maanantai 8. joulukuuta 2008

Harhaan suunnistamisen jalo taito.

Masan toiveesta ajattelin kirjoittaa tämmöisen tekstin. Saas nähdä mitä tästä tulee. Tuttuun tyyliin käyn kohta kerrallaan läpi asioita, jotka auttavat suunnistamaan lähemmäs kohti huitsin Nevadaa.

Ensimmäinen ja ehkä kaikkein tärkein ”taito” harhaan suunnistamisessa on suuntavaiston puute. Joskus sitä yllättyy oikein itsekin kuinka paljon pieleen oman suuntansa voi valita. Toisin kuin monessa muussa asiassa, tässä asiassa tyhmyydellä/suuntavaistottomuudella on rajansa. Ihminen voi ainoastaan kävellä 180 astetta väärään suuntaan. Tuplahuti eli 360 astetta (johon aina pyrin), vie jo oikeaan suuntaan. Suuntavaiston puute on mielestäni asia, jonka voi toki osaksi opetella, mutta jossa määräävinä tekijöinä hääräävät geenit ja lahjat (joita allekirjoittaneelle on siunattu aivan riittävästi).

Toinen tärkeä määräävä tekijä harhaan suunnistamisessa on suunnistajan jäärä-/luupäisyys. Niin kuin monessa muussakin ”urheilulajissa”, niin myös tässä peräänantamattomuudesta ja päättäväisyydestä on suurta ”hyötyä”. ”Älä ikinä kysy neuvoa, äläkä koskaan kuuntele toisten ohjeita tai jos jostain syystä satut vahingossa kuulemaan ohjeen, tee päinvastoin!” Näin kommentoivat eräät harhaan suunnistamisen uranuurtajat John Lost ja Simon Vanish juuri ennen heidän viimeiseksi osoittautunutta retkeään. Kohtalokkaan retken kohteena oli Kouvolan Mielakka ja tutkimuskohteena oli Mielakan kolmannen (oikean) rinteen rakennustyöt 90-luvun puolivälissä.

Tulipas kirjoitettua korkealentoista tekstiä. Korvien väliin taisi iskeä hetkellinen luuvalo. No mutta palataanpa asiaan. Kolmantena tällä listalla esittelen väärät ja heikot opasteet. Nämä jeesaavat suunnistajaa niin hyvää kuin huonoakin suuntaamaan suksensa väärään suuntaan. Tästä tuleekin mieleeni heti kaksi kertaa, kun opasteet ovat meidät (perkele) pettäneet. Cervianiassa (ylläri), jossa kartat ja rinteet eivät täysin vastanneet toisiaan, teimme kolmestaan (Minä, Katri ja Mats) pienen vaelluksen ensimmäisen päivän laskujen jälkeen kohti hotellia. Syynä tähän oli nopea toteaminen rinteessä, että tämä rinne johtaa kartan mukaan hotellin vieressä olevalle ala-asemalle. No eipä johtanut. Toinen tapaus oli Bad Gasteinisssa. Harhaanjohtajamme katsoi kartasta rinteen johtavan hisseille. Ja …kat! Sukset olalle ja puolen kilometrin kävely kohti lähintä hissiä. Kun käännämme asian ympäri, ja pysymme muun tekstin kanssa linjassa, voimme todeta että hyvät opasteet ja rinnekartat ovat harhaan suunnistamista heikentäviä tekijöitä.

Tästä pääsemmekin sopivalla aasin sillalla viimeiseen kohtaan, joka on yleinen säheltäminen. Jos on luonnonlahjakkuus päin mäntyä suunnistamisessa (kuten minä), eivät hyvätkään rinnekartat ja opasteet eivät pidä laskijaa reitillä. Jos koheltaa, säheltää, höntyilee ja lukee väärän päivän ohjelmaa voi oikeastaan taata sen, että jossain kohtaa on aika ottaa yhteys YVI 3:lla ja ryhtyä tamppaamaan, koska alashan ei voi laskea.

Lopuksi heitto teille kaikille neljälle Räpeltäjälle, jotka meidän kanssa lähtevät Saalbachiin 3 ja puolen viikon kuluttua, mutta jotka vielä eivät ole tänne sivuille mitään kirjoittaneet. Nyt on aika siirtää kirjoittajan vastuuta myös teille. Jotta kirjoittamisen kynnys teille vielä madaltuisi, niin keksin teille jo aiheet valmiiksi mistä voisitte kirjoittaa:

-Juha: Mitä odotat Räpeltäjien reissulta? (Newbie aihe)
-Salli: Mitä odotat Räpeltäjien reissulta? (Newbie aihe)
-Katri: Rinnemuoti 2009.
-Mats: Mitä yks bisse sulle merkitsee Räpeltäjien reissuilla?

Tietenkään näistä aiheista ei ole pakko kirjoittaa, jos keksitte itse paremman. Voitte kirjoittaa vaikka aiheesta: "Kummat hapot ovat tärkeämmät: Hapot jaloissa vaiko päässä?"

2 kommenttia:

Räpeltäjä kirjoitti...

Huikean hauskaa tekstiä suunnistuksen ihmelapselta, itseironiasta tietenkään tinkimättä. Toi karttakuva ja sen ilme on kyllä mahtavat. Nyt jäädään vain odottelemaan saako kaljaporkkana Matsin ja kumppaneiden runosuonen sykkimään.

- Masa

Pussel kirjoitti...

Radiant! Hihittelin itsekseni lukiessani. Itseironia on kyllä varmaan yksi Räpeltäjien perusvahvuus... miten muuten sitä itseään kestäisi.