltäjien toiseen kotimaahan Itävaltaan ja kohteeksi valikoitui Flachau. Osallistujista varmoina voidaan pitää ainoastaan Harhaanjohtajaa ja Pusselia, muiden kohtaloita odotetaan.

Kohteen linkki on jo lisätty oikealla olevaan listaan ja laskuri nakkuttaa kohti Tammikuun 16. päivää. Luvassa jälleen tuttua ja turvallista blogi-sisältöä pitkin syksyä. Kässäätteks te? No kyllä te kässäätte! CÄMÄÄÄÄ!

One more year part 2?

Kesä on sujahtanut ohi ja Räpeltäjät viettäneet hiljaiseloa jo liian kauan. Mutta kulisseissa on tapahtunut.

Räpellys 2016 on varma!

Ennakkotiedot kertovat, että Räpellyksestä 2016 on kenties tulossa kaikkien aikojen pienin Räpellys osallistujalistaltaan, mutta tässä vaiheessa vuotta ei vielä voi sanoa mitään varmaa. Onko mukana kaikkien Räpellysten Isä ja ikuinen matkanjärjestäjämme "Harhaanjohtaja"? Entäpä kassansa vihdoin kuntoon saanut ja jo viime vuonna paluun tehnyt "Pussel"? Entäpä missä on "Suunnistuksen ihmelapsi" ja parempi puoliskonsa? Tekeekö "Idioottikuningas" uhkaillusta poisjäännistä huolimatta sittenkin ainoan oikean ratkaisun? Onko "Skånes Uroxe" vihdoin saanut lähi-idän teollisuuden tuottavaksi ja pääsee aavikolta lumisille huipuille? Entäpä kaikki muut enemmän ja vähemmän Räpellyksillä stuntanneet ystävämme?

Entä minne suuntautuu Räpellys 2016? Ruotsi? Norja? Alpit? Venäjä? Japani? P-Amerikka? Iran??? Koko maailma on auki...

Kysymyksiin saadaan kenties vastauksia jo 27.8.2015, kun muutama meistä istuu alas Tampereen Gastropub Tuulensuussa ja lyö lukkoon ainakin kohteen (tai kohteet ;) ). Päivämäärähän onkin jo selvillä...

Olkaa kuulolla!

Champoluc-raportti, PERKELE!

No niin, maapallo on kiertänyt aurinkoa noin 43 % radastaan ennen kuin allekirjoittanut katsoo ajankohtaiseksi kirjoittaa raportin kaikesta siitä, mitä Champoluc-räpellykseksi kutsutaan. Huhhahhei ja rommia pullo! Sanomattakin on selvää, että hauskaa oli, mutta myös rankkaa. Se tiedetään. Here we go!

Räpellys alkoi perinteiseen malliin: lentokentällä koettiin iloisia jälleennäkemisiä ja tunnelma oli korkealla. Räpeltäjien olemuksen siirtyessä yhä lähemmäs kohteena ollutta alppikylää tultiin lopulta siihen pisteeseen, että oltiin bussissa. Tällä kertaa bussissa oli mukana valioluokan känniääliöitä, joita ei saanut kuriin sitten millään. Yleensä tuo määritelmä viittaa räpeltäjiin, mutta tällä kertaa vauhdissa olivat Harri ja Jukka, jotka toden totta osaavat näyttävän sisääntulon jalon taidon. PERKELE! Kuin ihmeen kaupalla kukaan ei bussimatkalla kuollut, eikä aivan täydellistä hermoromahdustakaan nähty, joten so far so good. Tai kuten kuten kuten kuten kuten kuten voisi myös sanoa: hitherto so good.

Pääsimme perille kylään, saimme varsin hienon kämpän. Mitä itse kylään tulee, niin se on tähän asti näkymistäni alppikylistä ehdoton suosikkini: jotenkin paikan idyllisyys oli käsin kosketeltavissa, toisin kuin viimeisenä tuskaisena paikallaolo päivänä ihaillut paikalliset maisemat. Oli muuten mustaa kryptoniittia hengailla viimeisenä päivänä tuntikaupalla krapulapäissään siellä helvetin kylässä. STS, HERÄTYS! PERKELE!

Ensimmäisen hyvin nukutun ja kuorsatun yön jälkeen oli sitten aika lähteä mäkeen. No ei sentään, jäimme kyllä paikalle ja aloimme lasketella. HAH! Ensimmäiset laskut olivat totutun haparoivaa meininkiä. Toiset laskut vähän parempia. Kolmannella kerralla en osaa enää sanoa. Offareille oli päästävä. Allekirjoittanut joutui Misleaderin offari-koulunpenkille ja sai hylätyn arvosanan. Se masensi, mutta lopulta sain offarimeininkiä ihan koko rahan edestä: vain muutaman sadan metrin säteellä merkatusta rinteestä löytyi ihan riittämiin jännitystä, vaaroja, kaatuiluja ja lumihankeen jumittautumista tämän pojan makuun. SO GOOD! MEET GUEST-RÖ! Kun kuunteli Midleaderin ja Juhan tarinoita vähän pidemmiltä offarirykäisyiltä, ei voi kuin ihmetellä, että kukaan ei ole kuollut Räpellysreissuilla; rinteessä, sen ulkopuolella tai alkoholimyrkytykseen. Alkoholimyrkytyksestä puheen ollen: viimeinen ilta oli kohtalaisen railakasta mallia jopa tällaisilta vähän vanhemmilta sediltä. Allekirjoittanut sai elämänsä kovimpien joukkoon kuuluvan jumituskohtauksen, jota seurasi ehkä kovin vonkausdraivi ikinä, totutuin lopputuloksin. Jouni otti kovaa roolia ja sai ansaitun palkinnon kovasta duunistaan. (edellinen ei tarkoita yhtään mitään) Meno oli kova, ja sen tunsi sitten myös nahoissaan seuraavana päivänä, jonka tästä eteenpäin nimitän vuotuiseksi kryptoniitti-päiväksi. All heil Lex Luthor!

Hei, ei yhtään päivää ilman kaatumista ja muutama semi-pelottava isku päähän sekä yksi törmäys, jossa hengenlähtö enemmän kuin lähellä! Siinä ei kuusi mestaruutta paljon paina. Ihme, että kukaan räpeltäjä ei ole.... ei kun tuon mainitsinkin jo. PERKELE! Mutta vakavasti puhuen: Jounin vartalo on kaunis....

Olipa hieno reissu. Minä rakastan teitä pojat. Aina ja ikuisesti. Erityisesti ensimmäisen laskupäivän jälkeinen ilta oli hieno! PERKELE* ½!

When I was seventeen, I drank some very good beer. Very good beer I purchased with a fake ID. My name was Brian McQueen, I stayed up listening to queen, when I was seventeen....

Reissulla todennäköisesti tapahtui vaikka mitä mielenkiintoista ja hauskaa. En enää jaksa ikävä kyllä vaan muistaa mitä. PERKELE! Kiitos, anteeksi ja näkemiin.