Sotanorsuja ja puuttuvia massiiveja: Champoluc-ennakko

Vielä yksi vuosi. Ja vielä yksi ennakkotunnelmien analysointi. Pakkohan tässä on yrittää tehdä oma osansa hehkuttamisen suhteen, sillä Pusselin blogidominointi on sitä luokkaa, että sille vetää vertoja vain Matsin dominointi kaikessa muussa mahdollisessa.

Niin, Räpeltäminen on nyt kolmanteen reissuun lähtiessä minullekin jo tuttua, joten mitä tältä reissulta voi enää odottaa ns. perusloistomeiningin lisäksi? Tulevan reissun pääteemoiksi ovat minun mielessäni ja minun näkökulmastani muodostumassa viinit, offarit ja Matsin poissaolo. Tässä kirjoituksessa valotan ajatuksiani näistä pääteemoista muun hölynpölyn lisäksi.

Viiniennätyksen teko on itsestäänselvyys, mutta onko viininmaistelulla yllätysmomenttia hihassaan? Kun nyt viinikulttuurin mahtiseuduilla liikutaan, onnistuuko Dionysos käännyttämään seurakuntansa pysyviksi jäseniksi jopa barbaarisista olutsiepoista paatuneimmat: räpeltäjät? Tullaanko tämän reissun jälkeen tulevilla Poikain viikonlopuilla pohdiskelemaan tuntikausia Mikkelin cittarin alkossa, onko viikonlopun teema Merlot, Syrah vai Riesling sen sijaan, että napattaisiin mukaan salkkutolkulla halvinta kurabisseä (ei sentään Lapparia kuitenkaan)? Ihan noin pitkälle en usko viiniteeman menevän, mutta ehkä tämä voi silti olla yhtä silmiä aukaiseva kokemus kuin reissulla toivottavasti taas vilahtava Jounin alaston vartalo, joskin viinin osalta vain kuvainnollisella tasolla.

Ne offarit... Niistä on puhuttu jo pitkään, mutta viime reissulla Suomen vastaavaa imitoinut lumitilanne nosti allekirjoittaneen eliniän ennustetta tasan vuodella. Kesällä kylmä hiki nousi otsalleni, kun tulevan reissun ennakkoarvioissa esille nostettiin VAIKEUDESTAAN tunnetut offarit. Aivan täysi punpulihomous ei kuulu tapoihini, joten jonkinlainen offariseikkailu takuulla nähdään, mutta paikan päällä on tarkkaan analysoitava sopiva paikka tämän toteuttamiselle. Formulat eivät kiinnosta, joten Schumacherin kohtalotoveriksi en mieli, ja lumivyöryn alle jääneenä hapen loppumista odottaessa saattaa Helsingin yöelämäkin tuntua kevyeltä, valoiselta, ystävälliseltä, lempeältä ja kaikkea muuta kuin ahdistavalta ajatukselta. Tosin tukehtumiskuolema lähivuosina lienee joka tapauksessa väistämätön: jos ei tänä talvena lumivyöryn alla, niin sitten muutaman vuoden sisään koko muun nykyfaunan kohtalotoverina, kun Lekan punpulihomous laajenee niin suureksi, että se syrjäyttää koko maapallon ilmakehän. (vittu mulla on kyllä hölmöjä juttuja...)

Lekan punpulihomoudesta siirrytään täysin päinvastaiseen aiheeseen: Matsiin. Alppien suurinta massiivia ei tällä reissulla nähdä, ja se on hämmentävä ja surullinen ajatus. On itsestään selvää, että Matsia ei voi korvata, mutta ehkä hänen poissaollessaan reissulla mukana olijoilla on näytön paikka ja mahdollisuus nostaa omaa tasoaan. Kuka ottaa roolia, kun douchebagit vaativat niputtajaa, alppikissat kesyttäjää tai bisse imuroijaa (onneksi on tällä kertaa viiniteema)? Entä saako allekirjoittanut osallistua parisuhdepeliin oman kätensä parina? Olen itse ollut Räpeltämässä vain kaksi kertaa, mutta silti ajatus reissusta ilman pronssidominaattoria on perin outo. Osaisiko joku käsistään kätevämpi (Pussel?) tehdä vaikka Mats-naamarin, jota kukin vuorollaan iltaisin pitäisi?

Vielä itse reissukohteesta. En ole koskaan käynyt Italiassa, vaikka maan historia lähinnä Rooman valtakunnan ajoilta kiinnostaa suuresti. Tällä reissulla pääpaino on toki mäessä, eikä aikaa kulttuurihistorian tutkimiseen juuri jää, mutta yksi seikka kannattaa täällä päin Alppeja laskiessa huomioida. Tulemme liikkumaan aivan niillä kulmilla, joita legendaarinen Karthagolaiskenraali Hannibal käytti Alppien ylittämiseen sotanorsujensa kanssa ennen kuin pyyhki roomalaisilla lattiaa useissa nyky-Italian alueella käydyissä taisteluissa. Esimerkiksi Trasimenusjärven taistelussa Hannibal toteutti vielä nykyäänkin sotilasakatemioissa opiskeltavan kouluesimerkin nerokkaasta väijytyksestä. Maailmanhistorian suurimpiin murskavoittoihin kuuluvassa Cannaen taistelussa Hannibal puolestaan todisti ratsuväen viisaan käytön tärkeyden aikalaisissa taisteluissa ja varmisti nimensä säilymisen historian kirjoissa ikuisesti. Historian siipien havinaa on epäilemättä kuultavissa monella tasolla räpeltäjien tykittäessä menemään näillä seuduilla. Eikä ainakaan allekirjoittanut panisi pahakseen pientä sessiota nykypäivän sotanorsun kanssa...

Sanomattakin on selvää, että jälleen kerran on tiedossa huikea reissu! Ja kun se on ohi, on seuraavaksi kai lähdettävä pyhiinvaellukselle kohti Alppien kuninkaan ja Dubain sulttaanin nykyistä residenssiä. Mutta yksi asia kerrallaan: Champoluc, here we come! Kohta mennään! One more year! Come on! Pystyykö flora yhteyttämään punpulihomoudella? Vamos! YES WE CAN!

-MP