Räpellys Past, Present and Future

Otin kopin Harhaanjohtajalta ja ajattelin tutkailla miten Räpellys-reissut ovat vuosien varrella muuttuneet ja miten ne muuttuvat kenties tulevaisuudessa. Jotta tässä ajatuksen vapaassa tulvassa pysyisi punainen lanka mukana edes jollain tasolla, niin tutkailen menneitä, nykyisyyttä ja tulevia Räpellyksen neljän kulmakiven kautta, jotka ovat laskeminen, juominen, syöminen ja kortinpeluu. Pidemmittä puheitta itse asiaan.

Laskeminen

Arviointi on helpointa aloittaa Räpellyksen tärkeimmästä ja kaikkein olennaisimmasta kulmakivestä eli laskemisesta. Ilman rinteissä ja rinteiden ulkopuolella tapahtuvia suksimisia reissut eivät olisi Räpellyksiä.

Kolmanneksi kokeneimpana Räpeltäjänä väitän, että laskuvauhtimme ei ole hiljentynyt vuosien varrella pätkääkään. Pikemminkin päinvastoin on tapahtunut, kun possemme on kehittynyt vuosien varrella laskijoina. (Voimme tässä kohtaa taputtaa itsellemme niin hiljaa ettei kukaan huomaa.) Selkein muutos on tapahtunut kenties rinteen ulkopuolisessa laskemisessa. Itsesuojeluvaisto ja ikä lienevät tehneet tehtävänsä, kun nykyään Räpeltäjät laskevat enemmän rinteessä kuin rinteen ulkopuolella. Toki kyse lienee myös siitä ettei Harhaanjohtaja saa rekryttyä offarireissuilleen seuraa enää entiseen malliin. Oikeastaan Gorak ja Kettu ovat ainoat joihin Harhaanjohtaja voi luottaa kun kysytään offarisreissulle lähtijöitä. Muita hurjia joutuu Harhaanjohtaja hieman huudattamaan, ennen kuin muutama uskalikko lähtee seuraamaan El Tirehtööriä. Itsesuojeluvaistokehityksestä kertoo myös se fakta, ettei yhdelläkään laskijoista ollut ensimmäisillä reissuilla kypärää päässä. Muistaakseni Harhaanjohtaja oli ensimmäinen, joka toi potan Räpellyksille (Bad Gastein 2006) ja täten toimi trendisetterinä tälle porukalle. Nykyään lähes poikkeuksetta kaikilla Räpeltäjillä on kypärä päässä rinteessä.

Entäpä tulevaisuus? Luotan, että 20 vuoden päästä tuore Räpeltäjäpolvi (Valtti, Arttu, Isla, Sofia,…) ovat ottaneet vallan sekä rinteessä että rinteen ulkopuolella. He suorittavat ja etsivät rajojaan kuten me tällä hetkellä teemme. Me nestorit saavumme myöhässä rinteeseen ja päädymme rinneravintolaan ensimmäisinä, eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa. Ekonomeille tuttu LIFO menetelmä on meillä nestoreilla ahkerassa käytössä. Kun me laskemme, niin me teemme sen tyylillä ja tehokkaasti ja ennen kaikkea suorit… nauttien.

Juominen,

Mitäpä olisivatkaan nämä reissut ilman kunnon vauhtijuomia? Kuivempia ainakin, närästäisi vähemmän ja turvotusta ei esiintyisi yhtä mittavassa muodossa kuin nyt.

Miten oli asiat ennen? No kun katselee tuota Trysilin reissun kuvamateriaalia, niin aika kovat bakkanaalit oli pojilla tuolla reissulla. Epäilisin että Trysilin reissu oli se reissu missä juotiin eniten jäykkiä. Sittemmin Räpellys on siirtynyt enemmän kohti mietoja vauhtijuomia. Suurin kliimaksi oluen juonnista koettiin viime vuonna, kun kova rytmiryhmämme joi viiteen mieheen yli 125 litraa olutta reissulla. Kaikkihan voi toki lipittää porukalla kuuden päivän ajan olutta ja päästä samaan lukemaan kuin Räpeltäjät, mutta tämän lisäksi ryhmämme laski reilusti yli 200 rinnekilometriä per naama reissun aikana ja tähän suoritukseen ei moni pysty. Tästä suorituksesta olen erittäin ylpeä. (Taas voimme taputtaa itsellemme ja kenties myös hurrata, mutta edelleen niin ettei viereinen työkaveri huomaa mitään.) Suoritus oli myös niin kova, että epäilen vahvasti mahtaako tätä ennätystä nykyiset Räpeltäjät enää kyetä rikkomaan. Ikä ja terveys saattavat tulla vastaan, mutta ehkäpä pojasta polvi paranee?

Sen verran paatuneita oluen juojia on tämä rytmiryhmä täynnä, että en usko että oluen asema reissujen ykkösjuomana olisi missään vaiheessa uhattuna. Toki uskon myös, että oluen rinnalle noussee viini nykyistä vahvemmin neuvoa antavaksi juomaksi. Tänä vuonna saamme siitä mukavasti osviittaa, kun matkaamme Brutalen luvattuun maahan.

Entäpä tuoreempi Räpeltäjäsukupolvi? Tämä osasto herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mikä heille maistuu vai maistuuko mikään? No jos ovat tulleet vanhempiinsa, niin kaikki maistuu ja paljon. (Nyt en tiedä pitäisikö tästä olla ylpeä, mutta tähän kohtaan voimme tehdä hiljaisen hymähdyksen.) Siitä olen kuitenkin sataprosenttisen varma, että tulemme näkemään Isät vastaan Pojat kamppailuja sekä rinteessä että rinteen ulkopuolella. Panoksena on luonnollisesti tuoppi paikallisessa ravitsemusliikkeessä.

Syöminen

Näillä reissuilla on myös perinteenä kuulla lausahdukset ”Mun lemppariuokaa”, ”Voi luoja” tai ”Nyt on törkee ähky”. Vaikka Mats ja Teme puuttuvat tällä kertaa rivistöstä, niin epäilen että kuulemme lausahdukset myös Räpellyksellä 2015. Tästä pitää huolen Pohjois-Italian rikas ruokakulttuuri, joka kelvannee myös kultivoituneimmille Räpeltäjille.

Kuinka suuressa roolissa ruoka on Räpellyksillä? Sanoisin, että vuosi vuodelta keskeisemmässä. Muutama alkupään reissu on tehty ns. budjettireissuina, joissa päivän sapuskat on tehty itse. Kunhan jotain lämmintä ja rasvaista saa syödä raskaan laskupäivän jälkeen, niin se maistuu taatusti. Sittemmin Räpeltäjien budjetit ovat kasvaneet, kun opiskelut ovat jääneet taakse ja Räpeltäjät ovat hypänneet oravanpyörään mukaan. Oma vapaa-aika on kaventunut huomattavasti. Esimerkiksi Harhaanjohtajan Football Manager Mättöliiga tai Suunnistuksen Ihmelapsen pokeripäivät ovat vain haikea muistikuva tuolla jossain. (Nyt voi ja pitää katsoa Faith +1 kansikuva tyyliin kaukaisuuten ja huokaista kaihoisasti... ja mielellään vieläpä niin, että työkaveri huolestuu henkisestä hyvinvoinnistasi.) Siksipä siis Räpeltäjät haluavat yhä useammin valmiiseen pöytään ja kenties myös asteen verran normipäivää fiinimpään paikkaan. Sisäistä Restonomia joutaa herätellä aina Juhannuksena, mutta ei välttämättä näillä reissulla. Tosin tällä reissulla teemme tässä poikkeuksen, kun olemme hylänneet puolihoidon ja Pussel on luvannut valmistaa meille maittavat aamiaiset ja muutamat suolaiset illalliset. Mutta eiköhän me jälleen eksytä myös useamman kerran valmiiseen pöytään ja löydetä paikallinen ”jödönöö”.

Jos nykytilaa vertaa Räpellykseen 2035, niin en usko että ero on kovin suuri. Tuoreempi Räpeltäjäsukupolvi saattaa tilailla ranskalaisia nauravien nakkien kera, mutta muuten en usko muutoksiin. Temen ja Matsin mielestä edelleen kaikki sapuskat ovat ”Lemppareita” ja tasoa ”Voi luoja”, Tapsa ei vieläkään syö kalaa, Mikko tilaa pizzan edelleen tuplatonnikalalla ja Masa & Jouni akseli etsii edelleen Räpellysporukalle kulinaristisia elämyksiä ja välttelevät Pipamexeja.

Kortinpeluu

Miten saamme ajan kulumaan, kun emme ole rinteessä ja tai ravintolassa? Etsimmekö paikallisia nähtävyyksiä ja turistikohteita? No ei helv....sä! Juomme olutta ja pelaamme korttia!

Epäilisin, että tämän perinteen aloitti Harhaanjohtaja jo ensimmäisen reissun alkumetreillä. Itse kun en ollut paikalla todistamassa, niin aivan varma tästä en voi olla. Joka tapauksessa mitä olisikaan Räpellys ilman koko matkan kestävää Ristiseiskaturnausta höystettynä muutamalla viimeisellä tikillä ja Unolla. Ja tähän kun lisätään vielä päälle Harhaanjohtajan totaalinen dominointi näissä peleissä, niin joku saattaisi epäillä huijaamista. Kyse ei ole kuitenkaan siitä. Me muut vaan ollaan näissä peleissä oppipoikia ja otetaan vastaan vuosittainen nöyryytys mahdollisimman kivuttomasti. Pihtasit tai et, lopputulos on aina sama. (Tässä kohdassa kaikki poislukien Harhaanjohtaja voivat työpaikallaan kyyristyä, nostaa takapuolta ja tutkailla onko sukka oikein päin jalassa.) Näin aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Oikeastaan ainoa asia, joka saattaa tulevaisuudessa muuttua on se, että Harhaanjohtajan jälkeläiset liittyvät korttipeleihin nöyryyttämään meitä.

Tässäpä kaikille lukijoille tiukka turhan tiedon ja muisteloiden tietopaketti. En sinänsä laske, mutta enään 4,5 työpäivää ja 5 yötä lähtöön.    

Suunnistuksen ihmelapsi kuittaa.... over and out!

 

Varusteiden päivitystä osa 2

Uusi kypärä. Check. Nyt löysin täysin pakollisen päivityskohteen. Ensimmäiselle Räpellykselle, johon osallistuin, tuli hommattua monot, jotka ovat palvelleet loistavasti siitä asti. Palvelevat kyllä vieläkin, mutta monojen pohjalliset ovat lähteneet viime reissun jälkeen kävelemään - ongelmana pohjallisissa oli se, että vanhuuttaan ne olivat alkaneet liikkua kesken laskemisen taaksepäin ja mukavuus kärsi huomattavasti. Nyt siis pitää hommata uudet pohjalliset vanhojen tilalle. Vaatimuksena on, että pysyisivät paikallaan ja eivät toisi mukanaan mitään ylimääräisiä kipuja. Jotain muotoilua niissä kaiketi pitäisi olla, että nuo kriteerit täyttyisivät. Katsastetaan siis, mitä on tarjolla...

Suomalaista laatua olisi ainakin tarjolla: FootBalance QuickFit SkiSport. Hinta 40€ hujakoilla. Hakea voi Intersporteista.

XXL vastaa esim. tällä: Sole Performance Therm-ic. 39,90€ ja lupaa vielä pitää lämmötkin.

Jos oikein nuukailen, niin Stadiumista nämä peruslätkät.

Tuossa nyt muutamia. 40€ pelkistä pohjallisista on melkoisesti, joten täytyypä miettiä sopiva ratkaisu.

10 päivää!

Kylpeekö Pulsaattori myös tässä reissussa auringossa?

Alustavat ennusteet povaavat melkoisen lämmintä ja vaihtelevaa säätä... Ennuste vaihtuu vieläpä jokaisen ennustajan kohdalla aivan laidasta laitaan: toiset lupaa pikkumiinuksia, toiset reiluakin plussaa. Aurinkoa ja lumisadettakin on luvattu. Rinteet ovat tällä hetkellä melko korkeista päivälämpötiloista huolimatta auki - alueen automaattinen lumetus näemmä toimii. Kylä on paljaana, mutta toivotaan, että lunta putoaa vielä ennen reissua niin alas, kuin ylöskin.

Teen itse yhden ennusteen: Räpeltäjät eivät ole kärsineet lumipulasta, tai totaalisen huonosta kelistä koskaan (Schladmingissakin oli koko alue auki lumenpuutteesta huolimatta), joten jos olet Champolucissa 17.1.-24.1., niin varaudu loistaviin laskukeleihin ja priimoihin rinteisiin!

Räpellystrailer 2015

Varusteiden päivitystä: päämääränä uusi kypärä

Vaikka varsinaista kiirusta ei minkään laskuvarusteen päivityksen kanssa olekaan, niin eihän mikään estä haaveilemasta uusista sauvoista, lämpöpohjallisista tai vaikkapa action-kamerasta. Henkilökohtainen taloustilanne tullee parantumaan jonkin verran lähitulevaisuudessa, mutta koska säästelen raskaalla työllä ansaittuja pennosia aina seuraavaa Räpellystä varten, menen varusteiden päivitysasioissakin tarve edellä ja halpoja hintoja kyttäillen. Nyt listalla voisi siis olla jo aikaisemmin mainitsemani kypärän hankinta - vanha on vielä ok, mutta uusi on toki aina hieman turvallisempi, kuin vanha, jota on kolhittu rinteeseen, hissikapuloihin, deuchebagien neniin jne..

Lähden tälläkin kertaa hankinnassa siitä, että tiukka taustatutkimus auttaa minimoimaan vaihtoehdot ja säästää hermoja kaupassa. Kypärä on ainakin meikäläiselle sellainen varuste, joka täytyy päästä ehdottomasti sovittamaan ennen ostopäätöstä: aivoni ovat sen verran pienet, että päänikin on jäänyt about 6-vuotiaan lapsen pään kokoiseksi. Etsitäänpä siis aikuisten pienimpiä kokoja (välille 52-55 osuvan pitäisi istua hyvin) ja hintaluokka saisi olla lähempänä 50 euroa, kuin satasta. Värillä ei niin väliä ja merkitkin katselen sitä mukaa, kun sopivan kokoisia ja näköisiä pottia bongaan. Lähden myös siitä, että hyödynnän mahdolliset tarjoukset = halvemmalla parempi(?). Itsesuojeluvaiston tähän ikään hieman jo kasvettua, koen turvallisuusaspektinkin melkoisen tärkeäksi seikaksi ja avuksi tulikin hieman sattumalta tämä Relaa.comin artikkeli, jossa oli lyhyesti ja selkeästi nostettu esille muutama testeissä pärjännyt merkki ja malli. Suomessa kun ollaan, niin myytävistä kypäröistä löytyy poikkeuksetta CE-merkintä (jos ei löydy, ei kyseessä ole kypärä, vaan lelu) ja sillä jo pääsee pitkälle: perustestit on läpäisty - turvallisuuteen liittyviä seikkoja pyrin löytämään joka tapauksessa arvosteluista ja myyjien esittelyteksteistä. Jos jostain löytyy halvalla FISin vaatimukset (merkintöjä ja standardeja: GS/SG/DH, SL, ASTM 2040, EN 1077 class a ja class b, SNELL 98) täyttävä kypärä, niin sellainen sitten, mutta tuskinpa löytyy.

Tampere on siitä kiva kaupunki, että täältä löytyy mukavasti urheiluliikkeitä: Stadium, Intersport, Sportia ja viimeisimpänä XXL. Budget Sportkin on saavutettavissa (Kouvolassa käväisen ennen Champon reissua joka tapauksessa ja Lempäälästäkin lafka löytyy), joten eiköhän noista jo jonkin verran vaihtoehtoja löydy.

Aloitetaan Stadiumista. Pätevä hakukone pullauttaa ilmoille tuttuja merkkejä: Everest, Salomon ja Head. Listan ensimmäisenä on heti hinnaltaan houkuttelevan oloinen päänsuoja, mutta Everestin U All Mountain F12 ei turvallisuustesteissä ole vakuuttanut. Seuraava. K2 U Thrive ja Head Pro jäävät väliin - K2:n ulkonäkö ei houkuta ja Head Pro:n kohdalla sama "vika", kuin Everestinkin. Skippaan myös Warpit, koska en löydä kyseisistä kypäristä oikein mitään infoa. Tässä kohtaa aletaan lähestyä maagista 100€ rajaa ja alan epäillä, että alle satkulla tästä lystistä ei selvitä. No, turvallisuudesta ei tingitä, joten venytetään sitten tarvittaessa budjettia. Anonin Raider on luokiteltu turvallisuudeltaan keskiverroksi, mutta kun niistä päästään, niin vastaan tuleekin sitten ensimmäinen oikeasti potentiaalinen vaihtoehto: Everest U Ext MIPS HLM. Kokoja on 51cm alkaen, väriäkin voi valita ja standardeista löytyy EN 1077. Hintaa alle satanen. Vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta! Tämän jälkeen Stadiumin hinnat heilahtavat yli 100€ ja mallitkaan eivät houkuttele - iskutesteissä loistanut Sweet Protection Igniter MIPS maksaa suolaiset 249€... Siirrytään seuraavaan kauppaan.

Intersportin kypärävalikoiman hinnat ainakin näyttävät siltä, että budjetti voisi pitääkin. Entäpä sitten mallit ja valikoima muuten? Salomonit skippailen suosiolla - mallit eivät miellytä ja Folksamin iskutesteissäkin esim. Brigade on selviytynyt keskiverrosti. Tarkempi tutkailu paljastaa, että ainakaan nettikaupassa ei monestakaan kypärästä ole tarjolla M-kokoa pienempää mallia ja muutenkaan valikoima ei loppujen lopuksi kummoinen ole, joten jätetään Intersport tähän. Voi skipata siis ainakin yhden kaupan kokonaan sovituskierroksella.

Sportian nettikauppa ei kummoisia tarjoa ja jos haluaa valikoimat kunnolla selville, on kauppaan lähdettävä - onneksi lähin Sportia-Pekka on reilun kilometrin päässä ja samalla reissulla pystyy käymään myös naapurissa sijaitsevassa XXL:ssä, jonka nettikaupan tarjonnan tsekkailen seuraavaksi.

XXL:n lista esille ja tutkailemaan. Silmäys kertoo, että hinnat eivät pahoilta näytä ja joukossa on uusiakin tuttavuuksia. Valitettavasti esim. tästä Etto-merkkisestä kypärästä en löytänyt juurikaan lisäinfoa - ihan hyvännäköinen kuori ja hintakin ok, eli pitänee mennä kauppaan tavaamaan merkintöjä suoraan paketista/kypärän lapuista. Seuraavana listalla mielenkiinnon herättää Scottin Chase MIPS, jonka ominaisuudet (EN 1077 class b) ja ulkonäkökin täsmäävät omiin kriteereihin. Hinta on kylläkin hieman suolainen ainakin XXL:ssä, mutta laitetaan omalle harkintalistalle silti. Täällä muuten (jo ehkä vähän referenssinä pitämäni; sertit: EN 1077 CLASS B, ASTM 2040-11) Sweet Protection Igniter MIPS maksaa alle 200€ ja Kalevan XXL:ssä pitäisi muutama vielä sopivaa kokoa ollakin - pitänee tämäkin huomenna sovittaa.


Seuraavaksi siis sovituskiekka ja kokeiluun lähtee ainakin seuraavat kypärät:

Vasemmalta: Everest U Ext MIPS HLM, Scott Chase MIPS ja Sweet Protection Igniter MIPS

Kaikki saatavilla Suomesta ja hinnatkin ok, jos vertailee nettikauppoihin. Aikakin toki alkaa tulla vastaan, joka tarkoittaa sitä, että vaikka säästäisi vaikkapa Saksasta tilaamalla 15€, niin eipä kypärä Suomessa mitään hyödytä, jos itse on Alpeilla.

EDIT: 3.1. kävin sovittelemassa kaikkia noita kuvassa olevia kypäriä ja kaikki istuivat nätisti päähän. Ehdin jo laittaa Amazon.de:stä tulemaan Sweet Protectionin, kun luvattiin toimitusajaksi 5-8 arkipäivää ja hinnassa olis säästäny 30€. Noh, kun tilaus oli sisällä ja ruutuun pamahti arvioitu toimituspäivä, 17.1., niin tilaus lähti peruutukseen heti. Seuraavaksi pohdiskelen Everestin ja Sweet Protectionin välillä ja ehkä käyn vielä XXL:ssä tinkaamassa Igniterin hintaa. Jos ei hinta tipu, niin päädyn varmaan Everestiin ja säästän 100€. Molemmat hyviä vaihtoehtoja (vaikka Ihana Suoja olis tokikin ei hyvä, vaan PARAS).

EDIT2: Tulipa ostettua uusi kypärä. Päädyin Everestiin. Kuva alla.

Rinnealueanalyysi

Champolucin kuuluu yhdessä Gressoneyn, Alagnan ja Fracheyn kanssa Monterosa Skin alueeseen pienempien Antagnodin ja Brusson/Estoulin kanssa. Alueellamme on 44 hissiä ja 89 rinnettä (25 sinistä, 52 punaista ja 12 mustaa). 86% rinteistä on lumetettuja. Tämä fakta yhdessä korkealla sijaitsevaan rinnealueeseen takaa sen, että ilkeitä kiviä nähdään ainoastaan Pulsan helikopterin alla. Ylimmät laskualueet starttaavat vajaasta 3300 metristä ja korkeuseroa kertyy lähes 1800 metriä. Heli-Skillä päästään vielä kilsan verran noista topeista ylemmäs ja ainakin allekirjoittanut ko. vaihtoehto kiinnostaa kovasti.

Oma viiden hengen mörskämme sijaitsee siis Champolucissa ja Champluc-Fracheyn alueella meillä riittää laskettavaa varmasti yhdeksi päiväksi. Aamulla oltava aikaisin mäessä, sillä ensimmäiset kymmenet minuutit kuluvat päivittäin kolmessa peräkkäisessä hissinousussa. Sarezzan yläasemalta sitten tuleekin kaksi varsin mehevän näköistä pitkää punaista tykitys-/cruisailumäkeä (C3 / C4) tuovat kivasti Crestiin asti ja siitä voi jatkaa vielä punaista C1:stä kylään asti. 1,2 korkeuserokilometrin punainen voisi olla päivittäinen yhtä kyytiä laskettava vika lasku, jolla vedetään loput mehut jaloista pois. Pitänee tuo laskea varmaan aamun ekanakin jossain välissä kun on vielä kissan jäljiltä. Pulsahan ajaa alppikissoja kaiket yöt tällä reissulla.

Champolucin alueelta pääsee viereiselle Fracheyn alueella mukanvan näköistä pitkähköä C6 – punaista pitkin laskemaan pois. Tämän rinteen varrelta voinee löytyä pientä putskuakin. Tästä hissinousu ylsö ja ollaan Mont Rosilla. Sieltä  Ciarcerioon ja toisessa niistä löytyy ajanotollinen ratakin shottiskaboja varten. Vedetään linet ja kisataan tasoituksilla kuten Poikain Suunnistuksessa. Mont Rosilta C13 rinteen kautta siirrytään Colle Bettaforcan huipulle, josta lähtee huikean hyvän näköinen pitkä punainen tykitysbaana C14 alas. Hissikuilun toiselta puolelta löytynee taas pehmeääkin lunta, mutta uskon, että tämä rinnekin kestää ja vaatii usean laskukerran viikon aikana. Colle Bettaforcan huippu on myös yleinen noutopaikka Heli-Ski –retkille, joille ainakin Juha ja Pulsa saadaan huudattamalla Misleaderin seuraksi.

Colle Bettaforcan huipun toiselle puolelle lähdetään tykittämään hekumallisen näköisiä punaisia B1:tä ja B2:ta pitkin. Kun vaihdetaa aluetta, niin lasketaan punaista tai mustaa pitkin aina Stafaliin asti, jolloin näillekin vedoille saadaan lähes kilsan korkeusero. Hissinousu Gabietiin ja sitten onkin suuntamia riittämiin. Tapsalle starttaa pitkä musta G6 alas laaksoon asti. Itse asiassa tämä on kaikkien laskettava päästäkseen takaisin kotikylille, jollei halua olla tissiposki ja ottaa hissiä alas. Jouni, voit laskea kätesi jo alas. Näimme jo vittauksesi. Gabietista pääsee pitkiä punaisia pitkin Gressoneyn rinnealueelle. Gressoneyn alue tarjoaa paljon pitkiä punaisia tykitysvetoja Etelä-Alppien auringonpaisteessa. Punta Jolandalta lähtee myös musta kisarinne, jossa voidaan ottaa miehestä mittaa. Matsin miehisyyden mitta ei onneksi nöyryytä meitä tällä reissulla.

Kun Gressoney on taputeltu, on aika siirtyä Passo Salatin yläasemaa. Tältä lähtee kanssa nautittavia punaisia pari kappaletta Gabietiin takaisin. Passo Salatista lähteeä myös Verbbarista ja Nixistä tuttu hissi vuorelle, josta ei ole rinteitä alas. Indrenin huippu on ylin kohta laskualueellamme ja sinne voi mennä ihailemaan koko vuorijonon yli avautuvia maisemia. Kovat luut lähtevät tykittämään täältä helvetin pitkää merkattua offaria alas Gabietiin asti. Huikeana yksityiskohtana on rinneravintola offarin puolivälissä. Uno Birra More.

Passo Salatin toisella puolella aukea vapaalaskuparatiisinakin tunnettu Alagnan alue. Ylhäältä lähtee tajuttoman pitkä musta V3, jotka jatkamalla V1:nä saadaan laskulle 1,8 km:n korkeusero ja jalat huutamaan Masturbaatiota. Tämän mustan laitamilta löytyy puuteria pöllytettäväksi joka jantterille ja kun Jounikin on saatu hissillä numero 30 laskeutumaan Pianalungaan, on hyvä nousta Bocchetta Delle Pisselle tykittämään kisarinnettä V2 alas muutaman kerran. Tällä alueella aurinko hellii laskijoita, kuten Pulsa Jounin etumusta verkkareiden päältä. Alagnan ala-asemalta on varsin pitkä matka kotiin, joten paluu on ajoitettava oikein, jottei jäädä mottipottiin jonnekin väärään laaksoon.

Yksi mahdollinen päiväretki dösillä voisi olla tutustuminen kahteen pienempään laskualueeseen, eli Brusson/Estouliin sekä Antagnodiin. Brussonissa on laskentatavasta riippuen 6-8 pitkää hyvää punaista, ja kohde on hyvä vaihtoehto, mikäli tuuli ja/tai lumituisku yllättää. Brussonista kotiin päin ajeltaessa tulee välille vielä Antagnodin pieni laskualue, jossa on parin pitkän nössösinisen lisäksi pari kivaa punaista kisarinteineen, mustine pätkineen sekä ajanottoineen. Alueen pitäisi myös kylpeä kivasti auringossa.

Yhteenvetona sanottakaan, ettei kohde ole keillekään vasta-alkajille suunnattu, mutta tälle porukalle veikkaan, että kaikille löytyy kaikkea. Kohde on tunnettu offareistaan ja niille ei tarvitse suuremmin edes haikkailla, vaan hissit vie kivasti offareiden juurelle ja kylä/hissi odottaa alhaalla. Alue on Alppien Heli-Skin keidas, ja on jopa todennäköistä että yksi päivä kuluu sellaisella retkellä. Hintaa tulee tuolle rapiat pari hunttia, mut hei, se piirtää kel on liitua. Jos laskeminen tuntuu loppuvan kesken, niin ainahan voimme tehdä vielä päiväretken Cerviniaankin.

+ Offarit

+ Pitkät selkeät punaiset

+ Lumivarmuus

+ Heli-Ski

+ Pitkä jalkojentappoveto päivän päätteeksi

+ Aurinkoiset rinteet kuten oli Cerviniassakin

- Aamun hissinousurumba

- Pitkä matka hotlalle monista laaksoista

- Rinteiden määrä pienempi kuin monessa muussa kohteessa                    

Lisänä vielä linkki alueen Heli-Skin tietoihin:

http://www.monterosa.com/topmenu/heliski-freeride.aspx

sekä video yleisimmästä STS:n järjestämästä Heli Ski- routesta 4200m korkeudesta Zermattiin asti ja takaisin.

https://www.youtube.com/watch?v=y60_W3eo8mU

- Misleader