sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Bad Gastein ennakko

Jahas. Tämän blogin päivittäminen on näemmä hiipunut pahemman kerran. Nähtävissä on ilmiselvästi työkiireiden vaikutus blogin päivittämiseen. Ei vain aika taho riittää itsensä/muiden viihdyttämiseen. Myös se fakta, että Poju ei ole tällä kerralla lähdössä mukaan on vaikuttanut suoranaisesti Pojun halukkuuteen päivittää tätä blogia, mikä tietysti on ymmärrettävää. Yritetään nyt kuitenkin puhaltaa tähän blogiin hieman eloa ennen reissua, että saamme hieman Hypeä aikaiseksi.

Tällä kertaa matkaamme uudemman kerran Bad Gasteiniin (lue aiempi reissuraportti Bad Gasteinista näiltä sivuilta). Tämä on ensimmäinen kerta, kun virallinen Räpellys palaa paikkaan, jonka he ovat jo kertaalleen nähneet (ja tuhonneet). Uutena asiana voitaneen pitää myös hieman keskivertoa parempia hotelleja ja viiden ruokalajin illallisia. Sinänsä emme koskaan ole missään huonoissa asumuksissa yöpyneet näissä reissuissa. Toisin sanoen mitkään paikat eivät ole vetäneet vertoja huonoudessa Bremenin hostellille (katso kuva vieressä). Toisaalta aiemmat hotellit ovat edustaneet kategoriaa "taattua laatua", jossa on turha odottaa mitään deluxe luokan palvelua. Sitä saa mitä tilaa, eikä koskaan ole tarvinnut pettyä. Itse Kulinaristit ja 5 tähden hotellipalveluihin tottuneet eivät olisi aiemmilla reissuilla mukana aina viihtyneet, mutta miten käy nyt kun Räpellysreissu suuntaa 4 tähden hotelliin ja 5 ruokalajin illallisille? Tämän pitkän alustuksen jälkeen ajattelinkin jauhaa kysymyksistä ja odotuksista, joihin saanemme vastauksen tulevan reissun aikana.

1) Mennään aluksi sillä sapuskalla, kun kerran äsken siitä jo tulinkin kirjoittaneeksi. Parhaat sapuskat ovat kuulemma olleet ehdottomasti viime vuonna Verbierissä. Itse en tätä ollut toteamassa, josta olen edelleenkin katkera. Itseni mielestä aiemmat Itävallan reissujen sapuskat ovat olleet sitä varmaa rasvaista huttua poislukien Fondue ilta eli ei pettymyksiä mutta ei myöskään Temen lanseeraamaa Voi Luoja kategoriaa olla hätyytelty. Niistä reissuista missä olen itse ollut mukana parhaat ruaat ovat olleet Italian Cerviniassa, mutta eivät nekään olleet luokkaa Voi Luoja. Miten käy tänä vuonna? Lyökö Bellini-ravintolan sapuskat Verbierin ruuat ja saavutammeko Voi Luoja-rajapyykin?

2) Kysymys numero kaksi voidaan muotoilla vaikka näin, että onko mahdollista että Räpellyksien tuuri jatkuu säiden osalta yhtä hyvänä kuin aina aiemminkin Alppireissuilla? Aurinkoa on aina riittänyt vähintään 5 päiväksi. Ainoa huonompi päivä säiden suhteen on tainnut olla Italiassa, kun lunta tuli oikein urakalla ja tuuli todella nakavasti.



Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat viime kerran Bad Gasteinista ja kaksi seuraavaa siitä ainoasta päivästä Alppiräpellyksillä, kun on ollut huono sää. Suhdeluku taitaa nyt olla 1/24.

3) Onko tälläkin kertaa Sportgastein mielestäni paras laskupaikka ja Stubnerkogel huonoin? Bad Gasteinissa eri keskuksia on useita, mutta yksi oli kuitenkin ylitse muiden. Sportgasteinissa ei ollut periaatteessa kovin montaa rinnettä, mutta ne olivat todella hyvässä kunnossa ja meidän offariseikkailijoille taisi rinteen ulkopuolella olla myös sopivat maastot. Hissijärjestelmät olivat myös varsin onnistuneet. Tässä keskuksessa ei ollut oikein mitään muuta miinusta kuin etäisyys hotellille.



Huonoimman uskallan jo tässä vaiheessa veikata, että se on edelleenkin Stubnerkogel varsinkin niiden rinteiden osalta, jotka vievät hotellien läheisyydessä olevalle ala-asemalle. Ihmiset tunnetusti ovat laiskoja eläimiä, ja monelle riittävätkin "kotirinteet" lähellä hotellia. Näissä rinteissä on syytä varoa esille nousseita kivikoita ja risukoita (ja aikuisten satujunia).

4)Bad Gasteinin erikoisuuksiin kuuluu nimensä mukaisesti kylpylä. Felsenthermessä muistaakseni saunoja oli erilaisia toistakymmentä, mutta meidän Räpellysseurueemme ei osannut arvostaa uusia hienoja kotkotuksia ollenkaan vaan suuntasi muutaman erilaisemman saunan jälkeen kylpylän katolla sijaitsevaan suomalaiseen saunaan. Miten käy tällä kertaa? Avautuuko infrapunasaunan salaisuus joukoillemme tälläkään kertaa?

5) Räpellyksillä on usein tehty erilaisia ennätyksiä. Oluen juonnissa pohjat taitavat olla juuri Bad Gasteinin reissulta. Vai miltä kuullostaa viiteen mieheen 60 litraa olutta? Ja tämä kaikki laskupäivien jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Tässä luvussa ei ole siis mukana rinteissä nautitut nesteet eivätkä muut alkoholijuomat. Suorituksen arvoa nostaa se, että jokaisena aamuna olimme ensimmäisten joukossa rinteessä ja viimeisten joukossa sieltä poistumassa. Miten käy tällä kertaa? Epäilen suuresti tämän ennätyksen rikkoutumista, kun Matsilla ei ole tällä kertaa riittävää tulitukea, mutta yllätyksiä saattaa aina tapahtua.



6) Voittaako ripaseiskan tänä vuonna vihdoin joku muu kuin Masa? Näillä reissuilla on useita perinteitä (joista toivon Masan vielä kirjoittavan), joista yksi on koko matkan kestävä Ripaseiska turnaus. Saatan olla väärässä, kun väitän ettei kukaan muu kuin Masa ole voittanut näiden reissujen Ripaseiska turnausta, mutta jos näin on tapahtunut se on ollut vain yksi poikkeus joka vahvistaa säännön. Muita tavanomaisia ajantappopelejä ovat olleet pokeri ja viimeinen tikki.

Eiköhän tuossa ollutkin jo kysymyksiä aivan tarpeeksi. Itselläni matkakuume nousi hieman, joten onnistuin tehtävässäni viihdyttää itseäni. Toivottavasti myös lukijoita. Jotta Hypetys jatkuisi, toivoisin aktiivisuutta myös muilta bloggaajilta. Jotta homma helpottuisi, keksin muutamille aiheet valmiiksi.


Masa: Räpellysperinteet. Näillä reissuilla on monta loistavaa perinnettä, jotka ansaitsevat pääsynsä julkisuuteen. Lentokenttäolut, Teurastaja, Korttipelit, Ylensyönti, "oikoreitit", jne...

Mats: Veteraanin tarina. Miten ovat Räpellykset muuttuneet näin vuosien varrella?

Jouni: Onko elämää tänä vuonna ilman Räpellystä?


-Suunnistuksen ihmelapsi kuittaa ja vaikenee (hetkeksi)

torstai 1. heinäkuuta 2010

Räpellys 2011

Eli uusi Räpellys lähestyy jo. Harhaanjohtajan ominaisuudessa linjasin vaihtoehdot nyt kolmeen. Kaikki ovat STS Alppimatkojen matkoja.

Vaihtoehdot ovat:

- Flachau, Itävalta. Hotel Garni Starjet. 15-22.1 All inclusive 945€
- Chamonix, Ranska. Hotel le Chamonix. 15.-22.1. All inclusive 955€
- Bad Gastein, Itävalta. Hotel Salzburger Hof. 15.-22-1 All inclusive 1135€


Flachaun hyvinä puolina edullisin hinta, Itävallan edullinen hintataso, Kaikille sopiva kohde rinteiden puolesta, suomalainen sauna ja hiihtämällä pääsee oven eteen. Lentoaikataulut myös suosivat

Chamonix:n etuna on maa, sillä Ranskassa ei ole vielä koskaan lasketeltu. Chamonix on myös monien mielestä Alppihiihdon pääkaupunki. Myös itse kaupunki ero kooltaan suuresti pienistä alppikylistä.

Bad Gasteinissa on jo käyty, mutta nyt olisi kyseessä yksi Alppien hienoimmista hotelleista, jossa on tuoreena paistetusta tavarasta kattavat aamiaispöydät, 5 ruokalajin hieman hienommat illalliset, saunat, porealtaat, uima-altaat jne. Hotellista löytyy jopa oma oluttupa.

Lisätietoja voi käydä katsomassa STS Alppimatkojen nettisivuilta tai soitella allekirjoittaneelle.

- Harhaanjohtaja

Jouni Räpellykselle 2011

No niin,

Räpellys 2011 on lähestymässä ja matkakohdeäänestys edessä. Persaukinen Belsekin saatiin naarattua mukaan kun tehtiin yhdessä rahoitussuunnitelma reissuun. Rahoitussuunnitelma on laadittu kalleimman vaihtoehdon (Bad Gastein, Salzburger Hof) mukaan ja 200€ arvoiseen Saruman-miekkaan ei ole vielä edes kajottu.

Tässä tiivistelmä rahoitussuunnitelmasta:

- Vesivek-talkoot 3kpl 300€
- Velkasaamiset 450€
- DVD-soittimen myynti 20€
- Säästöpossu varovaisuusperiaatteella laskettuna 80€
- Vanhojen PC-pelien ja CD-levyjen myynnit 50€
- MD-soittimen myynti 20€
- "Matkanjohtajan yllätyspaketti" 100€
- Tyhjät pullot 10€

Yhteensä siis 1135€, jonka verran maksaa 15.1 lähtö Alppien hienoimpaan hotelliin All inclusivena. Rahan keruun edistymistä voi seurata tässä blogissa.

- Staffan & Pussel

Täytyy nyt kyllä toppuutella sen verran, että vaikka kuinka tämä "rahoituspaketti" toteutuisi, niin silti ei meikäläistä Räpellyksellä 2011 valitettavasti nähdä. Lompakko ei yksinkertaisesti kestä. Normaalielämän tulopuoli on syksystä lähtien niin ohut, että kaikki "ylimääräisetkin" tulot menee hyvin vahvasti ruokaan, vuokraan ja laskuihin. Jos lotto osuu kohilleen, niin sitten asia on toinen, mutta todennäkösyyden ollessa 1/15 miljoonasta ei senkään varaan viitsi oikein laskea... Sorry guys and gals, but I'm out...

-Pussel

torstai 14. tammikuuta 2010

Lähtöpäivä lähestyy vääjäämättä ja Verbier on vielä mysteeri, joten tehdäänpä silmäys tulevaan räpellyskohteeseen.

Maantiede

Verbier sijaitsee Lounais-Sveitsissä, Valais:n kantonissa, ja on yksi Sveitsin suurimmista hiihtoalueista. Alue on pääosin ranskankielistä ja saksaa puhutaan pääosin vain kantonin itäosissa.
Kylä on 1500 metrin korkeudessa ja on asukasluvultaan suurinpiirtein Hyrynsalmen kokoinen (kaikkihan Hyrunsalmen asukasluvun tietää). Talvisesonkina asukasluku saattaa nousta yli 30000 asukkaaseen.

Ruokaa, juomaa ja yöelämää

Massakausi jatkuu! Alpeille tyypillisesti ruoka on kovin kovin liha ja juustopainotteista - fondue, raclette, rösti, pierre-chaud... Kaikki laihduttajalle sopimattomia ruokia, joka sopii meille.
Alueelle tyypilliset Zürigschnätzlet (vasikkaa ja sieniä kermakastikkeessa) ja Cervelat (alunperin aivoista tehty makkara) lienee pakkomaistamisen listalla. Ravintoloista La Table d'Adrien kiinnostaa ainakin tulevaa restonomia eniten, onhan sillä edes yksi tähti Micheliniltä.

Juustoja? No totta h*lvetissä, kun kerran Sveitsissä ollaan! Sveitsissä tuotetaan palttiarallaa 450 erilaista juustoa ja koska Verbier sijaitsee lähellä patonginpurijoiden rajaa, tulee Savoien alueelta vielä muutama juustolaatu lisää. Emmentaalin, Appenzellerin ja Gruyèren lisäksi Valais:n alueelta tulee alueen oma Raclette, jonka juuret juontaa 1500-luvulle.

Valais:n alueen tärkeimpiin elinkeinoihin matkailun lisäksi kuuluu viininviljely - sopii ainakin porukan metroseksuaaleimmille jäsenille (jokainen voi miettiä kenelle). Allekirjoittanut ja Harhaanjohtaja pitävät silmänsä auki ravintoloissa ja kaupassa, jotta pullojen kyljestä löytyy AOC merkintä, niin saadaan ainakin paikallista tavaraa. Chasselas (Sveitsissä "Fendant") rypäleistä tuotetut valkoiset ja Gamay rypäleestä tuotetut punaiset viinit menevät probieeraukseen.

Ja sitten asiaa yökiitäjille, eli Skånen Härkä ja Idioottikuningas tarkkana. Huvituksia löytyy!
After-Ski on vilkasta. Médraniin vievältä loppurinteeltä löytyy 1936, joka luultavimmin täyttyy jo hyvissä ajoin juhlivista laskijoista. Jos ei halua katkoa raajojaan parin drinksun jälkeen, kannattaa samantien laskea suoraan kylään ja pistäytyä vaikka Farinet Après Skissä (vuoden 2004 paras after-ski koko maailmassa "Which"-lehden äänestyksessä), jossa mm. joka päivä live-esiintyjä. Paikallisia hiihtopummeja voi käydä high-fiveamassa Pub Mont Fortissa, jossa legendan mukaan joku Suomalaisjamppa nimeltään Yoki (vähän epäilen tätä legendaa... montako Yokia tunnette) joi päivän aikana 44 pulloa Elephant-olutta, joka on vieläkin ennätys. Siinä haaste... MAAAATTSSS!!!
Ilta jatkuu saunan ja ruoan jälkeen Casbahissa, jonka väitetään olevan Verbierin "Rubiini", eli parasta, mitä sieltä löytyy. Kännistä nuorisoa ja pitkää jonotusta, mikäs sen parempaa. Farm Clubilla pitää käydä ehdottomasti, koska se ei ole köyhille ja tuntemattomille. Sovimme yläluokan ja julkkiksien joukkoon, kuin lahna sänkyyn, joten olen kovin pettynyt, jos emme yhtenäkään iltana keskustele siellä James Bluntin ja Diana Rossin kanssa musiikista, tai naita Pulsaa Sarah Fergusonille tai Ruotsin prinsessoille.

Ai mites se laskeminen? No tuota tuota...

4 laaksoa, yli 400 rinnekilometriä, satakunta hissiä, sinistä, punaista, mustaa, offaria, heli-skiitä...
Ja sokerina pohjalla mahdollisuus kavuta 3330 metriin.
Katsokaa itse.


sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Mitä mongerrusta siellä oikein puhutaan?

Vaikka Verbier Sveitsissä sijaitseekin, on alue vahvasti ranskankielistä. Kiva kiva. Onneksi kyseessä on turistikohde, niin muutkin kuin Mats varmaan jotenkin kielellisesti siellä selviää, mutta kaikille meille kolmelle muulle turaajalle laadin kuitenkin lyhyen fraasikokoelman peräti kolmella "kielellä": suomeksi, ranskaksi ja kaikkein eniten minua kiehtovaksi sveitsinsaksaksi (joka ei siis ole oma kielensä, vaan saksankielen murre). Tässä tulee s'il vous plaît!

Ensin ihan muutama perustervehdys:

Hei!
Salut!
Hoi! (Grüezi)

Hyvää iltaa
Bonsoir!
Gueten Abig

Tavataan myöhemmin
A plus tard
Bis spöter

Näkemiin!
au revoir!
(Uf) Widerluege

Kun on tervehditty (ja meidän tapauksessa usein myös sanottu heipatkin samalla henkäyksellä), niin voisihan sitä small talkkiakin koittaa...

Olen eksynyt
Je suis perdut
Mir sind verlore

Onko teillä halvempaa?
Est-ce que vous avez quelque chose de moins cher?
Het's no Billigeres?

Voinko maksaa luottokortilla?
Est-ce que je peux payer avec une carte de crédit?
Chann i mit Kreditkarte bezähle?

Ja kun yhteys on luontevasti luotu (sveitsiläiset tykkää rahasta, joten kannattaa samantien siis jutella vain siitä), niin sitten voikin lähteä syömään...

Hyvää ruokahalua!
Bon appétit!
En guete!

Kippis!
à votre santé!
Pröschtli!

Pröschtlin jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Aivan sama mitä ja millä kielellä solkottaa, niin kukaan ei kumminkaan saa mitään selvää.

Poikain kesken KUN innostutaan puhumaan saksaa, niin muistetaan sitten käyttää toisistamme termiä früünd (saksaksi "freund"), niin mädchenit ainakin pysyy meistä kaukana.

Sveitsinsaksaksi on helppo puhua osaamatta sitä: lisää vain kaikkien sanojen perään päätteen -li (tai pelkkä -i) niin taas tuli sveitsinsaksan sana. Jotenkali eiköhäni meli näilläli hyvinli tullali toimeenli!

Enää viis päivää wichserit ja sitte mentiin!

torstai 7. tammikuuta 2010

Saalbach-raportti

Ei siinä mennytkään kuin vuosi kun tämäkin paskaraportti näki päivänvalonsa. Taisi viimevuotinen blogausinnostus vaatia veronsa kaikilta. Tässä kuitenkin matkanjohtajan muistelmia viime Räpellykseltä.



Lähtöpäivä: La 3.1.

Rumat viikset oli kasvatettu ja komeat hupparit teetetty. Blogattu oli jo kuukausikaupalla ja hypetys oli jo suorastaan sairasta. Blogin vierailijamäärät olivat jo kolminumeroiset. Yksi suurimman suosion saaneita Räpellyksiä oli valmiina alkamaan.
Rytmiryhmä oli malttamattoman yön nukuttuaan valmiina siirtymään taksikyydityksillä kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Ryhmä näytti yhtenäiseltä ja mauttomalta pensseleissään ja violeteissä hubuissaan. Perinteiset ensioluet terminaalin juottolassa ja lento kohti Salzburgia. Matkalla muutama jakso South Parkeja läppäristä ja idiootilta kuulostavaa hihittelyä napit korvilla. Perillä itävaltalainen järjestelmällisyys petti ainoan kerran kun koko kööri käskettiin ulos pakkaseen odottamaan sinne kärrättäviä matkatavaroita. Tulihan ne - Myöhässä kuin VR pakkaspäivinä.
Bussiin astuminen ja maisemamatkailu kohti Saalbachia. Perillä pitkä kävely kohti Pension Schippflingeriä, tuota lähetyssaarnaajien leirikotia, jossa huoneissa oli enemmän raamattuja ja ristejä kuin tyylikkyyttä. Mutta sängyt ja vessa löytyivät. Voiko sitä muuta räpellyskööri huoneeltaan toivoa ?!? Kassit purettuaan (toim. huom) porukka suuntasi kohti paikallista pizzeriaa täyttämään masujaan ja sen jälkeen perinteistä lähikaupan viinahyllyjen tyhjennystä. Itävaltakin oli siitä hieno maa, että olut oli vettä edullisempaa. Tällä kertaa Mats ei onneksi löytänyt mitään 95-volttista palonestettä mukaamme. Illalla vielä hieman kortin lätkintää ja ajoissa unta palloon, jotta olisimme aamulla valmiit reippailemaan rinteessä.


Tiedustelupäivä: Su 4.1.

Ensimmäinen aamu. Kaikki hyvin aikataulussa aamupalalle ja sen jälkeen ulos odottamaan skibussia hissille. Bussia jota ei tainnut koskaan tulla... No, vajaa kilsa monojen kanssa kävelyä sukset olalla sai hyvät alkulämpimät aikaan. Taisi olla ainut kerta kun halusin olla lautailijahinttari. Schattberg X-Pressillä aivan vuoren huipulle ja koko alueen pisin lasku (oisko ollut 13km) heti kärkeen. Ainakin porukan neitsyträpeltäjät alkoivat saada heti kivuliastakin tuntumaa Alppien laskujen pituuksista ja vaativuuksista. Ihmeelliseti taivas oli jotenkin puolipilvessä aamuisella, mutta Räpellyksien mukaisti aurinko alkoi saada puolenpäivän jälkeen jälleen mukavasti valtaa. Oluet maistuivat tutun hyville rinnebaarissa, ja kotimatkan kävelyä piristi Hotell Haiderin bongaaminen keskustasta. Miehekkäiden päikkärien (katso kuva) jälkeen olikin aika tutustua hienoihin saunatiloihimme. Vedet kaadettiin puolikkaaseen puukiuluun, josta ne kulkeutuivat lauteiden alle ja nousivat ylös mietoina, mutta miehistä viimeiset mehut vievinä löylyinä kohti yläilmoja. Hengenvaarallista saunomisaikaa mittaava vartin tiimalasi ei alun vitsailusta huolimatta ollut ollenkaan mikään leikin asia. Saunan jälkeinen loppuilta kuluikin sitten perinteisen illallista-korttia-kaljaa -kaavan mukaan.


Aurinkoa Hinterglemmissä: Ma 5.1.

Maanantai ja toinen laskupäivi koitti jo todella aurinkoisena. Karstoja oli polteltu laskijoiden koneistoista ja mäet odottivat lumikissojen jäljiltä. Olemattoman skibussin sijaan jälleen haikkailu kohti Schattberg X-Pressiä ja nousu ylös, josta näin pilvettömällä taivaalla näkyi paritonnisia vuoria silmänkantamattomiin. Rinteet huikeassa kunnossa, porukkaa suhteellisen vähän ja laskijat silkkaat timanttia. Nautinnollisia laskuja kohti Hinterglemmin rinnealuetta ja reissun ensimmäiset haikkaukset pikku puutereille. Olut maistui (jos mahdollista) vieläkin paremmalta näin toisena laskupäivänä. Tapsallekin löytyi pari pitkää ja todella jyrkkää mäkeä eikä paljon pelätyistä brittiskoudeista ollut onneksi vielä havaintoja. Tiukka, yhdessä laskettu rinnepäivä. Ainoastaan viimeisen laskun reittivalinnoissa tuli eroja kun allekirjoittanut ja Mats koittivat laskea suoraan ulko-oven eteen, mutta pirun joki kulki vielä välissä ja pitkän pohdinnan jälkeen emme lähteneet kahlaamaan sen poikki. Illalla taas tavanomaista, mutta ah niin mukavaa; saunaa, korttia, ruokaa, kaljaa ja mautonta huumoria. Ja kuka voi ikinä sanoa hiihtolomaa Alpeilla tavanomaiseksi... No Räpeltäjät vuonna 2012 Japanissa!


Biscfchosfchshen: Ti 6.1.

Kolmas laskupäivä koitti harvinaisesti puolipilvisenä, ja siitä oli tulossa laskujen suhteen hivenen muita lyhyempi. Tästä päivästä jäisi vielä paljon kuvattavaa ja kerrottavaa. Aamulla bussilla suoraan Hinterglemmin vastarinteille laskemaan. Tavoitteena oli laskea puolille päivin siellä, sitten kämpille pesulle, keskustaan ruokailemaan ja kohti Bischoshofenia ja Keski-Euroopan mäkiviikon ratkaisuosakilpailua. Päivän laskuthan menivätkin vielä ilman suurempia sanomisia, mitä nyt jo reissun rasittamat jäsenet ja vaihteleva valaistus pieniä vaikeuksia aiheuttivatkin.
Ensimmäinen keskustelua herättänyt episodi oli paluu oikoreittiä pitkin kämpille. Rinnekarttaan oli piirretty siirtymäreitti, joka päättyisi suht lähelle valtakunnansalimme takapihaa. Valitettavasti tuo reitti oli edelleen kunnostamatta. Reitin alku oli vielä suht höylättyä ränniä ja oikeaan suuntaan viettävää. Sitten tämän "hyvin" hoidettu ränni kääntyi jyrkästi juuri päinvastaiseen suuntaan, jolloin allekirjoittaneella alkoi hälytyskellot soimaan ja päätin tampata puoli minuuttia takaisin päin ja suunnata matkaani äskeiseen suuntaan maastosta välittämättä. Ryhmä Asunmaa (eli kaikki muut) päätti kuitenkin jatkaa matkaansa uuden harhaanjohtajansa avulla. Allekirjoittanut pääsi suhteellisen kivasti tien varteen, odotteli muita aikansa, ja kyllästyttyään päätti kävellä majatalolle. Kamat pois, paskalle, pitkä lämmin suihku, pitkä kylmä olut...ja vieläkään ei näy muita. (Vahingon)ilossani oli pitelemistä kun suihkunraikkaana pyyhe lanteilla ja olut kädessä katselin kun sekalaista seurakuntaa könyää kohti suksivarastoa päät hikisinä ja laskuvaatteet osittain riekaleina. Oli kuulemma tullut piikkilanka-aita vastaan :) :) :) Juha ja Belse tosin näyttivät tapahtuman jälkeen, että pysyy se neula ja lanka miehenkin kädessä. Jouni oli tosin tämän todistanut jo ompelemalla omin pikku kätösin meille Räpellys-lipun. Eikä siihen mennytkään kuin pari viikkoa...

No hetken haavoja nuoltuaan matka kohti keskustaa, jonka ravintolavalikoimasta Staffan ja Pussel jyräsivät oman, etukäteen scoutatun Peter's -ravintolan ohi PipaMex-kilpailijansa. Kolmanneskilon naudanpihvi (Felsen Steak), oma essu, ranut ja Peterin maustama ja wienervalssin tahdissa sivelemä maustevoi olivat jumalainen nautinto ja yksi parhaista aterioista ikinä. Ja kun Peter otti Jounia kädestä nykäistäkseen häntä lähemmäksi, lähti Pojukin liikkeelle kuin kuppa Töölöstä.

Mahat täynnä kohti dösää ja mäkiviikon päätösosakilpailua. Matkapullot äkkiä tupaan, ja perillä Räpellys-lipun viritys sauvojen varaan. Kyynärpäätaktiikalla lippujen ostoon ja reitti kohti yhtä maailman suurinta ryyppytapahtumaa oli selvä. 30000 humalaista mäkifania seurasi haltioutuneina kun maan oma poika Wolfgang Loitzl voitti sekä päätöskilpailun, että myös koko mäkiviikon kotiyleisön edessä. Olut virtasi ilmassa ja patrioottiset suomalaisetkin käänsivät takkinsa ja huusivat Morgin ja Schlierin lentäessä että: "Fliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiieeeeeeeeeg!!!"
Ainut negatiivinen asia oli, että bussimme jäi odottamaan humalaisia norjalaisia deuchejä ainakin tunniksi. Lisäksi koko paluumatka piti kestää heidän humalaisia iskuyrityksiä takanamme istuneita norjaisia rinnekissoja kohtaan. Pizzerian kautta vielä yöllä kotiin ja unta palloon. Hieno ja ikimuistoinen päivä takana.


Monolaskua ja kelkkailtaa: Ke 7.1.


Alkureissun pienten käynnistysvaikeuksien jälkeen oli reissu pääsemässä todelliseen vauhtiin, hauskuustaso kasvamassa ja todellinen Räpellys-henki löytymässä. Tästäkin tulisi todella hieno päivä. Keli oli kuin morsian ja suuntana Saalbachin rinnealueen aurinkoisimmat rinteet. Pitkiä hyviä laskuja, lämmittävä auringonpaiste ja riehakas seura. Laskemista parhaimmillaan. Taukojuottolassa todella miehekkäät oluet ja spydärit tupaan. Ruoan jälkeen sitten hulluteltiin lumilautaparkin Big Air -hyppyreissä isoilla ilmoilla sekä Masan ja Matsin tasaväkisellä kamppailulla 3km punaisen rinteen monolaskukilpailussa. Lunta oli joka paikassa ja häntäluu vieläkin kipeä. Helvetin hauskaa tosin oli ja välinehuolto (kiitos Jouni) pelasi lähes moitteettomasti. Ehdottomasti yksi reissun topeista. Siihen päälle vielä Glühweinit aurinkoterassilla ja parit hypyt hirsimökin katolta niin a vot. Voisi puhua aika lailla täydellisestä rinnepäivästä. Täydellinen rinnepäivä, jonka kruunasi verkkokalvoille pysyvästi jäänyt kuva Pojusta ottamassa legendaarisia Super PowerNapejä (Kuvamateriaali julistettu salaiseksi seuraavaksi 30 vuodeksi).

Mutta ei se hauskuus tämän päivän osalta vielä tähän jäänyt. Illalla toppavaatetta päälle, laskulasit mukaan ja suunta kohti keskustaa. Sieltä kävely rinteiden juurelle, nousu lumikissan lavalle ja lumipöllyssä kipuaminen vuorten puoliväliin rinneravintolaan. Perillä odotti kasa erilaisia hassunhauskoja soittimia ja (ainakin lopuksi meidän pöydässä) iso kasa grilliribsejä. Ruoka oli todella maukasta ja olutta ja megaflügereitä kului. Tunnelma riehaantui ja nousuhumalan uhossa pihalla leikittiin vielä kukkulan kuningasta Matsin dominoidessa kisaa mielensä mukaan. Vielä piti laskea useamman kilsan reitti kippurasarvikelkalla kohti kylää. Hauskaa oli, vaikkakin loiva rinne ja sohjoinen pinta hyydyttivät paikoin vauhtia hivenen liikaa. Laskujen jälkeen vielä parille oluelle paikalliseen ja nukkumaan; Kortelaisen perhettä ja Mats "Sieni" Sarelinia lukuunottamatta. Tällä kolmikolla menikin aamuun asti baarissa Predatorin saalistusta katsellen. Ja Matsia tultaisiin tästä aamulla rankaisemaan...






Välipäivä: To 8.1.

Nimeksi kävisi myös "hikoiluta paha henki pois Matsin ruumiista"-päivä. Perhe Kortelaisen jäädessä krapulaansa potemaan vetivät Staffan ja Pussel Matsin mukanaan ylös ja muutaman tunnin unien jälkeen aamupalalle ja mäkeen. Suuntana jälleen Hinterglemm ja lähes ensimmäisenä kunnon krapulahaikkailut korkeimmalle huipulle. Allekirjoittanut pelkäsi rinnettä enemmän Matsin pumpun puolesta. Mitäs meni riekkumaan ravitsemusliikkeessä niin myöhään. Urheilulomallahan tässä pitäisi olla... Todella aurinkoinen ja lämmin päivä, huikeita offari-/maisemakuvia. Illalla vähän väsynyttä saunomista ja kortin lätkintää. Tunnelmaa tosin piristivät suomenruotsalaiset kaverukset ravintolassa tarjoamassa schnapsuja ja kertomassa purjeveneistään ja peuranmetsästyksestä.



















Loppunäytös: Pe 9.1.

Viimeistä laskupäivää viedään. Aurinkoa riitti jälleen. Rinnekaljat, viimeiset hypyt ja legendaarisen after ski -juottolan Hinterhagalmin korkkaus. Siinä viimeinen laskupäivä lyhykäisyydessään. Viimeiset saunat, viiksien ajo ja viimeinen ruokailu. Ainut kauhistus tuli, kun baari-ikkunamme näytti petollisen täydeltä, ja tälle uskovaiselle isäntäpariskunnalle oli turha jättää syntisiä litkuja tipiksi. Joten ei muuta kuin haaste haasteena ja viiniä ja rommia suoraan pullon suusta. Kunnon humala päälle ja baariin, jossa vauhtia riitti vähän liiankin kanssa. Illan huipensi vielä Juhan kadottama huoneen avain ja viiden hengen yöpyminen meidän boxissamme. Tosin onhan sitä ennenkin nukuttu Pusselin kanssa lusikassa samalla 80cm sängyllä...


Kotimatka: La 10.1.

Aamulla kauhea väsy ja orastava krapula 2 tunnin yöunien jälkeen. Könyäminen kohti bussia ja todella väsynyt kotimatka kohti Suomea. Todella hieno reissu mahtavassa seurassa jälleen takana. Uutta odotellessa. Ei ole enää pitkälti...
Misleader: over and out.