Varusteiden päivitystä: päämääränä uusi kypärä

Vaikka varsinaista kiirusta ei minkään laskuvarusteen päivityksen kanssa olekaan, niin eihän mikään estä haaveilemasta uusista sauvoista, lämpöpohjallisista tai vaikkapa action-kamerasta. Henkilökohtainen taloustilanne tullee parantumaan jonkin verran lähitulevaisuudessa, mutta koska säästelen raskaalla työllä ansaittuja pennosia aina seuraavaa Räpellystä varten, menen varusteiden päivitysasioissakin tarve edellä ja halpoja hintoja kyttäillen. Nyt listalla voisi siis olla jo aikaisemmin mainitsemani kypärän hankinta - vanha on vielä ok, mutta uusi on toki aina hieman turvallisempi, kuin vanha, jota on kolhittu rinteeseen, hissikapuloihin, deuchebagien neniin jne..

Lähden tälläkin kertaa hankinnassa siitä, että tiukka taustatutkimus auttaa minimoimaan vaihtoehdot ja säästää hermoja kaupassa. Kypärä on ainakin meikäläiselle sellainen varuste, joka täytyy päästä ehdottomasti sovittamaan ennen ostopäätöstä: aivoni ovat sen verran pienet, että päänikin on jäänyt about 6-vuotiaan lapsen pään kokoiseksi. Etsitäänpä siis aikuisten pienimpiä kokoja (välille 52-55 osuvan pitäisi istua hyvin) ja hintaluokka saisi olla lähempänä 50 euroa, kuin satasta. Värillä ei niin väliä ja merkitkin katselen sitä mukaa, kun sopivan kokoisia ja näköisiä pottia bongaan. Lähden myös siitä, että hyödynnän mahdolliset tarjoukset = halvemmalla parempi(?). Itsesuojeluvaiston tähän ikään hieman jo kasvettua, koen turvallisuusaspektinkin melkoisen tärkeäksi seikaksi ja avuksi tulikin hieman sattumalta tämä Relaa.comin artikkeli, jossa oli lyhyesti ja selkeästi nostettu esille muutama testeissä pärjännyt merkki ja malli. Suomessa kun ollaan, niin myytävistä kypäröistä löytyy poikkeuksetta CE-merkintä (jos ei löydy, ei kyseessä ole kypärä, vaan lelu) ja sillä jo pääsee pitkälle: perustestit on läpäisty - turvallisuuteen liittyviä seikkoja pyrin löytämään joka tapauksessa arvosteluista ja myyjien esittelyteksteistä. Jos jostain löytyy halvalla FISin vaatimukset (merkintöjä ja standardeja: GS/SG/DH, SL, ASTM 2040, EN 1077 class a ja class b, SNELL 98) täyttävä kypärä, niin sellainen sitten, mutta tuskinpa löytyy.

Tampere on siitä kiva kaupunki, että täältä löytyy mukavasti urheiluliikkeitä: Stadium, Intersport, Sportia ja viimeisimpänä XXL. Budget Sportkin on saavutettavissa (Kouvolassa käväisen ennen Champon reissua joka tapauksessa ja Lempäälästäkin lafka löytyy), joten eiköhän noista jo jonkin verran vaihtoehtoja löydy.

Aloitetaan Stadiumista. Pätevä hakukone pullauttaa ilmoille tuttuja merkkejä: Everest, Salomon ja Head. Listan ensimmäisenä on heti hinnaltaan houkuttelevan oloinen päänsuoja, mutta Everestin U All Mountain F12 ei turvallisuustesteissä ole vakuuttanut. Seuraava. K2 U Thrive ja Head Pro jäävät väliin - K2:n ulkonäkö ei houkuta ja Head Pro:n kohdalla sama "vika", kuin Everestinkin. Skippaan myös Warpit, koska en löydä kyseisistä kypäristä oikein mitään infoa. Tässä kohtaa aletaan lähestyä maagista 100€ rajaa ja alan epäillä, että alle satkulla tästä lystistä ei selvitä. No, turvallisuudesta ei tingitä, joten venytetään sitten tarvittaessa budjettia. Anonin Raider on luokiteltu turvallisuudeltaan keskiverroksi, mutta kun niistä päästään, niin vastaan tuleekin sitten ensimmäinen oikeasti potentiaalinen vaihtoehto: Everest U Ext MIPS HLM. Kokoja on 51cm alkaen, väriäkin voi valita ja standardeista löytyy EN 1077. Hintaa alle satanen. Vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta! Tämän jälkeen Stadiumin hinnat heilahtavat yli 100€ ja mallitkaan eivät houkuttele - iskutesteissä loistanut Sweet Protection Igniter MIPS maksaa suolaiset 249€... Siirrytään seuraavaan kauppaan.

Intersportin kypärävalikoiman hinnat ainakin näyttävät siltä, että budjetti voisi pitääkin. Entäpä sitten mallit ja valikoima muuten? Salomonit skippailen suosiolla - mallit eivät miellytä ja Folksamin iskutesteissäkin esim. Brigade on selviytynyt keskiverrosti. Tarkempi tutkailu paljastaa, että ainakaan nettikaupassa ei monestakaan kypärästä ole tarjolla M-kokoa pienempää mallia ja muutenkaan valikoima ei loppujen lopuksi kummoinen ole, joten jätetään Intersport tähän. Voi skipata siis ainakin yhden kaupan kokonaan sovituskierroksella.

Sportian nettikauppa ei kummoisia tarjoa ja jos haluaa valikoimat kunnolla selville, on kauppaan lähdettävä - onneksi lähin Sportia-Pekka on reilun kilometrin päässä ja samalla reissulla pystyy käymään myös naapurissa sijaitsevassa XXL:ssä, jonka nettikaupan tarjonnan tsekkailen seuraavaksi.

XXL:n lista esille ja tutkailemaan. Silmäys kertoo, että hinnat eivät pahoilta näytä ja joukossa on uusiakin tuttavuuksia. Valitettavasti esim. tästä Etto-merkkisestä kypärästä en löytänyt juurikaan lisäinfoa - ihan hyvännäköinen kuori ja hintakin ok, eli pitänee mennä kauppaan tavaamaan merkintöjä suoraan paketista/kypärän lapuista. Seuraavana listalla mielenkiinnon herättää Scottin Chase MIPS, jonka ominaisuudet (EN 1077 class b) ja ulkonäkökin täsmäävät omiin kriteereihin. Hinta on kylläkin hieman suolainen ainakin XXL:ssä, mutta laitetaan omalle harkintalistalle silti. Täällä muuten (jo ehkä vähän referenssinä pitämäni; sertit: EN 1077 CLASS B, ASTM 2040-11) Sweet Protection Igniter MIPS maksaa alle 200€ ja Kalevan XXL:ssä pitäisi muutama vielä sopivaa kokoa ollakin - pitänee tämäkin huomenna sovittaa.


Seuraavaksi siis sovituskiekka ja kokeiluun lähtee ainakin seuraavat kypärät:

Vasemmalta: Everest U Ext MIPS HLM, Scott Chase MIPS ja Sweet Protection Igniter MIPS

Kaikki saatavilla Suomesta ja hinnatkin ok, jos vertailee nettikauppoihin. Aikakin toki alkaa tulla vastaan, joka tarkoittaa sitä, että vaikka säästäisi vaikkapa Saksasta tilaamalla 15€, niin eipä kypärä Suomessa mitään hyödytä, jos itse on Alpeilla.

EDIT: 3.1. kävin sovittelemassa kaikkia noita kuvassa olevia kypäriä ja kaikki istuivat nätisti päähän. Ehdin jo laittaa Amazon.de:stä tulemaan Sweet Protectionin, kun luvattiin toimitusajaksi 5-8 arkipäivää ja hinnassa olis säästäny 30€. Noh, kun tilaus oli sisällä ja ruutuun pamahti arvioitu toimituspäivä, 17.1., niin tilaus lähti peruutukseen heti. Seuraavaksi pohdiskelen Everestin ja Sweet Protectionin välillä ja ehkä käyn vielä XXL:ssä tinkaamassa Igniterin hintaa. Jos ei hinta tipu, niin päädyn varmaan Everestiin ja säästän 100€. Molemmat hyviä vaihtoehtoja (vaikka Ihana Suoja olis tokikin ei hyvä, vaan PARAS).

EDIT2: Tulipa ostettua uusi kypärä. Päädyin Everestiin. Kuva alla.

Rinnealueanalyysi

Champolucin kuuluu yhdessä Gressoneyn, Alagnan ja Fracheyn kanssa Monterosa Skin alueeseen pienempien Antagnodin ja Brusson/Estoulin kanssa. Alueellamme on 44 hissiä ja 89 rinnettä (25 sinistä, 52 punaista ja 12 mustaa). 86% rinteistä on lumetettuja. Tämä fakta yhdessä korkealla sijaitsevaan rinnealueeseen takaa sen, että ilkeitä kiviä nähdään ainoastaan Pulsan helikopterin alla. Ylimmät laskualueet starttaavat vajaasta 3300 metristä ja korkeuseroa kertyy lähes 1800 metriä. Heli-Skillä päästään vielä kilsan verran noista topeista ylemmäs ja ainakin allekirjoittanut ko. vaihtoehto kiinnostaa kovasti.

Oma viiden hengen mörskämme sijaitsee siis Champolucissa ja Champluc-Fracheyn alueella meillä riittää laskettavaa varmasti yhdeksi päiväksi. Aamulla oltava aikaisin mäessä, sillä ensimmäiset kymmenet minuutit kuluvat päivittäin kolmessa peräkkäisessä hissinousussa. Sarezzan yläasemalta sitten tuleekin kaksi varsin mehevän näköistä pitkää punaista tykitys-/cruisailumäkeä (C3 / C4) tuovat kivasti Crestiin asti ja siitä voi jatkaa vielä punaista C1:stä kylään asti. 1,2 korkeuserokilometrin punainen voisi olla päivittäinen yhtä kyytiä laskettava vika lasku, jolla vedetään loput mehut jaloista pois. Pitänee tuo laskea varmaan aamun ekanakin jossain välissä kun on vielä kissan jäljiltä. Pulsahan ajaa alppikissoja kaiket yöt tällä reissulla.

Champolucin alueelta pääsee viereiselle Fracheyn alueella mukanvan näköistä pitkähköä C6 – punaista pitkin laskemaan pois. Tämän rinteen varrelta voinee löytyä pientä putskuakin. Tästä hissinousu ylsö ja ollaan Mont Rosilla. Sieltä  Ciarcerioon ja toisessa niistä löytyy ajanotollinen ratakin shottiskaboja varten. Vedetään linet ja kisataan tasoituksilla kuten Poikain Suunnistuksessa. Mont Rosilta C13 rinteen kautta siirrytään Colle Bettaforcan huipulle, josta lähtee huikean hyvän näköinen pitkä punainen tykitysbaana C14 alas. Hissikuilun toiselta puolelta löytynee taas pehmeääkin lunta, mutta uskon, että tämä rinnekin kestää ja vaatii usean laskukerran viikon aikana. Colle Bettaforcan huippu on myös yleinen noutopaikka Heli-Ski –retkille, joille ainakin Juha ja Pulsa saadaan huudattamalla Misleaderin seuraksi.

Colle Bettaforcan huipun toiselle puolelle lähdetään tykittämään hekumallisen näköisiä punaisia B1:tä ja B2:ta pitkin. Kun vaihdetaa aluetta, niin lasketaan punaista tai mustaa pitkin aina Stafaliin asti, jolloin näillekin vedoille saadaan lähes kilsan korkeusero. Hissinousu Gabietiin ja sitten onkin suuntamia riittämiin. Tapsalle starttaa pitkä musta G6 alas laaksoon asti. Itse asiassa tämä on kaikkien laskettava päästäkseen takaisin kotikylille, jollei halua olla tissiposki ja ottaa hissiä alas. Jouni, voit laskea kätesi jo alas. Näimme jo vittauksesi. Gabietista pääsee pitkiä punaisia pitkin Gressoneyn rinnealueelle. Gressoneyn alue tarjoaa paljon pitkiä punaisia tykitysvetoja Etelä-Alppien auringonpaisteessa. Punta Jolandalta lähtee myös musta kisarinne, jossa voidaan ottaa miehestä mittaa. Matsin miehisyyden mitta ei onneksi nöyryytä meitä tällä reissulla.

Kun Gressoney on taputeltu, on aika siirtyä Passo Salatin yläasemaa. Tältä lähtee kanssa nautittavia punaisia pari kappaletta Gabietiin takaisin. Passo Salatista lähteeä myös Verbbarista ja Nixistä tuttu hissi vuorelle, josta ei ole rinteitä alas. Indrenin huippu on ylin kohta laskualueellamme ja sinne voi mennä ihailemaan koko vuorijonon yli avautuvia maisemia. Kovat luut lähtevät tykittämään täältä helvetin pitkää merkattua offaria alas Gabietiin asti. Huikeana yksityiskohtana on rinneravintola offarin puolivälissä. Uno Birra More.

Passo Salatin toisella puolella aukea vapaalaskuparatiisinakin tunnettu Alagnan alue. Ylhäältä lähtee tajuttoman pitkä musta V3, jotka jatkamalla V1:nä saadaan laskulle 1,8 km:n korkeusero ja jalat huutamaan Masturbaatiota. Tämän mustan laitamilta löytyy puuteria pöllytettäväksi joka jantterille ja kun Jounikin on saatu hissillä numero 30 laskeutumaan Pianalungaan, on hyvä nousta Bocchetta Delle Pisselle tykittämään kisarinnettä V2 alas muutaman kerran. Tällä alueella aurinko hellii laskijoita, kuten Pulsa Jounin etumusta verkkareiden päältä. Alagnan ala-asemalta on varsin pitkä matka kotiin, joten paluu on ajoitettava oikein, jottei jäädä mottipottiin jonnekin väärään laaksoon.

Yksi mahdollinen päiväretki dösillä voisi olla tutustuminen kahteen pienempään laskualueeseen, eli Brusson/Estouliin sekä Antagnodiin. Brussonissa on laskentatavasta riippuen 6-8 pitkää hyvää punaista, ja kohde on hyvä vaihtoehto, mikäli tuuli ja/tai lumituisku yllättää. Brussonista kotiin päin ajeltaessa tulee välille vielä Antagnodin pieni laskualue, jossa on parin pitkän nössösinisen lisäksi pari kivaa punaista kisarinteineen, mustine pätkineen sekä ajanottoineen. Alueen pitäisi myös kylpeä kivasti auringossa.

Yhteenvetona sanottakaan, ettei kohde ole keillekään vasta-alkajille suunnattu, mutta tälle porukalle veikkaan, että kaikille löytyy kaikkea. Kohde on tunnettu offareistaan ja niille ei tarvitse suuremmin edes haikkailla, vaan hissit vie kivasti offareiden juurelle ja kylä/hissi odottaa alhaalla. Alue on Alppien Heli-Skin keidas, ja on jopa todennäköistä että yksi päivä kuluu sellaisella retkellä. Hintaa tulee tuolle rapiat pari hunttia, mut hei, se piirtää kel on liitua. Jos laskeminen tuntuu loppuvan kesken, niin ainahan voimme tehdä vielä päiväretken Cerviniaankin.

+ Offarit

+ Pitkät selkeät punaiset

+ Lumivarmuus

+ Heli-Ski

+ Pitkä jalkojentappoveto päivän päätteeksi

+ Aurinkoiset rinteet kuten oli Cerviniassakin

- Aamun hissinousurumba

- Pitkä matka hotlalle monista laaksoista

- Rinteiden määrä pienempi kuin monessa muussa kohteessa                    

Lisänä vielä linkki alueen Heli-Skin tietoihin:

http://www.monterosa.com/topmenu/heliski-freeride.aspx

sekä video yleisimmästä STS:n järjestämästä Heli Ski- routesta 4200m korkeudesta Zermattiin asti ja takaisin.

https://www.youtube.com/watch?v=y60_W3eo8mU

- Misleader

20 päivää Champoon

Joulukinkut on vähitellen syöty ja sulattelu alkanut. Blogimme elelee selkeästi omaa hiljaista odotustaan. kun reissu lähestyy. Itse nappasin flunssan alta pois sopivasti tässä joulun aikaan ja toipumiseen jää mukavasti pari viikkoa. Kaikki mahdolliset lisäravinteet ja homeopaattiset humpuukinappulat on nyt käytössä, ettei uutta tautia enää pääsisi päälle.



Ainakin arvoisa Harhaanjohtajamme on ehtinyt jo aloittaa laskukauden ja viestit kertoivat melkoisen kovista pakkasista ja tyhjistä rinteistä. Välineet on siis ainakin jollain meistä jo tsekattuna. Itse ajattelin heti alkuvuodesta tunkeutua häkkivaraston syövereihin ja kaivaa esiin kaikki kamat suksista lämpösukkiin. Alennusmyynnit saavat luvan tarjota ratkaisun mahdollisiin puutoksiin - hankintalistalla voisi näin äkkiseltään ajatellen olla tuore laskukerrasto ja mahdollisesti jopa uusi potta. Palaan mahdolliseen tavaranhankintaraporttiin tarpeen vaatiessa.

Alkuvuodesta tullee Räpeltäjiltä joka tapauksessa lisää matskua tännekin.

Sitä odotellessa kannattaa ihmetellä vaikkapa Räpellyskarttaa, joka löytyy toki nykyään kiinteänä linkkinä myös tuosta oikealta valikoista. Champoluc on muuten Räpeltäjien eteläisin räpellyskohde!

Tadaa!

Blogikilpavarustelun kiihtyessä ja Jounin kirjoittaessa toinen toistaan finessimpejä (onko oikea sana?) artikkeleita on minun taas aika paljastaa ääliömäisyyteni ja halukkuuteni hukata hyvää työaikaa täysin toisarvoisiin asioihin: Räpellysristikkoon. Jos jollain on joululomalla tai muuten aikaa tähän syventyä, niin antaa mennä! Minulle sähköpostiin oikein vastanneiden kesken arvotaan yllättävän mitätön palkinto. Vastausaikaa Räpellykseen asti ja palkinto luovutetaan Räpellyksellä. Vastauksena on kaksisanainen "iskulause" joka muodostuu ristikon vihreiden kirjaimien avulla eli koko ristikkoa ei tarvitse täyttää, jos saa tarpeeksi kirjaimia kasaan ja/tai osaa arvata iskulauseen puutteellisista kirjaimisa huolimatta. Kirjaimet pitää siis itse osata laittaa oikeaan järjestykseen iskulausetta varten. En osaa yhtään sanoa, onko tämä vaikea vai helppo nakki. Toivon kuitenkin, että tuon ratkomiseen ei joudu tuhlaamaan elämäänsä yhtä paljon kuin sen tekemiseen. Kaikki vihjeet tai sanat liittyvät jotenkin (joskus hyvinkin kaukaa) Räpeltämiseen ja epätoivon hetkellä vihjeitä saanee aika hyvin tämän vuoden aikana kirjoittamistani blogikirjoituksista. Jos jotain selkeitä virheitä, puutteita tms. huomaatte, niin olkaa yhteyksissä. Olen aika sokea niille itse tässä vaiheessa.

Vihjeet vaakasanoihin:

1. Palander
2. "Lähden offareille" on Pulsan tekemä "piip".
3. Kun alppikissoja jaetaan, nämä tippuvat Matsin pöydältä muille räpeltäjille.
4. Ansaitessani töissä Räpellyksen matkarahat on tämä tärkein työkaluni heti copyn jälkeen.
5. Edeltävän Räpellyksen ennätyksentekoväline.
6. Ei sitten kuitenkaan saanut alkuaan viime Räpellyksellä.
7. Räpeltäjien (vuoren)huipulla oloon liittyvä verbi perusmuodossaan.
8. Varkaiden kuningas.
9. Tekee vaikutuksen haju- ja eroottisuusindeksillään.
10. Tarvii olla aika "piip" pysyäkseen mäessä Misleaderin vauhdissa.
11. Paistaa räpeltäjien kasvoilta päivä päivältä kovemmin.
12. Räpeltäjät ovat maailman lapsellisimmat "piipit"
13. Kyseinen henkilö ei tehnyt vaikutusta sapuskoillaan.
14. Räpeltäjien suksien alla.
15. Menee Räpeltäessä kuin siivillä.
16. Schumacher tämän offareilla kohtasi, toivottasti ei kukaan räpeltäjä.
17. Joka tilanteessa räpeltäjien hihassa.
18. Mats on elävä "piip".

Vihjeet pystysanoihin:

 21. Pelottava varsinkin mustana.
 22. Tätä huutoa ei räpeltäjien suusta reissulla toivottavasti kuulla (ja ei, oikea vastaus ei ole "Masturbaatio", eikä "Enough is enough! I've had it with these mother fucking snakes on this mother fucking plane!"
23. Varmaan jonkin tältäkin reissulta vastaan tulevan ruotsalaisen puppelipojan nimi.
24. Ryskyvät Matsin käsittelyyn joutuvalla, mutta toivottavasti eivät tällä reissulla offareilla tai muutenkaan.
25. Pulsa osaa laskettelusta ehkä juuri ja juuri nämä.
26. Mikään tällainen ei pidättele Matsia.
27. Tämän vuoden yksi pääteema yksikössä.
28. Sauvamerkki.
29. Syntyy minne tahansa räpeltäjät menevätkin.
30. Kasvaa kovaa vauhtia tätä reissua kohden.
31. Kaipaa kesyttäjäänsä.
32. Yksi monista läpimitaltaan valtavista Matsin ruumiinosista.
33. Mats on tällainen Gangsta!
34. Eivät olleet viime Räpellyksellä jalassa, kun helikopteri yritti nousta lentoon.
35. Jounin alaston vartalo on "piip" tavaraa.
36. Alppien suurin massiivi.
37. Matsin pitäisi hiljalleen pistää nämä heput nippuun.
18. Tulevaisuuden tekniikkaa, joka saattaa olla ainoa Matsiin tepsivä ase.

 -MP

Food! I have to have food!!!

Kuukausi lähtöön! Jouluruoat tulilla (Karjalanpaisti uunissa hautumassa), joten sain inspiraation katsastaa Champolucin paikalliset safkat. Kaikille on varmaan selvää, että ruoka on rasvaista ja ravitsevaa - nälkä ei hetkeen kurni, kun vetelee polentaa, kaikenlaisia nykyjä, juustoa ja makkaroita.  Katsauksessa (rinne)ravintoloihin tuli selväksi, että useammassakin paikassa paikallista sapuskaa saa ja kannattaakin maistella, joten koitan löytää meille herkkusuille nyt siis eritoten paikallisia ruokalajeja ihmeteltäväksi. Tapsaa pitäisi ilahduttaa erityisesti se, että kalaa ei liiemmin ruokalistoilla näy, joten tilauksessa (kenties kielimuurin takia) tehdyn totaalisen hudin vaara ei ole suuri.

Juu juu juustossa löytyy

Aloitetaan ehkä siitä tunnetuimmasta alueen ruokatuotteesta. Fontina juusto on alueen oma juusto. Tätä herkkua on tuotettu Aostan-laaksossa jo 1100-luvulta lähtien. Juusto valmistetaan lehmänmaidosta ja rasvaprosenttina on mukavat 45. Parasta Fontinaa tehdään maidosta, joka on lypsetty kesällä - toki maidon pitää oleilla 1800-2300 metrissä, jossa lehmät saavat syödäkseen tuoretta, rikasta ruohoa. Fontinan kehutaan sopivan jopa leivälle ja tietysti myös sellaisenaan herkuteltavaksi, mutta tehdäänpä siitä usein myös paikallista fondueta, Fonduta alla valdostanaa, jossa juuston lisäksi maitoa, munia ja tryffeleitä. Juomasuosituksena punkku.

Lihaisampaa särvintä

Il bodeun

Paikallinen metsästysperinne tuo pöytään lihaa. Paljon lihaa. Osa liharuoista on saanut vaikutteita ranskalaisesta keittiöstä ja esimerkiksi Carbonade muistuttaa ranskalaisia lihapatoja: viiniä, mausteita, pitkään hauduttelua... mmmm... Uskoisin, että tämä suolatusta naudasta väännetty "patapaisti" uppoaa aika moneen Räpeltäjään.

Pikkulihannälkään vedellään esimerkiksi suolattua possua Jambon de Bossesia, jolla on EU:n PDO-merkintä - originaali suolattu possunjalka siis. Kinkkua valmistetaankin ainoastaan Saint Rhémy en Bossesin kylässä 1600 metrissä tarkkaan valituista sioista.

Näin uus-tamperelaista ilahduttaa kuulla, että possusta tehdään alueella myös makoisaa verimakkaraa. Jos oikein ymmärsin, niin Il bodeun on perinteisellä tavalla jo pitkään valmistettu makkara, jossa siansuoleen tungetaan keitettyä perunaa, pekonia, viiniä, mausteita ja verta. Suolet sidotaan käsin ja pötköjä roikotellaan vähintään 10 päivää. Näitä napsitaan sitten alkupaloina, tai joskus hieman lämmitettyinä esim. salaatin kera.

Walserilaista ruokaa? Bitte schön!

Chnéf-fléne. Lähde: http://cindystarblog.blogspot.fi

Mikäli löydämme hiihtoalueelta Walserilaiseen keittiöön erikoistuneen ravintolan, niin maistolistalla voisi olla vaikkapa Chnéf-fléne (kuvassa). Tässäkin ruoassa mukana suuressa osassa on Fontina-juusto. Nämä "napit" ovat käytännössä jauhopalleroita (muistuttavat gnoccheja), jotka kuorrutetaan juustolla. Taatusti paikallista herkkua!

Toinen Walserilainen hieman pääsi yllättämään. Se on leipä. Ruisleipä. Ruisleipä, johon tulee pähkinöitä??? No perskeles! Pakkohan tätä on jostain saada, koska perin herkulliselta ruisleivältä se näyttää ja vaikka sinne saksanpähkinöitä sekaan tungetaankin, niin voiko se huonoa olla...

Jos joku näistä ruoista ei kuulosta herkulliselta, niin tokihan tarjolla on paljon muutakin: polentaa (joka kuuluu perusruokiin), lihapatoja, pizzaa (tottakai), täyteläisiä keittoja ja jälkkäriksi vaikkapa panna cottaa.

Enpä usko, että Räpeltäjälle nälkä reissussa jää!

Prié blancia pöytään!

Viiniennätys huudetu! Sen rikkomiseen ei juuri mitään vaadita. Tutkaillaan nyt kuitenkin, millä herkulla ennätykset poksautetaan.

Vallee d'Aosta DOC

Korkein Euroopan viinialueista on luokiteltu Denominazione di Origine Controllataksi. Laatuluokitus takaa sen, että DOC-leiman löytyessä pullon kyljestä, voi olla varma, että laatu on lailla säädelty ja valvottu. Alue on pienin Italian viinialueista sekä kooltaan, että tuotantomäärältään. Pääosiltaan viini tuotetaan aluetta halkovan Dora Baltean itärannoilla ja Aostan kaupunki tarjoaa viinintekotukikohdan keskisen sijaintinsa ansiosta. Pulsaattori on varmasti mielissään kuullessaan, että alueella on viljelty viiniä jo Roomalaisten toimesta, joten viinituotantohistoriaakin löytyy.

Viinitarha Aostassa (lähde: http://turismo-in.it)

Vaikka Alpeilla ollaankin, niin Aostan laakson kesät ovat kuumia ja kuivia, joten rypäleet korjataankin jo usein syyskuussa. Alpit ja vuoristoisuus vaikuttavat myös maaperään, joka tietysti vaikuttaa myös tuotetun viinin ominaisuuksiin, ja maaperä onkin ylempänä rinteillä hiekkaista ja alempana savea ja karkeampaa soraa. Viinifriikit osaisivat varmaan laakista sanoa, mitä maaperä ja lyhyet kesät yhdessä tiettyjen rypälelajikkeiden kanssa viinin ominaisuuksiin tuovat, mutta koska itse en (ainakaan vielä) ole niin oppinut, että tähän kykenisin, niin otetaanpa selvää, minkälaisia viinejä siellä sitten lipitellään.

Punaista ja valkoista kuplilla ja ilman

Yli 70 prosenttia (lähteestä riippuen jopa 90 prosenttia) alueella tuotetusta viinistä on punaista. Yleisimmät rypäleet punaviinin valmistuksessa ovat Pinot noir, Gamay ja Petit Rouge, ja näiden variaatiot. Valkkariakin tuotetaan ja ainakin omalla toivelistalla olisi maistella alueen omasta rypäleestä, Prié Blancista, tuotettu valkoinen - alueen viinejä ei kovin yleisesti muualta maailmasta saa ja epäilenkin vahvasti, että tampesterilainen pitkäripainen ei Aostalaisia viinejä juurikaan tarjoa (en löytänyt tuotehaulla yhtään). Nyt on saumat siis tutustua viineihin, joihin tuskin kovin montaa kertaa elämässään uudestaan törmää.

Punaisia viinejä kuvaillaan useimmiten rustiikkisiksi - tietty "viimeistelemättömyys" ja hiomattomuus maistuvat, mutta se ei aina ole huono asia. Alueen punaviineistä löytyy usein mausteisuutta ja maan makua, sekä jopa hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta. Nebbioloa sisältävissä viineissä "nebbioloisuus" (tervaa, kirsikkaa, yrttejä...) puskee läpi ja jos Nebbiolosta tykkää, niin alueen viineistä voi tehdä löytöjä!

Alueen omista rypäleistä tuotetut viinit kannattaa tosiaan ainakin maistaa. Jo mainitusta Prié Blancista tehdyt viinit ovat usein aromiltaan heinäisiä ja löytää voi myös valkoisten kukkien aromia. Prié Blancista valmistetaan myös kuohuviiniä samoin menetelmin, kuin Champagnen alueella - luvassa siis kenties Italian shampanjaa? - ja joskus jopa makeita jälkiruokaviinejä. Petite Arvine, jota löytyy myös naapurista Sveitsin Valaisista, aiheuttaa tällä hetkellä kuhinaa ja onkin monesti suositeltu maiskuteltavaksi, jos vaan jostain pullollisen rypäleestä valmistettua valkoista sattuu löytämään. Mehän ainakin etsimme ja mausta etsimme hedelmäisyyttä, limeä ja greippiä.

Viinien hinnat eivät yleensä Italiassa päätä huimaa ja ennakkoon ajatellen panostetaan enemmän laatuun, kuin määrään. Kun viinihyllyillä muistaa katsoa pullon kyljestä "DOC" merkinnän ja tsekata, että viini on Aostasta, niin eiköhän ennätystä tehdessä pystytä jopa nauttimaan, eikä pelkästään suorittamaan! 

Sotanorsuja ja puuttuvia massiiveja: Champoluc-ennakko

Vielä yksi vuosi. Ja vielä yksi ennakkotunnelmien analysointi. Pakkohan tässä on yrittää tehdä oma osansa hehkuttamisen suhteen, sillä Pusselin blogidominointi on sitä luokkaa, että sille vetää vertoja vain Matsin dominointi kaikessa muussa mahdollisessa.

Niin, Räpeltäminen on nyt kolmanteen reissuun lähtiessä minullekin jo tuttua, joten mitä tältä reissulta voi enää odottaa ns. perusloistomeiningin lisäksi? Tulevan reissun pääteemoiksi ovat minun mielessäni ja minun näkökulmastani muodostumassa viinit, offarit ja Matsin poissaolo. Tässä kirjoituksessa valotan ajatuksiani näistä pääteemoista muun hölynpölyn lisäksi.

Viiniennätyksen teko on itsestäänselvyys, mutta onko viininmaistelulla yllätysmomenttia hihassaan? Kun nyt viinikulttuurin mahtiseuduilla liikutaan, onnistuuko Dionysos käännyttämään seurakuntansa pysyviksi jäseniksi jopa barbaarisista olutsiepoista paatuneimmat: räpeltäjät? Tullaanko tämän reissun jälkeen tulevilla Poikain viikonlopuilla pohdiskelemaan tuntikausia Mikkelin cittarin alkossa, onko viikonlopun teema Merlot, Syrah vai Riesling sen sijaan, että napattaisiin mukaan salkkutolkulla halvinta kurabisseä (ei sentään Lapparia kuitenkaan)? Ihan noin pitkälle en usko viiniteeman menevän, mutta ehkä tämä voi silti olla yhtä silmiä aukaiseva kokemus kuin reissulla toivottavasti taas vilahtava Jounin alaston vartalo, joskin viinin osalta vain kuvainnollisella tasolla.

Ne offarit... Niistä on puhuttu jo pitkään, mutta viime reissulla Suomen vastaavaa imitoinut lumitilanne nosti allekirjoittaneen eliniän ennustetta tasan vuodella. Kesällä kylmä hiki nousi otsalleni, kun tulevan reissun ennakkoarvioissa esille nostettiin VAIKEUDESTAAN tunnetut offarit. Aivan täysi punpulihomous ei kuulu tapoihini, joten jonkinlainen offariseikkailu takuulla nähdään, mutta paikan päällä on tarkkaan analysoitava sopiva paikka tämän toteuttamiselle. Formulat eivät kiinnosta, joten Schumacherin kohtalotoveriksi en mieli, ja lumivyöryn alle jääneenä hapen loppumista odottaessa saattaa Helsingin yöelämäkin tuntua kevyeltä, valoiselta, ystävälliseltä, lempeältä ja kaikkea muuta kuin ahdistavalta ajatukselta. Tosin tukehtumiskuolema lähivuosina lienee joka tapauksessa väistämätön: jos ei tänä talvena lumivyöryn alla, niin sitten muutaman vuoden sisään koko muun nykyfaunan kohtalotoverina, kun Lekan punpulihomous laajenee niin suureksi, että se syrjäyttää koko maapallon ilmakehän. (vittu mulla on kyllä hölmöjä juttuja...)

Lekan punpulihomoudesta siirrytään täysin päinvastaiseen aiheeseen: Matsiin. Alppien suurinta massiivia ei tällä reissulla nähdä, ja se on hämmentävä ja surullinen ajatus. On itsestään selvää, että Matsia ei voi korvata, mutta ehkä hänen poissaollessaan reissulla mukana olijoilla on näytön paikka ja mahdollisuus nostaa omaa tasoaan. Kuka ottaa roolia, kun douchebagit vaativat niputtajaa, alppikissat kesyttäjää tai bisse imuroijaa (onneksi on tällä kertaa viiniteema)? Entä saako allekirjoittanut osallistua parisuhdepeliin oman kätensä parina? Olen itse ollut Räpeltämässä vain kaksi kertaa, mutta silti ajatus reissusta ilman pronssidominaattoria on perin outo. Osaisiko joku käsistään kätevämpi (Pussel?) tehdä vaikka Mats-naamarin, jota kukin vuorollaan iltaisin pitäisi?

Vielä itse reissukohteesta. En ole koskaan käynyt Italiassa, vaikka maan historia lähinnä Rooman valtakunnan ajoilta kiinnostaa suuresti. Tällä reissulla pääpaino on toki mäessä, eikä aikaa kulttuurihistorian tutkimiseen juuri jää, mutta yksi seikka kannattaa täällä päin Alppeja laskiessa huomioida. Tulemme liikkumaan aivan niillä kulmilla, joita legendaarinen Karthagolaiskenraali Hannibal käytti Alppien ylittämiseen sotanorsujensa kanssa ennen kuin pyyhki roomalaisilla lattiaa useissa nyky-Italian alueella käydyissä taisteluissa. Esimerkiksi Trasimenusjärven taistelussa Hannibal toteutti vielä nykyäänkin sotilasakatemioissa opiskeltavan kouluesimerkin nerokkaasta väijytyksestä. Maailmanhistorian suurimpiin murskavoittoihin kuuluvassa Cannaen taistelussa Hannibal puolestaan todisti ratsuväen viisaan käytön tärkeyden aikalaisissa taisteluissa ja varmisti nimensä säilymisen historian kirjoissa ikuisesti. Historian siipien havinaa on epäilemättä kuultavissa monella tasolla räpeltäjien tykittäessä menemään näillä seuduilla. Eikä ainakaan allekirjoittanut panisi pahakseen pientä sessiota nykypäivän sotanorsun kanssa...

Sanomattakin on selvää, että jälleen kerran on tiedossa huikea reissu! Ja kun se on ohi, on seuraavaksi kai lähdettävä pyhiinvaellukselle kohti Alppien kuninkaan ja Dubain sulttaanin nykyistä residenssiä. Mutta yksi asia kerrallaan: Champoluc, here we come! Kohta mennään! One more year! Come on! Pystyykö flora yhteyttämään punpulihomoudella? Vamos! YES WE CAN!

-MP