Tietämykseni Itävaltalaisesta ruokakulttuurista rajoittuu lähinnä siihen, että luulen, ettei siellä saa syödä muuta, kuin Wiener Schnitzeleitä. ”Österreichische Küche” sisältää kuitenkin tiettävästi myös muutakin ruokaa, kuin pelkkää leivitettyä leikettä. Vaikutteita on imetty kaikilta lähiseudun kansoilta ja mikäs on imiessä, jos on kerran 1500-luvulla hallinnut lähes koko Eurooppaa. Tunnetuimpina ruokina Schnitzeleiden lisäksi netissä listataan Tafelspitzit ja knödelit. Eri alueet tarjoavat myös joitain omia erikoisuuksiaan, joista mainittakoon (melko varmasti Jörg Haiderin kehittämät) Kärntner Nudelnit ja Salzburgin alueella tarjottavat juustoknokit. Tapsa ainakin ilahtuu tiedosta, että Salzburgin (ja näin ollen myös Saalbachin) alueella makean veden kalat ovat suosittua ruokaa ja erityisesti taimenta tullaan varmasti syömään sekä aamupalaksi, että päivälliseksi. Jälkiruokaa? Yksi sana: Apfelstrudel.
Vaan entäpä juoma? No oluttahan siellä kitataan tottakai! Vuoripurotkin lienee solisevat ohraisesti... Gösser Bräu (tummat B+ luokkaa), Stiegl (näistä paras yleisolut, saatavana myös pullotettu radler), Zipfer (Stefani-, tai Josefi Bock ovat panimon parhaiten reitattuja) ja Schwechater (panimon Zwickl on kehuttu kohtuulliseksi) ovat ainakin Itävaltalaisia ja ilmeisen suosittuja, koska niihin törmää pienellä surffauksella kohtuullisen useasti. Arvosteluthan kaivelin BeerAdvocate:sta , johon meillä löytyy jälleen yleistunnarit (ks. Gmailin rapellys-laatikko).
Koska minäkin olen matkalla mukana (ja tottakai myös Harhaanjohtaja), niin pitänee nostaa pikkurilli pystyyn ja vilkaista Itävallan viinitarjontaa. Maan tapoihin on kuulunut, että valkoinen on ykkönen, niin viineissä, kuin sisäpolitiikassa (ulkopolitiikkahan turattiin jo 30-40-luvuilla) ja Itävallassa tuotetusta viinistä about 70% onkin valkoista. Grüner Veltliner on yleisin valkoisten viinien rypäle. Mitä kertookaan ViiniWebin arvostelut Grüner Veltliner-rypäleestä tuotetuista viineistä? Aika laihaa taitaa sijoittuminen olla. Muutama viini parin sadan parhaan valkoisen viinin joukkoon kyllä mahtuu, eli potentiaalikin pitäisi siis olla. Pitää lienee maistella. Punaistakin löytyy ja tällöin rypäleinä useimmiten Blaufränkisch, Pinot Noir ja Zweigelt, joka on noista ainoa Itävallassa jalostettu lajike. Siispä jokin Zweigelt-pohjainen litku pitää myös tsekata.
Meillähän on mukavasti ruokailu järjestetty STS:n puolesta jossain majoituksemme lähellä, joten joka ilta ei välttämättä tarvitse etsiä ravintolaa, jossa syödä, mutta sopivan inspiraation iskiessä täytynee myös tutustua Saalbachin ravintolatarjontaan. Lisää ruoka-aiheista löpinää siis vielä luvassa!
1 kommentti:
Loistavaa taustatyötä Pojulta. Kyllä näillä eväillä kelpaa lähteä reissuun kun tietää että mitä on vastassa ruoka- ja juomarintamalla.
- Misleader
Lähetä kommentti