Joulukinkut on vähitellen syöty ja sulattelu alkanut. Blogimme elelee selkeästi omaa hiljaista odotustaan. kun reissu lähestyy. Itse nappasin flunssan alta pois sopivasti tässä joulun aikaan ja toipumiseen jää mukavasti pari viikkoa. Kaikki mahdolliset lisäravinteet ja homeopaattiset humpuukinappulat on nyt käytössä, ettei uutta tautia enää pääsisi päälle.
Ainakin arvoisa Harhaanjohtajamme on ehtinyt jo aloittaa laskukauden ja viestit kertoivat melkoisen kovista pakkasista ja tyhjistä rinteistä. Välineet on siis ainakin jollain meistä jo tsekattuna. Itse ajattelin heti alkuvuodesta tunkeutua häkkivaraston syövereihin ja kaivaa esiin kaikki kamat suksista lämpösukkiin. Alennusmyynnit saavat luvan tarjota ratkaisun mahdollisiin puutoksiin - hankintalistalla voisi näin äkkiseltään ajatellen olla tuore laskukerrasto ja mahdollisesti jopa uusi potta. Palaan mahdolliseen tavaranhankintaraporttiin tarpeen vaatiessa.
Alkuvuodesta tullee Räpeltäjiltä joka tapauksessa lisää matskua tännekin.
Sitä odotellessa kannattaa ihmetellä vaikkapa Räpellyskarttaa, joka löytyy toki nykyään kiinteänä linkkinä myös tuosta oikealta valikoista. Champoluc on muuten Räpeltäjien eteläisin räpellyskohde!
lauantai 27. joulukuuta 2014
perjantai 19. joulukuuta 2014
Tadaa!
Blogikilpavarustelun kiihtyessä ja Jounin kirjoittaessa toinen toistaan finessimpejä (onko oikea sana?) artikkeleita on minun taas aika paljastaa ääliömäisyyteni ja halukkuuteni hukata hyvää työaikaa täysin toisarvoisiin asioihin: Räpellysristikkoon. Jos jollain on joululomalla tai muuten aikaa tähän syventyä, niin antaa mennä! Minulle sähköpostiin oikein vastanneiden kesken arvotaan yllättävän mitätön palkinto. Vastausaikaa Räpellykseen asti ja palkinto luovutetaan Räpellyksellä. Vastauksena on kaksisanainen "iskulause" joka muodostuu ristikon vihreiden kirjaimien avulla eli koko ristikkoa ei tarvitse täyttää, jos saa tarpeeksi kirjaimia kasaan ja/tai osaa arvata iskulauseen puutteellisista kirjaimisa huolimatta. Kirjaimet pitää siis itse osata laittaa oikeaan järjestykseen iskulausetta varten. En osaa yhtään sanoa, onko tämä vaikea vai helppo nakki. Toivon kuitenkin, että tuon ratkomiseen ei joudu tuhlaamaan elämäänsä yhtä paljon kuin sen tekemiseen. Kaikki vihjeet tai sanat liittyvät jotenkin (joskus hyvinkin kaukaa) Räpeltämiseen ja epätoivon hetkellä vihjeitä saanee aika hyvin tämän vuoden aikana kirjoittamistani blogikirjoituksista. Jos jotain selkeitä virheitä, puutteita tms. huomaatte, niin olkaa yhteyksissä. Olen aika sokea niille itse tässä vaiheessa.
Vihjeet vaakasanoihin:
1. Palander
2. "Lähden offareille" on Pulsan tekemä "piip".
3. Kun alppikissoja jaetaan, nämä tippuvat Matsin pöydältä muille räpeltäjille.
4. Ansaitessani töissä Räpellyksen matkarahat on tämä tärkein työkaluni heti copyn jälkeen.
5. Edeltävän Räpellyksen ennätyksentekoväline.
6. Ei sitten kuitenkaan saanut alkuaan viime Räpellyksellä.
7. Räpeltäjien (vuoren)huipulla oloon liittyvä verbi perusmuodossaan.
8. Varkaiden kuningas.
9. Tekee vaikutuksen haju- ja eroottisuusindeksillään.
10. Tarvii olla aika "piip" pysyäkseen mäessä Misleaderin vauhdissa.
11. Paistaa räpeltäjien kasvoilta päivä päivältä kovemmin.
12. Räpeltäjät ovat maailman lapsellisimmat "piipit"
13. Kyseinen henkilö ei tehnyt vaikutusta sapuskoillaan.
14. Räpeltäjien suksien alla.
15. Menee Räpeltäessä kuin siivillä.
16. Schumacher tämän offareilla kohtasi, toivottasti ei kukaan räpeltäjä.
17. Joka tilanteessa räpeltäjien hihassa.
18. Mats on elävä "piip".
Vihjeet pystysanoihin:
21. Pelottava varsinkin mustana.
22. Tätä huutoa ei räpeltäjien suusta reissulla toivottavasti kuulla (ja ei, oikea vastaus ei ole "Masturbaatio", eikä "Enough is enough! I've had it with these mother fucking snakes on this mother fucking plane!"
23. Varmaan jonkin tältäkin reissulta vastaan tulevan ruotsalaisen puppelipojan nimi.
24. Ryskyvät Matsin käsittelyyn joutuvalla, mutta toivottavasti eivät tällä reissulla offareilla tai muutenkaan.
25. Pulsa osaa laskettelusta ehkä juuri ja juuri nämä.
26. Mikään tällainen ei pidättele Matsia.
27. Tämän vuoden yksi pääteema yksikössä.
28. Sauvamerkki.
29. Syntyy minne tahansa räpeltäjät menevätkin.
30. Kasvaa kovaa vauhtia tätä reissua kohden.
31. Kaipaa kesyttäjäänsä.
32. Yksi monista läpimitaltaan valtavista Matsin ruumiinosista.
33. Mats on tällainen Gangsta!
34. Eivät olleet viime Räpellyksellä jalassa, kun helikopteri yritti nousta lentoon.
35. Jounin alaston vartalo on "piip" tavaraa.
36. Alppien suurin massiivi.
37. Matsin pitäisi hiljalleen pistää nämä heput nippuun.
18. Tulevaisuuden tekniikkaa, joka saattaa olla ainoa Matsiin tepsivä ase.
-MP
Blogikilpavarustelun kiihtyessä ja Jounin kirjoittaessa toinen toistaan finessimpejä (onko oikea sana?) artikkeleita on minun taas aika paljastaa ääliömäisyyteni ja halukkuuteni hukata hyvää työaikaa täysin toisarvoisiin asioihin: Räpellysristikkoon. Jos jollain on joululomalla tai muuten aikaa tähän syventyä, niin antaa mennä! Minulle sähköpostiin oikein vastanneiden kesken arvotaan yllättävän mitätön palkinto. Vastausaikaa Räpellykseen asti ja palkinto luovutetaan Räpellyksellä. Vastauksena on kaksisanainen "iskulause" joka muodostuu ristikon vihreiden kirjaimien avulla eli koko ristikkoa ei tarvitse täyttää, jos saa tarpeeksi kirjaimia kasaan ja/tai osaa arvata iskulauseen puutteellisista kirjaimisa huolimatta. Kirjaimet pitää siis itse osata laittaa oikeaan järjestykseen iskulausetta varten. En osaa yhtään sanoa, onko tämä vaikea vai helppo nakki. Toivon kuitenkin, että tuon ratkomiseen ei joudu tuhlaamaan elämäänsä yhtä paljon kuin sen tekemiseen. Kaikki vihjeet tai sanat liittyvät jotenkin (joskus hyvinkin kaukaa) Räpeltämiseen ja epätoivon hetkellä vihjeitä saanee aika hyvin tämän vuoden aikana kirjoittamistani blogikirjoituksista. Jos jotain selkeitä virheitä, puutteita tms. huomaatte, niin olkaa yhteyksissä. Olen aika sokea niille itse tässä vaiheessa.
Vihjeet vaakasanoihin:
1. Palander
2. "Lähden offareille" on Pulsan tekemä "piip".
3. Kun alppikissoja jaetaan, nämä tippuvat Matsin pöydältä muille räpeltäjille.
4. Ansaitessani töissä Räpellyksen matkarahat on tämä tärkein työkaluni heti copyn jälkeen.
5. Edeltävän Räpellyksen ennätyksentekoväline.
6. Ei sitten kuitenkaan saanut alkuaan viime Räpellyksellä.
7. Räpeltäjien (vuoren)huipulla oloon liittyvä verbi perusmuodossaan.
8. Varkaiden kuningas.
9. Tekee vaikutuksen haju- ja eroottisuusindeksillään.
10. Tarvii olla aika "piip" pysyäkseen mäessä Misleaderin vauhdissa.
11. Paistaa räpeltäjien kasvoilta päivä päivältä kovemmin.
12. Räpeltäjät ovat maailman lapsellisimmat "piipit"
13. Kyseinen henkilö ei tehnyt vaikutusta sapuskoillaan.
14. Räpeltäjien suksien alla.
15. Menee Räpeltäessä kuin siivillä.
16. Schumacher tämän offareilla kohtasi, toivottasti ei kukaan räpeltäjä.
17. Joka tilanteessa räpeltäjien hihassa.
18. Mats on elävä "piip".
Vihjeet pystysanoihin:
21. Pelottava varsinkin mustana.
22. Tätä huutoa ei räpeltäjien suusta reissulla toivottavasti kuulla (ja ei, oikea vastaus ei ole "Masturbaatio", eikä "Enough is enough! I've had it with these mother fucking snakes on this mother fucking plane!"
23. Varmaan jonkin tältäkin reissulta vastaan tulevan ruotsalaisen puppelipojan nimi.
24. Ryskyvät Matsin käsittelyyn joutuvalla, mutta toivottavasti eivät tällä reissulla offareilla tai muutenkaan.
25. Pulsa osaa laskettelusta ehkä juuri ja juuri nämä.
26. Mikään tällainen ei pidättele Matsia.
27. Tämän vuoden yksi pääteema yksikössä.
28. Sauvamerkki.
29. Syntyy minne tahansa räpeltäjät menevätkin.
30. Kasvaa kovaa vauhtia tätä reissua kohden.
31. Kaipaa kesyttäjäänsä.
32. Yksi monista läpimitaltaan valtavista Matsin ruumiinosista.
33. Mats on tällainen Gangsta!
34. Eivät olleet viime Räpellyksellä jalassa, kun helikopteri yritti nousta lentoon.
35. Jounin alaston vartalo on "piip" tavaraa.
36. Alppien suurin massiivi.
37. Matsin pitäisi hiljalleen pistää nämä heput nippuun.
18. Tulevaisuuden tekniikkaa, joka saattaa olla ainoa Matsiin tepsivä ase.
-MP
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
Food! I have to have food!!!
Kuukausi lähtöön! Jouluruoat tulilla (Karjalanpaisti uunissa hautumassa), joten sain inspiraation katsastaa Champolucin paikalliset safkat. Kaikille on varmaan selvää, että ruoka on rasvaista ja ravitsevaa - nälkä ei hetkeen kurni, kun vetelee polentaa, kaikenlaisia nykyjä, juustoa ja makkaroita. Katsauksessa (rinne)ravintoloihin tuli selväksi, että useammassakin
paikassa paikallista sapuskaa saa ja kannattaakin maistella, joten koitan löytää meille herkkusuille nyt siis eritoten paikallisia ruokalajeja ihmeteltäväksi. Tapsaa pitäisi ilahduttaa erityisesti se, että kalaa ei liiemmin ruokalistoilla näy, joten tilauksessa (kenties kielimuurin takia) tehdyn totaalisen hudin vaara ei ole suuri.
Paikallinen metsästysperinne tuo pöytään lihaa. Paljon lihaa. Osa liharuoista on saanut vaikutteita ranskalaisesta keittiöstä ja esimerkiksi Carbonade muistuttaa ranskalaisia lihapatoja: viiniä, mausteita, pitkään hauduttelua... mmmm... Uskoisin, että tämä suolatusta naudasta väännetty "patapaisti" uppoaa aika moneen Räpeltäjään.
Pikkulihannälkään vedellään esimerkiksi suolattua possua Jambon de Bossesia, jolla on EU:n PDO-merkintä - originaali suolattu possunjalka siis. Kinkkua valmistetaankin ainoastaan Saint Rhémy en Bossesin kylässä 1600 metrissä tarkkaan valituista sioista.
Näin uus-tamperelaista ilahduttaa kuulla, että possusta tehdään alueella myös makoisaa verimakkaraa. Jos oikein ymmärsin, niin Il bodeun on perinteisellä tavalla jo pitkään valmistettu makkara, jossa siansuoleen tungetaan keitettyä perunaa, pekonia, viiniä, mausteita ja verta. Suolet sidotaan käsin ja pötköjä roikotellaan vähintään 10 päivää. Näitä napsitaan sitten alkupaloina, tai joskus hieman lämmitettyinä esim. salaatin kera.
Mikäli löydämme hiihtoalueelta Walserilaiseen keittiöön erikoistuneen ravintolan, niin maistolistalla voisi olla vaikkapa Chnéf-fléne (kuvassa). Tässäkin ruoassa mukana suuressa osassa on Fontina-juusto. Nämä "napit" ovat käytännössä jauhopalleroita (muistuttavat gnoccheja), jotka kuorrutetaan juustolla. Taatusti paikallista herkkua!
Toinen Walserilainen hieman pääsi yllättämään. Se on leipä. Ruisleipä. Ruisleipä, johon tulee pähkinöitä??? No perskeles! Pakkohan tätä on jostain saada, koska perin herkulliselta ruisleivältä se näyttää ja vaikka sinne saksanpähkinöitä sekaan tungetaankin, niin voiko se huonoa olla...
Jos joku näistä ruoista ei kuulosta herkulliselta, niin tokihan tarjolla on paljon muutakin: polentaa (joka kuuluu perusruokiin), lihapatoja, pizzaa (tottakai), täyteläisiä keittoja ja jälkkäriksi vaikkapa panna cottaa.
Enpä usko, että Räpeltäjälle nälkä reissussa jää!
Juu juu juustossa löytyy
Aloitetaan ehkä siitä tunnetuimmasta alueen ruokatuotteesta. Fontina juusto on alueen oma juusto. Tätä herkkua on tuotettu Aostan-laaksossa jo 1100-luvulta lähtien. Juusto valmistetaan lehmänmaidosta ja rasvaprosenttina on mukavat 45. Parasta Fontinaa tehdään maidosta, joka on lypsetty kesällä - toki maidon pitää oleilla 1800-2300 metrissä, jossa lehmät saavat syödäkseen tuoretta, rikasta ruohoa. Fontinan kehutaan sopivan jopa leivälle ja tietysti myös sellaisenaan herkuteltavaksi, mutta tehdäänpä siitä usein myös paikallista fondueta, Fonduta alla valdostanaa, jossa juuston lisäksi maitoa, munia ja tryffeleitä. Juomasuosituksena punkku.Lihaisampaa särvintä
 | |
| Il bodeun |
Pikkulihannälkään vedellään esimerkiksi suolattua possua Jambon de Bossesia, jolla on EU:n PDO-merkintä - originaali suolattu possunjalka siis. Kinkkua valmistetaankin ainoastaan Saint Rhémy en Bossesin kylässä 1600 metrissä tarkkaan valituista sioista.
Näin uus-tamperelaista ilahduttaa kuulla, että possusta tehdään alueella myös makoisaa verimakkaraa. Jos oikein ymmärsin, niin Il bodeun on perinteisellä tavalla jo pitkään valmistettu makkara, jossa siansuoleen tungetaan keitettyä perunaa, pekonia, viiniä, mausteita ja verta. Suolet sidotaan käsin ja pötköjä roikotellaan vähintään 10 päivää. Näitä napsitaan sitten alkupaloina, tai joskus hieman lämmitettyinä esim. salaatin kera.
Walserilaista ruokaa? Bitte schön!
 |
| Chnéf-fléne. Lähde: http://cindystarblog.blogspot.fi |
Toinen Walserilainen hieman pääsi yllättämään. Se on leipä. Ruisleipä. Ruisleipä, johon tulee pähkinöitä??? No perskeles! Pakkohan tätä on jostain saada, koska perin herkulliselta ruisleivältä se näyttää ja vaikka sinne saksanpähkinöitä sekaan tungetaankin, niin voiko se huonoa olla...
Jos joku näistä ruoista ei kuulosta herkulliselta, niin tokihan tarjolla on paljon muutakin: polentaa (joka kuuluu perusruokiin), lihapatoja, pizzaa (tottakai), täyteläisiä keittoja ja jälkkäriksi vaikkapa panna cottaa.
Enpä usko, että Räpeltäjälle nälkä reissussa jää!
maanantai 15. joulukuuta 2014
Prié blancia pöytään!
Viiniennätys huudetu! Sen rikkomiseen ei juuri mitään vaadita. Tutkaillaan nyt kuitenkin, millä herkulla ennätykset poksautetaan.
Vaikka Alpeilla ollaankin, niin Aostan laakson kesät ovat kuumia ja kuivia, joten rypäleet korjataankin jo usein syyskuussa. Alpit ja vuoristoisuus vaikuttavat myös maaperään, joka tietysti vaikuttaa myös tuotetun viinin ominaisuuksiin, ja maaperä onkin ylempänä rinteillä hiekkaista ja alempana savea ja karkeampaa soraa. Viinifriikit osaisivat varmaan laakista sanoa, mitä maaperä ja lyhyet kesät yhdessä tiettyjen rypälelajikkeiden kanssa viinin ominaisuuksiin tuovat, mutta koska itse en (ainakaan vielä) ole niin oppinut, että tähän kykenisin, niin otetaanpa selvää, minkälaisia viinejä siellä sitten lipitellään.
Punaisia viinejä kuvaillaan useimmiten rustiikkisiksi - tietty "viimeistelemättömyys" ja hiomattomuus maistuvat, mutta se ei aina ole huono asia. Alueen punaviineistä löytyy usein mausteisuutta ja maan makua, sekä jopa hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta. Nebbioloa sisältävissä viineissä "nebbioloisuus" (tervaa, kirsikkaa, yrttejä...) puskee läpi ja jos Nebbiolosta tykkää, niin alueen viineistä voi tehdä löytöjä!
Alueen omista rypäleistä tuotetut viinit kannattaa tosiaan ainakin maistaa. Jo mainitusta Prié Blancista tehdyt viinit ovat usein aromiltaan heinäisiä ja löytää voi myös valkoisten kukkien aromia. Prié Blancista valmistetaan myös kuohuviiniä samoin menetelmin, kuin Champagnen alueella - luvassa siis kenties Italian shampanjaa? - ja joskus jopa makeita jälkiruokaviinejä. Petite Arvine, jota löytyy myös naapurista Sveitsin Valaisista, aiheuttaa tällä hetkellä kuhinaa ja onkin monesti suositeltu maiskuteltavaksi, jos vaan jostain pullollisen rypäleestä valmistettua valkoista sattuu löytämään. Mehän ainakin etsimme ja mausta etsimme hedelmäisyyttä, limeä ja greippiä.
Viinien hinnat eivät yleensä Italiassa päätä huimaa ja ennakkoon ajatellen panostetaan enemmän laatuun, kuin määrään. Kun viinihyllyillä muistaa katsoa pullon kyljestä "DOC" merkinnän ja tsekata, että viini on Aostasta, niin eiköhän ennätystä tehdessä pystytä jopa nauttimaan, eikä pelkästään suorittamaan!
Vallee d'Aosta DOC
Korkein Euroopan viinialueista on luokiteltu Denominazione di Origine Controllataksi. Laatuluokitus takaa sen, että DOC-leiman löytyessä pullon kyljestä, voi olla varma, että laatu on lailla säädelty ja valvottu. Alue on pienin Italian viinialueista sekä kooltaan, että tuotantomäärältään. Pääosiltaan viini tuotetaan aluetta halkovan Dora Baltean itärannoilla ja Aostan kaupunki tarjoaa viinintekotukikohdan keskisen sijaintinsa ansiosta. Pulsaattori on varmasti mielissään kuullessaan, että alueella on viljelty viiniä jo Roomalaisten toimesta, joten viinituotantohistoriaakin löytyy. |
| Viinitarha Aostassa (lähde: http://turismo-in.it) |
Punaista ja valkoista kuplilla ja ilman
Yli 70 prosenttia (lähteestä riippuen jopa 90 prosenttia) alueella tuotetusta viinistä on punaista. Yleisimmät rypäleet punaviinin valmistuksessa ovat Pinot noir, Gamay ja Petit Rouge, ja näiden variaatiot. Valkkariakin tuotetaan ja ainakin omalla toivelistalla olisi maistella alueen omasta rypäleestä, Prié Blancista, tuotettu valkoinen - alueen viinejä ei kovin yleisesti muualta maailmasta saa ja epäilenkin vahvasti, että tampesterilainen pitkäripainen ei Aostalaisia viinejä juurikaan tarjoa (en löytänyt tuotehaulla yhtään). Nyt on saumat siis tutustua viineihin, joihin tuskin kovin montaa kertaa elämässään uudestaan törmää.Punaisia viinejä kuvaillaan useimmiten rustiikkisiksi - tietty "viimeistelemättömyys" ja hiomattomuus maistuvat, mutta se ei aina ole huono asia. Alueen punaviineistä löytyy usein mausteisuutta ja maan makua, sekä jopa hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta. Nebbioloa sisältävissä viineissä "nebbioloisuus" (tervaa, kirsikkaa, yrttejä...) puskee läpi ja jos Nebbiolosta tykkää, niin alueen viineistä voi tehdä löytöjä!
Alueen omista rypäleistä tuotetut viinit kannattaa tosiaan ainakin maistaa. Jo mainitusta Prié Blancista tehdyt viinit ovat usein aromiltaan heinäisiä ja löytää voi myös valkoisten kukkien aromia. Prié Blancista valmistetaan myös kuohuviiniä samoin menetelmin, kuin Champagnen alueella - luvassa siis kenties Italian shampanjaa? - ja joskus jopa makeita jälkiruokaviinejä. Petite Arvine, jota löytyy myös naapurista Sveitsin Valaisista, aiheuttaa tällä hetkellä kuhinaa ja onkin monesti suositeltu maiskuteltavaksi, jos vaan jostain pullollisen rypäleestä valmistettua valkoista sattuu löytämään. Mehän ainakin etsimme ja mausta etsimme hedelmäisyyttä, limeä ja greippiä.
Viinien hinnat eivät yleensä Italiassa päätä huimaa ja ennakkoon ajatellen panostetaan enemmän laatuun, kuin määrään. Kun viinihyllyillä muistaa katsoa pullon kyljestä "DOC" merkinnän ja tsekata, että viini on Aostasta, niin eiköhän ennätystä tehdessä pystytä jopa nauttimaan, eikä pelkästään suorittamaan!
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Sotanorsuja ja puuttuvia massiiveja: Champoluc-ennakko
Vielä yksi vuosi. Ja vielä yksi ennakkotunnelmien analysointi. Pakkohan tässä on yrittää tehdä oma osansa hehkuttamisen suhteen, sillä Pusselin blogidominointi on sitä luokkaa, että sille vetää vertoja vain Matsin dominointi kaikessa muussa mahdollisessa.
Niin, Räpeltäminen on nyt kolmanteen reissuun lähtiessä minullekin jo tuttua, joten mitä tältä reissulta voi enää odottaa ns. perusloistomeiningin lisäksi? Tulevan reissun pääteemoiksi ovat minun mielessäni ja minun näkökulmastani muodostumassa viinit, offarit ja Matsin poissaolo. Tässä kirjoituksessa valotan ajatuksiani näistä pääteemoista muun hölynpölyn lisäksi.
Viiniennätyksen teko on itsestäänselvyys, mutta onko viininmaistelulla yllätysmomenttia hihassaan? Kun nyt viinikulttuurin mahtiseuduilla liikutaan, onnistuuko Dionysos käännyttämään seurakuntansa pysyviksi jäseniksi jopa barbaarisista olutsiepoista paatuneimmat: räpeltäjät? Tullaanko tämän reissun jälkeen tulevilla Poikain viikonlopuilla pohdiskelemaan tuntikausia Mikkelin cittarin alkossa, onko viikonlopun teema Merlot, Syrah vai Riesling sen sijaan, että napattaisiin mukaan salkkutolkulla halvinta kurabisseä (ei sentään Lapparia kuitenkaan)? Ihan noin pitkälle en usko viiniteeman menevän, mutta ehkä tämä voi silti olla yhtä silmiä aukaiseva kokemus kuin reissulla toivottavasti taas vilahtava Jounin alaston vartalo, joskin viinin osalta vain kuvainnollisella tasolla.
Ne offarit... Niistä on puhuttu jo pitkään, mutta viime reissulla Suomen vastaavaa imitoinut lumitilanne nosti allekirjoittaneen eliniän ennustetta tasan vuodella. Kesällä kylmä hiki nousi otsalleni, kun tulevan reissun ennakkoarvioissa esille nostettiin VAIKEUDESTAAN tunnetut offarit. Aivan täysi punpulihomous ei kuulu tapoihini, joten jonkinlainen offariseikkailu takuulla nähdään, mutta paikan päällä on tarkkaan analysoitava sopiva paikka tämän toteuttamiselle. Formulat eivät kiinnosta, joten Schumacherin kohtalotoveriksi en mieli, ja lumivyöryn alle jääneenä hapen loppumista odottaessa saattaa Helsingin yöelämäkin tuntua kevyeltä, valoiselta, ystävälliseltä, lempeältä ja kaikkea muuta kuin ahdistavalta ajatukselta. Tosin tukehtumiskuolema lähivuosina lienee joka tapauksessa väistämätön: jos ei tänä talvena lumivyöryn alla, niin sitten muutaman vuoden sisään koko muun nykyfaunan kohtalotoverina, kun Lekan punpulihomous laajenee niin suureksi, että se syrjäyttää koko maapallon ilmakehän. (vittu mulla on kyllä hölmöjä juttuja...)
Lekan punpulihomoudesta siirrytään täysin päinvastaiseen aiheeseen: Matsiin. Alppien suurinta massiivia ei tällä reissulla nähdä, ja se on hämmentävä ja surullinen ajatus. On itsestään selvää, että Matsia ei voi korvata, mutta ehkä hänen poissaollessaan reissulla mukana olijoilla on näytön paikka ja mahdollisuus nostaa omaa tasoaan. Kuka ottaa roolia, kun douchebagit vaativat niputtajaa, alppikissat kesyttäjää tai bisse imuroijaa (onneksi on tällä kertaa viiniteema)? Entä saako allekirjoittanut osallistua parisuhdepeliin oman kätensä parina? Olen itse ollut Räpeltämässä vain kaksi kertaa, mutta silti ajatus reissusta ilman pronssidominaattoria on perin outo. Osaisiko joku käsistään kätevämpi (Pussel?) tehdä vaikka Mats-naamarin, jota kukin vuorollaan iltaisin pitäisi?
Vielä itse reissukohteesta. En ole koskaan käynyt Italiassa, vaikka maan historia lähinnä Rooman valtakunnan ajoilta kiinnostaa suuresti. Tällä reissulla pääpaino on toki mäessä, eikä aikaa kulttuurihistorian tutkimiseen juuri jää, mutta yksi seikka kannattaa täällä päin Alppeja laskiessa huomioida. Tulemme liikkumaan aivan niillä kulmilla, joita legendaarinen Karthagolaiskenraali Hannibal käytti Alppien ylittämiseen sotanorsujensa kanssa ennen kuin pyyhki roomalaisilla lattiaa useissa nyky-Italian alueella käydyissä taisteluissa. Esimerkiksi Trasimenusjärven taistelussa Hannibal toteutti vielä nykyäänkin sotilasakatemioissa opiskeltavan kouluesimerkin nerokkaasta väijytyksestä. Maailmanhistorian suurimpiin murskavoittoihin kuuluvassa Cannaen taistelussa Hannibal puolestaan todisti ratsuväen viisaan käytön tärkeyden aikalaisissa taisteluissa ja varmisti nimensä säilymisen historian kirjoissa ikuisesti. Historian siipien havinaa on epäilemättä kuultavissa monella tasolla räpeltäjien tykittäessä menemään näillä seuduilla. Eikä ainakaan allekirjoittanut panisi pahakseen pientä sessiota nykypäivän sotanorsun kanssa...
Sanomattakin on selvää, että jälleen kerran on tiedossa huikea reissu! Ja kun se on ohi, on seuraavaksi kai lähdettävä pyhiinvaellukselle kohti Alppien kuninkaan ja Dubain sulttaanin nykyistä residenssiä. Mutta yksi asia kerrallaan: Champoluc, here we come! Kohta mennään! One more year! Come on! Pystyykö flora yhteyttämään punpulihomoudella? Vamos! YES WE CAN!
-MP
Niin, Räpeltäminen on nyt kolmanteen reissuun lähtiessä minullekin jo tuttua, joten mitä tältä reissulta voi enää odottaa ns. perusloistomeiningin lisäksi? Tulevan reissun pääteemoiksi ovat minun mielessäni ja minun näkökulmastani muodostumassa viinit, offarit ja Matsin poissaolo. Tässä kirjoituksessa valotan ajatuksiani näistä pääteemoista muun hölynpölyn lisäksi.
Viiniennätyksen teko on itsestäänselvyys, mutta onko viininmaistelulla yllätysmomenttia hihassaan? Kun nyt viinikulttuurin mahtiseuduilla liikutaan, onnistuuko Dionysos käännyttämään seurakuntansa pysyviksi jäseniksi jopa barbaarisista olutsiepoista paatuneimmat: räpeltäjät? Tullaanko tämän reissun jälkeen tulevilla Poikain viikonlopuilla pohdiskelemaan tuntikausia Mikkelin cittarin alkossa, onko viikonlopun teema Merlot, Syrah vai Riesling sen sijaan, että napattaisiin mukaan salkkutolkulla halvinta kurabisseä (ei sentään Lapparia kuitenkaan)? Ihan noin pitkälle en usko viiniteeman menevän, mutta ehkä tämä voi silti olla yhtä silmiä aukaiseva kokemus kuin reissulla toivottavasti taas vilahtava Jounin alaston vartalo, joskin viinin osalta vain kuvainnollisella tasolla.
Ne offarit... Niistä on puhuttu jo pitkään, mutta viime reissulla Suomen vastaavaa imitoinut lumitilanne nosti allekirjoittaneen eliniän ennustetta tasan vuodella. Kesällä kylmä hiki nousi otsalleni, kun tulevan reissun ennakkoarvioissa esille nostettiin VAIKEUDESTAAN tunnetut offarit. Aivan täysi punpulihomous ei kuulu tapoihini, joten jonkinlainen offariseikkailu takuulla nähdään, mutta paikan päällä on tarkkaan analysoitava sopiva paikka tämän toteuttamiselle. Formulat eivät kiinnosta, joten Schumacherin kohtalotoveriksi en mieli, ja lumivyöryn alle jääneenä hapen loppumista odottaessa saattaa Helsingin yöelämäkin tuntua kevyeltä, valoiselta, ystävälliseltä, lempeältä ja kaikkea muuta kuin ahdistavalta ajatukselta. Tosin tukehtumiskuolema lähivuosina lienee joka tapauksessa väistämätön: jos ei tänä talvena lumivyöryn alla, niin sitten muutaman vuoden sisään koko muun nykyfaunan kohtalotoverina, kun Lekan punpulihomous laajenee niin suureksi, että se syrjäyttää koko maapallon ilmakehän. (vittu mulla on kyllä hölmöjä juttuja...)
Lekan punpulihomoudesta siirrytään täysin päinvastaiseen aiheeseen: Matsiin. Alppien suurinta massiivia ei tällä reissulla nähdä, ja se on hämmentävä ja surullinen ajatus. On itsestään selvää, että Matsia ei voi korvata, mutta ehkä hänen poissaollessaan reissulla mukana olijoilla on näytön paikka ja mahdollisuus nostaa omaa tasoaan. Kuka ottaa roolia, kun douchebagit vaativat niputtajaa, alppikissat kesyttäjää tai bisse imuroijaa (onneksi on tällä kertaa viiniteema)? Entä saako allekirjoittanut osallistua parisuhdepeliin oman kätensä parina? Olen itse ollut Räpeltämässä vain kaksi kertaa, mutta silti ajatus reissusta ilman pronssidominaattoria on perin outo. Osaisiko joku käsistään kätevämpi (Pussel?) tehdä vaikka Mats-naamarin, jota kukin vuorollaan iltaisin pitäisi?
Vielä itse reissukohteesta. En ole koskaan käynyt Italiassa, vaikka maan historia lähinnä Rooman valtakunnan ajoilta kiinnostaa suuresti. Tällä reissulla pääpaino on toki mäessä, eikä aikaa kulttuurihistorian tutkimiseen juuri jää, mutta yksi seikka kannattaa täällä päin Alppeja laskiessa huomioida. Tulemme liikkumaan aivan niillä kulmilla, joita legendaarinen Karthagolaiskenraali Hannibal käytti Alppien ylittämiseen sotanorsujensa kanssa ennen kuin pyyhki roomalaisilla lattiaa useissa nyky-Italian alueella käydyissä taisteluissa. Esimerkiksi Trasimenusjärven taistelussa Hannibal toteutti vielä nykyäänkin sotilasakatemioissa opiskeltavan kouluesimerkin nerokkaasta väijytyksestä. Maailmanhistorian suurimpiin murskavoittoihin kuuluvassa Cannaen taistelussa Hannibal puolestaan todisti ratsuväen viisaan käytön tärkeyden aikalaisissa taisteluissa ja varmisti nimensä säilymisen historian kirjoissa ikuisesti. Historian siipien havinaa on epäilemättä kuultavissa monella tasolla räpeltäjien tykittäessä menemään näillä seuduilla. Eikä ainakaan allekirjoittanut panisi pahakseen pientä sessiota nykypäivän sotanorsun kanssa...
Sanomattakin on selvää, että jälleen kerran on tiedossa huikea reissu! Ja kun se on ohi, on seuraavaksi kai lähdettävä pyhiinvaellukselle kohti Alppien kuninkaan ja Dubain sulttaanin nykyistä residenssiä. Mutta yksi asia kerrallaan: Champoluc, here we come! Kohta mennään! One more year! Come on! Pystyykö flora yhteyttämään punpulihomoudella? Vamos! YES WE CAN!
-MP
tiistai 9. joulukuuta 2014
Mats-Visa
On aika kilpailun. Ainut kaikilla reissuilla tähän asti Räpellyksellä ollut on itseni lisäksi Mats. Juhlistamme Matsin 10-vuotta Räpellyksillä ja kunnioitamme hänen muistoaan Mats-Visalla. Tunnista missä Mats missäkin kuvassa luuraa ja laita vastauksesi yksityisviestiä faceen tai osoitteeseen rantalainenmatti@gmail.com . Voittaja palkitaan ruhtinaallisesti. Ja ei saa tonkia omia arkistoja!
Terveisin, Misleader
Terveisin, Misleader
Haasteita
Reissu lähestyy ja blogi aktivoituu. Valitettavasti (blogin kannalta) on osa yhteisömme jäsenistä lisääntynyt viime vuosina ja täten vapaa-aika ja sitä myöten kirjoitteluaika on typistynyt aika minimiin. Olisi silti hienoa, mikäli jokainen kävisi jotain rustaamassa blogiin ennen lähtöä. Jouni on ansiokkaasti jo pitänyt rotia tässä touhussa ja kirjoituksia on ollut ilo lueskella. Voisimme myös heittää toisillemme aiheita/ideoita/haasteita kirjoituksille. Esim: Juha ja "Reissu ilman lapsia ja vaimoa". Tai Jounille "Betsaamalla reissuun, vai millä rahat kasaan tänäkin vuonna?". Tai Pulsalle "Räpellysperheeseen ajautuminen ja koukkuun jääminen" Tai Tapsalle kun pitkäaikaisin jäsen Mats on poissa "Räpellys: menneisyys - nykytila - tulevaisuus". Itse juuri selasin kuva-arkistoa kaikista reissuista ja huikeaa materiaalia on tallessa. Ehkä jotain fotokollaaseja tullaan ainakin näkemään.
- Misleader
- Misleader
maanantai 8. joulukuuta 2014
On aika tutustua Champolucin kylään
 |
| IP-kaakku tuloillaan. Lupaus: aamupalat näyttää paremmilta |
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Halpispizzeria bongattu!
Päivän ainoa päivitys on tässä! Mutta se ei olekaan mikä tahansa päivitys, vaan löytö! Ristorante Pizzeria Churen sijaitsee aivan härkähuoneistoimme takapihalla!!!
Jätän teidät selaamaan heidän sivujaan.
Jätän teidät selaamaan heidän sivujaan.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Webbikameroiden kuvaa Monterosan alueelta
Kuten otsikko kertoo, niin tästä löytyy linkkejä alueella oleviin kameroihin.
Ehdottomasti kattavin kokoelma löytyy Bergfexiltä. Palvelu tarjoaa yhteensä 15 eri kameraa koko Monterosan hiihtoalueelta ja kylistä kätevästi yhdellä sivulla.
Monterosa skin virallisilta sivuilta löytyy myös kameroiden kuvaa. Joukossa myös panorama kuvaa! Nämä ovat taatusti ajan tasalla, koska esimerkiksi tätä kirjoittaessa kuvat näyttävät hyvinkin pimeiltä:
Ja täällä lisää Monterosa skin tarjoamia kameroita.
Tuttu ja turvallinen J2Ski näyttää myös yhden kameran kuvaa alueelta.
Eiköhän näillä jo alkuun pääse. Jos olisimme putskun perään, niin näitähän tuijotettaisiin kaiket päivät... No sen verran olemme kuitenkin, että matkan lähestyessä näitä varmaan tuleekin tuijotettua kaiket päivät.
Ehdottomasti kattavin kokoelma löytyy Bergfexiltä. Palvelu tarjoaa yhteensä 15 eri kameraa koko Monterosan hiihtoalueelta ja kylistä kätevästi yhdellä sivulla.
Monterosa skin virallisilta sivuilta löytyy myös kameroiden kuvaa. Joukossa myös panorama kuvaa! Nämä ovat taatusti ajan tasalla, koska esimerkiksi tätä kirjoittaessa kuvat näyttävät hyvinkin pimeiltä:
Tuttu ja turvallinen J2Ski näyttää myös yhden kameran kuvaa alueelta.
Eiköhän näillä jo alkuun pääse. Jos olisimme putskun perään, niin näitähän tuijotettaisiin kaiket päivät... No sen verran olemme kuitenkin, että matkan lähestyessä näitä varmaan tuleekin tuijotettua kaiket päivät.
maanantai 1. joulukuuta 2014
Ruokaa rinteessä ja rinteen vieressä
Laskijan suoli huutaa ruokaa ainakin kaksi kertaa päivässä. Tällä kertaa Räpeltäjät ovat matkassa ruokailujen suhteen omatoimisesti all-inclusiven sijaan ja se ei välttämättä ole ollenkaan huono asia. Muistelkaapa Schladmingin "gourmet" illallisia... Koskaan, KOSKAAN, aikaisemmin ei yksikään meistä ole kävellyt ulos kesken illallisen, mutta Schladmingissa tämä nähtiin. Harhaanjohtajamme totesi melko sanatarkasti: "V*TTU MITÄ P*****!" ja poistui. Myönnettäköön, että melko useasti tuli käytyä kebuilla.
Mutta entäpä nyt, kun saamme valita raflat täysin vapaasti ja maksaa mistä haluamme? Alkuperäisen suunnitelman mukaan säästelemme ruokakuluissa ja syömme "edullisesti" - pizzaa, kebabia (tuskin Italiassa) ja muuta pikaista. Heitänpä myös ajatuksen ilmoille siitä, että syömme pääsääntöisesti rinteessä ja iltaisin vedetään leikkelelajitelmia, juustoa ja viiniä kotosalla. Uuniin parit potkot ja kylkeen paikallista makkaraa ja rasvaista siankylkeä, niin eikö sillä jo elä? Pari "hieman" parempaa iltaa tuohon päälle tarkoin valituissa ravinteleissa, niin a vot!
Aamupalat valmistamme ainakin itse ja lupasinkin jo etukäteen loihtia kuumia munia tykötarpeineen vaikka muutamaankin otteeseen. Siihen koulutukseni ehkä joten kuten riittää...
Mutta katsastetaanpa niitä ravintoloita hieman! Lupasin käydä täältä löytyvän listan läpi huolella, mutta sitten heräsin: listassa on 82 raflaa... Tyydyn siis vain pieneen otantaan - tarkistan STS:n suositukset, käytän apunani Aostan laakson turisti-infon hakukonetta ja toki myös TripAdvisorin arvosteluita, sekä noin tusinaa muuta sekalaista lähdettä ja sivustoa. Koskaan ei voi tehdä liikaa risöörziä ruoasta puhuttaessa!
STS:n sivut listaavat yhdeksi viihtyisimmästä paikoista Hotelli Castorissa sijaitsevan pub Castorin, jossa tarjolla yhteislaulua omistajan pianonsoiton säestyksellä. Paikan ruokaakin kehutaan siellä täällä, joten mikäli sijainti suosii, niin voisi olla ainakin katsastamisen arvoinen mesta.
Myös STS:n kehuma ja TripAdvisorin listalla kakkosena keikkuva Il Balivo lienee erittäin vahvoilla valitessa sitä hieman parempaa paikkaa. TripAdvisorin ruokakuvat lupaavat hyvää.
Hintaakaan ei korkeaksi missään haukuta.
Luultavasti hieman kevyempää tunnelmaa tarjoaa Bar Birre Du Relais, jossa jälleen kuvien perusteella tarjolla ainakin yhtä peruselintarviketta, mutta myös ruoka-annoksia. Tämän paikan kuvittelen olevan enemmän pubi, kuin rafla, mutta on tuolla Facebookissa ruoka-annoksistakin kuvia näkyvillä - eikä ihan huonolta näytäkään. Täällä voisi piipahtaa!
Kun etsii rinneravintolaa Monterosan hiihtoalueelta, ei voi olla törmäämättä Campo Baseen. Ravintolalta en tahdo millään löytää mitään omaa infoa, mutta sijainniksi päättelin hissin nro. 15 yläaseman Mont Rosilla. Viidakkorumpu pärisee siihen tahtiin, että Champoluc-Fracheyn puolella laskiessa tämä paikallisia ruokia tarjoava paikka on melkeinpä must. Torstaisin on täällä ollut ainakin joskus tarjolla Tiibetiläistä ruokaa...
Koska yritän löytää ravintoloita hieman ympäri koko rinnealuetta, otan tarkasteluun seuraavaksi Gressoney-La-Trinite´n puolelta löytyvän Punta Jolandan. Vaikuttaa laadukkaalta paikalta ja lainaankin heidän omia nettisivujaan:"SUPPER IN MOUNTAIN HUT
An Unforgettable evening. Climb the snowcat up to 2300 meters, from the panoramic terrace you can admire a mgnificent spectacle at night.The Cottage full of tipical charm you can enjoy traditional dishes accompanied by a good glass of wine. Refuge is locally at the arrival of the Punta Jolanda possible, then reached from without skiers. Strategic point where enjoy many hours of sunshine, walking with snowshoes in the location signals and for smaller mini bobs." Tämä selvä!
Mutta jos ei ole, niin vedetään nyt kääntäjän läpi, aivan kuin tuokin teksti on mitä ilmeisimmin vedetty: "Ehtoollisen MOUNTAIN TKK.Unohtumaton ilta. Kiipeä lumikissa jopa 2300 metrin, panoraama terassilla voit ihailla upeaa spektaakkeli night. The Mökki täynnä tipical charmia voit nauttia perinteisiä ruokia mukana hyvän viinilasillisen. Turvaa on paikallisesti saapuessa Punta Jolandan mahdollista, niin pääsee ilman hiihtäjiä. Strateginen kohta, jossa nauttia runsaasti auringonvaloa, kävely lumikengätsijaintisignaalit ja pienemmille mini keikkuu.". No varmasti keikkuu isommillekin, jos on tällaista tunnelmaa luvassa! Sinne!
Champolucista itään katsoen viimeisessä laaksossa sijaitsee Alpen Stop (sijaitsee täälläkin, kunhan hetken etsii). Keskellä rinnettä tönöttävä mökkerö kätkee sisäänsä baarin ja grillin. Tämän paikan palvelut tulevat varmasti tarpeeseen, mikäli on selvinnyt paikkaan johtavasta mustasta V3 rinteestä. Ainiin... tuo rinne on ainoa tapa päästä sinne, mikäli ei alennu käyttämään hissiä alaspäin (minäpä saatan vaikka käyttääkin).
Eiköhän näistä löydy jotain sopivaa Räpeltäjille! Toki todennäköisempää on, että silloin kun nälkä (tai jano) yllättää, niin yksikään ennakkoon scoutatuista paikoista ei ole lähelläkään ja valinta tehdään rinnekarttaa apuna käyttäen lennosta.
Mutta entäpä nyt, kun saamme valita raflat täysin vapaasti ja maksaa mistä haluamme? Alkuperäisen suunnitelman mukaan säästelemme ruokakuluissa ja syömme "edullisesti" - pizzaa, kebabia (tuskin Italiassa) ja muuta pikaista. Heitänpä myös ajatuksen ilmoille siitä, että syömme pääsääntöisesti rinteessä ja iltaisin vedetään leikkelelajitelmia, juustoa ja viiniä kotosalla. Uuniin parit potkot ja kylkeen paikallista makkaraa ja rasvaista siankylkeä, niin eikö sillä jo elä? Pari "hieman" parempaa iltaa tuohon päälle tarkoin valituissa ravinteleissa, niin a vot!
Aamupalat valmistamme ainakin itse ja lupasinkin jo etukäteen loihtia kuumia munia tykötarpeineen vaikka muutamaankin otteeseen. Siihen koulutukseni ehkä joten kuten riittää...
Mutta katsastetaanpa niitä ravintoloita hieman! Lupasin käydä täältä löytyvän listan läpi huolella, mutta sitten heräsin: listassa on 82 raflaa... Tyydyn siis vain pieneen otantaan - tarkistan STS:n suositukset, käytän apunani Aostan laakson turisti-infon hakukonetta ja toki myös TripAdvisorin arvosteluita, sekä noin tusinaa muuta sekalaista lähdettä ja sivustoa. Koskaan ei voi tehdä liikaa risöörziä ruoasta puhuttaessa!
Aloitellaan rinteen vierestä...
...ja niistä mahdollisista illallispaikoista. |
| Il Balivon annos. Lähde: TripAdvisor |
Myös STS:n kehuma ja TripAdvisorin listalla kakkosena keikkuva Il Balivo lienee erittäin vahvoilla valitessa sitä hieman parempaa paikkaa. TripAdvisorin ruokakuvat lupaavat hyvää.
Hintaakaan ei korkeaksi missään haukuta.
Luultavasti hieman kevyempää tunnelmaa tarjoaa Bar Birre Du Relais, jossa jälleen kuvien perusteella tarjolla ainakin yhtä peruselintarviketta, mutta myös ruoka-annoksia. Tämän paikan kuvittelen olevan enemmän pubi, kuin rafla, mutta on tuolla Facebookissa ruoka-annoksistakin kuvia näkyvillä - eikä ihan huonolta näytäkään. Täällä voisi piipahtaa!
Ja kun nälkä rinteessä yllättää...
...niin suuntaamme seuraaviin rinnerafloihin. | |
| Tiibetiläinen ruoka juoksee karkuun? |
Koska yritän löytää ravintoloita hieman ympäri koko rinnealuetta, otan tarkasteluun seuraavaksi Gressoney-La-Trinite´n puolelta löytyvän Punta Jolandan. Vaikuttaa laadukkaalta paikalta ja lainaankin heidän omia nettisivujaan:"SUPPER IN MOUNTAIN HUT
An Unforgettable evening. Climb the snowcat up to 2300 meters, from the panoramic terrace you can admire a mgnificent spectacle at night.The Cottage full of tipical charm you can enjoy traditional dishes accompanied by a good glass of wine. Refuge is locally at the arrival of the Punta Jolanda possible, then reached from without skiers. Strategic point where enjoy many hours of sunshine, walking with snowshoes in the location signals and for smaller mini bobs." Tämä selvä!
Mutta jos ei ole, niin vedetään nyt kääntäjän läpi, aivan kuin tuokin teksti on mitä ilmeisimmin vedetty: "Ehtoollisen MOUNTAIN TKK.Unohtumaton ilta. Kiipeä lumikissa jopa 2300 metrin, panoraama terassilla voit ihailla upeaa spektaakkeli night. The Mökki täynnä tipical charmia voit nauttia perinteisiä ruokia mukana hyvän viinilasillisen. Turvaa on paikallisesti saapuessa Punta Jolandan mahdollista, niin pääsee ilman hiihtäjiä. Strateginen kohta, jossa nauttia runsaasti auringonvaloa, kävely lumikengätsijaintisignaalit ja pienemmille mini keikkuu.". No varmasti keikkuu isommillekin, jos on tällaista tunnelmaa luvassa! Sinne!
Champolucista itään katsoen viimeisessä laaksossa sijaitsee Alpen Stop (sijaitsee täälläkin, kunhan hetken etsii). Keskellä rinnettä tönöttävä mökkerö kätkee sisäänsä baarin ja grillin. Tämän paikan palvelut tulevat varmasti tarpeeseen, mikäli on selvinnyt paikkaan johtavasta mustasta V3 rinteestä. Ainiin... tuo rinne on ainoa tapa päästä sinne, mikäli ei alennu käyttämään hissiä alaspäin (minäpä saatan vaikka käyttääkin).
Eiköhän näistä löydy jotain sopivaa Räpeltäjille! Toki todennäköisempää on, että silloin kun nälkä (tai jano) yllättää, niin yksikään ennakkoon scoutatuista paikoista ei ole lähelläkään ja valinta tehdään rinnekarttaa apuna käyttäen lennosta.
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Hyödyllisiä linkkejä Champoluciin matkaaville ja sää.
"Ai mää?" No sääpä hyvinkin:
Champoluc Snow Forecast | Snow Report | by E-mail
J2Skin tarjoama, yllä oleva, info on meille Räpeltäjille aivan riittävää sään kyttäilyyn, mutta löytyyhän sitä vaihtoehtoista ennustettakin esim. tutusta ja turvallisesta Accuweatherista. Linkki johtaa 30 päivän ennusteeseen, johon tuttuun tapaan täytyy suhtautua melkoisella varauksella, Alpeilla kun ollaan. Matka järjestyy taas kätevästi STS Alppimatkojen siivellä ja tuolta voikin käydä selailemassa majoitusta ja mahdollista oheisohjelmaa. Rinnekartat ja rinteiden aukiolotiedot, sekä kaikki yleinen info löytyy monterosa ski:n sivuilta. Tämä on siis alueen virallinen sivusto. Champolucin virallinen matkailusivusto on hyödyllinen ainakin mahdollisia ruokapaikkoja bongatessa ja sivuston "Where to eat" listan tulen kahlaamaan läpi samalla pieteetillä, kuin minkä tahansa Mestis-kierroksen pelaajakokoonpanot ja maalivahtien torjuntatilastot. Tänne ilmestynee myös kaudelle 14/15 mahdollisuus seurata laskettuja kilsoja. Näyttää olevan myös Omppujen omistajille appi saatavilla. Pidetään silmällä. Tuossa nyt näin alkuun olennaisimmat! Lisää linkkejä lisäillään, jos sopivia löytyy, joten kommentteihin saa vinkata! |
Odotus on alkanut...
Ei. Ei joulun, eikä myöskään tiettävästi perheenlisäyksen (kellään Räpeltäjällä), vaan sen juhlista jaloimman - Räpellyksen.
Kokoonpano alkaa olla selvillä, luvat kotoa kysyttynä ja matkat maksettuna. Enää jäljellä ihan muutama pikkujuttu: suksien huollot, varusteiden tsekkaus, laskusoittolistan päivitys ja mitä vielä? No hervoton HYPETYS tietenkin!
Jos olet aikaisemmin blogiamme lukenut, niin tiedät, mitä on luvassa: lumitilanteen päivittelyä, rinneprofiilien tarkastelua, (rinne)ravintoloiden ennakoita, ruoka- ja juomakulttuuriin tutustumista ja kaikkea reissuun liittyvää ja ei niin liittyvääkin.
Tästä se lähtee!
CÄMÄÄÄ!!!
Kokoonpano alkaa olla selvillä, luvat kotoa kysyttynä ja matkat maksettuna. Enää jäljellä ihan muutama pikkujuttu: suksien huollot, varusteiden tsekkaus, laskusoittolistan päivitys ja mitä vielä? No hervoton HYPETYS tietenkin!
Jos olet aikaisemmin blogiamme lukenut, niin tiedät, mitä on luvassa: lumitilanteen päivittelyä, rinneprofiilien tarkastelua, (rinne)ravintoloiden ennakoita, ruoka- ja juomakulttuuriin tutustumista ja kaikkea reissuun liittyvää ja ei niin liittyvääkin.
Tästä se lähtee!
CÄMÄÄÄ!!!
perjantai 4. heinäkuuta 2014
Nyt se on virallista. One More Year!!!
Räpellys ratsastaa jälleen! Suurista, Räpeltäjiä koskevista (positiivisista) seikoista huolimatta Räpellys järjestyy kuin järjestyykin. "One more year" -lisänimen saanut retki tapahtuu tuttuun aikaan ja jo vierailtuun maahan, mutta Räpeltäjille uuteen kohteeseen. Esimakua voi lukea Lumipallosta.
Muistakaa lukea myös wanhat, Cerviniaa koskevat bloggaukset blogimme arkistoista. Niissä ainakin havaintoja Italialaisista rinnemerkinnöistä, rinnekeskusten huoltohenkilökunnan työmotivaatiosta ja ennen kaikkea tarinoita mielettömistä maisemista, lumisista huipuista ja taatusti hyvästä ruoasta!
p.s. vaikka tämä reissu onkin labeloitu One more yeariksi, niin tuskin se viimeiseksi jää...
Muistakaa lukea myös wanhat, Cerviniaa koskevat bloggaukset blogimme arkistoista. Niissä ainakin havaintoja Italialaisista rinnemerkinnöistä, rinnekeskusten huoltohenkilökunnan työmotivaatiosta ja ennen kaikkea tarinoita mielettömistä maisemista, lumisista huipuista ja taatusti hyvästä ruoasta!
p.s. vaikka tämä reissu onkin labeloitu One more yeariksi, niin tuskin se viimeiseksi jää...
lauantai 8. helmikuuta 2014
Maailman lapsellisimmat aikuiset suorittavat: Schladming-raportti
Räpellys 2014, kohde: Schladming. Jo reissuun lähtiessä oli räpellysretkueessa aistittavissa keskittyneisyyttä ja intensiteettiä sekä sellaista määrätietoisuutta, että Alpit joutuisivat vapisemaan, tällä kertaa ehkä kovemmin kuin koskaan aikaisemmin.
Vaikka reissun lopputuloksista tulevat trubaduurit laulamaan halki ikuisuuksien, ei reissu kuitenkaan alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla: hotelliin saavuttaessa legendaarisesta härkähuoneesta täpinöissään olleet räpeltäjät joituivat pettymään. Suoraan Die Hard-leffan apupahiksen tai Adams family-leffan palvelijan roolista hotellinjohtajaksi repäisty HorstiTorsti varasti räpeltäjiltä neljän hengen härkähuoneen ilot ja täydensi rikollisen uransa seuraavana päivänä varastamalla pitkään palvelleen ja monet taistot nähneen Räpellyslipun. Lipun menettämisen henkistä vaikutusta ei voi liikaa korostaa, mutta räpeltäjien moraali oli tällä reissulla niin kova, että yksi MIA-lippu ei menoa haitannut, ja KIA-kaljatölkit alkoivat kasaantua vauhdilla, jolle vetää vertoja vain Poikain viikonloppu (vain yksi tölkki koki tämän KIA-kohtalon matkalla kaupasta hotelliin.).
Hotelli ei varkaiden paratiisina toimimisensa lisäksi onnistunut muutenkaan erityisesti ihastuttamaan. Varsinkaan kaasuttajan sapuskat eivät kiitosta keränneet, ja statementtejä nähtiin. Laskupäivien jälkeinen elämä hotellihuoneissa sen sijaan oli totutun turvallista perinteistä menoa: maailman lapsellisimmat aikuiset vauhdissa. Siinä missä kaasiksen ruoat eivät nouse kulinarismin huipulle, nousee näillä reissuilla kerta toisensa jälkeen estetiikan huipulle Jounin alaston vartalo, joka tällä kertaa inspiroi havainnoitsijansa synnyttämään seuraavan runollisen eepoksen otsikoltaan "Jouni on"
Jouni on... notkea kuin nuori paju,
syvä kuin valtameren aallot.
Jouni on... itse estetiikan taju,
metsänymfin sirot kaarrot.
Jouni on... lieskoja kiukun ja vihan,
lempeä kuin suvituuli.
Jouni on... vartija turvallisen pihan,
mies jolta löytyy hyvä huuli.
Jouni on... kuin ruusut kauniit paratiisin,
mies jolla on uskomaton siitin!
Muuta hotellihuoneissa nähtyä: paljon ristiseiskaa, vähän rankaisusanapeliä (liian vähän kortteja), helikopteri, joka ei koskaan noussut lentoon kaikkien aikojen parhaalla hotelliterassilla (oli hotellissa siis jotain hyvääkin), hieronta, joka ei koskaan nostattanut, powernappeja, superpowernappeja, superjättiyllätys parisuhdepelissä Matsin ja allekirjoittaneen häviön muodossa (onnittelut Tapsalle ja Katrille!) ja viimeiseimpänä muttei vähäisimpänä: Trapped in the closet. Trapped in the closet oli eräs reissun ristiriitaisimpia tunteita aiheuttaneista asioista. Alkuun tähän teokseen tutustuminen aiheutti puhdasta hämmennystä. Hämmennys vaihtui kuitenkin pian ihastukseen yllättävien juonenkäänteiden ja hienojen henkilöhahmojen ansiosta. Ihastus kasvoi pian mykistyneeksi palvonnaksi, mutta aivan kuin muinainen Rooman valtakunta, oli joka puolelle laajentunut tarina pian liian suuri hallittavaksi ja koko komeus romahti pian sekavaksi sopaksi, joka ei enää onnistunut vangitsemaan parhaalla taianomaisella tenhollaan. Silti kokemuksena unohtumaton ja lause "Not only is there a man in this cabinet, but the man is a midget... midget... midget... midget......." jää elämään kansantaruissa. Ei sentään niin uljaana kuitenkaan kuin "Enough is enough!"
Mitä muuta reissulla tapahtui? Räpeltäjät kokivat yhden maailmankaikkeuden surrealistisimmista hetkistä kebab-savantin mestassa, jossa tämän maailmanhistorian huonoimman asiakaspalvelijan lisäksi kaksi paikallista hyvin, hyvin väsynyttä duunaria onnistui Räpeltäjien kanssa luomaan ilmapiirin, jota ei voi sanoin kuvailla. Ikimuistoista! Allekirjoittanut teki oman elämänsä ylensyönnin ennätyksen reissun viimeisenä iltana fondue-illallisella, mutta Obelix ei saanut alkuaan ainakaan vielä tällä reissulla. Helmutin keikka koettiin kaikessa lyhykäisyydessään (Jounille pojot mukanaolosta!) ja melkein...
Mäessäkin ehdittiin olla. Rinteet keräsivät kiitosta profiileillaan ja kunnollaan ja aamulaskut olivatkin puhdasta nautinnon sekaista suorittamista. Iltapäivällä suoritettiin tuttuun tapaan ihmispujottelun merkeissä, ja etsittiin välillä rajoja jalkojen kestävyyden suhteen, kun yritettiin tulla pysähtymättä huipulta alas saakka. Lopulta se myös onnistui! Maailmancupin osakilpailut järjestettiin sekä nopeuslaskussa että pujottelussa, eivätkä tulokset olleet kovin yllättäviä. Allekirjoittanut sai omat adrenaaliryöppynsä hyppyristä laskemisesta, ja itsensä voittaminen kaatumiseen päättyneen ensimmäisen hypyn jälkeen toisella hypyllä oli henkisesti puhdistava kokemus. Offarit jäivät kaikilta kokematta valitettavan surkean lumitilanteen takia, mikä jäi kaivelemaan jopa allekirjoittanutta, olisihan sitä ollut kiva edes vähän käydä vilkaisemassa meininkiä siellä. No joku toinen kerta sitten.
Sitten lopulta siihen, mistä tämä reissu muistetaan: suorittamiseen. Kukaan muu (muka) ei ole ikinä yhden viikon aikana tuon kokoisella kokoonpanolla laskenut noin paljon mäkeä ja juonut noin paljon kaljaa. Piste. Laskukilometrejä yli 240 km/naama/viikko ja litroja rinneravintoloissa, after skissä, hotellihuoneessa ja muissa ravinteleissa yhteensä n. 125. YES WE CAN! KUKAAN. MUU. EI. OLE. IKINÄ. TÄTÄ. TEHNYT. YES WE CAN!
Mahtava reissu ja kiitoksia kaikille loistavasta matkaseurasta! Danke! Bitte!
-MP
Vaikka reissun lopputuloksista tulevat trubaduurit laulamaan halki ikuisuuksien, ei reissu kuitenkaan alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla: hotelliin saavuttaessa legendaarisesta härkähuoneesta täpinöissään olleet räpeltäjät joituivat pettymään. Suoraan Die Hard-leffan apupahiksen tai Adams family-leffan palvelijan roolista hotellinjohtajaksi repäisty HorstiTorsti varasti räpeltäjiltä neljän hengen härkähuoneen ilot ja täydensi rikollisen uransa seuraavana päivänä varastamalla pitkään palvelleen ja monet taistot nähneen Räpellyslipun. Lipun menettämisen henkistä vaikutusta ei voi liikaa korostaa, mutta räpeltäjien moraali oli tällä reissulla niin kova, että yksi MIA-lippu ei menoa haitannut, ja KIA-kaljatölkit alkoivat kasaantua vauhdilla, jolle vetää vertoja vain Poikain viikonloppu (vain yksi tölkki koki tämän KIA-kohtalon matkalla kaupasta hotelliin.).
Hotelli ei varkaiden paratiisina toimimisensa lisäksi onnistunut muutenkaan erityisesti ihastuttamaan. Varsinkaan kaasuttajan sapuskat eivät kiitosta keränneet, ja statementtejä nähtiin. Laskupäivien jälkeinen elämä hotellihuoneissa sen sijaan oli totutun turvallista perinteistä menoa: maailman lapsellisimmat aikuiset vauhdissa. Siinä missä kaasiksen ruoat eivät nouse kulinarismin huipulle, nousee näillä reissuilla kerta toisensa jälkeen estetiikan huipulle Jounin alaston vartalo, joka tällä kertaa inspiroi havainnoitsijansa synnyttämään seuraavan runollisen eepoksen otsikoltaan "Jouni on"
Jouni on... notkea kuin nuori paju,
syvä kuin valtameren aallot.
Jouni on... itse estetiikan taju,
metsänymfin sirot kaarrot.
Jouni on... lieskoja kiukun ja vihan,
lempeä kuin suvituuli.
Jouni on... vartija turvallisen pihan,
mies jolta löytyy hyvä huuli.
Jouni on... kuin ruusut kauniit paratiisin,
mies jolla on uskomaton siitin!
Muuta hotellihuoneissa nähtyä: paljon ristiseiskaa, vähän rankaisusanapeliä (liian vähän kortteja), helikopteri, joka ei koskaan noussut lentoon kaikkien aikojen parhaalla hotelliterassilla (oli hotellissa siis jotain hyvääkin), hieronta, joka ei koskaan nostattanut, powernappeja, superpowernappeja, superjättiyllätys parisuhdepelissä Matsin ja allekirjoittaneen häviön muodossa (onnittelut Tapsalle ja Katrille!) ja viimeiseimpänä muttei vähäisimpänä: Trapped in the closet. Trapped in the closet oli eräs reissun ristiriitaisimpia tunteita aiheuttaneista asioista. Alkuun tähän teokseen tutustuminen aiheutti puhdasta hämmennystä. Hämmennys vaihtui kuitenkin pian ihastukseen yllättävien juonenkäänteiden ja hienojen henkilöhahmojen ansiosta. Ihastus kasvoi pian mykistyneeksi palvonnaksi, mutta aivan kuin muinainen Rooman valtakunta, oli joka puolelle laajentunut tarina pian liian suuri hallittavaksi ja koko komeus romahti pian sekavaksi sopaksi, joka ei enää onnistunut vangitsemaan parhaalla taianomaisella tenhollaan. Silti kokemuksena unohtumaton ja lause "Not only is there a man in this cabinet, but the man is a midget... midget... midget... midget......." jää elämään kansantaruissa. Ei sentään niin uljaana kuitenkaan kuin "Enough is enough!"
Mitä muuta reissulla tapahtui? Räpeltäjät kokivat yhden maailmankaikkeuden surrealistisimmista hetkistä kebab-savantin mestassa, jossa tämän maailmanhistorian huonoimman asiakaspalvelijan lisäksi kaksi paikallista hyvin, hyvin väsynyttä duunaria onnistui Räpeltäjien kanssa luomaan ilmapiirin, jota ei voi sanoin kuvailla. Ikimuistoista! Allekirjoittanut teki oman elämänsä ylensyönnin ennätyksen reissun viimeisenä iltana fondue-illallisella, mutta Obelix ei saanut alkuaan ainakaan vielä tällä reissulla. Helmutin keikka koettiin kaikessa lyhykäisyydessään (Jounille pojot mukanaolosta!) ja melkein...
Mäessäkin ehdittiin olla. Rinteet keräsivät kiitosta profiileillaan ja kunnollaan ja aamulaskut olivatkin puhdasta nautinnon sekaista suorittamista. Iltapäivällä suoritettiin tuttuun tapaan ihmispujottelun merkeissä, ja etsittiin välillä rajoja jalkojen kestävyyden suhteen, kun yritettiin tulla pysähtymättä huipulta alas saakka. Lopulta se myös onnistui! Maailmancupin osakilpailut järjestettiin sekä nopeuslaskussa että pujottelussa, eivätkä tulokset olleet kovin yllättäviä. Allekirjoittanut sai omat adrenaaliryöppynsä hyppyristä laskemisesta, ja itsensä voittaminen kaatumiseen päättyneen ensimmäisen hypyn jälkeen toisella hypyllä oli henkisesti puhdistava kokemus. Offarit jäivät kaikilta kokematta valitettavan surkean lumitilanteen takia, mikä jäi kaivelemaan jopa allekirjoittanutta, olisihan sitä ollut kiva edes vähän käydä vilkaisemassa meininkiä siellä. No joku toinen kerta sitten.
Sitten lopulta siihen, mistä tämä reissu muistetaan: suorittamiseen. Kukaan muu (muka) ei ole ikinä yhden viikon aikana tuon kokoisella kokoonpanolla laskenut noin paljon mäkeä ja juonut noin paljon kaljaa. Piste. Laskukilometrejä yli 240 km/naama/viikko ja litroja rinneravintoloissa, after skissä, hotellihuoneessa ja muissa ravinteleissa yhteensä n. 125. YES WE CAN! KUKAAN. MUU. EI. OLE. IKINÄ. TÄTÄ. TEHNYT. YES WE CAN!
Mahtava reissu ja kiitoksia kaikille loistavasta matkaseurasta! Danke! Bitte!
-MP
torstai 9. tammikuuta 2014
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Sillä välin rinteen ulkopuolella...
Räpeltäjät vs. Alpit, Räpeltäjät vs. deuchebagit, muut Räpeltäjät vs. Masa ristiseiskassa.... Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tuleva Räpellys vuosimallia 2014 tule olemaan täynnä kiihkeää kamppailua sekä hikeä, kyyneleitä ja lukuisia muita eritteitä. Mitä rinteessä oloon tulee, minä vain lasken Harhaanjohtajan perässä sen enempiä miettimättä, joten odotuksiani laskusuoritusten suhteen en osaa pukea sanoiksi. Sen sijaan käytän tämän harvinaisen tilaisuuden hehkuttaakseni asioita, joita odotan rinteen ulkopuolella tapahtuvan.
Aloitetaan itsestäänselvyyksistä, seuraavat kymmenen asiaa tulevat tapahtumaan tulevalla Räpellyksellä: 1. Mats ja allekirjoittanut voittavat parisuhdepelin. 2. Masa voittaa koko reissun ristiseiskaturnauksen. 3. Räpellyksen kaljanjuontiennätys rikotaan. 4. Pussel nukahtaa Staffanin kainaloon autuaan tietämättömänä ympäröivän maailman pahuudesta. 5. Masa ei pääse karkuun arjesta tuttua tilannetta eli nukkumista samassa huoneessa sellaisen henkilön kanssa, joka herää pari kertaa yössä itkemään. 6. Tapsa eksyy. 7. Mats herättää kauhua. 8. Leka soittaa jollekin paikalla olijoista ja haukkuu Matsin punpulihomoksi. 9. Tänään nimittäin... 10. Meininki on aivan AWESOMEA!
Sitten kymmenen asiaa, joiden todennäköisyys on erittäin suuri: 1. Härkähuoneen eroottisuusindeksi nousee katosta läpi (fyysisesti tämä on Matsin vastuulla). 2. Härkähuoneen hajuindeksi aloittaa paikallisten siivoajien työtaistelun inhimillisten työolojen puolesta. 3. Mats pistää muutaman deuchebagin nippuun, KIAI! 4. Räpellyksen viinanjuontiennätys rikotaan. 5. Tapsa eksyy pahasti. 6. Tänään nimittäin... 7. Leka haukutaan lyttyyn. 8. MASTURBAATIO! 9. KooKoon tulevaisuuden näkymät analysoidaan puhki (ei tule olemaan ainoa puhki mennyt asia tällä reissulla). 10. Meininki on aivan GIGA-AWESOMEA!
Seuraavaksi kymmenen epätodennäköistä asiaa: 1. Tänään nimittäin... 2. Matsin kovuuden hehkutus loppuu. 3. Olutähky iskee Räpeltäjiin. 4. Räpellyksen maine on jo niin suuri, että oppaat pyytävät Räpeltäjiltä nimmareita. 5. Räpeltäjiä pyydetään poistumaan ravintolasta. 6. Tapsa ei eksy. 7. Härkähuoneesta poistutaan täydemmin kassein kuin sinne on tultu. 8. Viina ei uppoa. 9. Kukaan ei tee mitään hölmöä. 10. Meininki jää vaisuksi.
Sitten vielä yksi asia, jota ei tule ikimaailmassa tapahtumaan: 1. Mats saa turpaan!
Hyvää reissua kaikille! Enough is enough!
-MP
Aloitetaan itsestäänselvyyksistä, seuraavat kymmenen asiaa tulevat tapahtumaan tulevalla Räpellyksellä: 1. Mats ja allekirjoittanut voittavat parisuhdepelin. 2. Masa voittaa koko reissun ristiseiskaturnauksen. 3. Räpellyksen kaljanjuontiennätys rikotaan. 4. Pussel nukahtaa Staffanin kainaloon autuaan tietämättömänä ympäröivän maailman pahuudesta. 5. Masa ei pääse karkuun arjesta tuttua tilannetta eli nukkumista samassa huoneessa sellaisen henkilön kanssa, joka herää pari kertaa yössä itkemään. 6. Tapsa eksyy. 7. Mats herättää kauhua. 8. Leka soittaa jollekin paikalla olijoista ja haukkuu Matsin punpulihomoksi. 9. Tänään nimittäin... 10. Meininki on aivan AWESOMEA!
Sitten kymmenen asiaa, joiden todennäköisyys on erittäin suuri: 1. Härkähuoneen eroottisuusindeksi nousee katosta läpi (fyysisesti tämä on Matsin vastuulla). 2. Härkähuoneen hajuindeksi aloittaa paikallisten siivoajien työtaistelun inhimillisten työolojen puolesta. 3. Mats pistää muutaman deuchebagin nippuun, KIAI! 4. Räpellyksen viinanjuontiennätys rikotaan. 5. Tapsa eksyy pahasti. 6. Tänään nimittäin... 7. Leka haukutaan lyttyyn. 8. MASTURBAATIO! 9. KooKoon tulevaisuuden näkymät analysoidaan puhki (ei tule olemaan ainoa puhki mennyt asia tällä reissulla). 10. Meininki on aivan GIGA-AWESOMEA!
Seuraavaksi kymmenen epätodennäköistä asiaa: 1. Tänään nimittäin... 2. Matsin kovuuden hehkutus loppuu. 3. Olutähky iskee Räpeltäjiin. 4. Räpellyksen maine on jo niin suuri, että oppaat pyytävät Räpeltäjiltä nimmareita. 5. Räpeltäjiä pyydetään poistumaan ravintolasta. 6. Tapsa ei eksy. 7. Härkähuoneesta poistutaan täydemmin kassein kuin sinne on tultu. 8. Viina ei uppoa. 9. Kukaan ei tee mitään hölmöä. 10. Meininki jää vaisuksi.
Sitten vielä yksi asia, jota ei tule ikimaailmassa tapahtumaan: 1. Mats saa turpaan!
Hyvää reissua kaikille! Enough is enough!
-MP
Laskumetrit talteen!
Aivan kuten esim. Saalbachissa, Schladmingissakin saa pidettyä kirjaa lasketuista metreistä hissilipun avulla. Muistetaan siis käydä reggaamassa hissilipun numero tänne!
Toki kannattaa ehkä jo etukäteen käydä tekemässä tunnaritkin (jos ei halua käyttää Facebookin tunnuksia, jotka ilmeisesti myös kelpaavat), niin saa sitten heti naputella hissilipun numeroa omiin tietoihin, kun lipun saa.
Toki kannattaa ehkä jo etukäteen käydä tekemässä tunnaritkin (jos ei halua käyttää Facebookin tunnuksia, jotka ilmeisesti myös kelpaavat), niin saa sitten heti naputella hissilipun numeroa omiin tietoihin, kun lipun saa.
Katsaus rinnealueeseen (ja hyppyripöytiin)
Schladming, tuo nahkahousujen ja Schwarzeneggerin kotipaikka, sijaitsee Dachsteinin laaksossa, noin tunti Salzburgista itään. Rinnekilometrejä pitäisi olla 175km ja hissejä 81 kpl. Korkeuseroa löytyy vajaan 1300m verran. Kaikki rinteet ovat tykitettyjä, joten lunta pitäisi ainakin rinteissä riittävän. Offariolosuhteet eivät välttämättä ole tällä hetkellä ihan parhaat, mutta paikan päällähän me sen näemme. Ja Alpeillahan tunnetusti voi sataa sen puoli metriä lunta vaikka yössä. Tosin kohde on aika lailla puurajan alapuolella, joten Verbierin ja Chamonixin kaltaisiin offari-iloitteluihin tuskin pääsemme.
Hisseillä pääsee liikkumaan hotelliltamme lähes koko laaksoon. Ainoastaan läntinen Galsterbergalmin alue ja itäinen Forstaun / Fageralmin alue ovat vain bussilla mentäviä paikkoja. Kumpaankin mahdollisesti puolipäiväretki, sillä alueet eivät kovin laajoja ole. Skibussia voidaan miettiä myös siirryttäessä Pichlin ala-asemalle, jolloin olemme Hochwurzen-Reiteralm-alueella nopeammin kuin siirtyen hisseillä ja laskien. Planaihin ja Hauser Kaiblingiin pääsee todella nopeasti vain parilla hissinousulla.
Keskitytäänpä hetki eri rinnealueisiin:
PLANAI:
Schladmingin kylästä nostaa iso kabiini suoraan ekan vuoren päälle. Planain laskualue käsittää paljon leveitä, hyvin hoidettuja punaisia rinteitä vauhdikkaaseen kruisailuun. Maailmancupin pujottelu käydään tällä alueella. Planain alue on suurin yksittäinen laskualue yhdessä Reiteralmin kanssa. Todennäköisesti päivämme päättyvät usein pitkään yhtämittaiseen laskuun Planain huipulta kylään (yli 1000 korkeuserometriä) Pitkien punaisten lisäksi löytyy hieman metsälaskua ja offarisaumojakin huipun paljailta alueilta. Jounin paljaita alueita voimme tutkia sitten saunassa...
HAUSER KAIBLING:
Tämä alue koostuu hieman helpommista sinisistä ja punaisista rinteistä. Rinteet ovat selkeitä ja pitkiä ja hissit nopeita. Mahdollinen suunnistuskohde heti ekaksi aamuksi. Iltapäivällä voi sitten jo kokeilla mustaa seiskaa tai merkattu skiroutea 9, mikäli lumiolot vain sallivat (offari). Potentiaalista offarimaastoa löytyy myös Planain ja HK:n huippujen välistä.
REITERALM:
Toinen alueen isoista keskuksista. Paljon leveitä mukavasti tuovia punaisia rinteitä. Useiden suosikkirinne nro:5 on saanut kaverikseen ankkurin tilalle uuden gondolihissin ja itse rinnettäkin on pidennettu hakkaamalla tiellä oleva puusto helvettiin. Tälle alueelle siirtymisessä voidaan käyttää joko skibussia tai tulla siirtymällä laskien ja nousten. Offariolosuhteet olemattomat.
HOCHWURZEN:
Löytyy sinistä ja punaista, pitkää ja lyhyttä. Vähän kaikille kaikkea. Paitsi offareita. Huipulta lähtee 8km pitkä rinne nro:31 joka jatkuu alas Schladmingin kylän laitamille asti. Saletti reisien viimeisten mehujen puristuslasku päivän päätteeksi. Ala-asemalta dösällä keskustaan tai yhden nousun kautta laskemalla. Alueelta löytyy myös iltamäki joka on auki klo 22.00 asti, mutta lippu pitää ostaa erikseen.
FAGERALM:
Itäisin laakso, jonne yhteys vain skibussilla. Jonkun aamu- tai iltapäivän retkikohde. Suurin osa suht lyhyitä sinisiä ja punaisia, mutta mahdollisuus myös kahteen tosi pitkään rinnevaihtoehtoon aivan huipulta Forstaun kylään. Jonkinlainen offarisauma Reiteralmin kääntöpuolen rinteillä.
GALSTERBERGALM:
Läntisin laakso, jonne yhteys myöskin vain skibussilla. Puolipäiväretken määränpää. Mukavan näköisiä punaisia rinteitä ja fiksuja hissejä. Myös iltamäki. Muistuttaa paljon Tapsan suosikkia Sportgasteinia. Huipulla lupaavat offaripaikat, kuten oli Sportgasteinissakin.
Lisämaininta Stoderzinkenin ja Rittisbergin alueista, muttei tietoa meneekö skibussit ja käykö hissiliput. Toivotaan että käy ainakin kahdessa aiemmin mainitussa kaukaisemmassa laaksossa.
YHTEENVETO:
Kohteena muistuttaa paljon Saalbachia. Paljon leveitä punaisia rinteitä niin kruisailuun kuin vauhdikkaaseen tykitykseen. Tehokkaat ja mukavat hissit, paljon edullisia kaljakuppiloita ja alppihumppaa. Uskon että Asunmaat, Jouni ja Pulsa ainakin arvostavat rinnetarjontaa. Allekirjoittanut ja Mats jäävät ehkä kaipaamaan vähän offarimaailmaa, mutta eiköhän niitäkin löydetä ja korvataan hyppyreillä metsäreiteillä loput.
Hisseillä pääsee liikkumaan hotelliltamme lähes koko laaksoon. Ainoastaan läntinen Galsterbergalmin alue ja itäinen Forstaun / Fageralmin alue ovat vain bussilla mentäviä paikkoja. Kumpaankin mahdollisesti puolipäiväretki, sillä alueet eivät kovin laajoja ole. Skibussia voidaan miettiä myös siirryttäessä Pichlin ala-asemalle, jolloin olemme Hochwurzen-Reiteralm-alueella nopeammin kuin siirtyen hisseillä ja laskien. Planaihin ja Hauser Kaiblingiin pääsee todella nopeasti vain parilla hissinousulla.
Keskitytäänpä hetki eri rinnealueisiin:
PLANAI:
Schladmingin kylästä nostaa iso kabiini suoraan ekan vuoren päälle. Planain laskualue käsittää paljon leveitä, hyvin hoidettuja punaisia rinteitä vauhdikkaaseen kruisailuun. Maailmancupin pujottelu käydään tällä alueella. Planain alue on suurin yksittäinen laskualue yhdessä Reiteralmin kanssa. Todennäköisesti päivämme päättyvät usein pitkään yhtämittaiseen laskuun Planain huipulta kylään (yli 1000 korkeuserometriä) Pitkien punaisten lisäksi löytyy hieman metsälaskua ja offarisaumojakin huipun paljailta alueilta. Jounin paljaita alueita voimme tutkia sitten saunassa...
HAUSER KAIBLING:
Tämä alue koostuu hieman helpommista sinisistä ja punaisista rinteistä. Rinteet ovat selkeitä ja pitkiä ja hissit nopeita. Mahdollinen suunnistuskohde heti ekaksi aamuksi. Iltapäivällä voi sitten jo kokeilla mustaa seiskaa tai merkattu skiroutea 9, mikäli lumiolot vain sallivat (offari). Potentiaalista offarimaastoa löytyy myös Planain ja HK:n huippujen välistä.
REITERALM:
Toinen alueen isoista keskuksista. Paljon leveitä mukavasti tuovia punaisia rinteitä. Useiden suosikkirinne nro:5 on saanut kaverikseen ankkurin tilalle uuden gondolihissin ja itse rinnettäkin on pidennettu hakkaamalla tiellä oleva puusto helvettiin. Tälle alueelle siirtymisessä voidaan käyttää joko skibussia tai tulla siirtymällä laskien ja nousten. Offariolosuhteet olemattomat.
HOCHWURZEN:
Löytyy sinistä ja punaista, pitkää ja lyhyttä. Vähän kaikille kaikkea. Paitsi offareita. Huipulta lähtee 8km pitkä rinne nro:31 joka jatkuu alas Schladmingin kylän laitamille asti. Saletti reisien viimeisten mehujen puristuslasku päivän päätteeksi. Ala-asemalta dösällä keskustaan tai yhden nousun kautta laskemalla. Alueelta löytyy myös iltamäki joka on auki klo 22.00 asti, mutta lippu pitää ostaa erikseen.
FAGERALM:
Itäisin laakso, jonne yhteys vain skibussilla. Jonkun aamu- tai iltapäivän retkikohde. Suurin osa suht lyhyitä sinisiä ja punaisia, mutta mahdollisuus myös kahteen tosi pitkään rinnevaihtoehtoon aivan huipulta Forstaun kylään. Jonkinlainen offarisauma Reiteralmin kääntöpuolen rinteillä.
GALSTERBERGALM:
Läntisin laakso, jonne yhteys myöskin vain skibussilla. Puolipäiväretken määränpää. Mukavan näköisiä punaisia rinteitä ja fiksuja hissejä. Myös iltamäki. Muistuttaa paljon Tapsan suosikkia Sportgasteinia. Huipulla lupaavat offaripaikat, kuten oli Sportgasteinissakin.
Lisämaininta Stoderzinkenin ja Rittisbergin alueista, muttei tietoa meneekö skibussit ja käykö hissiliput. Toivotaan että käy ainakin kahdessa aiemmin mainitussa kaukaisemmassa laaksossa.
YHTEENVETO:
Kohteena muistuttaa paljon Saalbachia. Paljon leveitä punaisia rinteitä niin kruisailuun kuin vauhdikkaaseen tykitykseen. Tehokkaat ja mukavat hissit, paljon edullisia kaljakuppiloita ja alppihumppaa. Uskon että Asunmaat, Jouni ja Pulsa ainakin arvostavat rinnetarjontaa. Allekirjoittanut ja Mats jäävät ehkä kaipaamaan vähän offarimaailmaa, mutta eiköhän niitäkin löydetä ja korvataan hyppyreillä metsäreiteillä loput.
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
perjantai 3. tammikuuta 2014
Sää Schladmingissa
On aika jälleen alkaa kyttäillä säätä.
AccuWeatherillä on pitkät ennusteet.
Myös wetter.com kertoo jo koko reissun sään.
Eipä kovin huonolta näytä kumpikaan ennuste.
Wetter.at kertookin sitten oikein hiihtosään jopa yhdeksän päivän päähän, joten tätä kannattaa varmaan näistä ensisijaisesti silmäillä.
Laskusääennuste täällä.
AccuWeatherillä on pitkät ennusteet.
Myös wetter.com kertoo jo koko reissun sään.
Eipä kovin huonolta näytä kumpikaan ennuste.
Wetter.at kertookin sitten oikein hiihtosään jopa yhdeksän päivän päähän, joten tätä kannattaa varmaan näistä ensisijaisesti silmäillä.
Laskusääennuste täällä.
Das kleinste brauerei in Österreich!
Tai niin ainakin STS:n sivut väittävät... Totuushan näistä "pienimmistä", "suurimmista" ja "kauneimmista" on se, että keski-euroopassa joka kylässä on maan pienin panimo, suurimmat joulumarkkinat ja kauneimmat kukkulat.
Uskotaan kuitenkin STS:ää ja tutustutaan lyhyesti tähän pikkupanimoon ennen varsinaista vierailuamme.
Gasthaus Schwalbenbräu (sanokaapa tämä taas muutaman siellä pannun oluen jälkeen) sijaitsee aivan Schladmingin keskustassa ja itseasiassa aivan hotellimme naapurissa. Matkaa on kävellen kokonaista 3 minuuttia.
Sisään taloon nauttimaan maksaknöödelikeitosta, valkoisista makkaroista ja kaikesta hyvästä, joka on tehty siasta, mahtuu noin 80 henkeä kerralla. Mikäli kaikki 80 henkeä nauttivat samalla itävallan bier-guidessa mainitun panimosta saatavan 2 litran tuopillisen (taitaa olla sittenkin pullo, toim. huom.), niin meno voi olla sen mukaista. Täytyyhän se kokea! Samalla haaste: itse olen nauttinut Maßillisen olutta (oikealla), joka hieman jo väljähtyi loppumetreillä - jos joku Räpeltäjistä nauttii tuon 2 litraa oluen ollessa vielä lopussakin skarppia, niin tarjoan toisen (juotava välittömästi).
Talossa pannaan olutta hefestä tummaan gerstenbieriin, joten eiköhän tuolta jokaiselle jotain löydy. Itse meinaan maistaa ainakin tätä, jos sitä on vaan tarjolla.
Uskotaan kuitenkin STS:ää ja tutustutaan lyhyesti tähän pikkupanimoon ennen varsinaista vierailuamme.
Gasthaus Schwalbenbräu (sanokaapa tämä taas muutaman siellä pannun oluen jälkeen) sijaitsee aivan Schladmingin keskustassa ja itseasiassa aivan hotellimme naapurissa. Matkaa on kävellen kokonaista 3 minuuttia.
 |
| Pussel ja Maß |
Talossa pannaan olutta hefestä tummaan gerstenbieriin, joten eiköhän tuolta jokaiselle jotain löydy. Itse meinaan maistaa ainakin tätä, jos sitä on vaan tarjolla.
torstai 2. tammikuuta 2014
Die Liste
Tässä allekirjoittaneen pakkauslista päivitettynä 2014 vuoden reissulle. Lähinnä tavaraa karsittu jonkin verran pois.
Sukset + sauvat + suksipussi+suksenpidikkeet
Monot
Kypärä
Lasit
Pulsan laskulasit?
Räpellyspipo (+ joku toinen?)
Laskettelutakki ja –housut (matkustustakki jos haluaa ja mahtuu)
3 x poolo
3 x lämpökerrasto
3 x laskettelusukat
laskettelurukkaset
nahkasormikkaat
kaulahuivi
raukkikset
8 x alkkarit
8 x sukat
Villasukat
farkut + vyö
Monot
Kypärä
Lasit
Pulsan laskulasit?
Räpellyspipo (+ joku toinen?)
Laskettelutakki ja –housut (matkustustakki jos haluaa ja mahtuu)
3 x poolo
3 x lämpökerrasto
3 x laskettelusukat
laskettelurukkaset
nahkasormikkaat
kaulahuivi
raukkikset
8 x alkkarit
8 x sukat
Villasukat
farkut + vyö
rannekello
huppari
gollegehousut
Räpellys-hupparit kaikille
2 neuletta
1 pikeepaita ja/tai kaulupaita
Räpellys-hupparit kaikille
2 neuletta
1 pikeepaita ja/tai kaulupaita
yksivärinen t-paita
Släbärit
silmälasit + kotelo
aurinkolasit + kotelo
passi
matkaliput + muovitasku
matkaesite
käteistä
Kännykkä + laturi
Sanapeli
Parisuhdepeli
Pelikortit + vihko + pari kynää
Lompakko
Avaimet
Kengät
Uikkarit
dödö
kasvorasva
Släbärit
silmälasit + kotelo
aurinkolasit + kotelo
passi
matkaliput + muovitasku
matkaesite
käteistä
Kännykkä + laturi
Sanapeli
Parisuhdepeli
Pelikortit + vihko + pari kynää
Lompakko
Avaimet
Kengät
Uikkarit
dödö
kasvorasva
partakone
hammasharja
hiusvaha
toilettilaukku
happireppu
iso kassi
hammasharja
hiusvaha
toilettilaukku
happireppu
iso kassi
jotain lukemista?
audiopiuha
Jeesus-teippi
Viinipullon avaaja
lääkkeet ja laastarit
leatherman
Jeesus-teippi
Viinipullon avaaja
lääkkeet ja laastarit
leatherman
iso talttapäämeisseli
3 t-paitaa
2 hihatonta paitaa
Spotify premium ladattuna kuukaudeksi
Räpellys-lippu
Muovipussi pyykeille
3 t-paitaa
2 hihatonta paitaa
Spotify premium ladattuna kuukaudeksi
Räpellys-lippu
Muovipussi pyykeille
- Harhaanjohtaja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)