Levillä käynti ja eksistentiaalinen tuska

Sosiaalisen median käyttötaitoni ovat mahdollistaneet sen, että huomaan saaneeni kehotuksen kirjoittaa raportin 1,5 vuotta sitten toteutetusta Levi-pupelluksesta (pitikö jonkun kirjoittaa myös Ruka-pupelluksesta???). Nyt siis m*******ota kehiin eli tuumasta toiseen!

Raportti aloitettakoon toteamalla maailman pienuuden ja elämän ihmeellisyyden nostaneen jälleen kerran päätään siinä muodossa, että itse Pupellus-gängin (Misleader, Poju, Tapsa&Katri, MaHa-Ha-Aats, IK) lisäksi lentokentällä näkyi muitakin tuttuja kuonoja. Valkoisesta hännänpäästä tuttu eläinperhe oli siis menossa mukana pikkusiskoja ja kavereita myöten.

Itse Pupellus oli- kuten arvata saattaa- Räpellystä minikoossa: mäet olivat pienempiä, olutmäärät ehkä hieman suurempia, hankiolutpialaiset pidettiin (muistan kaksi lajia, monta niitä oli?) ja korttia lätkittiin. QuickQuiz: Mikä sanoo ÖÖÄÄRRGGHHH!!! ja sitten TUMTUMTUM!!!! No se on Gorak! Ainakin tällä reissulla.

Hmmm, Pupellus on vaikeasti raportoitavissa oleva asia, joten siirryn muihin aiheisiin ja aineisiin: kuinka moni lisäkseni on ajatellut, että lienee äärimmäisen epätodennäköistä, että missään muualla maailmankaikkeudessa ei olisi elämää? Siis niinku että, miten muka Telluksen kaltainen planeettta voisi olla ainoa elämälle suotuisat olosuhteet mahdollistava paikka, kun galakseja on miljardeja ja niissä taas miljardeja tähtiä, joilla taas lienee jokaisella muutama niitä kiertävä planeetta kullakin. Näitähän NASA tutkinee (?!). Olen muuten miettinyt, että kusettavatkohan nuo NASAlaiset vaan kaikkia ihan kybällä. Vähän aikaa sitten väittivät löytäneensä täysin timantista koostuvan planeetan. Mitä vittua?! Kuulostaa saunaillassa keksityltä jutulta. Miten ne voisivat edes valovuosien päästä päätellä mistä materiasta joku taivaaankappale on tehty? Ihmeellistä! Ei silleen, että tämän muun elämän kanssa mitään kontaktia ikinä saataisiin, valovuotiset etäisyyydet eivät ole voitettavissa.

Sä sanot että mä näyttelen, elän leikkien prinsessaa, sulle suru on temppu vain, vika sielussain, JUONI VAIN!

Tiedättekö, mikä on maailman vanhin ja rumin dinosaurus? Pulsaurus.

Nyt se viimein tapahtui: yritin etsiä Putkinäölle 10-vuotisjuhlaturnausta. Pitkällisen googletttelun jälkeen kuitenkin epäonnistuin eli nyt näyttää siltä, että juhlitaan sitten vaikka 11-juhlavuotta. JEIJEIJEI!

Once there was this kid who
Got into an accident and couldn't come to school
But when he finally came back
His hair had turned from black into bright white

Seurarraavan vähän filosofisemman aiheen keksiminen on yllättävän vaikeaa. Yritetään kuitenkin. Miksi mitään on? Miksi ei ole vain tyhjyys? Kuinka paljon materiaa ja energiaa tässä universumissa on? Joku rajahan sillä on oltava. Perkele, taas mentiin tähtitieteeseen! EI NÄIN!

Mietiään ennemmin sitä, miksi maailmassa on pahuutta, jos jumala (vai Jumala?) on olemassa. Eikö jumalan pitäisi estää kaikki paha? (jos näin olisi, hän olisi estänyt kaikki treffini...) Mitä iloa on rukoilla Jumalaa, joka ei välitä? Tässä kaiken uskonnon........ tai no, en ehkä uskalla lähteä tälle linjalle, sillä en taida painia samassa sarjassa Tapsan ja Pojun kanssa.

Minkä superkyvyn ottaisitte näistä kolmesta, jos saisitte vapaasti valita: 1. Kyky ymmärtää ja puhua kaikkia maailman kieliä. 2. Teleportaatio, jota voisi käyttää muuten täysin vapaasti, mutta vain kerran viikossa. 3. No, tämä ei ole superkyky, mutta 10 miljoonaa euroa puhtaana käteen.

Toivon koskien kohinaa, koko pitkää sinfoniaa...

-Idioottikuningas

P.S. Sensuroikaa, jos haluatte.

Tulin, näin, räpelsin: Verbier-raportti

Kuin huomaamatta on lähes neljä vuotta kulunut siitä, kun pääsin vihdoin osalliseksi maineekkaasta perinteestä nimeltä Räpellys. Tuo neljän vuoden takainen kokemus on edelleen ainoa laatuaan, mutta nyt kun seuraava sukellus tuohon kiehtovaan maailmaan on jo käsin kosketeltavan lähellä, lienee aika näpytellä ruudulle muutama sana siitä, miltä Räpeltäminen tuolloin kauan sitten tuntui.

Vaikka Räpellys oli minulle ensimmäinen laatuaan, tiesin kuitenkin jollain tasolla mitä odottaa. Koska myös kaikki tätä tekstiä lukevat tietänevät varsin hyvin Räpellyksen syvimmän olemuksen, keskityn käsittelemään niitä aiheita, joita itse pidin yllättävinä tai jostain muusta syystä huomionarvoisina. Näistä asioista ensimmäinen on laskupäivä numero 1, jonka jännittävyys nousi ajoittain jo pelottavuuden puolelle, ja muutaman kerran ei onnettomuuskaan ollut kovin kaukana (Alpeille lähtöäni edelsi siis yksi (1) harjoituskerta Mielakassa). Räpellysperinteestä poiketen ensimmäisenä laskupäivänäni Alpeilla ei sää räpeltäjiä suosinut, ainakaan aamulla. Maan ja taivaan erottamisen vaikeus ja se vauhti, jolla kokeneemmat räpeltäjät uhkasivat välillä kadota horisonttiin johtivat siihen, että muutaman kerran jouduin taiteilemaan reilusti yli oman laskutaitoni, eikä kaatumisiltakaan vältytty. Mitään vakavaa ei kuitenkaan onneksi tapahtunut kiitos sen, että Harhaanjohtaja piti letkan vauhdin ainakin suurimman osan ajasta varsin maltillisena, ja Pussel puolestaan tuki minua toimien peräpään valvojana. Matsin panos lienee ollut tasoittaa rinteen jyrkimpiä kohtia muutamilla nyrkiniskuilla. Tuota innostuksen, pelon ja Alppien vaikuttavuuden aiheuttaman ihmetyksen ja totaalisen hämmennyksen värittämää päivää muistelen yhä lämmöllä, sillä ensi kerta Alpeilla on kokemus, jota ei vain voi toistaa.

Kun ensimmäisestä päivästä oli selvitty, alkoi tuntuma laskemiseen parantua päivä päivältä, ja viimeisinä päivinä pelko oli vaihtunut vauhdin hurmaan muiden räpeltäjien selkien pysyessä pitkässäkin rinteessä juuri ja juuri näköetäisyydellä. Silti jännittäviäkin hetkiä mahtui mukaan, ja seikkailu mustalla kumpareikoilla ei ehkä rikkonut ennätyksiä liikkeen sulokkuuden saralla.

Liikkeen suloisuuden saralla sen sijaan rikottiin ennätyksiä, kun koko porukka harjoitteli iltaisin käsillä seisontaa seinää vasten kämpällämme, mikä sai alakerrassa asuneen ruotsalaisen mieskaksikon suorastaan hämmentyneen pelokkaaksi. En tiedä mitä pojat luulivat kämpässämme harrastettaneen kaatumisista johtuvan jytinän vuoksi, mutta silmistä oli luettavissa ilmiselvä halu päästä mukaan...Tuosta pääsemme aasinsillalla ripasepaa tauottaneeseen parisuhdepeliin, jossa allekirjoittanut ja Mats pyyhkivät Isillä ja Pojulla lattioita. On tosin myönnettävä, että vaikka voitto tuli näytöstyyliin meille, oli pelin kovin yksittäinen suoritus vastustajajoukkueen käsialaa.

Reissun ehdottomia kohokohtia oli rinnepiknikki, joka sisälsi aikamoista jekuttelua. Why not? Kävelyvauhtinen lasku majapaikan pihaan oli yllättävän pelottava tuon kokemuksen jälkeen. Lisäksi alkuillan seesteiset hetket Pub Montfortin terassilla eivät unohdu ikinä.

Huonojakin hetkiä mahtui mukaan: brittideucheja oli täälläkin riittämiin (ei sinänsä ihme täällä, kun niistä ei pääse eroon edes Japanissa) ja kaikista maailman hirveistä yökerhoista hirvein oli ehkä juuri Verbierissä. Ahtaudessaan, kalleudessaan ja yrmeydessään mikään ei vedä vertoja tälle kyseiselle hirvitykselle, jonka nimeä en enää muista. Paikan pohjapiirros oli iso T, jonka yläpalkin päissä oli pienet tanssilattiat ja baaritiskit. Liikkuminen kapeilla käytävillä ilman Matsia muurinmurtajana olisi jäänyt kokonaan haaveeksi.

Yhtä kaikki, Räpellys oli loistelias kokemus, jota nyt siis lähdetään toistamaan! Kiitokset näin helvetin myöhään matkaseuralle sekä oppaina toimineille biatch-Annalle (kirjeenvaihto oven välityksellä oli kyllä mukavaa) ja deuche-Jesselle!

-Idioottikuningas

P.S. Ruoat olivat hyviä vaikka tällä kertaa ei ollutkaan niin, että Mats Sundin är...

Schladming hypetys alkaa...

Matkan alkuun aikaa "enää" noin 140 päivää, joten on aika aloittaa hypetys. Aluksi on kai syytä selvittää minne Räpellys 2014 suuntautuu. Kuten jo aikaisemmin on tullut mainittua, kohdemaaksi valikoitui tuttu ja turvallinen Itävalta, mutta Schladming on laskukohteena Räpeltäjille vieras.

Schladming on Räpeltäjien itäisin kohde tähän mennessä. Karttaan on koottu kaikki jo tehdyt "ekskursiot" ja Itävalta siirtyy johtoon suoritettujen Räpellysten määrässä, kunhan Schladming on valloitettu. Herzlichen Glückwunsch Österreich!!!

Reilun tunnin ajomatkan päässä Salzburgista sijaitseva Schladming on noin 4500 mainarin kotikaupunki. Vaikka Schladming perinteinen kaivoskaupunki onkin, niin se elää nykyään turismista (ylläripylläri). Tämän vuoden talvikaudella turisteja Schladmingissa on vieraillut jo yli 90000 ja vuoden 2012 kokonaissaldo näyttää lähes 124000 vierailijaa. Vuoden 2014 Tammikuulle on odotettavissa rapiat 20000 kävijää. Rinteitä ja hissikapasiteettia (joista lisää tuonnempana) on sen verran paljon, että eiköhän rinteeseen mahdu ilman kyynärpäätaktiikkaakin.

Schladmingin historia ulottuu 1180-luvulle ja talviurheilussa Schladmingissa on kisailtu jo vuodesta 1908 lähtien. 1953 rakennettiin ensimmäinen Planailta lähtevä hiihtohissi ja sittemmin Schladming on isännöinyt alppihiihdon maailmancupia ja kahdet MM-kisat (1982 ja 2013).

Alppikylänä Schladming tuskin tarjoaa varsinkaan Räpeltäjien veteraanikaartille mitään uutta - pari kirkkoa (korvatulpat mukaan!), alppitaloja, raatihuone (lisää korvatulppia!), hotelleja, ravintoloita, yökerhoja... Tarjonta on tuttua ja turvallista.  

Ruokaan, juomaan ja rinnetarjontaan paneudutaan omissa bloggauksissaan hieman lähempänä matkaa, mutta luvassa on ainakin Itävallan pienimmän panimon tutkailua, yleiskatsaus rinteisiin ja majapaikan tarkastelu. Suorat linkit sääpalveluihinkin lisätään hieman myöhemmin.

Räpellys 2014: Nahkahousuja hakemaan!

Itävalta on ollut Räpeltäjien luottokohteena jo useamman matkan ajan ja miksipä ei: mitä muuta Räpeltäjä voi toivoa, kuin Alppien aurinkoisia rinteitä, hyvää ruokaa, ystävällistä ja täsmällistä palvelua ja halpaa olutta? Siksi vuoden 2014 valikoitui Räpeltäjille täysin uusi kohde Schladming.

Syksyn aikana paneudutaan tarkemmin kohteeseen, muistellaan vanhoja ja ehkäpä luvassa on jälleen jokin pieni (kuva)kilpailukin.

Räpellys 2014 on varmistunut.

 Stay tuned!

Bad Gastein ennakko

Jahas. Tämän blogin päivittäminen on näemmä hiipunut pahemman kerran. Nähtävissä on ilmiselvästi työkiireiden vaikutus blogin päivittämiseen. Ei vain aika taho riittää itsensä/muiden viihdyttämiseen. Myös se fakta, että Poju ei ole tällä kerralla lähdössä mukaan on vaikuttanut suoranaisesti Pojun halukkuuteen päivittää tätä blogia, mikä tietysti on ymmärrettävää. Yritetään nyt kuitenkin puhaltaa tähän blogiin hieman eloa ennen reissua, että saamme hieman Hypeä aikaiseksi.

Tällä kertaa matkaamme uudemman kerran Bad Gasteiniin (lue aiempi reissuraportti Bad Gasteinista näiltä sivuilta). Tämä on ensimmäinen kerta, kun virallinen Räpellys palaa paikkaan, jonka he ovat jo kertaalleen nähneet (ja tuhonneet). Uutena asiana voitaneen pitää myös hieman keskivertoa parempia hotelleja ja viiden ruokalajin illallisia. Sinänsä emme koskaan ole missään huonoissa asumuksissa yöpyneet näissä reissuissa. Toisin sanoen mitkään paikat eivät ole vetäneet vertoja huonoudessa Bremenin hostellille (katso kuva vieressä). Toisaalta aiemmat hotellit ovat edustaneet kategoriaa "taattua laatua", jossa on turha odottaa mitään deluxe luokan palvelua. Sitä saa mitä tilaa, eikä koskaan ole tarvinnut pettyä. Itse Kulinaristit ja 5 tähden hotellipalveluihin tottuneet eivät olisi aiemmilla reissuilla mukana aina viihtyneet, mutta miten käy nyt kun Räpellysreissu suuntaa 4 tähden hotelliin ja 5 ruokalajin illallisille? Tämän pitkän alustuksen jälkeen ajattelinkin jauhaa kysymyksistä ja odotuksista, joihin saanemme vastauksen tulevan reissun aikana.

1) Mennään aluksi sillä sapuskalla, kun kerran äsken siitä jo tulinkin kirjoittaneeksi. Parhaat sapuskat ovat kuulemma olleet ehdottomasti viime vuonna Verbierissä. Itse en tätä ollut toteamassa, josta olen edelleenkin katkera. Itseni mielestä aiemmat Itävallan reissujen sapuskat ovat olleet sitä varmaa rasvaista huttua poislukien Fondue ilta eli ei pettymyksiä mutta ei myöskään Temen lanseeraamaa Voi Luoja kategoriaa olla hätyytelty. Niistä reissuista missä olen itse ollut mukana parhaat ruaat ovat olleet Italian Cerviniassa, mutta eivät nekään olleet luokkaa Voi Luoja. Miten käy tänä vuonna? Lyökö Bellini-ravintolan sapuskat Verbierin ruuat ja saavutammeko Voi Luoja-rajapyykin?

2) Kysymys numero kaksi voidaan muotoilla vaikka näin, että onko mahdollista että Räpellyksien tuuri jatkuu säiden osalta yhtä hyvänä kuin aina aiemminkin Alppireissuilla? Aurinkoa on aina riittänyt vähintään 5 päiväksi. Ainoa huonompi päivä säiden suhteen on tainnut olla Italiassa, kun lunta tuli oikein urakalla ja tuuli todella nakavasti.

Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat viime kerran Bad Gasteinista ja kaksi seuraavaa siitä ainoasta päivästä Alppiräpellyksillä, kun on ollut huono sää. Suhdeluku taitaa nyt olla 1/24.

3) Onko tälläkin kertaa Sportgastein mielestäni paras laskupaikka ja Stubnerkogel huonoin? Bad Gasteinissa eri keskuksia on useita, mutta yksi oli kuitenkin ylitse muiden. Sportgasteinissa ei ollut periaatteessa kovin montaa rinnettä, mutta ne olivat todella hyvässä kunnossa ja meidän offariseikkailijoille taisi rinteen ulkopuolella olla myös sopivat maastot. Hissijärjestelmät olivat myös varsin onnistuneet. Tässä keskuksessa ei ollut oikein mitään muuta miinusta kuin etäisyys hotellille.

Huonoimman uskallan jo tässä vaiheessa veikata, että se on edelleenkin Stubnerkogel varsinkin niiden rinteiden osalta, jotka vievät hotellien läheisyydessä olevalle ala-asemalle. Ihmiset tunnetusti ovat laiskoja eläimiä, ja monelle riittävätkin "kotirinteet" lähellä hotellia. Näissä rinteissä on syytä varoa esille nousseita kivikoita ja risukoita (ja aikuisten satujunia).

4)Bad Gasteinin erikoisuuksiin kuuluu nimensä mukaisesti kylpylä. Felsenthermessä muistaakseni saunoja oli erilaisia toistakymmentä, mutta meidän Räpellysseurueemme ei osannut arvostaa uusia hienoja kotkotuksia ollenkaan vaan suuntasi muutaman erilaisemman saunan jälkeen kylpylän katolla sijaitsevaan suomalaiseen saunaan. Miten käy tällä kertaa? Avautuuko infrapunasaunan salaisuus joukoillemme tälläkään kertaa?

5) Räpellyksillä on usein tehty erilaisia ennätyksiä. Oluen juonnissa pohjat taitavat olla juuri Bad Gasteinin reissulta. Vai miltä kuullostaa viiteen mieheen 60 litraa olutta? Ja tämä kaikki laskupäivien jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Tässä luvussa ei ole siis mukana rinteissä nautitut nesteet eivätkä muut alkoholijuomat. Suorituksen arvoa nostaa se, että jokaisena aamuna olimme ensimmäisten joukossa rinteessä ja viimeisten joukossa sieltä poistumassa. Miten käy tällä kertaa? Epäilen suuresti tämän ennätyksen rikkoutumista, kun Matsilla ei ole tällä kertaa riittävää tulitukea, mutta yllätyksiä saattaa aina tapahtua.



6) Voittaako ripaseiskan tänä vuonna vihdoin joku muu kuin Masa? Näillä reissuilla on useita perinteitä (joista toivon Masan vielä kirjoittavan), joista yksi on koko matkan kestävä Ripaseiska turnaus. Saatan olla väärässä, kun väitän ettei kukaan muu kuin Masa ole voittanut näiden reissujen Ripaseiska turnausta, mutta jos näin on tapahtunut se on ollut vain yksi poikkeus joka vahvistaa säännön. Muita tavanomaisia ajantappopelejä ovat olleet pokeri ja viimeinen tikki.

Eiköhän tuossa ollutkin jo kysymyksiä aivan tarpeeksi. Itselläni matkakuume nousi hieman, joten onnistuin tehtävässäni viihdyttää itseäni. Toivottavasti myös lukijoita. Jotta Hypetys jatkuisi, toivoisin aktiivisuutta myös muilta bloggaajilta. Jotta homma helpottuisi, keksin muutamille aiheet valmiiksi.

Masa: Räpellysperinteet. Näillä reissuilla on monta loistavaa perinnettä, jotka ansaitsevat pääsynsä julkisuuteen. Lentokenttäolut, Teurastaja, Korttipelit, Ylensyönti, "oikoreitit", jne...

Mats: Veteraanin tarina. Miten ovat Räpellykset muuttuneet näin vuosien varrella?

Jouni: Onko elämää tänä vuonna ilman Räpellystä?


-Suunnistuksen ihmelapsi kuittaa ja vaikenee (hetkeksi)

Räpellys 2011

Eli uusi Räpellys lähestyy jo. Harhaanjohtajan ominaisuudessa linjasin vaihtoehdot nyt kolmeen. Kaikki ovat STS Alppimatkojen matkoja.

Vaihtoehdot ovat:

- Flachau, Itävalta. Hotel Garni Starjet. 15-22.1 All inclusive 945€
- Chamonix, Ranska. Hotel le Chamonix. 15.-22.1. All inclusive 955€
- Bad Gastein, Itävalta. Hotel Salzburger Hof. 15.-22-1 All inclusive 1135€


Flachaun hyvinä puolina edullisin hinta, Itävallan edullinen hintataso, Kaikille sopiva kohde rinteiden puolesta, suomalainen sauna ja hiihtämällä pääsee oven eteen. Lentoaikataulut myös suosivat

Chamonix:n etuna on maa, sillä Ranskassa ei ole vielä koskaan lasketeltu. Chamonix on myös monien mielestä Alppihiihdon pääkaupunki. Myös itse kaupunki ero kooltaan suuresti pienistä alppikylistä.

Bad Gasteinissa on jo käyty, mutta nyt olisi kyseessä yksi Alppien hienoimmista hotelleista, jossa on tuoreena paistetusta tavarasta kattavat aamiaispöydät, 5 ruokalajin hieman hienommat illalliset, saunat, porealtaat, uima-altaat jne. Hotellista löytyy jopa oma oluttupa.

Lisätietoja voi käydä katsomassa STS Alppimatkojen nettisivuilta tai soitella allekirjoittaneelle.

- Harhaanjohtaja