Hiljaiseloa on vietetty koko kesä. Tai ei varsinaisesti hiljaiseloa... "Puskissa" on suunniteltu tulevaa Räpellystä ja kohdekin on jo selvillä. Sveitsiin käy Räpeltäjien tie. Lisää infoa ja tunnelmia aletaan taas kasailemaan, mutta pikku tiiserinä voidaan jo nyt mainita, että lähtijöitä on näillä näkymin "normaalia" vähemmän.
-Pussel
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Conquest of Kouvola - Raportti
Kaipuuta Alppien lumisille huipuille, lievää tylsistymistä, inspiraatiot Juhan Skimbaajasta, yön jäljiltä tuoretta lunta ja kaksi tarpeeksi idioottia kouvolalaista. Tässä ainekset ”Conquest of
Kouvolalle”.
Helmikuun seitsemännen päivän aamu koitti lunta tupruttavana. Yöllä oli tullut vajaa kymmenen senttiä uutta puuterilunta, jolloin kokonaislumipeite rikkoi paikoitellen jopa 30 sentin haamurajoja, enää vajaa 15 metriä Nisekon lukemista. Stroh-kaakaot (todella miedot) oli keitetty ja reppu pakattu Hart Sportilla, polttopuilla ja makkaratikuilla. Haltit niskaan, Nomadit autoon ja suunta kohti (hiihto)pummin majoituspaikkaa Volttikadulla. Mustasilmäinen paimentolaispoika messiin ja suunta kohti lumihelmeä keskellä Kouvolaa – Mielakkaa.
Koska tunnin lippuja ei ole myynnissäkään, niin pakko-ostoksena kahden tunnin lippu, jolla normaalioloissa ehtisi laskea mielakan 73 metrin korkeuseroa tarjoavasta tunturista arviolta 480 laskua, jollei tarvitsisi hississä olla ollenkaan. Nyt laskut jäivät reiluun kymmeneen. Puuteria pystyi pöllyttämään rinteiden reunoissa ainakin yhden laskun verran per linja...
Toisella laskulla löytyikin jo kivet alta. Laskujen päätteeksi vielä kunnon offari pulkkamäen alastulolle. Varsinainen Slope-Bully Pussel dissasi hikilankuilla hiihtäjät täysin kanttaamalla perinteisen latu-urat Talvikkitien puolelle laskeutuessaan metsän siimeksestä.
Mielakasta nokka lähistölle kohti Niinimäkeä tai jotain vitun tömpärettä siinä lähellä. Kunnon mäkeä ei löytynyt mutta haastava linja kalliolta pienen rotkelman yli isolle kivelle ja siitä alas. Sählyä tiellä pelaava lapsiperhe taisi peittää Pikku-Valtterin silmät, ettei ota vaikuitteita ja tule yhtä idiootiksi. Lasku meni kuitenkin hyvin ja ennenkaikkea tarpeeksi vauhdikkaasti, sillä hiljaisemmalla vauhdilla sitä olisikin sitten menty selkä edeltä rotkoon niin että Crimsonien leveät kärjet olisivat vain näkyneet rotkon reunalta.
Niinimäen jälkeen alkoi seuraavien mestojen etsintä, mutta kunnon mäkiä tai edes diisenttejä hyndiä ei meinannut löytyä. Siispä auton nokka kohti Sydänmaantien ja Tehontien välistä rinnettä. Lasku oli todella lyhyt ja kämäinen, mutta kuvista päätellen Pojun tynnyriin verrattavat reisilihakset saivat käännöksiin räjätähtävät vauhdit.
Koska mielemme kuitenkin kaipaili kunnon hyndän löytämistä, päätimme niin sanotusti ”cut the bullshit” ja mennä sinne mistä kunnon hyppyri löytyy – Palomäen hyppyrimäelle.
Auto kapinallisesti poliisiaseman lämmitystolppapaikalle ja sukset kainaloon. Sunnuntain tuleva Vellu Lindströmin voittama mäkikisa isosta mäestä pakotti meidät menemään pienempään mäkeen ottamaan tyyppejä. Sääli sinänsä, sillä Vahteron Malysz oli vetänyt Stroganoffia reisiin koko viikon, mutta räjähtävää ponnistusvoimaa ei nyt päästy testaamaan Kouvolan lentomäestä. Lento-ominaisuusdethan miehellä ovat tulleet syntymälahjana. Thank you Randy.
Koska suurten mäkien mies ei mistään pikkutömpäreistä vaivaudu edes laskemaan, oli Isukin vuoro kavuta mäkihyppytorniin. Lähtölava oikealle korkeudella ja suksien käret kohti alastulorinnettä. Useiden sadasosasekuntien ilmalennon jälkeen hivenen Nykäsistä poikkeavat pari carving-käännöstä alastulon jälkeen ja Palomäkikin oli valloitettu. Itse asiassa hyppyri oli oikein mukava profiililtaan ja allekirjoittaneella jäi himo mennä toistekin hyppimään, jahka vain kirittäjä löytyisi. MAAAAAAATS......!!!
Nälkä alkoi jo kurnia, mutta Kouvolan puolella oli vielä laskettavaa. Suunta kohti Vatajanpuiston uutta omakotialuetta, auto Kuusipihan päähän pyörätielle, sukset Staffanin selkään ja kävely ylös Töröstinmäelle. Haistattelut nalkuttavalle perheenäidille, suksen pohjat ruvelle höttölumen pettäessä kallion päältä, itsensä kokoaminen ja jibbaillen ”perus”linjaa pitkin alas kallioiden päältä. Pian suunta kohti Cittaria, ennen kuin rasittava akka tulee taas valitamaan kuinka aidan takaa ikävästi näkyvä auton antenni tuhoaa perheen lauantaiaamunpalapelinrakennustuokion... Jos ei meillä ole kauheasti elämää, niin joillain ei ole sitäkään vähää.
Töröstimäen jälkeen veljekset Douche ja Bag lähtivät Citymarketiin hakemaan vähän ”nuotiomakkaraa”. Mukaan tarttui Tahkolta tutuksi tulleet Naudan lehtipihvit ja lammasmakkaraa. Nokka kohti paintball-sodista tuttua Keltin mäkeä. Pienen taistelun jälkeen muovilla avustettu Aku Ankka-nuotio tulille, lehtipihvien vuoraus grillimausteella (oli ainakin riittävästi) ja lihat paistumaan nuotion ylle. Hart Sportia tupaan ja lambiwursti jälkkäriksi. Talvinen metsä, tulen loimu, lumoava rauhallisuus ja hurmaava seura. Voiko olla enää runollisempaa hetkeä kahdelle herkälle taiteilijasielulle.
Offareiden kiipeämisen ottaessa oman aikansa oli tiuku repinyt kovaa tahtia jo kohti iltaa, joten suuri osa valloitettavista vuorista olisi jätettävä toiseen kertaan, joten suunta kohti toista alueen hiihtokeskusta. Seuraava etappi kulkee Vuohivuoren nimellä, mutta tunnetaan paikallisten keskuudessa paremmin nimellä Roska-Ruka. Tunnelma mäen alla oli suorastaan aavemainen. Puuterilumen peittämän rinteet, käytöstä poistetut hissit, hämyinen usva taivaalla ja Kings of Leon soimassa autostereoista täysillä. Helvetin raskaat
pari kävelysettiä rinteiden päälle ja kaksi puuterin pöllytys -laskua alas. Tosin käännökset piti pitää suhteellisen loivina, sillä vähänkin tiukempi kanttaus olisi pysättänyt menon siihen paikkaan.
Kaiken kaikkiaan setti oli erittäin onnistunut. Saatiin vedettyä tyypit monesta eri mäestä ja päivi oli täynnä rentoa jibbailua. Illalla piti sitten ottaa keittoa ja rellestää, mutta rankka laskupäivä vaati veronsa ja parin kaljan ja saunan jälkeen olivat alppikanuunat valmiina unten maille. Kakkososaa ja ”Virgin Mountain Free Ski -touria” odotellessa, Deuche ja Bag kiittävät ja kuittaavat.
- Misleader
Kouvolalle”.Helmikuun seitsemännen päivän aamu koitti lunta tupruttavana. Yöllä oli tullut vajaa kymmenen senttiä uutta puuterilunta, jolloin kokonaislumipeite rikkoi paikoitellen jopa 30 sentin haamurajoja, enää vajaa 15 metriä Nisekon lukemista. Stroh-kaakaot (todella miedot) oli keitetty ja reppu pakattu Hart Sportilla, polttopuilla ja makkaratikuilla. Haltit niskaan, Nomadit autoon ja suunta kohti (hiihto)pummin majoituspaikkaa Volttikadulla. Mustasilmäinen paimentolaispoika messiin ja suunta kohti lumihelmeä keskellä Kouvolaa – Mielakkaa.
Koska tunnin lippuja ei ole myynnissäkään, niin pakko-ostoksena kahden tunnin lippu, jolla normaalioloissa ehtisi laskea mielakan 73 metrin korkeuseroa tarjoavasta tunturista arviolta 480 laskua, jollei tarvitsisi hississä olla ollenkaan. Nyt laskut jäivät reiluun kymmeneen. Puuteria pystyi pöllyttämään rinteiden reunoissa ainakin yhden laskun verran per linja...Toisella laskulla löytyikin jo kivet alta. Laskujen päätteeksi vielä kunnon offari pulkkamäen alastulolle. Varsinainen Slope-Bully Pussel dissasi hikilankuilla hiihtäjät täysin kanttaamalla perinteisen latu-urat Talvikkitien puolelle laskeutuessaan metsän siimeksestä.
Mielakasta nokka lähistölle kohti Niinimäkeä tai jotain vitun tömpärettä siinä lähellä. Kunnon mäkeä ei löytynyt mutta haastava linja kalliolta pienen rotkelman yli isolle kivelle ja siitä alas. Sählyä tiellä pelaava lapsiperhe taisi peittää Pikku-Valtterin silmät, ettei ota vaikuitteita ja tule yhtä idiootiksi. Lasku meni kuitenkin hyvin ja ennenkaikkea tarpeeksi vauhdikkaasti, sillä hiljaisemmalla vauhdilla sitä olisikin sitten menty selkä edeltä rotkoon niin että Crimsonien leveät kärjet olisivat vain näkyneet rotkon reunalta.
Niinimäen jälkeen alkoi seuraavien mestojen etsintä, mutta kunnon mäkiä tai edes diisenttejä hyndiä ei meinannut löytyä. Siispä auton nokka kohti Sydänmaantien ja Tehontien välistä rinnettä. Lasku oli todella lyhyt ja kämäinen, mutta kuvista päätellen Pojun tynnyriin verrattavat reisilihakset saivat käännöksiin räjätähtävät vauhdit.Koska mielemme kuitenkin kaipaili kunnon hyndän löytämistä, päätimme niin sanotusti ”cut the bullshit” ja mennä sinne mistä kunnon hyppyri löytyy – Palomäen hyppyrimäelle.
Auto kapinallisesti poliisiaseman lämmitystolppapaikalle ja sukset kainaloon. Sunnuntain tuleva Vellu Lindströmin voittama mäkikisa isosta mäestä pakotti meidät menemään pienempään mäkeen ottamaan tyyppejä. Sääli sinänsä, sillä Vahteron Malysz oli vetänyt Stroganoffia reisiin koko viikon, mutta räjähtävää ponnistusvoimaa ei nyt päästy testaamaan Kouvolan lentomäestä. Lento-ominaisuusdethan miehellä ovat tulleet syntymälahjana. Thank you Randy.Koska suurten mäkien mies ei mistään pikkutömpäreistä vaivaudu edes laskemaan, oli Isukin vuoro kavuta mäkihyppytorniin. Lähtölava oikealle korkeudella ja suksien käret kohti alastulorinnettä. Useiden sadasosasekuntien ilmalennon jälkeen hivenen Nykäsistä poikkeavat pari carving-käännöstä alastulon jälkeen ja Palomäkikin oli valloitettu. Itse asiassa hyppyri oli oikein mukava profiililtaan ja allekirjoittaneella jäi himo mennä toistekin hyppimään, jahka vain kirittäjä löytyisi. MAAAAAAATS......!!!
Nälkä alkoi jo kurnia, mutta Kouvolan puolella oli vielä laskettavaa. Suunta kohti Vatajanpuiston uutta omakotialuetta, auto Kuusipihan päähän pyörätielle, sukset Staffanin selkään ja kävely ylös Töröstinmäelle. Haistattelut nalkuttavalle perheenäidille, suksen pohjat ruvelle höttölumen pettäessä kallion päältä, itsensä kokoaminen ja jibbaillen ”perus”linjaa pitkin alas kallioiden päältä. Pian suunta kohti Cittaria, ennen kuin rasittava akka tulee taas valitamaan kuinka aidan takaa ikävästi näkyvä auton antenni tuhoaa perheen lauantaiaamunpalapelinrakennustuokion... Jos ei meillä ole kauheasti elämää, niin joillain ei ole sitäkään vähää.
Töröstimäen jälkeen veljekset Douche ja Bag lähtivät Citymarketiin hakemaan vähän ”nuotiomakkaraa”. Mukaan tarttui Tahkolta tutuksi tulleet Naudan lehtipihvit ja lammasmakkaraa. Nokka kohti paintball-sodista tuttua Keltin mäkeä. Pienen taistelun jälkeen muovilla avustettu Aku Ankka-nuotio tulille, lehtipihvien vuoraus grillimausteella (oli ainakin riittävästi) ja lihat paistumaan nuotion ylle. Hart Sportia tupaan ja lambiwursti jälkkäriksi. Talvinen metsä, tulen loimu, lumoava rauhallisuus ja hurmaava seura. Voiko olla enää runollisempaa hetkeä kahdelle herkälle taiteilijasielulle.Offareiden kiipeämisen ottaessa oman aikansa oli tiuku repinyt kovaa tahtia jo kohti iltaa, joten suuri osa valloitettavista vuorista olisi jätettävä toiseen kertaan, joten suunta kohti toista alueen hiihtokeskusta. Seuraava etappi kulkee Vuohivuoren nimellä, mutta tunnetaan paikallisten keskuudessa paremmin nimellä Roska-Ruka. Tunnelma mäen alla oli suorastaan aavemainen. Puuterilumen peittämän rinteet, käytöstä poistetut hissit, hämyinen usva taivaalla ja Kings of Leon soimassa autostereoista täysillä. Helvetin raskaat
pari kävelysettiä rinteiden päälle ja kaksi puuterin pöllytys -laskua alas. Tosin käännökset piti pitää suhteellisen loivina, sillä vähänkin tiukempi kanttaus olisi pysättänyt menon siihen paikkaan.Kaiken kaikkiaan setti oli erittäin onnistunut. Saatiin vedettyä tyypit monesta eri mäestä ja päivi oli täynnä rentoa jibbailua. Illalla piti sitten ottaa keittoa ja rellestää, mutta rankka laskupäivä vaati veronsa ja parin kaljan ja saunan jälkeen olivat alppikanuunat valmiina unten maille. Kakkososaa ja ”Virgin Mountain Free Ski -touria” odotellessa, Deuche ja Bag kiittävät ja kuittaavat.
- Misleader
maanantai 2. helmikuuta 2009
Conquest of Kouvola
Vaikka mitään järkevää ei hetkeen ole tänne ilmaantunut, niin se ei tarkoita sitä, etteikö Räpeltäjät olisi silti elossa... Lauantaina 7.2.2009 voi Kouvolassa olijat todeta omilla silmillään, kuinka valloitetaan kaupunki, kun Harhaanjohtaja ja Pussel ottavat sukset messiin ja tarkastavat suur-Kouvolan nyppylät. Luvassa on siis "Conquest of Kouvola"!
Raportti tapahtumasta seuraa kuvien kera tuoreeltaan spektaakkelin jälkeen heti, kun turaamiselta selvitään.
Raportti tapahtumasta seuraa kuvien kera tuoreeltaan spektaakkelin jälkeen heti, kun turaamiselta selvitään.
perjantai 16. tammikuuta 2009
Tilastoa Saalbachista
Vedin sitten kunnon flunssan päälle reissusta tultua. Pari päivää mennyt aivan koomassa. Sen verran jaksaa taas pystyyn, että päätin katsella hissilipun numeron perusteella vähän laskufaktaa reissulta. Rekisteröitymällä Skilinen sivuille ja syöttämällä sinne hissilipun numero ohjeiden mukaan, pääsee näkemään jokaisen päivän hissinousut ja arvioidut laskukilometrit kivoina käppyröinä.
Tiistaina tuli laskettua vähiten: 12 hissiä käytetty ja 26km laskua.
Keskiviikkona olikin sitten paras päivä:
Täältä tähän. Lisää jutskaa heti kun taas jaksaa. Nyt takaisin peiton alle.
Tiistaina tuli laskettua vähiten: 12 hissiä käytetty ja 26km laskua.
Keskiviikkona olikin sitten paras päivä:
Täältä tähän. Lisää jutskaa heti kun taas jaksaa. Nyt takaisin peiton alle.
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Saalbach koettu
Kiitos kaikille hienosta reissusta! Tämä sunnuntai on mennyt hyvin pitkälle nukkuessa ja lataillessa akkuja. Alkuviikosta käynkin sitten omat kuvat läpi ja saatanpa kirjoitella tännekin jotain.
Uusi reissu on siis enää vuoden päässä ja ennakkokaavailuthan vievät räpeltäjiä Ranskan maaperälle, mutta sulatellaan ensin tämä reissu alta pois.
Uusi reissu on siis enää vuoden päässä ja ennakkokaavailuthan vievät räpeltäjiä Ranskan maaperälle, mutta sulatellaan ensin tämä reissu alta pois.
perjantai 2. tammikuuta 2009
Matsin odotuksia reissusta
Vähän viime tinkaan jäi, mutta päätin itsekin kirjoittaa joitain tänne. Hirveän usein en ole ehtinyt tarkastamaan blogia mutta se teki kyllä vaikutuksen kun ensimmäisen kerran katselin sitä. Onneksi jollain on energiaa ja aikaa tällaisten väsäämiseen. Parasta antia olivat mielestäni kuvat sekä tietenkin SWOT – analyysit. Musamakuni huonoudesta täytyy kuitenkin olla eri mieltä sillä kaikkihan tietää et gangstaräppi ja HipHop on ihan ehdoton. Lisäksi laskuihin saa sopivasti aggressiivisuutta kun kuuntelee Bubban, 2Pacin tai Ice Cuben tai vaikkapa Limp Bizkitin parhaita biisejä. Lupaan kuitenkin ottaa mukaan myös jotain kaikkia miellyttävää musaa tällä kerralla.
Sitä olen pannut merkille, että hehkutus on ollut aivan eri sfääreissä kuin aiempina vuosina. Ehkä syystäkin sillä ”harhaanjohtaja” löysi jälleen hyvän kohteen. Itseäni miellyttää Itävällan halvat bisset ja muutenkin hintataso moneen muuhun laskettelukohteeseen verrattuna. Hyvällä säkällä saatan jopa pysyä budjetissa. Lisäksi onhan kyseessä Alppimaa joten vertailu esim. pohjoismaiden kohteisiin on ihan turhaa. Vielä kun sää pysyisi yhtä hyvänä kuin edellisillä reissuilla niin viikosta voi tulla ikimuistoinen. Hehkutus on omalta osaltani tehnyt työpäivistä sietämättömiä kun miettii jatkuvasti, montako päivää on matkaan jäljellä.
Nyt ei kuitenkaan tarvitse enää odottaa kauan. Blogisivun kello näyttää että nolla päivää on jäljellä. Lähtö on jo mitattavissa tunneissa.
Huomista odotellessa.
- Mats
Sitä olen pannut merkille, että hehkutus on ollut aivan eri sfääreissä kuin aiempina vuosina. Ehkä syystäkin sillä ”harhaanjohtaja” löysi jälleen hyvän kohteen. Itseäni miellyttää Itävällan halvat bisset ja muutenkin hintataso moneen muuhun laskettelukohteeseen verrattuna. Hyvällä säkällä saatan jopa pysyä budjetissa. Lisäksi onhan kyseessä Alppimaa joten vertailu esim. pohjoismaiden kohteisiin on ihan turhaa. Vielä kun sää pysyisi yhtä hyvänä kuin edellisillä reissuilla niin viikosta voi tulla ikimuistoinen. Hehkutus on omalta osaltani tehnyt työpäivistä sietämättömiä kun miettii jatkuvasti, montako päivää on matkaan jäljellä.
Nyt ei kuitenkaan tarvitse enää odottaa kauan. Blogisivun kello näyttää että nolla päivää on jäljellä. Lähtö on jo mitattavissa tunneissa.
Huomista odotellessa.
- Mats
Trysil-raportti
Ensimmäisen Åre-Räpellyksen jälkeen näiden hilpeiden reissujen suosi näytti uhkaavasti hiipuvan. Porukka kutistui enää neljään henkeen. Tosin Räpeltäjien iloiseen joukkoon saatiin yksi uusi jäsen kun Miquel liittyi allekirjoittaneen, Matsin ja Ketun seuraan. Toinen Räpellyskin pysytteli Pohjoismaisissa maisemissa kun matkakohteeksi valikoitui matkanjärjestäjälle varsin tutuksi tullut Trysil Norjassa. Ajankohta oli poikkeuksellisesti tammikuun alun sijaan maaliskuun loppupuoli.
Laivamatka SeaWindillä Turusta Tukholmaan sujui tutulla lihapullat-sauna-olut-aikaisin nukkumaan kaavalla. Aamulla Tukholmassa meitä tervehti lähes ainutlaatuinen kova pakkasaamu. Matka Trysiliin meni tutuksi tullutta reittiä pitkin ja matkan ainut vähän pidempi paussi pidettiin Malungissa, jossa söimme elämäni Top3-pizzoihin kuuluvat pizzat. Itse asiassa ne kaksi muutakin ovat Ruotsista ja laskettelumatkoilta; toinen saman reissun paluumatkalta samassa paikassa.
Matka starttasi tuttuun tapaan Kouvolasta ja Mats poimittiin matkaan Espoosta. Autolla kohti Turkua Miquelin isän hulppealla BMW X5:llä. Matkalla ehdittiin jo aiheuttaa ensimmäisen kerran pahennusta kun tosimies-Mats ei paljon varoituksista piittaa vaan pisti nortiksi kylmästi
huoltoaseman tankkien välissä. Turun sataman lähellä olevassa baarissa ehdimme jo nauttia ensimmäiset oluet, sillä matka oli mennyt niin sujuvasti, että luppoaikaa oli jäänyt hieman toista tuntia. Tuli samalla tunne, että nämä oluet eivät todellakaan jääneet reissun viimeisiksi ja kuinka oikeassa olinkaan...
huoltoaseman tankkien välissä. Turun sataman lähellä olevassa baarissa ehdimme jo nauttia ensimmäiset oluet, sillä matka oli mennyt niin sujuvasti, että luppoaikaa oli jäänyt hieman toista tuntia. Tuli samalla tunne, että nämä oluet eivät todellakaan jääneet reissun viimeisiksi ja kuinka oikeassa olinkaan... 
Laivamatka SeaWindillä Turusta Tukholmaan sujui tutulla lihapullat-sauna-olut-aikaisin nukkumaan kaavalla. Aamulla Tukholmassa meitä tervehti lähes ainutlaatuinen kova pakkasaamu. Matka Trysiliin meni tutuksi tullutta reittiä pitkin ja matkan ainut vähän pidempi paussi pidettiin Malungissa, jossa söimme elämäni Top3-pizzoihin kuuluvat pizzat. Itse asiassa ne kaksi muutakin ovat Ruotsista ja laskettelumatkoilta; toinen saman reissun paluumatkalta samassa paikassa. Kevään ollessa jo pitkällä ja ajomatkan ollessa poikkeuksellisen lyhyt (450km), saavuimme Trysiliin jo valoisan aikana. Tervetulokeskuksesta vielä avaimet ja mökkiä etsimään. Pienen kiertelyn ja kaartelun jälkeen löytyi keskeltä korkeita kinoksia todellinen tönö.
Björn-Einarin omin käsin kirveellä veistämä tonttumökki syvän lumihangen suojaamana. Kynnykset olivat puolimetriset, kalusteet puusta veistetyt, lattia kiveä ja sängyt ja oviaukot suunniteltu 130cm kääpiöille. Se ei paljon menoa haitannut, sillä tässä porukassa ei kanssa Mirkku motkota.
Tämän viikon aikana tuli rinteitä laskettua ehkäpä jopa enemmän kuin millään Räpellyksessä ikinä. Porukan jokainen lenkki laski vauhdikkaasti ja suoraan hissin yläasemalta laskimme lähes suoraa päätä alas asti. Ainoat tauot tulivat hyppyvideoita ja puuterin pöllytyksiä kuvatessa. Norjan tiukka alkoholilaki ja -hinnoittelu pitivät huolen siitä, että oluttuvissa ei tullut liiemmälti notkuttua. Kelin puolesta Trysil-Räpellys tulee aivan Bad Gasteinin reissun jälkeen sillä aurinko paistoi yhtä puolipäivää lukuunottamatta koko viikon.
Björn-Einarin omin käsin kirveellä veistämä tonttumökki syvän lumihangen suojaamana. Kynnykset olivat puolimetriset, kalusteet puusta veistetyt, lattia kiveä ja sängyt ja oviaukot suunniteltu 130cm kääpiöille. Se ei paljon menoa haitannut, sillä tässä porukassa ei kanssa Mirkku motkota.Tämän viikon aikana tuli rinteitä laskettua ehkäpä jopa enemmän kuin millään Räpellyksessä ikinä. Porukan jokainen lenkki laski vauhdikkaasti ja suoraan hissin yläasemalta laskimme lähes suoraa päätä alas asti. Ainoat tauot tulivat hyppyvideoita ja puuterin pöllytyksiä kuvatessa. Norjan tiukka alkoholilaki ja -hinnoittelu pitivät huolen siitä, että oluttuvissa ei tullut liiemmälti notkuttua. Kelin puolesta Trysil-Räpellys tulee aivan Bad Gasteinin reissun jälkeen sillä aurinko paistoi yhtä puolipäivää lukuunottamatta koko viikon.
Laskujen puolesta legendaarisimmista yksityiskohdista tarjosi Kettu ja Mats. Hyvästä puuterimestasta löydettiin hyvä kivi, jonka päältä lähti mukavat ilmalennot pehmeään lumeen. Hienoin hyppy oli ehdottomasti Ketun ennakkoluuloton Noriaki Kasai-mallinen etukeno hyppyrin nokalta. Harmi vain, ettei se etukeno muuttunut alastuloasennoksi missään vaiheessa. Maassa maaten, sukset pitkin rinnettä, oli Ketun reaktio puoli sekuntia kasojen jälkeen: ”Olix hyvä?”
Mats suoritti samassa hyndässä toiseksi tyylikkäimmän suorituksen kun alastulon jälkeinen jarrutus meni vähän pitkäksi ja Norjalainen tunturipuusto sai kokea Matsin kovuuden. Mats myös uhmasi Pohjoismaiden jyrkintä rinnettä vetämällä hivenen tömpäreisen mäen kaikki haarat levällään suoraan alas mutkia tekemättä. Vauhtia oli pitkälti toistasataa kilsaa tunnissa ja ainakin allekirjoittanutta pelotti jo katsoa aivan saatanasti.
Iltaelämän puolelta Trysil-Räpellys oli myös ehdottomasti rankin ja yksitoikkoisin. Mäestä kämpille. Saunaan, safkaa, olutta, viinaa, Güntheria, olutta, viinaa, Teurastaja, olutta, viinaa. 
Sammumisen jälkeen aamulla kuitenkin urhoollisesti yhdeksäksi mäkeen. Itse ainakin oli reissun jälkeen aivan rikki ja olisi kaivannut toisen lomaviikon lomasta selviytymiseen.
Sammumisen jälkeen aamulla kuitenkin urhoollisesti yhdeksäksi mäkeen. Itse ainakin oli reissun jälkeen aivan rikki ja olisi kaivannut toisen lomaviikon lomasta selviytymiseen. Reissu oli kuitenkin oikein onnistunut ja laskemista sai kauniissa maisemissa upeassa ilmassa aivan riittävästi. Norja oli kuitenkin tuotu Räpellys-kartalle ja matkojen suosion kävijämääräinen notkahdus tulisi jäämään vain yhden vuoden mittaiseksi.
- Misleader
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)