maanantai 1. joulukuuta 2014

Ruokaa rinteessä ja rinteen vieressä

Laskijan suoli huutaa ruokaa ainakin kaksi kertaa päivässä. Tällä kertaa Räpeltäjät ovat matkassa ruokailujen suhteen omatoimisesti all-inclusiven sijaan ja se ei välttämättä ole ollenkaan huono asia. Muistelkaapa Schladmingin "gourmet" illallisia... Koskaan, KOSKAAN, aikaisemmin ei yksikään meistä ole kävellyt ulos kesken illallisen, mutta Schladmingissa tämä nähtiin. Harhaanjohtajamme totesi melko sanatarkasti: "V*TTU MITÄ P*****!" ja poistui. Myönnettäköön, että melko useasti tuli käytyä kebuilla.

Mutta entäpä nyt, kun saamme valita raflat täysin vapaasti ja maksaa mistä haluamme? Alkuperäisen suunnitelman mukaan säästelemme ruokakuluissa ja syömme "edullisesti" - pizzaa, kebabia (tuskin Italiassa) ja muuta pikaista. Heitänpä myös ajatuksen ilmoille siitä, että syömme pääsääntöisesti rinteessä ja iltaisin vedetään leikkelelajitelmia, juustoa ja viiniä kotosalla. Uuniin parit potkot ja kylkeen paikallista makkaraa ja rasvaista siankylkeä, niin eikö sillä jo elä? Pari "hieman" parempaa iltaa tuohon päälle tarkoin valituissa ravinteleissa, niin a vot!

Aamupalat valmistamme ainakin itse ja lupasinkin jo etukäteen loihtia kuumia munia tykötarpeineen vaikka muutamaankin otteeseen. Siihen koulutukseni ehkä joten kuten riittää...

Mutta katsastetaanpa niitä ravintoloita hieman! Lupasin käydä täältä löytyvän listan läpi huolella, mutta sitten heräsin: listassa on 82 raflaa... Tyydyn siis vain pieneen otantaan - tarkistan STS:n suositukset, käytän apunani Aostan laakson turisti-infon hakukonetta ja toki myös TripAdvisorin arvosteluita, sekä noin tusinaa muuta sekalaista lähdettä ja sivustoa. Koskaan ei voi tehdä liikaa risöörziä ruoasta puhuttaessa!

Aloitellaan rinteen vierestä... 

 ...ja niistä mahdollisista illallispaikoista.

Il Balivon annos. Lähde: TripAdvisor
STS:n sivut listaavat yhdeksi viihtyisimmästä paikoista Hotelli Castorissa sijaitsevan pub Castorin, jossa tarjolla yhteislaulua omistajan pianonsoiton säestyksellä. Paikan ruokaakin kehutaan siellä täällä, joten mikäli sijainti suosii, niin voisi olla ainakin katsastamisen arvoinen mesta.

Myös STS:n kehuma ja TripAdvisorin listalla kakkosena keikkuva Il Balivo lienee erittäin vahvoilla valitessa sitä hieman parempaa paikkaa. TripAdvisorin ruokakuvat lupaavat hyvää.
Hintaakaan ei korkeaksi missään haukuta.

Luultavasti hieman kevyempää tunnelmaa tarjoaa Bar Birre Du Relais, jossa jälleen kuvien perusteella tarjolla ainakin yhtä peruselintarviketta, mutta myös ruoka-annoksia. Tämän paikan kuvittelen olevan enemmän pubi, kuin rafla, mutta on tuolla Facebookissa ruoka-annoksistakin kuvia näkyvillä - eikä ihan huonolta näytäkään. Täällä voisi piipahtaa!


Ja kun nälkä rinteessä yllättää...

...niin suuntaamme seuraaviin rinnerafloihin.

Tiibetiläinen ruoka juoksee karkuun?
Kun etsii rinneravintolaa Monterosan hiihtoalueelta, ei voi olla törmäämättä  Campo Baseen. Ravintolalta en tahdo millään löytää mitään omaa infoa, mutta sijainniksi päättelin hissin nro. 15 yläaseman Mont Rosilla. Viidakkorumpu pärisee siihen tahtiin, että Champoluc-Fracheyn puolella laskiessa tämä paikallisia ruokia tarjoava paikka on melkeinpä must. Torstaisin on täällä ollut ainakin joskus tarjolla Tiibetiläistä ruokaa...


Koska yritän löytää ravintoloita hieman ympäri koko rinnealuetta, otan tarkasteluun seuraavaksi Gressoney-La-Trinite´n puolelta löytyvän Punta Jolandan. Vaikuttaa laadukkaalta paikalta ja lainaankin heidän omia nettisivujaan:"SUPPER IN MOUNTAIN HUT

An Unforgettable evening. Climb the snowcat up to 2300 meters, from the panoramic terrace you can admire a mgnificent spectacle at night.The Cottage full of tipical charm you can enjoy traditional dishes accompanied by a good glass of wine. Refuge is locally at the arrival of the Punta Jolanda possible, then reached from without skiers. Strategic point where enjoy many hours of sunshine, walking with snowshoes in the location signals and for smaller mini bobs." Tämä selvä!
 Mutta jos ei ole, niin vedetään nyt kääntäjän läpi, aivan kuin tuokin teksti on mitä ilmeisimmin vedetty: "Ehtoollisen MOUNTAIN TKK.Unohtumaton ilta. Kiipeä lumikissa jopa 2300 metrin, panoraama terassilla voit ihailla upeaa spektaakkeli night. The Mökki täynnä tipical charmia voit nauttia perinteisiä ruokia mukana hyvän viinilasillisen. Turvaa on paikallisesti saapuessa Punta Jolandan mahdollista, niin pääsee ilman hiihtäjiä. Strateginen kohta, jossa nauttia runsaasti auringonvaloa, kävely lumikengätsijaintisignaalit ja pienemmille mini keikkuu.". No varmasti keikkuu isommillekin, jos on tällaista tunnelmaa luvassa! Sinne! 

Champolucista itään katsoen viimeisessä laaksossa sijaitsee Alpen Stop (sijaitsee täälläkin, kunhan hetken etsii). Keskellä rinnettä tönöttävä mökkerö kätkee sisäänsä baarin ja grillin. Tämän paikan palvelut tulevat varmasti tarpeeseen, mikäli on selvinnyt paikkaan johtavasta mustasta V3 rinteestä. Ainiin... tuo rinne on ainoa tapa päästä sinne, mikäli ei alennu käyttämään hissiä alaspäin (minäpä saatan vaikka käyttääkin).

Eiköhän näistä löydy jotain sopivaa Räpeltäjille! Toki todennäköisempää on, että silloin kun nälkä (tai jano) yllättää, niin yksikään ennakkoon scoutatuista paikoista ei ole lähelläkään ja valinta tehdään rinnekarttaa apuna käyttäen lennosta.


Postikortti 2014 Räpellykseltä Schladmingista

Yes we can!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Hyödyllisiä linkkejä Champoluciin matkaaville ja sää.

"Ai mää?" No sääpä hyvinkin:
Champoluc Snow Forecast | Snow Report | by E-mail

J2Skin tarjoama, yllä oleva, info on meille Räpeltäjille aivan riittävää sään kyttäilyyn, mutta löytyyhän sitä vaihtoehtoista ennustettakin esim. tutusta ja turvallisesta Accuweatherista. Linkki johtaa 30 päivän ennusteeseen, johon tuttuun tapaan täytyy suhtautua melkoisella varauksella, Alpeilla kun ollaan.

Matka järjestyy taas kätevästi STS Alppimatkojen siivellä ja tuolta voikin käydä selailemassa majoitusta ja mahdollista oheisohjelmaa.

Rinnekartat ja rinteiden aukiolotiedot, sekä kaikki yleinen info löytyy monterosa ski:n sivuilta. Tämä on siis alueen virallinen sivusto. Champolucin virallinen matkailusivusto on hyödyllinen ainakin mahdollisia ruokapaikkoja bongatessa ja sivuston "Where to eat" listan tulen kahlaamaan läpi samalla pieteetillä, kuin minkä tahansa Mestis-kierroksen pelaajakokoonpanot ja maalivahtien torjuntatilastot.

Tänne ilmestynee myös kaudelle 14/15 mahdollisuus seurata laskettuja kilsoja. Näyttää olevan myös Omppujen omistajille appi saatavilla. Pidetään silmällä.

Tuossa nyt näin alkuun olennaisimmat! Lisää linkkejä lisäillään, jos sopivia löytyy, joten kommentteihin saa vinkata!


Odotus on alkanut...

Ei. Ei joulun, eikä myöskään tiettävästi perheenlisäyksen (kellään Räpeltäjällä), vaan sen juhlista jaloimman - Räpellyksen.

Kokoonpano alkaa olla selvillä, luvat kotoa kysyttynä ja matkat maksettuna. Enää jäljellä ihan muutama pikkujuttu: suksien huollot, varusteiden tsekkaus, laskusoittolistan päivitys ja mitä vielä? No hervoton HYPETYS tietenkin!

Jos olet aikaisemmin blogiamme lukenut, niin tiedät, mitä on luvassa: lumitilanteen päivittelyä, rinneprofiilien tarkastelua, (rinne)ravintoloiden ennakoita, ruoka- ja juomakulttuuriin tutustumista ja kaikkea reissuun liittyvää ja ei niin liittyvääkin.

Tästä se lähtee!

CÄMÄÄÄ!!!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Nyt se on virallista. One More Year!!!

Räpellys ratsastaa jälleen! Suurista, Räpeltäjiä koskevista (positiivisista) seikoista huolimatta Räpellys järjestyy kuin järjestyykin. "One more year" -lisänimen saanut retki tapahtuu tuttuun aikaan ja jo vierailtuun maahan, mutta Räpeltäjille uuteen kohteeseen. Esimakua voi lukea Lumipallosta.


Muistakaa lukea myös wanhat, Cerviniaa koskevat bloggaukset blogimme arkistoista. Niissä ainakin havaintoja Italialaisista rinnemerkinnöistä, rinnekeskusten huoltohenkilökunnan työmotivaatiosta ja ennen kaikkea tarinoita mielettömistä maisemista, lumisista huipuista ja taatusti hyvästä ruoasta!


p.s. vaikka tämä reissu onkin labeloitu One more yeariksi, niin tuskin se viimeiseksi jää...

lauantai 8. helmikuuta 2014

Maailman lapsellisimmat aikuiset suorittavat: Schladming-raportti

Räpellys 2014, kohde: Schladming. Jo reissuun lähtiessä oli räpellysretkueessa aistittavissa keskittyneisyyttä ja intensiteettiä sekä sellaista määrätietoisuutta, että Alpit joutuisivat vapisemaan, tällä kertaa ehkä kovemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Vaikka reissun lopputuloksista tulevat trubaduurit laulamaan halki ikuisuuksien, ei reissu kuitenkaan alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla: hotelliin saavuttaessa legendaarisesta härkähuoneesta täpinöissään olleet räpeltäjät joituivat pettymään. Suoraan Die Hard-leffan apupahiksen tai Adams family-leffan palvelijan roolista hotellinjohtajaksi repäisty HorstiTorsti varasti räpeltäjiltä neljän hengen härkähuoneen ilot ja täydensi rikollisen uransa seuraavana päivänä varastamalla pitkään palvelleen ja monet taistot nähneen Räpellyslipun. Lipun menettämisen henkistä vaikutusta ei voi liikaa korostaa, mutta räpeltäjien moraali oli tällä reissulla niin kova, että yksi MIA-lippu ei menoa haitannut, ja KIA-kaljatölkit alkoivat kasaantua vauhdilla, jolle vetää vertoja vain Poikain viikonloppu (vain yksi tölkki koki tämän KIA-kohtalon matkalla kaupasta hotelliin.).

Hotelli ei varkaiden paratiisina toimimisensa lisäksi onnistunut muutenkaan erityisesti ihastuttamaan. Varsinkaan kaasuttajan sapuskat eivät kiitosta keränneet, ja statementtejä nähtiin. Laskupäivien jälkeinen elämä hotellihuoneissa sen sijaan oli totutun turvallista perinteistä menoa: maailman lapsellisimmat aikuiset vauhdissa. Siinä missä kaasiksen ruoat eivät nouse kulinarismin huipulle, nousee näillä reissuilla kerta toisensa jälkeen estetiikan huipulle Jounin alaston vartalo, joka tällä kertaa inspiroi havainnoitsijansa synnyttämään seuraavan runollisen eepoksen otsikoltaan "Jouni on"

Jouni on... notkea kuin nuori paju,
                 syvä kuin valtameren aallot.
Jouni on... itse estetiikan taju,
                  metsänymfin sirot kaarrot.
Jouni on... lieskoja kiukun ja vihan,
                 lempeä kuin suvituuli.
Jouni on... vartija turvallisen pihan,
                  mies jolta löytyy hyvä huuli.
Jouni on... kuin ruusut kauniit paratiisin,
                  mies jolla on uskomaton siitin!

Muuta hotellihuoneissa nähtyä: paljon ristiseiskaa, vähän rankaisusanapeliä (liian vähän kortteja), helikopteri, joka ei koskaan noussut lentoon kaikkien aikojen parhaalla hotelliterassilla (oli hotellissa siis jotain hyvääkin), hieronta, joka ei koskaan nostattanut, powernappeja, superpowernappeja, superjättiyllätys parisuhdepelissä Matsin ja allekirjoittaneen häviön muodossa (onnittelut Tapsalle ja Katrille!) ja viimeiseimpänä muttei vähäisimpänä: Trapped in the closet. Trapped in the closet oli eräs reissun ristiriitaisimpia tunteita aiheuttaneista asioista. Alkuun tähän teokseen tutustuminen aiheutti puhdasta hämmennystä. Hämmennys vaihtui kuitenkin pian ihastukseen yllättävien juonenkäänteiden ja hienojen henkilöhahmojen ansiosta. Ihastus kasvoi pian mykistyneeksi palvonnaksi, mutta aivan kuin muinainen Rooman valtakunta, oli joka puolelle laajentunut tarina pian liian suuri hallittavaksi ja koko komeus romahti pian sekavaksi sopaksi, joka ei enää onnistunut vangitsemaan parhaalla taianomaisella tenhollaan. Silti kokemuksena unohtumaton ja lause "Not only is there a man in this cabinet, but the man is a midget... midget... midget... midget......." jää elämään kansantaruissa. Ei sentään niin uljaana kuitenkaan kuin "Enough is enough!"

Mitä muuta reissulla tapahtui? Räpeltäjät kokivat yhden maailmankaikkeuden surrealistisimmista hetkistä kebab-savantin mestassa, jossa tämän maailmanhistorian huonoimman asiakaspalvelijan lisäksi kaksi paikallista hyvin, hyvin väsynyttä duunaria onnistui Räpeltäjien kanssa luomaan ilmapiirin, jota ei voi sanoin kuvailla. Ikimuistoista! Allekirjoittanut teki oman elämänsä ylensyönnin ennätyksen reissun viimeisenä iltana fondue-illallisella, mutta Obelix ei saanut alkuaan ainakaan vielä tällä reissulla. Helmutin keikka koettiin kaikessa lyhykäisyydessään (Jounille pojot mukanaolosta!) ja melkein...

Mäessäkin ehdittiin olla. Rinteet keräsivät kiitosta profiileillaan ja kunnollaan ja aamulaskut olivatkin puhdasta nautinnon sekaista suorittamista. Iltapäivällä suoritettiin tuttuun tapaan ihmispujottelun merkeissä, ja etsittiin välillä rajoja jalkojen kestävyyden suhteen, kun yritettiin tulla pysähtymättä huipulta alas saakka. Lopulta se myös onnistui! Maailmancupin osakilpailut järjestettiin sekä nopeuslaskussa että pujottelussa, eivätkä tulokset olleet kovin yllättäviä. Allekirjoittanut sai omat adrenaaliryöppynsä hyppyristä laskemisesta, ja itsensä voittaminen kaatumiseen päättyneen ensimmäisen hypyn jälkeen toisella hypyllä oli henkisesti puhdistava kokemus. Offarit jäivät kaikilta kokematta valitettavan surkean lumitilanteen takia, mikä jäi kaivelemaan jopa allekirjoittanutta, olisihan sitä ollut kiva edes vähän käydä vilkaisemassa meininkiä siellä. No joku toinen kerta sitten.

Sitten lopulta siihen, mistä tämä reissu muistetaan: suorittamiseen. Kukaan muu (muka) ei ole ikinä yhden viikon aikana tuon kokoisella kokoonpanolla laskenut noin paljon mäkeä ja juonut noin paljon kaljaa. Piste. Laskukilometrejä yli 240 km/naama/viikko ja litroja rinneravintoloissa, after skissä, hotellihuoneessa ja muissa ravinteleissa yhteensä n. 125. YES WE CAN! KUKAAN. MUU. EI. OLE. IKINÄ. TÄTÄ. TEHNYT. YES WE CAN!

Mahtava reissu ja kiitoksia kaikille loistavasta matkaseurasta! Danke! Bitte!

-MP

torstai 9. tammikuuta 2014

TJ2!

Jumalauta! Ylihuomenna lähdetään Räpeltämään!

-MP