Food! I have to have food!!!

Kuukausi lähtöön! Jouluruoat tulilla (Karjalanpaisti uunissa hautumassa), joten sain inspiraation katsastaa Champolucin paikalliset safkat. Kaikille on varmaan selvää, että ruoka on rasvaista ja ravitsevaa - nälkä ei hetkeen kurni, kun vetelee polentaa, kaikenlaisia nykyjä, juustoa ja makkaroita.  Katsauksessa (rinne)ravintoloihin tuli selväksi, että useammassakin paikassa paikallista sapuskaa saa ja kannattaakin maistella, joten koitan löytää meille herkkusuille nyt siis eritoten paikallisia ruokalajeja ihmeteltäväksi. Tapsaa pitäisi ilahduttaa erityisesti se, että kalaa ei liiemmin ruokalistoilla näy, joten tilauksessa (kenties kielimuurin takia) tehdyn totaalisen hudin vaara ei ole suuri.

Juu juu juustossa löytyy

Aloitetaan ehkä siitä tunnetuimmasta alueen ruokatuotteesta. Fontina juusto on alueen oma juusto. Tätä herkkua on tuotettu Aostan-laaksossa jo 1100-luvulta lähtien. Juusto valmistetaan lehmänmaidosta ja rasvaprosenttina on mukavat 45. Parasta Fontinaa tehdään maidosta, joka on lypsetty kesällä - toki maidon pitää oleilla 1800-2300 metrissä, jossa lehmät saavat syödäkseen tuoretta, rikasta ruohoa. Fontinan kehutaan sopivan jopa leivälle ja tietysti myös sellaisenaan herkuteltavaksi, mutta tehdäänpä siitä usein myös paikallista fondueta, Fonduta alla valdostanaa, jossa juuston lisäksi maitoa, munia ja tryffeleitä. Juomasuosituksena punkku.

Lihaisampaa särvintä

Il bodeun

Paikallinen metsästysperinne tuo pöytään lihaa. Paljon lihaa. Osa liharuoista on saanut vaikutteita ranskalaisesta keittiöstä ja esimerkiksi Carbonade muistuttaa ranskalaisia lihapatoja: viiniä, mausteita, pitkään hauduttelua... mmmm... Uskoisin, että tämä suolatusta naudasta väännetty "patapaisti" uppoaa aika moneen Räpeltäjään.

Pikkulihannälkään vedellään esimerkiksi suolattua possua Jambon de Bossesia, jolla on EU:n PDO-merkintä - originaali suolattu possunjalka siis. Kinkkua valmistetaankin ainoastaan Saint Rhémy en Bossesin kylässä 1600 metrissä tarkkaan valituista sioista.

Näin uus-tamperelaista ilahduttaa kuulla, että possusta tehdään alueella myös makoisaa verimakkaraa. Jos oikein ymmärsin, niin Il bodeun on perinteisellä tavalla jo pitkään valmistettu makkara, jossa siansuoleen tungetaan keitettyä perunaa, pekonia, viiniä, mausteita ja verta. Suolet sidotaan käsin ja pötköjä roikotellaan vähintään 10 päivää. Näitä napsitaan sitten alkupaloina, tai joskus hieman lämmitettyinä esim. salaatin kera.

Walserilaista ruokaa? Bitte schön!

Chnéf-fléne. Lähde: http://cindystarblog.blogspot.fi

Mikäli löydämme hiihtoalueelta Walserilaiseen keittiöön erikoistuneen ravintolan, niin maistolistalla voisi olla vaikkapa Chnéf-fléne (kuvassa). Tässäkin ruoassa mukana suuressa osassa on Fontina-juusto. Nämä "napit" ovat käytännössä jauhopalleroita (muistuttavat gnoccheja), jotka kuorrutetaan juustolla. Taatusti paikallista herkkua!

Toinen Walserilainen hieman pääsi yllättämään. Se on leipä. Ruisleipä. Ruisleipä, johon tulee pähkinöitä??? No perskeles! Pakkohan tätä on jostain saada, koska perin herkulliselta ruisleivältä se näyttää ja vaikka sinne saksanpähkinöitä sekaan tungetaankin, niin voiko se huonoa olla...

Jos joku näistä ruoista ei kuulosta herkulliselta, niin tokihan tarjolla on paljon muutakin: polentaa (joka kuuluu perusruokiin), lihapatoja, pizzaa (tottakai), täyteläisiä keittoja ja jälkkäriksi vaikkapa panna cottaa.

Enpä usko, että Räpeltäjälle nälkä reissussa jää!

Prié blancia pöytään!

Viiniennätys huudetu! Sen rikkomiseen ei juuri mitään vaadita. Tutkaillaan nyt kuitenkin, millä herkulla ennätykset poksautetaan.

Vallee d'Aosta DOC

Korkein Euroopan viinialueista on luokiteltu Denominazione di Origine Controllataksi. Laatuluokitus takaa sen, että DOC-leiman löytyessä pullon kyljestä, voi olla varma, että laatu on lailla säädelty ja valvottu. Alue on pienin Italian viinialueista sekä kooltaan, että tuotantomäärältään. Pääosiltaan viini tuotetaan aluetta halkovan Dora Baltean itärannoilla ja Aostan kaupunki tarjoaa viinintekotukikohdan keskisen sijaintinsa ansiosta. Pulsaattori on varmasti mielissään kuullessaan, että alueella on viljelty viiniä jo Roomalaisten toimesta, joten viinituotantohistoriaakin löytyy.

Viinitarha Aostassa (lähde: http://turismo-in.it)

Vaikka Alpeilla ollaankin, niin Aostan laakson kesät ovat kuumia ja kuivia, joten rypäleet korjataankin jo usein syyskuussa. Alpit ja vuoristoisuus vaikuttavat myös maaperään, joka tietysti vaikuttaa myös tuotetun viinin ominaisuuksiin, ja maaperä onkin ylempänä rinteillä hiekkaista ja alempana savea ja karkeampaa soraa. Viinifriikit osaisivat varmaan laakista sanoa, mitä maaperä ja lyhyet kesät yhdessä tiettyjen rypälelajikkeiden kanssa viinin ominaisuuksiin tuovat, mutta koska itse en (ainakaan vielä) ole niin oppinut, että tähän kykenisin, niin otetaanpa selvää, minkälaisia viinejä siellä sitten lipitellään.

Punaista ja valkoista kuplilla ja ilman

Yli 70 prosenttia (lähteestä riippuen jopa 90 prosenttia) alueella tuotetusta viinistä on punaista. Yleisimmät rypäleet punaviinin valmistuksessa ovat Pinot noir, Gamay ja Petit Rouge, ja näiden variaatiot. Valkkariakin tuotetaan ja ainakin omalla toivelistalla olisi maistella alueen omasta rypäleestä, Prié Blancista, tuotettu valkoinen - alueen viinejä ei kovin yleisesti muualta maailmasta saa ja epäilenkin vahvasti, että tampesterilainen pitkäripainen ei Aostalaisia viinejä juurikaan tarjoa (en löytänyt tuotehaulla yhtään). Nyt on saumat siis tutustua viineihin, joihin tuskin kovin montaa kertaa elämässään uudestaan törmää.

Punaisia viinejä kuvaillaan useimmiten rustiikkisiksi - tietty "viimeistelemättömyys" ja hiomattomuus maistuvat, mutta se ei aina ole huono asia. Alueen punaviineistä löytyy usein mausteisuutta ja maan makua, sekä jopa hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta. Nebbioloa sisältävissä viineissä "nebbioloisuus" (tervaa, kirsikkaa, yrttejä...) puskee läpi ja jos Nebbiolosta tykkää, niin alueen viineistä voi tehdä löytöjä!

Alueen omista rypäleistä tuotetut viinit kannattaa tosiaan ainakin maistaa. Jo mainitusta Prié Blancista tehdyt viinit ovat usein aromiltaan heinäisiä ja löytää voi myös valkoisten kukkien aromia. Prié Blancista valmistetaan myös kuohuviiniä samoin menetelmin, kuin Champagnen alueella - luvassa siis kenties Italian shampanjaa? - ja joskus jopa makeita jälkiruokaviinejä. Petite Arvine, jota löytyy myös naapurista Sveitsin Valaisista, aiheuttaa tällä hetkellä kuhinaa ja onkin monesti suositeltu maiskuteltavaksi, jos vaan jostain pullollisen rypäleestä valmistettua valkoista sattuu löytämään. Mehän ainakin etsimme ja mausta etsimme hedelmäisyyttä, limeä ja greippiä.

Viinien hinnat eivät yleensä Italiassa päätä huimaa ja ennakkoon ajatellen panostetaan enemmän laatuun, kuin määrään. Kun viinihyllyillä muistaa katsoa pullon kyljestä "DOC" merkinnän ja tsekata, että viini on Aostasta, niin eiköhän ennätystä tehdessä pystytä jopa nauttimaan, eikä pelkästään suorittamaan! 

Sotanorsuja ja puuttuvia massiiveja: Champoluc-ennakko

Vielä yksi vuosi. Ja vielä yksi ennakkotunnelmien analysointi. Pakkohan tässä on yrittää tehdä oma osansa hehkuttamisen suhteen, sillä Pusselin blogidominointi on sitä luokkaa, että sille vetää vertoja vain Matsin dominointi kaikessa muussa mahdollisessa.

Niin, Räpeltäminen on nyt kolmanteen reissuun lähtiessä minullekin jo tuttua, joten mitä tältä reissulta voi enää odottaa ns. perusloistomeiningin lisäksi? Tulevan reissun pääteemoiksi ovat minun mielessäni ja minun näkökulmastani muodostumassa viinit, offarit ja Matsin poissaolo. Tässä kirjoituksessa valotan ajatuksiani näistä pääteemoista muun hölynpölyn lisäksi.

Viiniennätyksen teko on itsestäänselvyys, mutta onko viininmaistelulla yllätysmomenttia hihassaan? Kun nyt viinikulttuurin mahtiseuduilla liikutaan, onnistuuko Dionysos käännyttämään seurakuntansa pysyviksi jäseniksi jopa barbaarisista olutsiepoista paatuneimmat: räpeltäjät? Tullaanko tämän reissun jälkeen tulevilla Poikain viikonlopuilla pohdiskelemaan tuntikausia Mikkelin cittarin alkossa, onko viikonlopun teema Merlot, Syrah vai Riesling sen sijaan, että napattaisiin mukaan salkkutolkulla halvinta kurabisseä (ei sentään Lapparia kuitenkaan)? Ihan noin pitkälle en usko viiniteeman menevän, mutta ehkä tämä voi silti olla yhtä silmiä aukaiseva kokemus kuin reissulla toivottavasti taas vilahtava Jounin alaston vartalo, joskin viinin osalta vain kuvainnollisella tasolla.

Ne offarit... Niistä on puhuttu jo pitkään, mutta viime reissulla Suomen vastaavaa imitoinut lumitilanne nosti allekirjoittaneen eliniän ennustetta tasan vuodella. Kesällä kylmä hiki nousi otsalleni, kun tulevan reissun ennakkoarvioissa esille nostettiin VAIKEUDESTAAN tunnetut offarit. Aivan täysi punpulihomous ei kuulu tapoihini, joten jonkinlainen offariseikkailu takuulla nähdään, mutta paikan päällä on tarkkaan analysoitava sopiva paikka tämän toteuttamiselle. Formulat eivät kiinnosta, joten Schumacherin kohtalotoveriksi en mieli, ja lumivyöryn alle jääneenä hapen loppumista odottaessa saattaa Helsingin yöelämäkin tuntua kevyeltä, valoiselta, ystävälliseltä, lempeältä ja kaikkea muuta kuin ahdistavalta ajatukselta. Tosin tukehtumiskuolema lähivuosina lienee joka tapauksessa väistämätön: jos ei tänä talvena lumivyöryn alla, niin sitten muutaman vuoden sisään koko muun nykyfaunan kohtalotoverina, kun Lekan punpulihomous laajenee niin suureksi, että se syrjäyttää koko maapallon ilmakehän. (vittu mulla on kyllä hölmöjä juttuja...)

Lekan punpulihomoudesta siirrytään täysin päinvastaiseen aiheeseen: Matsiin. Alppien suurinta massiivia ei tällä reissulla nähdä, ja se on hämmentävä ja surullinen ajatus. On itsestään selvää, että Matsia ei voi korvata, mutta ehkä hänen poissaollessaan reissulla mukana olijoilla on näytön paikka ja mahdollisuus nostaa omaa tasoaan. Kuka ottaa roolia, kun douchebagit vaativat niputtajaa, alppikissat kesyttäjää tai bisse imuroijaa (onneksi on tällä kertaa viiniteema)? Entä saako allekirjoittanut osallistua parisuhdepeliin oman kätensä parina? Olen itse ollut Räpeltämässä vain kaksi kertaa, mutta silti ajatus reissusta ilman pronssidominaattoria on perin outo. Osaisiko joku käsistään kätevämpi (Pussel?) tehdä vaikka Mats-naamarin, jota kukin vuorollaan iltaisin pitäisi?

Vielä itse reissukohteesta. En ole koskaan käynyt Italiassa, vaikka maan historia lähinnä Rooman valtakunnan ajoilta kiinnostaa suuresti. Tällä reissulla pääpaino on toki mäessä, eikä aikaa kulttuurihistorian tutkimiseen juuri jää, mutta yksi seikka kannattaa täällä päin Alppeja laskiessa huomioida. Tulemme liikkumaan aivan niillä kulmilla, joita legendaarinen Karthagolaiskenraali Hannibal käytti Alppien ylittämiseen sotanorsujensa kanssa ennen kuin pyyhki roomalaisilla lattiaa useissa nyky-Italian alueella käydyissä taisteluissa. Esimerkiksi Trasimenusjärven taistelussa Hannibal toteutti vielä nykyäänkin sotilasakatemioissa opiskeltavan kouluesimerkin nerokkaasta väijytyksestä. Maailmanhistorian suurimpiin murskavoittoihin kuuluvassa Cannaen taistelussa Hannibal puolestaan todisti ratsuväen viisaan käytön tärkeyden aikalaisissa taisteluissa ja varmisti nimensä säilymisen historian kirjoissa ikuisesti. Historian siipien havinaa on epäilemättä kuultavissa monella tasolla räpeltäjien tykittäessä menemään näillä seuduilla. Eikä ainakaan allekirjoittanut panisi pahakseen pientä sessiota nykypäivän sotanorsun kanssa...

Sanomattakin on selvää, että jälleen kerran on tiedossa huikea reissu! Ja kun se on ohi, on seuraavaksi kai lähdettävä pyhiinvaellukselle kohti Alppien kuninkaan ja Dubain sulttaanin nykyistä residenssiä. Mutta yksi asia kerrallaan: Champoluc, here we come! Kohta mennään! One more year! Come on! Pystyykö flora yhteyttämään punpulihomoudella? Vamos! YES WE CAN!

-MP

Mats-Visa

On aika kilpailun. Ainut kaikilla reissuilla tähän asti Räpellyksellä ollut on itseni lisäksi Mats. Juhlistamme Matsin 10-vuotta Räpellyksillä ja kunnioitamme hänen muistoaan Mats-Visalla. Tunnista missä Mats missäkin kuvassa luuraa ja laita vastauksesi yksityisviestiä faceen tai osoitteeseen rantalainenmatti@gmail.com . Voittaja palkitaan ruhtinaallisesti. Ja ei saa tonkia omia arkistoja!

Terveisin, Misleader

Haasteita

Reissu lähestyy ja blogi aktivoituu. Valitettavasti (blogin kannalta) on osa yhteisömme jäsenistä lisääntynyt viime vuosina ja täten vapaa-aika ja sitä myöten kirjoitteluaika on typistynyt aika minimiin. Olisi silti hienoa, mikäli jokainen kävisi jotain rustaamassa blogiin ennen lähtöä. Jouni on ansiokkaasti jo pitänyt rotia tässä touhussa ja kirjoituksia on ollut ilo lueskella. Voisimme myös heittää toisillemme aiheita/ideoita/haasteita kirjoituksille. Esim: Juha ja "Reissu ilman lapsia ja vaimoa". Tai Jounille "Betsaamalla reissuun, vai millä rahat kasaan tänäkin vuonna?". Tai Pulsalle "Räpellysperheeseen ajautuminen ja koukkuun jääminen" Tai Tapsalle kun pitkäaikaisin jäsen Mats on poissa "Räpellys: menneisyys - nykytila - tulevaisuus". Itse juuri selasin kuva-arkistoa kaikista reissuista ja huikeaa materiaalia on tallessa. Ehkä jotain fotokollaaseja tullaan ainakin näkemään.

- Misleader

On aika tutustua Champolucin kylään

IP-kaakku tuloillaan. Lupaus: aamupalat näyttää paremmilta

Itsenäisyyspäivä on vietetty (kakkuakin leivottiin; ks. kuva) ja matkaanlähtölaskuri nakuttaa vinhaa vauhtia kohti kuukauden maagista rajapyykkiä. Nyt jos koskaan on aika kiihdyttää blogia huippuunsa, koska joulun tullen keskitytään lepoon ja herkistelyyn.

Halpispizzeria bongattu!

Päivän ainoa päivitys on tässä! Mutta se ei olekaan mikä tahansa päivitys, vaan löytö! Ristorante Pizzeria Churen sijaitsee aivan härkähuoneistoimme takapihalla!!!

Jätän teidät selaamaan heidän sivujaan.